sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Jouluhaaste

Sain lauantai-iltana luettua blogilistani "tyhjäksi" ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Kymmeniä ja taas kymmeniä kirjoituksia odotti lukemistani ja löysinkin paljon postauksia mielenkiintoisista ja ei-todellakaan-enää-ajankohtaisista aiheista. (Yritän edelleen toipua siitä, että Eeva Kolu on muuttanut pois Turusta eikä ihania Turku-postauksia ole enää jatkossa luvassa. Vinkkejä uusiin Turku-blogeihin otetaan innolla vastaan!)
 
Piikkipaatsaman blogista löysin minulle jouluisen haasteen, johon vastailen nyt näin postuumisti kun en aikaisemmin hoksannut. Siihen liittyen pitää vastata 24:een jouluiseen kysymykseen ja jakaa haaste sitten eteenpäin. Jätän eteenpäin jakamisen tällä kertaa väliin, kun joulu tosiaan meni jo. 
 
Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana ja mieleisenne joulu. Itse olen ottanut totaalisen rennosti ja ollut ihan omissa oloissa keräilemässä voimia rankan syksyn jälkeen. Nyt tekemisen innostus ja kiinnostus ympärillä olevaa maailmaa kohtaan alkavat pikkuhiljaa palailla, mutta jarruttelen vielä vähän itseäni. Ei ole kiire mihinkään.  
 
Tässä vastaukseni jouluhaasteeseen:
 
1. Parasta joulussa? Rauhoittuminen. Joulu on vuoden ainoa ajankohta, jolloin voin ja maltan ihan puhtaasti vain olla rauhassa ilman mitään velvollisuuksia ja tehtävälistoja.

2. Joulumusiikkisi? Mitä vaan mielialaan sopivaa. En yleensä ihan hirveästi kuuntele erityisesti joulumusiikkia (ja toisaalta saatan kuunnella esimerkiksi Antti Tuiskun joululevyä myös keskikesällä). Tänä jouluna kuuntelin paljon kahta Marie Fredrikssonin kaunista biisiä, joiden sanoja en ymmärrä, mutta jotka rauhoittivat levotonta mieltäni: Mot okända hav ja Tro.

3. Tykkäätkö katsella jouluelokuvia? Millaisia? Holiday on kaikkien aikojen paras jouluelokuva! Unelmoin sellaisesta kivitalosta, jossa Kate Winsletin esittämä nainen elokuvassa asuu (siis se Englannissa oleva kivitalo, ei Los Angelesin talo). Jouluelokuvat ovat ihan ok, mutta en erityisesti etsi sellaisia.
 
4. Jouluherkkusi? Glögiluumukiisseli rahkavaahdolla. Nam!

5. Mitä ehdottomasti pitää olla jouluaterialla? Imellettyä perunalaatikkoa. Ja kinkkua. Ja graavilohta tai kylmäsavulohta.

6. Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan? Viimeistään joulukuun alussa. Siten ne ehtivät olla paikoillaan jonkin aikaa ennen kuin joka tapauksessa kyllästyn niihin viimeistään uuden vuoden kynnyksellä. Saan yleensä välipäivinä puuskan siivoja kaikki "turha" pois silmistä ja yleensä joulukoristeetkin saavat kyytiä tässä vaiheessa.
 
7. Joulu kotona vai jossain muualla? Yleensä kotona.

8. Itse tehdyt lahjat vai kaupasta ostetut? Vai molempia? Sekä että. Itse tehdyt lahjat ovat parhaita silloin kun ne ovat saajalleen sopivia ja tulevat käyttöön.  

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan? En valaise ulkotiloja, mutta laitan sisälle koristevalot olohuoneen oviaukkoon ja poltan paljon kynttilöitä. 

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommalla porukalla? Vietän joulun mieluiten kotona (yksin) omissa oloissa, jolloin voin viettää sen juuri oman mieleni mukaan. Tänä vuonna esimerkiksi söin alkupalat aatonaattona ja pääruoat seuraavana päivänä. Ei tullut ähkyä. :)

11. Onko sinulla jokin joululahjatoive? Yleensä on muutamia tarveperusteisia joululahjatoiveita. Tänä vuonna toivoin aamutossuja (edellisistä tuli pikkuvarpaat jo läpi), muistikorttia MP3-soittimeen ja By Nordin siili-aiheista pussilakanaa. Kaikki toiveeni toteutuivat! Kirjat ovat myös aina tervetullut joululahja minulle.

12. Paras saamasi joululahja? En osaa valita sellaista. Kaikki lahjat ovat kivoja.
 
13. Kamalin saamasi joululahja? Olen onnistunut unohtamaan sellaiset.

14. Kuvaile unelmien joulusi? Olisi mahtavaa viettää joulu isossa porukassa, johon kuuluisi paljon pieniä lapsia. Lapset tuovat jouluun aina oman innostuneen tunnelmansa. Muuten tosiaan arvostan joulussa rauhaa ja mukavuutta, joten esimerkiksi tämä joulu oli oikein ihana.

15. Mikä on ärsyttävin joululaulu? En jostain syystä pidä Joulumaasta enkä Sydämeeni joulun teen -laulusta. Ne eivät kuulosta korviini kauniilta vaan lähinnä täyteen ahdetuilta ja teennäisiltä.

16. Oletko jo tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä? Haaste oli tosiaan siis tarkoitettu vastattavaksi ENNEN joulua... :) Yleensä kyllä teen joulun jälkeen valmisteluja seuraavaa vuotta varten. Viime joulun jälkeen askartelin välipäivinä tämän vuoden joulukortit.

17. Paras joulujuoma? Tänä jouluna huomasin, että teehän käy ruoan kuin ruoan kanssa ongelmitta. Join sitä siis myös joulukinkun kanssa. 

18. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan? Viime vuosina ei ole ollut kuusta ollenkaan. Opiskeluvuosina oli pikkuinen söpö tekokuusi. Tykkäisin kuitenkin oikeasta kuusesta, mutta sellaista minulla ei ole ollut koskaan. Se tuntuu aika suurelta vaivalta eikä sille oikein olisi tällä hetkellä paikkaakaan.

19. Käykö teillä joulupukki? Joo ei. En usko, että meillä kävisi pukki, vaikka minulla olisi lapsiakaan, koska se tuntuu jotenkin vaivaannuttavan teennäiseltä, ventovieras ihminen hassuissa vaatteissa olohuoneessani. En ole muutenkaan joulupukki-ihmisiä. Ikkunoista kurkistelevat tontut on ihan jees. 

20. Paras joulumuistosi lapsuudestasi? Kun olin tosi pieni, vietimme joulun mummolassa serkkujen kanssa. Se oli hauskaa, kun ihmisiä oli paljon. 

21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän yöpuvussa? Yksi parhaita puolia joulun viettämisessä omissa oloissa on se, että voi koko päivän olla mukavissa vaatteissa eikä tarvitse pönöttää. :)

22. Peruna-, porkkana, bataatti- vai lanttulaatikko? Imelletty perunalaatikko.

23. Paras joulusuklaa? Tykkään tryffeleistä. Niitä piti käydä tänä vuonna ostamassa lisää heti pyhien jälkeen.

24. Joulutortut vai piparit? Itse asiassa en ole kumpienkaan erityinen ystävä. Piparkakuista nautin eniten raakana, kun leikkaan jäistä taikinaa siivun nautittavaksi kuuman teen kanssa.
 

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulun rauhaa!

Oma pari viikkoa kestävä joululomani alkoi perjantaina, ei hetkeäkään liian aikaisin. Viikonloppuna toimittelin vielä viimeiset joululahjat kummilapsille, tein joulun ruokaostokset ja kävin laulamassa kauniita joululauluja Helsingin tuomiokirkossa. Tuomaan markkinoiden ilme Senaatintorilla on lumen puutteesta huolimatta kaunis, kun sitä tarkastelee tuomiokirkon portailta. Kuusikin näyttää tavallista sopusuhtaisemmalta, vai onko se vain katsojan silmissä...


Eilen A vei minut rentoutumaan Kotiharjun saunaan Kallioon. Se on toiminut vuodesta 1928 ja restaurointia on tehty vanhaa kunnioittaen. Esimerkiksi suihkutilat ovat täysin uudet, mutta pukutilojen kaapit taitavat olla alkuperäisiä. Kodikas paikka! On jännä ajatella, että saunan perustamisaikoihin harvassa kalliolaisessa  kerrostaloasunnossa oli peseytymistiloja ja asukkaat kävivät näissä yleisissä saunoissa useamman kerran viikossa. Se tuo paikalle ihan oman tunnelmansa. Nykyään Kotiharjun sauna vaikutti olevan vakiasiakkaiden lisäksi ulkomaalaisten ja erilaisten seurueiden suosiossa. Ainakin naisten puolella vieraskirja oli pullollaan polttari- ynnä muiden ystäväporukoiden kirjoituksia. Myös ikäjakauma vaikutti tämän yhden käyntini perusteella eroavan avantosaunakokemuksistani, sillä saunojat olivat keskimäärin kolmekymppisiä. Tämä oli kyllä kiva kokemus ja voisin tulla tänne uudestaankin rentoutumaan ja saunomaan.

Tänään herättyäni julistin itselleni joulurauhan ja aion viettää jouluni Heli Laaksosen loistavien ohjeiden mukaan.
Kummottos viätetä hiano joulu:
1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja -eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.
-Heli Laaksonen
Raahasin ihan totta vierasvarapatjani keskelle olohuonetta ja aloin katsomaan lokakuusta asti rästissä olevia elokuvatallennuksia digiboksilta. Ikävä kyllä ikä painaa jo sen verran, etten selkäni takia voi maata järjettömän pitkiä aikoja. Siksi (ja saadakseni valohoitoa) lähdin kävelylle verryttelemään, kun aurinkokin joulun kunniaksi paistoi aamu(päivä)palapöytääni. Luin tänään maanantaina perjantain Hesaria ja sain selityksen sille miksi tämän joulukuun pimeys ei ole tuntunut yhtä vaikealta kuin viime vuonna. Joulukuun alkupuolella on aurinko nimittäin paistanut pääkaupunkiseudulla huomattavat yli 15 tuntia viime vuoden 24 minuutin sijasta. Valtava ero!

Rannassa kävi kova tuuli ja meri myrskysi. Milloinkohan ensi vuonna se saa jääpeitteen. Pohdin siinä kävellessäni sitäkin, että ihmettelenköhän ensi toukokuussa viime vuoden tapaan piiitkän piiitkän talven jälkeen miksi tuo meri liikkuu, ihan niin kuin se lainehtisi... Nyt tyrskyävä meri on tuttu näky.


Rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille!
 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulupalloja Pariisissa

En ole ikinä viettänyt joulua muualla kuin Suomessa ja joulunajan ulkomaanmatkanikin ovat rajoittuneet yhteen ainoaan kertaan kymmenisen vuotta sitten, kun kävin marraskuussa Wienissä vaihdossa olleen ystävän luona. Silloin satoi monena päivänä vettä, joten kauniista Wienin joulumarkkinoista huolimatta ei joulutunnelma oikein tarttunut.

Oli mielenkiintoista päästä nyt Pariisiin näkemään minkälaista on joulunaika Ranskassa. Parhaiten mieleen jäi hienot valoinstallaatiot. Vaikka Ranskassa on tietysti päivisin paljon pidempään valoisaa kuin Suomessa tällä hetkellä, oli siellä osattu tehdä hienoja valaistuksia ajamaan pois iltojen pimeyttä. Tällaisia saisi olla enemmän Suomessakin!

Avenue des Champs Elysees, Rond point

Joulumarkkinakojuja oli päivittäin Champs Elysees'n molemmin puolin sekä Sacré-Coeurin kukkulalla Montmartrella. Myynnissä oli mm. pieniä koriste-esineitä, herkkuja ja glühweiniä. Muutamalla eurolla ostamani kaakao oli herkullinen eikä sitä varmasti oltu tehty valmispussista!

Näkymä Sacré-Coeurin kukkulalta

 

Parhaiten joulu ehkä kuitenkin näkyi Galeries Lafayetten suuressa tavaratalossa, jonka huikeaa aulaa koristi kimalteleva joulukuusi.


Tavaratalon jouluikkunassa lapsia viihdyttivät Prada-kylttejä kantavat suloiset hiiret. :)


Tätä ihanaa Lafayetten mainosta näkyi paljon lehdissä ja metropysäkeillä. Olipa kerran jouluna...

Tälläkin kertaa kiertely Marais'ssa jäi valitettavan vähälle, vaikka se on lempiosani Pariisia. Tässä joulukuusia Rue de Rivolilla.


Tiedetäänköhän Turussa, että tuomiokirkon joulukuusella on näin räikeästi puettu haastaja Pariisissa? Kyllä harras suomalainen sieluni pitää Turun tuomiokirkon joulukuusta huomattavasti kauniimpana kuin tätä Notre Damen tuhansin eri värisin palloin koristeltua kuusta... Mutta kuten ranskalaiset sanovat: À chacun son goût! (Vapaa käännös: jokaisella on makunsa.)

Notre Dame

PS. Tämä on muuten 300. kirjoitus blogissani!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joulu pääsee yllättämään

Ihan kohta on joulu enkä millään ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin ennen sitä! Pyörähdin viime viikolla Pariisissa (matkakuulumisia seuraa myöhemmin), mikä ei ollenkaan edistänyt esimerkiksi joulukorttien matkaan laittoa. Huh, nyt ne onneksi ovat punaisissa Postin kirjekuorissa ja postilaatikossa. Olen loppuviikolla joka ilta jossain menossa eikä aikaa niiden kirjoittamiselle enää olisikaan. Pientä joulu- ja vuodenvaihdestressiä ilmassa siis...

Itsepäisesti myös kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä pidän kiinni lupauksistani kuten siitä, että pyöräytän huomisiin lukupiirin pikkujouluihin Eeva Kolun glögijuustokakun sen sijaan, että ilmoittaisin tuovani mukanani vaikkapa kaupan valmiita tuulihattuja. Tiedän. Järki ja hiukset eivät tosiaankaan aina kasva samassa päässä.

Edelleen neiti Aikaa uhmaten kävin viime sunnuntaina hakemassa aavistuksen joulun rauhoittumista lauluyhtye Rajattoman joulukonsertista Finlandia-talolta. Rajaton koostuu kuudesta tavattoman taitavasta muusikosta, jotka laulavat a cappella eli ilman soittimia. Jännä juttu, että välillä vaikutti kuitenkin siltä, että jossain verhojen takana olisi soittanut kokonainen orkesteri...

He ovat tehneet aivan verrattoman hauskan version inhokki-joululaulustani Kulkusista. Tästä minäkin tykkäsin! Konsertti oli muutenkin mainio, lämminhenkinen ja hauska, tunnelmallinenkin. Rajaton on nyt joulukonserttikiertueella ympäri  Suomea ja Helsingissä on vielä yksi keikka 22.12. Vinkvink!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Ei mennyt ihan kuin Strömsössä...

Kutsuin taannoin muutaman ystävän kylään ja ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä panna cottia glögipäällysteellä. Maultaan niistä tulikin tosi hyviä, mutta ulkonäkö ei mennyt ihan niin kuin piti...

Tältä niiden piti näyttää (yksi onnistui)...


Tältä ne sitten oikeasti näyttivät:


Panna cottien päälle tullut glögimehu valui siis hyytymisen aikana lasin pohjalle. Syytä tälle ilmiölle en ole keksinyt. Olisiko se voinut johtua siitä, että lasien pinta oli epätasainen? No, oli miten oli, itse panna cotta oli tosi herkullista, mutta ensi kerralla en kyllä yritä hyydyttää glögiä sen pinnalle.
Panna cotta
(neljä annosta)
5 dl kermaa
0,75 dl hyytelösokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata

Mittaa kerma, hyytelösokeri ja valkosuklaa kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua n. 30 sekunttia sekoittaen samalla seosta. Nosta kattila levyltä, sekoita vaniljasokeri joukkoon ja anna jäähtyä hetken. Kaada seos varoen pieniin laseihin ja anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ennen tarjoilua panna cottien päälle voi kaataa esimerkiksi kaupan valmiita mehukeittoja tai hilloa. Itse panna cotta on valkosuklaan ansiosta aika makeaa, joten jokin kirpeämpi maku tai marjat sopisivat erinomaisesti päälle.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Joulumarkkinoilla Turussa

Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Kävin pari viikkoa sitten Turussa. Jostain syystä postauksen kirjoittaminen on jäänyt, mutta nyt on hyvin aikaa korjata se asia.

Oli häikäisevän kaunis päivä ja Turku näytti minulle parhaat puolensa. Hämmästelin juna-asemalta torille kävellessäni miten kaikki voikin olla niin tuttua, jokainen katukiveys ja talonkulma, ihan kuin en olisi ikinä Turusta lähtenytkään. Vaan niin se lähes kaksi vuotta on hurahtanut! Hienoa, että voin käydä silloin tällöin edelleen fiilistelemässä.

Turku näyttäytyi visiitilläni juuri sellaisena kuin minä sen muistan. Aurinko paistoi matalalta häikäisten ja kirkastaen vanhojen talojen kauniit julkisivut, torikauppiaat höpöttivät kaikkien turkulaisten edestä ja kirpeä syysilma sai kietomaan kaulahuivin tiukemmin pään ympärille.

Kiersin lyhyessä ajassa monta tärkeää paikkaa (tuomiokirkko!) ja ehdin pistäytyä mm. Turku Design Nown kaupassa Turun kaupungintalon ja turisti-infon takana.


Vanhan suurtorin perinteiset joulumarkkinat olivat auki ensimmäistä päivää, joten suuntasin myös sinne. Tänä vuonna markkinakojuja on sijoitettu tunnelmallisesti myös vanhan suurtorin puistoon. Näin oli taidettu tehdä kuitenkin lähinnä olosuhteiden pakosta, sillä osa torista oli kivetysremontissa. Osa torista oli jo remontoitu ja huomasin sen heti astuessani uudelleen kivetylle osalle: ei enää nyrjähtäneitä nilkkoja tai varoen kulkemista, sillä uudet kivet ovat huomattavasti tasaisemmat.


Seppä markkinoilla työssään


Lähdin vielä samana iltana takaisin Helsinkiin, mutta sitä ennen ehdin käydä syömässä turkulaisen ystäväni H:n kanssa japanilaisessa ravintolassa Karu Izakayassa Aurakadulla. Se oli lämminhenkinen japanilaistyyliin elegantisti sisustettu ravintola, josta sai muitakin japanilaisia ruokia kuin sushia. Käytin tilaisuutta hyväksi ja tilasin teriyakilla maustettuja ribsejä. (Ehdin kaluta yhden luun ennen kuin muistin ottaa valokuvan, joten jos joku ihmettelee oliko tuo yksi luu jo valmiiksi lihaton, niin ei se ollut... Jollain vain taisi olla vähän nälkä.)


Ribsien (jotka muuten olivat tosi hyviä ja rapeita) kanssa otin satsin lohimakeja. Ruokajuomana nautin umeshu-luumuviiniä, johon olen tänä syksynä tykästynyt. Se on makea japanilainen viini, joka on kai enemmän jälkiruokaviini, mutta minusta sopii hyvin myös ruoan kanssa nautittavaksi. Joissain umeshuissa maistuu luumu enemmän ja viimeksi Tokyo55:ssä tuli mausta mieleen joulutortut. :)

Vielä matkalla asemalle ihastelin kävelykadun kauniita jouluvaloja. Näistä tykkään: modernia mutta perinteitä kunnioittaen.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Pikkukaupunkielämää

Hesarin kuukausiliitteessä oli jokin aika sitten mielenkiintoinen juttu pikkukaupunkilaisuudesta. Siinä toimittaja Ilkka Malmberg vei entisen hämeenlinnalaisen, kirjailija Juha Itkosen, matkalle tämän lapsuudenmaisemiin ja muistoihin. Idea artikkelista liittyi siihen, että tänä syksynä Q-teatterissa sai ensi-iltansa Itkosen kirjoittama näytelmä Hämeenlinna. Artikkeli oli mainio ja koska olen itsekin alunperin kotoisin pikkukaupungista, halusin nähdä tämän näytelmän.

Q-teatterin nettisivuilla näytelmää kuvaillaan näin:
"Helsinkiläinen tähtitoimittaja lähtee juttumatkalle Hämeenlinnaan ja löytää toisenlaisen todellisuuden. Jättimarketit ja omakotiunelmat, Suomen jossa ihmiset tyytyvät vähempään ja kävelevät hitaammin. Hämeenlinna on humoristinen ja karhea näytelmä Helsinkiä pienemmästä kaupungista, jossa ihmiset ihme kyllä elävät elämäänsä enemmän tai vähemmän onnellisina." 
Pidin näytelmästä paljon, vaikka loppujen lopuksi pikkukaupunkilaisuus oli siinä vain sivujuonne. Luulen, että lukemani Hesarin artikkeli loi minulle harhan, että näytelmässä analysoitaisiin erityisesti pikkukaupunkilaisuutta. Myös tarinan surullisuus yllätti ja varsinkin toinen näytös väliajan jälkeen oli aika traaginen enkä välttynyt kyyneliltä. (Se ei siis sinänsä ole huono asia, päin vastoin on hienoa, että näytelmä herätti tunteita.)

Näytelmä oli kyllä huomoristinen, mutta naurattavaa komediaa oli enemmän ensimmäisessä näytöksessä. Parhaimmat naurut yleisöstä taisi irrottaa tämä dialogi:
- Janikin on myös alunperin Helsingistä.
- Ahaa, mistäpäin?
- Tikkurilasta.
Paikalla taisi olla paljon ulkopaikkakuntalaisia (teatterin edessä oli ainakin kaksi tilausbussia), mutta siitä huolimatta tämä vitsi nauratti yleisöä. Näytelmän rooleissa oli nimekkäitä näyttelijöitä: Sanna-Kaisa Palo, Eero Ritala, Pirjo Lonka, Lotta Kaihua, Hannu Kivioja ja Saara Kotkaniemi. Erityisesti Lotta Kaihua teki loistavan työn parikymppisenä turhautuneena ja maailman pettämänä Santtuna. Hänen roolisuorituksensa oli aivan huikea!

Paras kiteytys näytelmässä oli ehdottomasti Eero Ritalan repliikki (hänen hahmonsa oli juuri se, joka oli muuttanut Tikkurilasta Hämeenlinnaan):
"Täällä ei ole kiire, kun ei ole kauheasti mitään minne mennä."
Niinpä. Jopa Turun kokoisessa kaupungissa voi kokea tämän tunteen.

Ennen teatteria kävimme syömässä Tokyo55:ssä. Siellä on lounasaikaan loistava sushibuffet ja iltaisin herkullinen à la carte -lista. Omia kestolemppareitani on lohi- ja grillattu lohi-nigirit ja niiden seuraksi otin geishamakeja (kurkku, avokado, sipuli, majoneesi ja päällä grillattua lohta) - törkeän hyvää! Seuralaiseni kanssa otimme vielä jaettavaksi yhden satsin tokyomakeja, jotka ovat tempuroituja (eli kevyesti friteerattuja) lumirapu- ja tuorejuustorullia. Näillä tuli kyllä masu täyteen, mutta valitsin jälkkäriksi vielä suklaafondantin vihreäteejäätelöllä. Nam!

 
En muuten ollut aikaisemmin käynyt Q-teatterissa, mutta en kyllä ymmärrä miksi. Pitäisi rohkeammin käydä katsomassa pienempien teatterien esityksiä. Ehkä ensi vuonna varaan liput myös Ryhmäteatteriin, Kom-teatteriin ja teatteri Jurkkaan. Mitäs muita niitä olikaan?

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Onko joulukalenterit valmiina? Tänään alkoi joulukuu!

Ostin eilen itselleni suklaakalenterin. Olin jättänyt hankinnan vähän viime tippaan ja ehdin kaupassa hetken huolestua, kun en löytänyt kuin kamalia Bratz- ja Autot-joulukalentereita. Onneksi seassa oli myös Nalle Puh -joulukalenteri, jonka kelpuutin keittiööni.


Tänä vuonna myös kierrätän vanhaa kaunista kuvajoulukalenteria sekä Positiivareiden viime vuotista ajatelmajoulukalenteria. Sen ensimmäisessä luukussa luki tänään näin:
"Missä järjen on pakko vaieta, siinä sydämen on velvollisuus puhua."
- Olavi Ingman -
Minkälaisia joulukalentereita teillä on?

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Joulukoristelaatikoiden purkaminen aloitetttu!

Aloitin virallisesti joulun vieton maanantain vastaisena yönä, jolloin kyllästyin kieriskelemään sängyssä unta vailla eikä kirjan lukeminenkaan innostanut. Kävin siis purkamaan  joulukoristelaatikoita, jotka olin nostanut makuuhuoneen lattialle odottamaan ensimmäistä adventtia. Sinne asti ei siis päästy ennen kuin houkutus kävi liian suureksi, mutta ei se mitään. En varmasti silti kyllästy jouluun ennen aikojaan. Maanantaina oli ihana tulla illalla töistä kotiin ja nähdä ensimmäisenä höyheniset enkelin siivet eteisen seinällä.

Myös joulun makunautinnot on jo aloitettu! Bongasin Kotivinkin joululehdestä suosituksen Torres Floralis -jälkiruokaviinista, jota kuvailtiin niin kutsuvilla sanoilla, että sitä oli pakko käydä hakemassa itselle kotiin. Pidän jälkiruokaviineistä, mutta juon niitä sen verran harvoin, etten ole oikeastaan oppinut tunnistamaan eri laatuja. Siten en ole niitä juuri ostanutkaan, kun en ole tiennyt mitä ostaa. Madeira-viinit ja portviinit tietysti tunnistan, mutta ne ovat makuuni hieman liian tunkkaisia. Tämä suklaisten herkkujen ja omenaisten jälkiruokien kaveri oli nappiostos! Maku on juuri sopivan täyteläinen ja makea olematta kuitenkaan liian vahva. Ja hintakin on puolelta litralta inhimilliset 10,49 €.

Tätä herkkua oli mukava naukkailla yhtenä iltana viime viikolla, kun kävin läpi ison pinon erilaisia reseptejä. Suunnittelin tarjoiluja useampaan joulukuun tapahtumaan ja aikaa siinä kului tovi jos toinenkin, kun kävin läpi erilaisia tarjoiluideoita. Kirjoittelen niistä lisää sitä mukaan kun toteutan niitä käytännössä.

Yhtä uutta reseptiä kokeilin jo sunnuntaina, nimittäin Hulin mehevää vanilja-suklaakuivakakkua. Joulun lähestyessä innostun joka vuosi tekemään kuivakakkuja (eikä vähiten siksi, että niiden taikina on vaan niin herkullista) ja tykkään syödäkin niitä teen kanssa. En kyllä ymmärrä miksi yhdistän kuivakakut jouluun. Se liittynee taas mieltymykseeni maustekakkuihin. Nyt päätin kuitenkin kokeilla tätä suklaakuivakakkua, kun Huli niin sitä kehui. Ja hyväähän siitä tulikin! Mehevää ja herkullista. Lisäsin itse vielä ohjeeseen (joka siis löytyy tuolta linkin takaa Hulin blogista) suklaarouhetta sekä kaapista löytyneen pussinpohjallisen mariannerouhetta. Heitin sekaan myös piparkakkumaustetta, maustekakuista kun tykkään, mutta se oli ihan turhaa, sillä kakku maistui niin mehevästi suklaalle, että se peitti kevyesti alleen teelusikallisen piparkakkumaustetta. Suklaarouhe oli kyllä oiva lisä reseptiin.


Tässä kakussa oli muuten mukavaa se, että sen pohja ei pullistunut paiston aikana! En tiedä miksi, mutta joissain kuivakakuissa kakun pohja nousee niin, että se näyttää höntiltä kun kakku asetetaan tarjolle oikein päin. Tässä pohja pysyi kauniin tasaisena.

Kaipaatteko uusia ravintolavinkkejä Helsinkiin? Krunikassa on oiva italialainen ravintola Rodolfo, joka on  siskoni lempparipaikka. Jostain syystä olen itse käynyt siellä ehkä kaksi kertaa elämäni aikana, mikä on todella hassua ottaen huomioon kuinka hyvää ruokaa siellä on. Talon valkosipulileipä on taivaallista ja kaikki muukin on hyvää. Söin (ahmin) alkuruoaksi suussa sulavaa tomaatti-puhvelinmaitojuustosalaattia ja pääruoaksi valitsin tortellini al realpini eli jauhelihatäytteisiä pastarenkaita ja pekonia sinihomejuusto-kermakastikkeessa. Pasta-annos oli valtaisa, mutta sain ilokseni loput mukaan kotin. :) Käykää kokeilemassa!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Croissant-dieetti?

Kiirehdin toissaviikolla töistä aikaisin kotiin, sillä aurinko paistoi ja halusin ehtiä kävelylle ennen auringon laskua. Ehdinkin reippailla runsaan puoli tuntia ennen kuin pimeys laskeutui. Täytyy tosissaan alkaa harkita pikkulenkkejä lounastunnilla, jotta ehtisi nähdä pilkahduksen aurinkoa muutenkin kuin työpaikan ikkunasta.

Luonani kävi ruokavieraita isäinpäivänä. Tarjoilin kesäkurpitsarisottoa, savulohta ja fetasalaattia. Kaikista onnistunein osa ateriaa oli kuitenkin uudella bruchetta-reseptillä toteutetut ruokaisat leipäset.
Vuohenjuustobruchetat

Ciabattaa tai muuta vaaleaa leipää
2 rkl punaista pestoa (käytin kyllä itse paljon enemmän)
100 g ilmakuivattua kinkkua
2-3 pihvitomaattia
100 g pehmeää vuohenjuustoa
1 kesäkurpitsa
(parmesanjuustoraastetta, oma lisäykseni)
 
Leikkaa leivästä neljä tuhtia palaa. Voitele palat punaisella pestolla. Aseta päälle ilmakuivattua kinkkua sekä tomaatti- ja vuohenjuustoviipaleita. Peitä pinta kesäkurpitsaviipaleilla. Ripottele päälle parmesanjuustoraastetta. Kuorruta leipiä 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
Sinne se aurinko meni.

Ilokseni sain muuten näin pikkujoulukauden alettua todeta, että croissant-dieettini toimii! Sen logiikka on yksinkertainen: syö viikossa 1-4 croissanttia (myös pain de chocolat -leipäset käyvät) ja ensi jouluna mahdut sellaisiin vaatteisiin, joihin et tänä vuonna mahdu. Aloitin itse croissant-kuurini kesällä Berliinissä ja Etelä-Ranskassa, jossa croissantteja tuli nautittua monena päivänä. Syksyllä La Cantine ja Kampin Kakkukeisari ovat pitäneet huolta säännöllisistä croissant-annoksistani. Ajatella, missä mitoissa olisinkaan, jos olisin syönyt croissantteja säännöllisesti koko vuoden! 
 
Tyhjä uimaranta

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Mielen liikkeitä

Viime viikko oli omituinen: maanantaista lähtien olin ihan väsynyt ja odotin malttamattomasti perjantaita ja uutta viikonloppua. Suunnittelin mielessäni, että tekisin perjantaina lyhyemmän työpäivän, sillä aikaisemmin viikolla se ei olisi mahdollista. Kun torstai-ilta viimein koitti, totesin pelkän ajatuksen kevyemmästä perjantaista virkistäneen mieltäni sen verran, että olisin siinä vaiheessa voinut tehdä vaikka toisenkin työviikon edellisen perään. Ihmismieli on omituinen... En siis tehnyt kevyempää päivää perjantaina vaan säästin ylityövapaani hetkeen, jolloin todella tarvitsen niitä.

Tänään olen rauhoittunut ja ravinnut mieltä olemalla lähinnä kotona laittaen asioita järjestykseen ja valmistellen tulevaa viikkoa. Koska aurinko paistoi kauniisti, kiirehdin kolmen aikaan kävelylle ja ehdinkin tehdä tunnin pituisen kävelylenkin auringonpaisteessa. Kovin matalalta se aurinko vaan jo paistaa ja on vaikea tottua ajatukseen, että kohta se ei paista juuri ollenkaan. Toivottavasti säästymme tänä vuonna sääilmiöltä, joka riivasi meitä viime joulukuussa: aurinko paistoi maahan asti vain neljänä päivänä koko kuukauden aikana.

Puiston penkit on kerätty odottamaan kuljetusta talvitalteen.

Muualla Suomessa ei ollutkaan aurinkoista vaan Eino-myrsky teki tuhojaan. Munkkiniemen rannassa kävi hurjan kova tuuli enkä usko, että olen nähnyt vastaavia aaltoja täällä aikaisemmin.


Kaksi hurjapäätä oli surffaamassa merellä. Meinasin saada hypotermian ihan pelkästä ajatuksesta...
 
Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

torstai 14. marraskuuta 2013

Keskuskadun ihme

Kävin tänään pikaisesti Stockmannilla nappaamassa vastailmestyneen Premium-lehden ja huomasin ilokseni, että Keskuskadulle on jo ilmestynyt kaamosvalaistus ja joulukuusia. Valomeri oli hämmästyttävän ihana kun taivas on jo pikimusta!

Joulu ei vielä ole kovin lähellä ja ymmärrän, että monia ärsyttää liian aikaisin alkava jouluhössötys. On kuitenkin kaksi asiaa, jotka eivät mikään vuosi tule liian aikaisin: kaikki ihanat pimeän vuodenajan valot sekä jouluun liittyvät juhlat.

Oma juhlakauteni alkaa lauantaina ensimmäisillä pikkujouluilla, jotka eivät tule olemaan kovin jouluiset mutta varmasti sitäkin hauskemmat. On mahtavaa, että on juhlia, jotka katkaisevat syksyn tiukan työputken.

Aina on syytä juhlaan! Niin oli myös tänään, kun vein A:n syntymäpäivälahjaksi Salutorgetiin shamppanjailtapäiväteelle. (Olisin voinut vannoa, että olen kirjoittanut Salutorgetin ihanasta iltapäiväteestä teille aikaisemmin, mutta nyt en löydä sellaista kirjoitusta...) Joka tapauksessa, suosittelen kaikille teen ystäville vierailua Espalle. Teetarjoiluun kuuluu suolaisia ja makeita herkkuja vatsan täydeltä: muun muassa skonsseja, sandwichejä, kakkuja, macaroneja... Ja tietysti todella hyvää teetä! Kaiken kruunaa loistava palvelu ja tunnelmallinen sisustus ravintolan baarin puolella. Kutsuisin baaria kyllä ennemminkin vaikka loungeksi sillä kyse ei suinkaan ole mistään tunkkaisesta pubista. Taisi mulla olla oma lehmä ojassa, kun annoin A:lle tällaisen lahjan, mutta vaikutti kyllä siltä, että hänkin nautti. :) Tähän vuodenaikaan ei juhlia yksinkertaisesti voi olla liikaa!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

11 asiaa

Huli osallistui 11 asiaa -haasteeseen Meanwhile in Longfield -blogissaan ja haastoi kaikki halukkaat mukaan. En ole pitkään aikaan kirjoitellut näitä, joten innostuin itsekin ajatuksesta. Haasteessa kuuluu kertoa yksitoista asiaa itsestään, vastata haastajan yhteentoista kysymykseen ja tehdä vielä yksitoista kysymystä seuraaville haasteen vastaanottajille.

Hulin kysymykset liittyivät kotiin ja sisustamiseen, joten moni omista yksitoista asiaa -vastauksistani liikkuu myös kodin aihepiirissä.

11 asiaa minusta
  1. Pidän paljon koruista. Talvisin mulla on yleensä aina kaula-, ranne- ja korvakorut sekä yksi tai kaksi sormusta. Korut on kuitenkin mulle aina asusteita eli vaihtelen kaikkia niitä vaatteiden värien ja mallien mukaan. Kesällä kun on kuuma, pidän yleensä vain korvakoruja.
  2. Olen tutustunut Facebookin ansiosta hienoihin tyyppeihin, joiden kanssa en olisi ikinä ystävystynyt tosielämässä. Saan heiltä paljon hyvää mieltä päivittäin. Elämäni ilman naamakirjaa olisi tänä päivänä paljon köyhempää.
  3. Tavoitteeni on pitää sähköpostilaatikoideni inboxit tyhjänä tai että siellä on vain sellaiset viestit, jotka vaativat reagointiani. Puhtaan pöydän periaatteeni koskee myös Lähetetyt-kansiota, jonka siivoan pari kertaa viikossa. Järjestän työsähköpostit kansioihin aihepiirin mukaan tai siirrän ne Odottaa vastausta -kansioon.
  4. En petaa sänkyäni juuri koskaan. Se on mielestäni ajantuhlausta ja ihan turhaa.
  5. Järjestän joka päivä viimeistään ennen nukkumaanmenoa vaatteet kaappiin, astiat pesukoneeseen ja kaikki tavarat paikoilleen (poikkeuksena tästä illat jolloin tulen vasta myöhään kotiin). Siinä menee maksimissaan viisi minuuttia kun sen tekee joka päivä. Tästä syystä kotonani on aniharvoin mitään epämääräisiä "kasoja". Tavaroiden paikoilleen viemistä helpottaa se, että jokaisella tavaralla on oma paikkansa.
  6. Vihaan imuroimista. Voisin tiskata kaikki maailman astiat, jos ei ikinä tarvitsisi imuroida. Siedän aika paljon villakoiria nurkissa ja saatan jopa poimia niitä käsin roskiin. Sillä tavalla lykkään imuroimista vielä vähän eteenpäin.
  7. Luulen, että viihtyisin hyvin taittajan ammatissa. En tosin tiedä olisiko mulla tarpeeksi visuaalista silmää siihen.
  8. Kännykkä on mulle tärkeä työväline ja lähetän sillä paljon sähköposteja. Pidänkin sen tärkeimpinä ominaisuuksina soittamisen lisäksi selkeää kalenterinhallintaa ja teksti- ja sähköpostiviestien kirjoittamisen näppäryyttä. Jännitän sitä, miten tulen sopeutumaan Lumian käyttöön, kun se joskus osakseni tulee, mutta toivon, että se on vain tottumus- ja oppimiskysymys. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka ovat siirtyneet takaisin paparikalenterin käyttöön sen jälkeen kun ovat ottaneet Lumian käyttöön ja pelkään että se on itsellänikin edessä.
  9. Koen edelleen iltaisia kauhunhetkiä zombie-kauhukuvien parissa, vaikka World War Z -elokuvan näkemisestä on jo neljä kuukautta. Viimeksi mietin miten pelastautuisin, jos zombiet hyökkäisivät Munkkiniemeen. Loppupäätelmä: En mitenkään. Hyvää yötä vaan teillekin.
  10. Katson hyvin harvoin mitään TV:stä suorana, koska en pidä ajatuksesta, että olisin sidottu TV:n ääreen johonkin tiettyyn aikaan. Katson myös kaiken mieluummin digiboksilta, jotta voin ohittaa mainokset.
  11. Itselleni kokatessani en noudata parasta ennen tai käytettävä ennen päivämääriä. Jos ruoka näyttää ja tuoksuu normaalilta, syön sen. Enkä ole muuten ikinä saanut ruokamyrkytystä. Taitaa olla rautainen vatsa. :)


11 kysymystä haastajalta

1. Missä kaupungissa/kaupunginosassa asuisit jos saisit valita ihan itse?
  • Tampereen tai Turun kokoisen kaupungin keskustassa, maksimissaan parinsadan metrin päässä torista.
2. Mikä on parasta kodissasi?
  • Kaunis kylpyhuone, joka on sisustettu ruskean eri sävyillä ja jossa jokainen sentti on käytetty tarkasti hyväksi.
3. Mihin remonttiin ryhtyisit heti jos siihen tulisi ajallisesti ja rahallisesti mahdollisuus?
  • Maalaisin seinät ja vaihdattaisin ikkunat. (Ikkunat ovat vain kaksinkertaista lasia ja päästävät kylmän ilman talvisin helposti sisään.)
4. Oletko enemmän “kaikki kerralla valmiiksi” vai “tehdään pikkuhiljaa” tyyppi?
  • Kaikki kerralla. Kärsivällisyys ei todellakaan ole parhaimpia puoliani. :) Mottoni on ennemminkin: "Tee tänään se minkä voisit siirtää huomiselle, sillä jos pidät siitä tänään, voit tehdä sen huomenna uudestaan." En tykkää vitkastelusta.
5. Minkä kahden esineen varkaus tuntuisi kaikista pahimmilta?
  • Päiväkirjojen ja valokuvien.
6. Jos talosi olisi tulessa ja sinulla olisi aikaa hakea talostasi kaksi esinettä (ei henkilö tai eläin, ne olisi jo turvassa), mitkä ne olisivat?
  • Sama vastaus kuin edelliseen kysymykseen eli päiväkirjat ja valokuvat.
7. Keräiletkö jotain?
  • Ostan matkoilla muistoksi uusista matkakohteista "lumipallon". Siis sellaisen lasisen pallon, jonka sisällä on pieni figuuri jostain nähtävyydestä ja jota ravistamalla figuurin päälle sataa hilettä. Niitä on jo aika monta!
8. Rakkain muistosi nykyisessä kodissasi?
  • Leppoisat myöhäiset perjantai-illat lempiTV-sarjojen parissa blogia päivittäen pitkän työviikon jälkeen.
9. Vaihdatko lakanat viikottain?
  • No arvaa! En todellakaan. :D Onhan puhtaat lakanat ihana juttu, mutta niiden pesemisestä niin usein olisi liikaa vaivaa.
10. Jos saat yllätysvieraita vartin varoitusajalla, mihin käytät sen viisitoistaminuuttisen?
  • Itseni ihmisen näköiseksi laittamiseen. Kotiminäni on varsinainen peikko.
11. Järkkäätkö mieluummin kunnon kotibileet vai leppoisan rauhalliset hyvällä ruoalla maustetut illanistujaiset?
  • Kunnon kotibileet, mutta ystäväpiiriini ei kuulu niin montaa kunnon bilettäjää, että saisin tuvan täyteen. Illanistujaisetkin on hauskoja ja järjestän niitä yhtä mielelläni.

Taidan tehdä kuten Huli, enkä nimeä haasteelle jatkajia. Kaikki blogistit ovat kuitenkin tervetulleita jatkamaan haastetta omassa blogissaan. Jos tartut haasteeseen, jätä blogiini viesti, sillä tulen mielelläni lukemaan vastauksesi. Huli oli keksinyt niin mielenkiintoiset kysymykset, että jatketaan niillä enkä lähde nyt keksimään uusia.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sisätiloissa

Illat vaan pimenevät ja pimenevät eikä loppua näy. Kävin yhtenä iltana kävelyllä kuuden aikaan ja olisi voinut luulla kellon olevan kymmenen, sillä vastaantulijoita oli niin vähän. Kaikki tekemiset ja arjen piristykset tapahtuvatkin nykyään sisätiloissa.

Minulla on takana kulttuurintäyteinen viikko. Kävin katsomassa Suomen Kansallisbaletissa koreografi Ohad Naharinin teoksen Deca Dance, josta alla olevassa videoklipissä on näyte.


Hullaannuin täydellisesti pari vuotta sitten Ohad Naharinin teokseen nimeltä Minus 7 ja hehkutin sitä maasta taivaisiin täällä. Deca Dance ei aiheuttanut samanlaista kolahdusta, mikä olisikin ollut aika erikoista. Odotukseni taisivat kuitenkin olla vähän epärealistisen korkealla, mutta loppujen lopuksi Deca Dance on mielestäni vähintäänkin mielenkiintoinen teos. Tanssijoiden ja koreografin liikekieli oli jälleen kaunista ja on hämmästyttävää ja hienoa seurata mihin kaikkeen treenattu ihmiskeho kykenee.

Kävin viime viikolla katsomassa myös Suomen Kansallisoopperan Taikahuilun. Olen nähnyt sen muutama vuosi sitten, mutta muistin siitä lähinnä Mozartin kauniin musiikin, puvustuksen koomiset eläinhahmot sekä Papagenon hauskan hahmon.


Papagenoa esitti tällä kertaa Jussi Merikanto, joka teki hienon roolisuorituksen. Permannolla istui iso ryhmä pikkuihmisiä, joiden reaktioita hauskoihin tapahtumiin näyttämöllä oli mukava seurata. Lapset ovat niin täysillä esityksessä mukana! Taikahuilu on kyllä yksi huvittavimmista oopperoista, jonka tiedän.

Luin taannoin jostain Hesarin artikkelista ravintoterapeutin haastattelun, jossa todettiin, että ravinnolla on ratkaiseva merkitys siihen, että yksi toipuu kausiflunssasta muutamassa päivässä ja toisella siihen menee kolme viikkoa. Sinänsähän se on ihan järkeenkäyvää, mutta en ole ikinä tullut ajatelleeksi sitä näin suoraviivaisesti.

Koen ajoittain huonoa omaatuntoa siitä, että syön niin paljon eineksiä (pinaattilettuja, pinaattikeittoa yms.). Tiedän, että niissä on tolkuttomat määrät kaikkea epäterveellistä kuten kovia rasvoja ja lisäaineita, mutta usein pelkkä ajatus puolen tunnin ruuanlaitosta on vastenmielinen. Välillä kuitenkin ryhdistäydyn kuten tänään, kun kokeilin marraskuun Yhteishyvässä ollutta jauhelihakastikkeen reseptiä. Jos kaipaatte arkiseen jauhelihakastikkeeseen piristystä, kannattaa kokeilla tätä. Maukasta, muttei kuitenkaan tulista!
Cowboyn jauhelihakastike

4 pekoniviipaletta (tai koko paketti, jos kuten minä et tykkää pistää jääkaappiin puolikkaita paketteja, jotka sitten lopulta päätyvät roskiin parasta ennen -päivän mentyä ohi)
400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl juustokuminaa
1 tl timjamia (tai paprikamaustetta, jos timjami on loppunut...)
1 prk (410/220 g) kidneypapuja chilikastikkeessa
1 prk (200 g) paseerattuja tomaatteja
1 dl vettä
1 tl suolaa ja sokeria
ripaus rouhittua mustapippuria

Hienonna pekoni ja paahda pannulla. Lisää jauheliha ja paista se kypsäksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi, lisää jauhelihaseokseen mausteiden kanssa. Kääntele hetki. Kaada pannulle pavut liemineen, paseerattu tomaatti ja vesi sekä mausteet. Anna kastikkeen kiehua noin 5 minuuttia. Tarjoile riisin kanssa tai tortillalettujen täytteenä.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Espoon brändiä etsimässä

Kävin katsomassa Espoon kaupunginteatterin näytelmän Esitystalous 2 - tehtävä Espoossa. Täytyy sanoa, että nyt harmittaa entistä enemmän, että missasin Esitystalous 1:n, joka oli huikea menestys vuonna 2010.

Tässä jatko-osassa näytelmäkirjailija imaistaan osaksi Espoon brändiryhmää ja hän ajautuu pohtimaan persoonallisen tiiminsä kanssa kysymyksiä kuten mikä on Espoo, mistä se on tulossa ja minne menossa sekä onko Espoota oikeasti edes olemassa. Runsaassa kolmessa tunnissa käytiin läpi ihan relevantteja kysymyksiä espoolaisten identiteetistä ja sen ameebamaisuudesta. Itsenikin on ulko-espoolaisena välillä vaikea ymmärtää espoolaisuutta ja Espoota. En voi sanoa, että tämänkään jälkeen sitä sen paremmin ymmärtäisin, mutta nyt se näyttäytyy minulle ainakin hiukan sympaattisempana. Näytelmä soveltui siis hyvin myös ei-espoolaisille eikä se sisältänyt siinä määrin sisäpiirin vitsejä, että ne olisivat jääneet häiritsemään. Blues-vitsit olivat oikein viihdyttäviä. :)

Oman huvittavuutensa näytelmään toi yritteliään kansalaisen ja hallintorakenteiden karu kohtaaminen, jossa kunnon hallintojargon lenteli. Arvostan sitä, että tämä osuus näytelmästä oli myös toteutettu huolella ja hallintokieli oli aidonoloista.  Kauppatieteilijä olisi helposti tunnistanut epäaidon jargonin, joka olisi vienyt koko näytelmältä pohjan. Nautin erityisesti viittauksista julkiseen hankintalakiin, jonka kanssa itsekin silloin tällöin painin.

Kaiken kaikkiaan näytelmän dialogi oli harvinaisen hauskaa ja nokkelaa ("Espoo on kuin tyhjä word-dokumentti"). Näytelmän on kirjoittanut ja ohjannut Juha Jokela. Erityisesti pidin siitä, että näytelmän pääosassa ei ollut julkkisnäyttelijää (joita kyllä vilisi muissa osissa). Pääosan esittäjäksi, näytelmäkirjailijaksi, oli valittu Ylermi Rajamaa. Muissa osissa näyttelivät Martti Suosalo, Ria Kataja, Tommi Korpela, Raimo Grönberg, Tommi Taurula ja Henna Hakkarainen. Kaikki hoitivat osansa loistavasti.
- Voisko se olla meidän motto?
- Mikä?
- "Espoo - asiat riitelee ja ihmiset rakastelee".
- Kyllä sä, Keijo, varmaan itsekin ymmärrät, että se ei voi olla meidän motto.
Tykkäsin kovasti näytelmän yksinkertaisesta liikkuvasta lavastuksesta, joka teki näytelmän eläväksi. Käytännössä lavastus koostui vain muutamista toimistokalusteista, heijasteista sekä muutamasta korokelavasta, mutta niitä käytettiin oivaltavasti.

Koko näytelmä oli erittäin onnistunut kokonaisuus. Menkää ihmeessä katsomaan, jos kiinnostuitte! Kevään näytökset ovat jo myynnissä.

Lopuksi vielä uusi resepti herkkusuille. Leivoin viime viikolla pitkästä aikaa, kun S ja H kävivät kylässä. Kokeilin uutta reseptiä, joka yhdistää suklaisen mutakakun ja raikkaan juustokakun. Tästä tuli täyteläistä ja tahmeaa, sellaista kuten mutakakutkin ovat! Kakkua tuli kokonainen pellillinen eli aika paljon.
Juusto-mutakakku

tumma taikina
200 g voita tai margariinia
3 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
300 g pähkinäsuklaalevitettä
ripaus suolaa

vaalea taikina
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoja

Vatkaa rasva ja sokeri vaaleaksi seokseksi. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Lisää jauhoseos, levite ja suola taikinaan. Levitä tumma taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Jätä pinta epätasaiseksi. Sekoita vaalean taikinan aineet. Tiputtele vaaleaa taikinaa lusikalla tumman taikinan päälle. Vedä lusikan varrella taikinoita pitkin niin, että värit sekoittuvat. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 30-40 minuuttia, kunnes taikina on kypsää. Anna jäähtyä ja vetäytyä ennen tarjoilua.
 

torstai 24. lokakuuta 2013

Surrealismia ja silmälumetta

Suomen valokuvataiteen museossa on joulukuun puoleenväliin asti mielenkiintoinen näyttely "Surrealismia ja silmälumetta 1900-luvun alun valokuvakorteissa". Pidän vanhoista valokuvista, joten kiinnitin kesällä huomiota näyttelyn mainoksiin.

Nyt lokakuussa saimme viimein Piikkipaatsaman kanssa kalenterimme sopimaan yhteen ja suuntasimme kohti Kaapelitehdasta. Pienen harharetken jälkeen oikea ovikin löytyi Kaapelitehtaan varsin laajasta ja sokkeloisesta kokonaisuudesta. (Valokuvataiteen museo sijaitsee siis Länsisatamankadulta tultaessa aivan rakennuksen etupäässä. Onnistuimme jotenkin jättämään kaikki kyltit huomiotta ja kävelimme suoraan Kaapelitehtaan toiseen päähän... Mutta ei se mitään, sillä siellä sijaitsee hauska museokauppa.)

Teollisen valokuvan kulta-aika sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen, jolloin modernit valokuvat levisivät koko maailmaan postikorttien muodossa. Miten näppärää! Surrealistisia valokuvakortteja painettiin muun muassa Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa ja buumi levisi nopeasti.

Aihepiireiltään kuvat olivat kauniita, oivaltavia, unenomaisia, hämmentäviä ja noh, surrealistisia. Kuvissa on yhdistelty fantasiaa ja todellisuutta hauskalla tavalla. Tuolla näyttelyn kotisivuilla on muutamia esimerkkejä kuvista. Niistä saatte hyvin käsityksen näyttelyn sisällöstä.
"Kuvarinnastukset, kuvan ja piirroksen yhdistäminen sekä päällekkäisvalotus olivat teollisen valokuvan keinoja sata vuotta ennen fotoshoppia. Koska teollista värivalokuvaa ei oltu vielä kehitetty, kortit väritettiin käsin. Käsityö tekee massatuotetuista kuvista yksilöitä. Synteettinen värimaailma syventää kuvien mystistä tuntua."
(lainaus näyttelyn nettisivuilta)
Oli hämmästyttävää mitä kaikkea valokuviin on pystytty toteuttamaan ennen tietokoneaikaa. Jäin myös pohtimaan mistä taiteilijat olivat saaneet ideat kaikkiin erikoisiin kuviinsa. Näyttely oli onnistunut kokonaisuus, vaikkakin ehkä vähän turhan laaja maallikolle. Postikortit oli järjestetty aihepiireittäin, mikä helpotti punaisesta langasta kiinni pitämistä ja mahdollisti vertailun eri taiteilijoiden ja maiden tekniikoiden välillä.

Lopuksi vielä ravintolavinkki: Forumin pitkään remontissa ollut yläkerta on viimein avattu ja siellä on kivoja uusia ravintoloita. Kävin testaamassa Italon, S-ketjuun kuuluvan italialaisen ravintolan, joka osoittautui oikein kivaksi arki-illan ravintolaksi. Erityisesti jäi mieleen, että sieltä saa ihanaa sitruuna-marenkipiirakkaa... Nam!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ylänelkku! eli Smurffit Pariisissa

Pidän valtavasti Pariisista ja se on kaupunki, jonne olen milloin tahansa valmis matkustamaan uudestaan ja uudestaan. Edellisen reissun sinne tein vuonna 2010 ja odotan innolla seuraavaa reissua parin kuukauden päästä. Siksi innostuin, kun luin lehdestä, että syyskuussa ensi-iltansa saanut Smurffit 2 -elokuva sijoittuu Pariisiin. Ajattelin välittömästi, että se on nähtävä!

Jotta en joutunut menemään yksin katsomaan lapsille suunnattua elokuvaa, raahasin mukaan 9-vuotiaan kummipoikani (hän ei onneksi vaikuttanut kovin kärsivältä). Tässä leffan traileri:


Juoni meni pähkinänkuoressa siten, että kamala Carcamel-velho varastaa Smurffiinan saadakseen haltuunsa smuffiesanssin kaavan aikeenaan monistaa smurffien taikaa. Carcamel vie Smurffiinan Pariisiin ja pelastusoperaation aikana elokuvassa lennetäänkin huimasti Pariisin yllä ja nähdään mm. Eiffeltorni ja Notre Damen katedraali. Kävimme katsomassa suomeksi dupatun version ja Smurffiinan äänenä on ihana Anna Puu, jonka ääni sopii Smurffiinalle täydellisesti.


 
Louvre

Oli ihana fiilistellä Pariisia nyt kun oma matka sinne on tiedossa ja tulossa pian. On muutamia nähtävyyksiä, joita en aikaisemmilla matkoilla ole vielä nähnyt. Esimerkiksi Musee d'Orsay on sellainen. Tämä taidemuseo perustettiin aikoinaan vanhalle juna-asemalle ja sen kokoelmissa on paljon ranskalaisten impressionistien teoksia. Tällä kertaa matka on sellaiseen vuodenaikaan, että puistojen kiertäminen jää luonnostaankin vähemmälle.


Joka tapauksessa oli vuodenaika mikä tahansa aina on sopiva aika nauttia ranskalaisia herkkuja kuten croissantteja ja suussasulavia juustoja. Olisiko teillä suositella hyviä ravintoloita Pariisissa?

Näin teetä tarjoiltiin Versailles'ssa vuonna 2010. Söpöt kupit, eikö totta?


PS. Ylänelkku tulee siitä, että smurffeilla on vaan nejä sormea eli ylävitosen heittäminen ei onnistu... :)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ulkona

Ihana A täytti vuosia ja olimme porukalla juhlimassa lauantaina.

Kävimme aluksi syömässä japanilaisessa ravintola Sumossa, joka on sympaattinen pieni ravintola Eerikinkadulla. Söin itse sushia, mutta Sumosta saa myös muuta japanilaista ruokaa. Kaikki oli oikein herkullista. Mukavaa oli, että ruokalistalla oli myös jälkiruokia. Suklaakakku sopii mielestäni oikein hyvin sushiaterian päätteeksi, vaikkei erityisesti japanilaista olekaan. :) Ja oli listalla esimerkiksi vihreällä teellä maustettua jäätelöäkin. Maistoin lisäksi japanilaista umeshu-luumuviiniä, joka tarjoiltiin jääpalojen kera. Nam! Saatavilla oli myös japanilaisen ruoan kanssa sopivia valko-, puna- ja kuohuviinejä.

Ilta jatkui stand up -komiikan parissa Apollon liveklubilla. Illan esiintyjinä olivat Jape Grönroos, Janne Westerlund ja Sami Hedberg. Oli nähnyt Samin setin kuukausi sitten ja pelkäsin, että hänen kertaalleen kuullut juttunsa eivät naurattaisi minua. Pelko oli turha, sillä shown kuluessa ymmärsin Samin huumorin perustuvan enemmän sille, miten hän jutut esittää, ei niinkään sille mitä hän esittää. Muistin melkein kaikkien juttujen bunchlinet, mutta nauroin siitä huolimatta vedet silmissä.

Oli myös mielenkiintoista huomata eroja esiintymisten välillä ja siinä, että Sami valikoi juttuja ja kertoi niitä oikeasti mieleentulojärjestyksessä niin, että joistain jutuista jäi jopa se paras kohta kertomatta (ja toisaalta sitten taas jotkin toiset jutut naurattivat yleisöä nyt mutta eivät kuukausi sitten). Muutamaan kertaan teki mieli huutaa lavalle, että "ei kun nyt sun piti sanoa näin". :) En ehkä ole aikaisemmin tajunnut kuinka tilanne- ja yleisösidonnainen jokainen stand up -esiintyminen on.  Nimenomaan Samin rento esiintyminen ja itsevarmuus tekivät esityksestä niin loistavan.


Apollon liveklubi on muuten oikein hyvä konsepti. Sali oli viihtyisä (entinen Forumin elokuvateatteri) ja soveltui tämäntyyppiseen esitykseen loistavasti. Stand up -esityksiä on Apollossa pitkin syksyä ja puoliltaöin alkaa livemusiikki, joten viihtyminen on taattu pitkälle yöhön.

Sunnuntaina tuli havaittua, että päivä jää varsin lyhyeksi kun herää kahdelta. :) Ehdin kävelyllekin vasta kun aurinko oli jo laskenut. Tämän kanssa pitää yrittää olla kyllä tarkempi, jotta valonsäteet tulee käytettyä hyödyksi. Sunnuntaille oli kuitenkin pakkaantunut niin paljon kotihommia, että halusin hoitaa ne ennen vapaa-ajan aktiviteettejä. Tällä kertaa tällainen viikonloppu!

M kävi kylässä ja toi kauniin syyskimpun.
 

torstai 10. lokakuuta 2013

Tampereen vinkkejä

Kävin pitkästä aikaa Tampereella! Edellisestä reissusta olikin vierähtänyt jo kaksi vuotta.

Tykkään Tampereesta kaupunkina tosi paljon, sillä se on Turun tavoin sympaattinen ja kokonsa puolesta helposti hallittavissa. Sielläkin on mielenkiintoisia pikkukauppoja, loistavia museoita, tunnelmallisia kahviloita ja hyviä ravintoloita.

Parhaat Tampere-vinkkini kerroin jo toissavuoden reissun jälkeen täällä ja täällä (osaa paikkavinkeistä ei muuten ole enää olemassa, nyyh...), mutta niihin on nyt tämän käynnin jälkeen lisättävä ehdottomasti nämä seuraavat neljä kohdetta:
  • Taito Shop (Hatanpäänvaltatie 4): Paljon oivallisia suomalaisia käsitöitä, tuotteita ja keksintöjä, kauniita sisustusjuttuja ja arkea helpottavia kodin tarvikkeita. Täällä oli vaikka mitä!
  • Pyymäen Oma (Tuomiokirkonkatu 30): Ehkä ihanin kahvila, jossa olen käynyt! Sisustus on viihtyisän tyylikäs ja lämminhenkinen ja vitriinit ovat täynnä toinen toistaan herkullisempia suolaisia- ja makeita leivonnaisia. Tänne tulen palaamaan vielä monta kertaa tulevilla Tampereen reissuillani...
  • Kaffila (Aleksis Kiven katu 11): Toinen hauska kahvila vähän modernimmalla ja pelkistetymmällä ilmeellä. Valikoima on pienempi kuin Pyymäen kahvilassa, mutta yleensähän sitä ostetaankin vain yhtä tai kahta laatua kerrallaan. Hyvää oli täälläkin!
  • Kauppahalli (Hämeenkatu 19): Saattaa olla, etten ole aikaisemmin käynytkään Tampereen kauppahallissa ja nytkin eksyin sinne sattumalta kun kävelin Hallituskadun puolelta sen ohi. Kauppahallit ovat tunnelmallisia paikkoja ja täälläkin oli paljon kivaa katseltavaa. Erityisen houkutteleva oli Valliuksen hedelmä- ja vihannesmyymälä, jossa oli nähty vaivaa kauniin esillepanon kanssa.

 
PS. Tiesittekö muuten, että maailman ensimmäinen GSM-puhelu soitettiin Tampereella?

maanantai 7. lokakuuta 2013

Maalaismaisemissa

Eilen oli upea päivä! Olimme sopineet E:n kanssa syysretken Tuomarinkylän kartanoon. Bussipysäkiltä kartanolle kävellessä oli hienoja maalaismaisemia, vaikka Tuusulanväylän humina muistuttikin siitä, että olimme edelleen kaupungissa.


1790-luvulta peräisin olevassa Tuomarinkylän kartanossa toimii vielä toistaiseksi museo, jossa esitellään helsinkiläisiä sisustustyylejä barokista funkikseen. Kirjoitin "toistaiseksi", sillä museo suljetaan marraskuun puolivälissä osana Helsingin kaupungin säästötoimenpiteitä ja rakennukselle etsitään uutta haltijaa. Nyt on siis viimeiset hetket käsillä tutustua tähän historialliseen rakennukseen ja muun muassa sen hienoihin kattomaalauksiin.


Museossa oli mielenkiintoisia esineitä ja upeita tapetteja. Satuimme museoon sopivasti yleisökierroksen aikaan ja sen avasikin kokoelmia ihan eri tavalla. Opin esimerkiksi sen, että Lontoon maailmannäyttelyssä vuonna 1851 esiteltiin ensimmäinen jousitettu tuoli. Sitä ennen istuminen oli enemmän tai vähemmän epämukavaa, sillä pehmuisteina käytettiin korkeintaan jouhia. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että jousituskin on täytynyt erityisesti keksiä!

Arabian tyyliä 1800-luvulta

Kartanomuseon pihapiirissä toimii ravintola sekä ihana Country Whiten sisustustavaraliike, jossa on neljä isoa huonetta täynnä kauniita esineitä ja vaatteita mm. Odd Mollylta. Tänne täytyy tulla joulun alla ostamaan kauniita pikkulahjoja. Tällä kertaa mukaan tarttui suloisia syksyisiä siiliaiheisia servettejä.

Käykäähän kiinnostuneet tutustumassa Tuomarinkylän kartanon museoon ja pihapiiriin vielä kun se on mahdollista! Museoon on vapaa pääsy.