maanantai 25. heinäkuuta 2011

Ryhdistäytymisiä

Katsokaapa minkä ihanuuden löysin tänään, kun kävelin rautatieasemalta kotiin. Tämä Creamin takki oli myynnissä Wäkkärä-nimisessä vintage-liikkeessä Turussa ja rakastuin siihen oitis. Hinta vähän arvelutti, mutten voinut vastustaa kiusausta (heihei lomarahat). Ihana Ihana Ihana!

















Vietin kesälomalla mukavan Turku-päivän. Tässä raporttini, jonka kirjoittamisen aloitin jo viikkoja sitten:

Kun olin viettänyt kaksi päivää kotona olla mollottaen (vaikkakin siivoten) kieltämättä hiukan alakuloisissa tunnelmissa, päätin ryhdistäytyä. Oli vielä paljon asioita, joita halusin Turussa kesällä tehdä ja kesälomapäivät hupenevat uhkaavasti. Siispä tein edellisenä iltana suunnitelman ja otin tavoitteeksi käydä seuraavana päivänä idyllisellä vanhalla yliopistoalueella Tuomiokirkon takana. Siellä sijaitsee kotimuseo Ett Hem sekä suloinen kahvila Mansikkapaikka. Sitä ennen oli kuitenkin pakko löytää uudet kesäkengät, sillä entiset uhkasivat hajota alle. Onneksi löysin nämä ensimmäisestä kenkäkaupasta. Myyjää nauratti, kun otin kengät samantien jalkaan ja heitin entiset roskiin.

Oli kaunis aurinkoinen ja oikein sopiva päivä kaupunkiretkelle. Ett Hem -museo oli yksi niistä nähtävyyksistä, joihin en Turussa vielä ollut tutustunut. 
Konsuli Alfred Jacobsson (1841-1931) oli vuosisadan vaihteen merkittävin turkulainen liikemies. Hänen vaimonsa Hélène Jacobsson o.s. Kumlin (1854-1928) päätti 1890-luvun lopulla tehdä omasta kodistaan museon. Tätä varten hän alkoi määrätietoisesti kerätä taidetta ja antiikkiesineitä. Puolisoiden toivomuksena oli säilyttää kappale vuosisadanvaihteen säätyläiselämää Turussa.
(katkelma museon esitteestä)

Päivä oli kuuma ja tunnelma museossa lämmin. Oli silti mielenkiintoista tutustua tähän kohteeseen. Onnekseni huomasin Piispankadun uuden ravintolan kyltin, jossa mainostettiin lounasta. Vaikka lounasaika oli pian loppumassa, ehdin vielä nauttia Hus Lindmanin herkullisesta lohesta uusien perunoiden kera. Ravintolan sisustus oli todella kaunis ja sijainti mitä mainioin: Aurajoen rannalla rauhassa kaupungin melulta, näköala Tuomiokirkolle ja vanhaan Turkuun. Suosittelen!





Seuraavaksi oli Mansikkapaikan vuoro. Mansikkapaikka on hurmaava pieni kahvila yliopiston kupeessa Piispankadulla. Kävin siellä muutaman kerran opiskeluaikana, mutta kahvilan aukioloajoista johtuen en pääse sinne kuin loma-aikoinani. Mansikkapaikalla on vakuuttava teemenu ja tarjoilupöytä täynnä herkkuja. Loistava paikka rentoutua tenttiinlukemisen välillä tai työpäivän jälkeen!


Nautinnollisen teetuokion jälkeen oli aika suunnata kotia kohti. Matkalla ohitin Pietari Brahen patsaan, mistä tuli ihan opiskeluajat mieleen. Pietari Brahe, suuri sankarini 1600-luvulta, sai aikaan hienoja uudistuksia ja perusti useita kaupunkeja. Hänen ajaltaan on jäänyt elämään sanonta kreivin aikaan, joka alunperin tarkoitti Brahen valtakautta. Hän on myös sanonut aikoinaan:
Minä olin maahan ja maa minuun sangen tyytyväinen.
Nuo sanat on nyt kaiverrettu patsaan kylkeen.

Aurajoessa oli jälleen "jotain kulttuuria" (näinä aikoina sitä on ihan kaikkialla). Hauskoja taideteoksia elävöittämässä jokielämää!  Päiväni oli ihanan kesäinen ja uusia kokemuksia täynnä.


Nämä kulttuuripääkaupunkimainokset ovat aivan mahtavia! Tämä alla oleva on kiinnitetty urheiluhallin seinään.
 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Herkullisuuksia

Tänä viikonloppuna on tullut herkuteltua ja nautittua kauden antimista. L & M olivat vierainani viikonlopun ja teimme yhdessä lauantaina ruuaksi raikasta ja herkullista lohisalaattia. Paistettua lohta, rapeaa sekä roomalaista salaattia, verkkomelonia, cashew-pähkinöitä, ituja, avocadoa, tomaattia, kurkkua, paprikaa, korianteria... Nam!

Havahduin kauppareissulla kirsikka-aikaan ja alkoi tehdä mieli kirsikkapiirakkaa. Päätin kokeilla tällaista ranskalaista kirsikkapaistoksen ohjetta, josta tulikin oikein makoisaa.


Clafoutis aux cerises eli Kirsikkapaistos

1,5 rkl voita
2,5 dl maitoa ja 0,5 dl kermaa tai 3 dl kookosmaitoa
1,5 dl vehnäjauhoja tai 0,5 dl jauhettua mantelia ja 1 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 litra tuoreita kirsikoita tai 2 prk Andros-kirsikoita liemessä
tomusokeria

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele pyöreä halkaisijaltaan n. 25 cm korkeareunainen piirakkavuoka tai annosvuokia. Sekoita maito ja kerma (tai kookosmaito), vehnäjauhot, kananmunat ja sokerit kulhossa. Vaahdota sähkövatkaimella kunnes seos vaahtoaa hyvin, n. 5 min. ajan. Kaada vuokaan niin paljon taikinaa, että pohja peittyy. Laita pariksi minuutiksi uuniin hyytymään. Poista kirsikoista siemenet. Nosta vuoka uunista ulos ja peitä pohja kirsikoilla. Kaada loput taikinaseoksesta kirsikoiden päälle. Nosta vuoka uuniin ja paista kunnes vanukas on kunnolla kohonnut, saanut hyvän värin ja hyytynyt, 15-30 minuuttia vuoan koosta riippuen. Siivilöi tomusokeria haalean paistoksen päälle ja tarjoile.

Marjakaudesta mieleeni muistui, että Heidi Livet salt -blogista oli luonani käymässä muutama viikko sitten ja sain häneltä lahjaksi Marimekon valloittavan mansikka-kangaskassin. Kuva on vähän huono, mutta mansikat ja taivas ovat kankaassa niin syvän punaisia ja sinisiä, että ihan alkaa hymyilyttämään. Tämä on yhtä kuin kesä.

Tämä ihanuus oli Heidin jälkeensä jättämässä niin suloisessa paketissa, että se piti oikein kuvata. Ja kortin teksti, joka on rauman murteella kirjoitettu, sopi oikein hyvin silloisen lomalaisen ajatuksiin.


Tänään oli viimeinen kesälomapäivä ja huomenna alkaa jälleen työt. Hiukan haikeaa on, kun tekemisen ja menemisen vapaus kapenee, mutta toisaalta on ihan mukavaa, kun elämään tulee taas hiukan säännöllisyyttä ja "rotia". :) Viimeisen lomapäivän ratoksi aloitin tämän syksyn hilloamisen tekemällä pienet satsit punaviinimarja-mansikkahilloa sekä kirsikka-mansikkahilloa.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Saunatupa

Täälläkin on tainnut tulla mainittua, että remontoimme isän kanssa mökillä saunatupaa huoneekseni. Nyt remontti alkaa olemaan listoja vaille valmis. Tässä lopputulos:


Prinsessaverkon funktio on pitää hyttyset loitolla








Aika somaa, eikö?

Fiilistelyä

Olen ehtinyt kesälomani aikana kokea ja näkeä niin monta mielenkiintoista paikkaa, että niistä riittää blogeiltavaa teille pitkälle syksyyn. Olen onnistunut viime viikkojen aikana välttelemään todella tehokkaasti tietokoneella istumista, joten kirjoittelukin on jäänyt vähemmälle. Syksyllä ja talvella ehtii sitäkin tehdä sitten vaikka kuinka paljon.

Viime viikonloppuna olin mökillä. Tässä muutamia fiilistelykuvia sieltä.







 Isä on saanut valmiiksi kuistin remontin. Kuisti toimi vuosia lähivarastona, mutta nyt se on kunnostettu: maalattu, villoitettu ja ikkunat on vaihdettu kaksinkertaisiin. Siitä tuli tosi kaunis! Tässä on mukava syödä aamupalaa tai juoda päiväkahvia ja katsella järvelle.


keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Petran päivästä on jo viikko!

Enkä ole ehtinyt raportoimaan teille herkkuja, joita valmistin nimipäiväni kunniaksi!

Katsoin nuorena 90-luvulla historiallista Hovimäki-TV-sarjaa, jossa vietettiin kartanon emännän Johannan nimipäivää varsin juhlallisin menoin. Minusta ajatus oli niin mukava, että päätin ruveta itsekin viettämään Petran päivää. Ajattelin, että varsinkin siinä vaiheessa, kun en enää kehtaa viettää syntymäpäiviä, voin siirtyä viettämään nimipäiviä. Toistaiseksi olen vielä viettänyt molempia. :) Juhlia ei koskaan voi olla liikaa!

Täytyy myöntää, että nimipäivän viettämiseni on ollut
varsin vaatimatonta syntymäpäiväjuhlallisuuksiini verrattuna. Tänä vuonna kutsuin muutaman ystävän luokseni ja vietin päivän keittiössä mielipuuhassani eli leipoen. Tein hedelmäisen salaatin, jossa oli mm. pensasmustikoita, verkkomelonia, Salaneuvos-goudajuustoa ja nektariinia. Salaatin kanssa tarjosin jo aikaisemmin blogissani esittelemääni fetakesäkurpitsapiirakkaa, jonka ohje löytyy täältä.

Jälkiruuaksi valmistin Heidin Livets salt -blogissaan suosittelemaa Sikke Sumarin valkosuklaakarpalopiirakkaa, joka olikin suorastaan suussa sulavaa. Sen ohjeen löydät täältä.

Ystäväni perhepiirissä on tehty viime aikoina useita muuttoja ja varastojen selvitystöitä, joista hän on päässyt osalliseksi etsimällä erilaisille tavaroille uusia koteja ja säilytyspaikkoja. Sain häneltä lahjaksi tämän ihastuttavan mukin, jonka pohjassa lukee made in USSR, joka toiminee takuuna siitä, että kyseessä on vanha muki. Iästä huolimatta kultauksetkin ovat täysin ehjät.  Toisen roina on toisen aarre! Tästä tuli kertaheitolla lempiteemukini.

Eino Leinon päivän fiilistelyä


Järjestelin juhannuksena mökillä ottamiani kuvia ja näihin sopii hyvin Eino Leinon päivän kunniaksi seuraava Eino Leinon runo:
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

 
Teimme isän kanssa pyöräretken pikkuisen järven rantaan. Hartiahieronta tuli hoidettua epätasaista hiekkatietä ajaessa ja kesätuuli oli vilvoittava.
  
Hyvää Eino Leinon päivää!

Siivoilua

Olen viettänyt muutaman päivän olla mollottaen kotosalla, siivoillen kaappeja ja keräillen kirpparille meneviä tavaroita. Jostain iski yht'äkkiä vimma päästä eroon turhasta tavarasta. Valmistaudunko kenties alitajuisesti muuttamaan huomattavasti pienempään koppero-omistusasuntoon tulevaisuudessa...? Who knows.

Pitkästä aikaa kävin läpi myös musiikkikokoelmani, joka jo teini-iästä asti on ollut huomattava. Minulta on näihin päiviin asti löytynyt muun muassa satakunta kasettia (siis niitä ikivanhoja HF-kasetteja, joita kukaan muu ei taida enää kuunnella). Kokoelmassani on sellaisia helmiä, etten ole niistä kaikista vieläkään valmis luopumaan. Sain kuitenkin tiivistettyä kokoelmani 2/3:aan entisestä ja se on jo hieno saavutus. Samalla kävin läpi LP-levyni ja kysyin jokaisen kohdalla: Kuunteletko tätä oikeasti? Merkisteekö tämä levy sinulle jotain? Jos vastasin molempiin kieltävästi, levy sai mennä kirpparikasaan. Sain LP:tkin tiivistettyä puoleen! Ja CD:istä, joita on yhteensä parisataa, luovuin noin paristakymmenestä. Tämän puhdistusoperaation ansiosta olen viettänyt muutaman päivän varsin nostalgisissa tunnelmissa. Kuinka moni muistaa vielä seuraavia biisejä menneisyydestä (näistä kaikista luovuin):

Hanson: Mmmbop
The Connels: 74-75
Pandora: Don't you know
Kim Wilde: Kids in America
Warrant: I saw red

Ja tämä on ehdoton helmi, joka minulla on LP:llä (en luovu!):
Barbra Streisand: Left in the dark

Myös tämän löysin, enkä tästäkään luovu:
Elton John: I'm still standing

Thank God for Youtube! Jos tulee ikävä lähtöpassit saaneita, voin aina etsiä menneiden vuosikymmenten aarteet sieltä.

Taidetta Aurajoessa