tiistai 27. syyskuuta 2016

Jotain uutta

Muutos on aina välillä tervetullutta, jos ei muuten niin pelkästään jo vaihtelunkin vuoksi. Tälle blogille on tullut aika sanoa hyvästit nyt runsaan kuuden vuoden ja 475 kirjoituksen jälkeen. Mutta ei hätää, perustin saman tien uuden blogin. :) Tulethan jatkossa lukemaan myös sitä? Se löytyy tästä linkistä.


torstai 22. syyskuuta 2016

Syksyinen mökkiviikonloppu

Syksy on saapunut Helsinkiin. Olin viime viikonlopun mökillä Etelä-Savossa ja jo matkalla sinne metsämaisemat värjäytyivät syksyn keltaiseen, oranssiin ja punaiseen. Olinkin vähän pöllämystynyt kaikesta siitä syksyisyydesta, johon en vielä ollut kesäisessä Helsingissä tottunut. Vaikka aurinko paistoi ajoittain pilviverhon takaa, oli jo aika viileää kuten Helsingissä nyt tällä viikolla.


Vietimme monta tuntia metsässä, jossa ilma oli raikasta ja hyttysvapaata. Hirvikärpäsiäkään emme juuri tavanneet. Hakkuualueilla ja vähän vaikeakulkuisessa maastossa tarpoessamme tulimme isän kanssa keränneeksi 10 litraa puolukoita. Hyvä me! En yleensä välitä marjojen poimimisesta hyttysistä ja puuhan hikisyydestä johtuen, mutta tämä puolukkaretki oli erittäin mukava. Välillä pysähdyin valokuvaamaan syksyistä maastoa. Puolukat olivat valtavia!


Iltapäivällä saunoimme ja paistoimme makkaraa nuotiotulella. Jälleen oli aivan taivaallista, kun hyttysiä ei enää ollut häiritsemässä. Illalla paistoimme uunissa oman pihan omenista paistosta Valion uuniomenaohjeella. Pilkoimme omenat pieniksi, mikä lyhensi paistoaikaa. Yksinkertaista mutta hyvää!


Muistin jälleen miksi syksy on ollut pitkään lempivuodenaikani. Kesä on viime vuosina alkanut kirittää rinnalle, mutta kyllä syksyn väriloisto vaan on kiistämättömän upea.


keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Teepäivä Piikkipaatsaman kanssa

Vietimme viime kesänä alussa sattumalta Piikkipaatsaman kanssa päivän, jota olen alkanut sittemmin kutsua kuljeskelupäiväksi. Nyt kuljeskelupäiviä on takana jo neljä, joten voisi varmaan puhua tavasta tai perinteestä!

Konsepti on äärettömän yksinkertainen ja siksi varmaan niin ääliömäisen toimiva meille. Ideana on vain kuljeskella kahvilasta/ravintolasta/kuppilasta/baarista toiseen ilman minkäänlaista etukäteissuunnitelmaa. Paikat valikoituvat lähinnä sen mukaan millä seudulla ollaan tai mitä uusia paikkoja sattuu tulemaan mieleen.

Tavallaan tuntuu vähän höntiltä kirjoittaa jostain näin yksinkertaisesta asiasta, mutta elämme molemmat varsin aikataulutettua ja ohjelmoitua arkea. Omat päiväni täyttyvät kokouksista töissä ja usein vapaa-ajallakin on jotain ennalta viikkoja sitten sovittua ohjelmaa. Siksi tuollainen spontaani vapaus ja suunnittelemattomuus tuntuu harvinaisen virkistävältä.


Tämän kesän ensimmäiseen kuljeskelupäivään mahtui kolme "vierailua", joista Piikkipaatsama kirjoitti oman postauksensa täällä. Siitä päivästä erityisesti jäi mieleen Museokadun ihana Voffeli ja Kaffeli, jossa herkuttelin rapealla vohvelilla omenahillon ja kermavaahdon kanssa. Vahva suositus! Namnam! Kahvilassa on rauhallisen kotoisa tunnelma ja palvelu on sydämellistä.


Toinen vierailu kohdistui Plootuun, tai oikeammin siellä sisällä sijaitsevaan Ruplaan, mutta koska itse saimme etsiä sitä tovin vaikka seisoimme juuri kyseessä olevan osoitteen edessä, on ehkä parempi ohjata teidät muut suoraan Plootuun. Rupla on siis Plootun sisällä oleva kahvila. Ja Plootu on mielenkiintoinen sisustuskauppa Iso-Roballa. Kannattaa käydä, jos on hakusessa jotain uniikkia.


Lopuksi ajauduimme vielä Hernesaaren rannan Löylyyn. Ilma ei ollut parhain mahdollinen, mutta maisemat olivat hienoja ja rakennus arkkitehtuurisesti näkemisen arvoinen. Silloin ajattelin, että tänne pitää tulla joku kaunis aurinkoinen päivä, mutta enpä vaan koko kesän aikana ehtinyt sinne uudestaan. Hienoa silti, että tällainen kompleksi on rakennettu näin hienolle paikalle!




Toisen kuljeskelupäivän (josta Piikkipaatsama ehti jo raportoida täällä) vietimme huomattavasti paremmissa säissä loppukesästä. Tarkoitus oli tutustua "vain" Senaatintorin torikorttelitapahtumaan ja kierrellä pikkukauppoja sen ympärillä, mutta päädyimme lopulta neljään kahvilaan/ravintolaan. Sen lisäksi ehdimme kiertää ne pikkukaupatkin ja Lapuan Kankureilta löysin suloisen tummansinisen pallo-käsipyyhkeen. Poikkesimme ihanaan uuteen karkkikauppaan Sweet Story Candy Factoryyn, joka järjestää muun muassa karamellipajoja ja muita yksityistilaisuuksia. Kannattaa tutustua!


Välipalaa söimme El Fant -kahvilassa, jossa hurmaannuin kauniista astioista ja herkullisesta tuorepuurosta. Tunsin myös itseni hieman hipsteriksi siinä aurinkoisena lauantaina tuorepuuro edessä ihmisten ilakoidessa kaduilla. Elämä oli aikas kivaa siinä hetkessä. :)


Jatkoimme matkaa meren äärelle vanhaan kauppahalliin ja siellä Story-kahvilaan. Sitä on suositeltu minulle ensimmäisen kerran varmaan kaksi vuotta sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi käydä kokeilemassa. Mantelikakku maistui hyvältä teekupin ohella ja maisematkaan eivät olleet hassummat. Taivas oli kirkas ja satama-alue vilkas, joten katsottavaa terassilla riitti.


Koska oltiin sopivasti huudeilla, ehdotin Piikkipaatsamalle drinkkejä Brondassa. BW Restaurantsin ravintolat ovat siitä mahtavia paikkoja, että niistä saa mielettömän hyviä drinkkejä. Drinkkilista on laadittu ammattitaidolla ja joka kerta olen yllättynyt postitiivisesti. Istahdimme Brondassa mukavalle sohvalle nauttimaan drinkeistämme ja olostamme.

Drinkin jälkeen oli vielä sellainen olo, että ei tämä nyt voinut olla tässä. Meidän piti mennä nauttimaan vielä yhdet kuohuviinit Loisteen aurinkoiselle terassille, mutta sielläpä ei myytykään kuohuviiniä laseittain. Loogisesti päädyimme siis ostamaan kokonaisen pullon. Ilta kului rattoisasti loistavassa seurassa auringon helliessä Helsinkiä!

torstai 8. syyskuuta 2016

Elämän pieniä nautintoja eli hyvää teetä ja oikeaa kaakaota

Välillä on mukava antaa ystäville syntymäpäivä- tai joululahjaksi jotain yhdessä tekemistä. Yksi hyvä idea siihen on Salutorgetin iltapäiväteehetki.

Olen käynyt syömässä heidän herkullisen iltapäiväteekattauksensa moneen kertaan ja aina se on ollut yhtä hyvää. Salutorget tuli jälleen mieleeni, kun keväällä mietin synttärilahjaa S:lle. Niinpä sitten eräänä toukokuisena iltapäivänä olin varannut meille pöydän Salutorgetista ja astuimme Etelä-Espalta sisään kauniiseen ravintolasaliin.

Tällä kertaa meille oli katettu pöytä ravintolan puolelta. Toisinaan he tarjoilevat iltapäiväteetä myös baarin puolella muhkeilla sohvilla. Salutorgetissa, varsinkin baarissa, on mielestäni juuri oikea tunnelma iltapäiväteehen!

Valitsimme itsellemme kannulliset teetä teelistalta ja pian saimme jo eteemme yhteisen kerrosvadin täynnä suolaisia ja makeita suupaloja. Koko iltapäiväteemenu löytyy täältä. Toast skagen oli ylivoimainen suosikkini, vaikka kerrosvati sisälsikin monia muitakin herkkuja.

Salutorget tarjoilee myös Gentlemens Tea'tä! Se koostuu kaikesta rasvaisesta ja raskaasta, joten tuon menun jälkeen ei todennäköisesti loppupäivänä tarvitse syödä mitään. Uskaltautuisinkohan kokeilemaan sitä joku kerta...

Olen muuten unohtanut kertoa teille toisestakin loppukeväästä tapahtuneesta mukavasta tapahtumasta. Sain nimittäin odotettua postia Mexicosta! Minulla on teini-iästä asti ollut kirjekaveri Mexicossa ja kirjoittelemme yhä silloin tällöin vanhoja kunnon paperikirjeitä. (Toki kirjeiden väli on harventunut harventumistaan mutta kuitenkin.)

Luin keväällä Eeva Kolun blogista aidosta kaakaosta, johon hän oli ihastunut lomamatkallaan Mexicossa. Olen itse monesti miettinyt, että se purkkikaakao, jota meillä täällä Suomessa juodaan ei taida vastata ihan sitä oikeaa alkuperäistä Väli-Amerikkalaista kaakaota. Eevan kirjoituksesta innostuneena kirjoitin mexicolaiselle ystävälleni viestiä (tällä kertaa kylläkin ihan Facebookin välityksellä) jossa kysyin tunnistaako hän tuon pakkauksen ja voisiko hän kenties joskus lähettää minulle maistiaisia. Ja hänhän lähetti!


Kyseessä on Chocolate Casa Crespon valmistamaa pyöreinä laattoina myytävää kaakaota, joka murenee ja sulaa kuumaan maitoon sekoitettaessa. Yksinään (oli pakko maistaa pala) suklaalaatta maistui katkeralle ja silti sokeriselle, ihan kuin sokeri ei olisi sekoittunut suklaaseen. Mutta kuumaan maitoon sekoitettuna se oli oikein hyvän makuista! Harmillisesti en omistanut oikeanlaisia välineitä, joilla olisin saanut tehokkaasti vispattua suklaan maitoon, mutta pääsin jyvälle mausta sekoittamallakin. Se oli täyteläisempi kuin meidän kaakaomme eikä ihan niin makeaa. Makeutta oli juuri sopiva määrä aikuiseen makuun!

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Lomareissulla Keski-Euroopassa osa 6: Strasbourg

Tässä tulee viimeinen matkakertomus viime kesän lomareissustani! On korkea aikakin, sillä seuraavat reissut ovat sopivasti jo suunnitteilla. Jäljellä on enää Strasbourg, ei mitenkään vähäisenä, ehkä enemmänkin helmenä lopussa.


Vietimme Strasbourgissa yhden yön ennen Champagneen ajelemista ja toisen yön sieltä palatessamme. Odotin mielenkiintoista suurkaupunkia ja yllätyin sen kodikkuudesta. Keskusta on rakentunut suurelle saarelle, jolla on ollut asutusta ainakin viimeiset 2 000 vuotta. Se on todennäköisesti myös pitänyt ydinkeskustan kompaktin kokoisena ja kaikki oli suhteellisen lähellä.


Strasbourgista puhuttaessa täytyy huomioida tuo valtavan pitkä historia, joka on ollut poikkeuksellisen vaiherikas. Alue on vuorotellen valloitettu milloin saksalaisten ja milloin ranskalaisten toimesta ja se tietysti näkyy kaupungissa tänäkin päivänä. Vaikka Strasbourg kuuluu nykyään Ranskaan, saksankieltä näkee ja kuulee kaikkialla.

Mielessäni kävi miten paljon inhimillistä kärsimystä on liittynyt rajan liikkumiseen edestakaisin vuosisatojen aikana. Kuinka paljon sukuja ja perheitä se on hajottanut ja miten vaikuttanut kaupunkilaisten identiteettiin. En yhtään ihmettele, jos strasbourgilaisuudesta on tullut kansallisuuteen verrattavissa oleva tunne, kun kovin moni sukupolvi ei ole ehtinyt vielä kasvaa ranskalaisuuteen.


Keskustasaari oli kaunis ja siellä varsinkin La Petite France -alue. Siellä oli paljon idyllisiä saksalaistyylisiä puuristikkotaloja, joita erityisesti halusin tällä matkalla nähdä ja niitä tosiaan tuli sitten nähtyä enemmän kuin kuvittelinkaan. La Petite Francessa oli paljon turisteja ja muutamia ravintoloita. Mekin söimme siellä kerran ja sain ihan törkeän hyvää peruna-homejuusto-kinkku-laatikkoa (ainekset oli kuutioitu ja paistettu uunissa rapean polttavaksi herkuksi - en enää muista mikä tuon laatikkoruoan nimi oli).
 


Saari sisälsi paljon kapeita kujia, joilla oli kiva kuljeskella, mutta niille ei ollut herkkua eksyä pimeässä auton kanssa. Onneksi on navigaattorit! La Petite Francen läheiset kävelykadut olivat viehättäviä ja niillä olisi kuljeskellessa vierähtänyt helposti vaikka koko päivä. Söpöjä pikkuputiikkeja ja isompia kauppoja oli ripoteltu ympäriinsä.


Yllättäen Strasbourgin kahvilatarjonta oli vähäinen. Kuppiloita ja ravintoloita kyllä löytyi, mutta leivos- tai teekahviloihin en montaa kertaa törmännyt. Suurella ilolla laitoin sen sijaan merkille, että ihan vaatimattomastakin ravintolasta saattoi saada laseittain lempirypäleestäni Gewürtztraminerista tehtyä viiniä. Niitä valmistetaan Strasbourgin eteläpuolella Alsacessa.



Mahtava Notre Damen katedraali kohosi talojen välissä muistuttaen kaupungin pitkästä historiasta. On huikeaa ajatella, että vuosina 1647–1874 se oli maailman korkein rakennus!

Paljon lisää historiaa löytyi läheisestä kaupunginmuseosta, jossa käytiin läpi kaupungin monet vaiheet. Opin museossa ainakin sen, että roomalaisten aikaan Strasbourgilla oli vapaan kaupungin status (miten se on edes mahdollista?!). Sieltä löysin vastauksen myös kysymykseen kuka ihme oli Kléber, jonka nimeä viljellään kaupungin kartalla siellä sun täällä (hän oli 1700-luvun sotasankari).


Strasbourg yllätti viihtyisyydellään. Voisin hyvin kuvitella tekeväni piristävän viikonloppupyrähdyksen sinne oikeastaan koska vaan!


Matkakertomukseni edelliset osat voit lukea täältä: Frankfurt (1), Eltville (2), Moselin laakso (3), Burg Eltz ja Trier (4) sekä Champagne (5).