Kello viiden tee ja muuta mukavaa

Tänään on ollut todella kaunis ja lämmin päivä. Kirjoitan tätä parvekkeellani varpaat auringossa. :) Kävin siskon kanssa pyörähtämässä Maailma kylässä -tapahtumassa Kaisaniemen puistossa ja siellä olikin hirmuisesti kaikkea: ihmisiä, tapahtumia, konsertteja, kojuja ja telttaravintoloita. Osallistuin tapahtumaan ensimmäistä kertaa, mutta pääsin kertaheitolla ennakkoluuloistani ja taidanpa osallistua ensi vuonnakin. Nyt iltapäivällä sain viimein varmuuskopioitua blogini. Vinkkinä kaikille muille bloggareille, että täältä löytyy hyviä varmuuskopiointitapoja.

E kävi muutama viikkoa sitten vierailulla Turusta ja tutustutti minut Salutorgetin kello viiden teehen. Ihanaa, ettei tarvitse matkustaa Iso-Britanniaan asti nauttimaan tästä loistavasta keksinnöstä!

Tee oli tietysti haudutettua ja todella hyvää. :) Tarjolla kerrostarjottimella oli kolmea lajia pieniä leipäsiä, skonsseja, kuivakakkuja, macaroneja sekä kolmea sorttia makeita herkkuja. Kaikki olivat todella hyviä ja veivät kielen mennessään.

En ollut aikaisemmin käynyt Salutorgetin baarin puolella. Se osoittautui viihtyisäksi tilaksi tunnelmallisine sohvaryhmineen. Oikein tyylikästä!

Nautinnollisen teehetken jälkeen kävimme katsomassa Kansallisbaletin esityksen Rankanen-Elo-Saarinen. Itse vaikutuin Mammu Rankasen Taivaaseen juurtunut puu -pienoisteoksesta, jonka olin nähnyt jo vuotta aikaisemmin, silloin paljon pienemmällä oopperatalon Alminsalin näyttämöllä. Siellä teos ei sytyttänyt minua ollenkaan, mutta nyt päänäyttämöllä tilan avaruus herätti teoksen henkiin. Näin ei kuitenkaan käynyt kaikkien katsojien mielestä, sillä Hesarin arvostelussa harmiteltiin juuri sitä, että avara tila muka ei synnyttänyt teokseen samanlaista intiimiä tunnelmaa kuin Alminsali. En olisi voinut olla enempää eri mieltä arvostelun kirjoittajan kanssa!

Muut kaksi teosta esityksessä olivat Jorma Elon Double Evil ja Tero Saarisen Mariage. Katso oheiselta videolta näytteitä teoksista!

Lopuksi jaan kanssanne vielä muutaman äitienpäivänä hyväksi havaitun reseptin.

Tein pääruuaksi mozzarellasalaattia ja paistoin kanaa. Uusi kokeilu oli punajuuririsotto vuohenjuustolla. Se oli tosi hyvää!

Punajuuririsotto vuohenjuustolla

1 silputtu sipuli
2 rkl öljyä
4 dl risottoriisiä
1dl + 2 rkl valkoviiniä
1 l kuumaa kasvislientä
1,5 dl punajuurisosetta (Pirkka)
30 g voita
1 dl parmesaanijuustoraastetta
suolaa ja mustapippuria

Päälle:
400 g vuohenjuustoa
1 omena
0,5 rkl voita
0,5 rkl hunajaa
0,5 rkl timjamia

Kuumenna öljy paistokasarissa ja kuullota sipulisilppu pehmeäksi. Lisää riisi ja kääntele, kunnes jyvät muuttuvat kuultaviksi. Kaada pannulle viini ja kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja anna nesteen imeytyä riisiin melkein kokonaan ennen kuin lisäät seuraavan kauhallisen. Et ehkä tarvitse kaikkea lientä. Keitä risottoa 15-20 minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Valmis risotto saa olla valuvaa.

Sillä aikaa kun risotto kypsyy, leikkaa juusto kiekoiksi ja asettele leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Laita pelti 200-asteiseen uuniin 5-10 minuutiksi juuri ennen risoton valmistumista. Leikkaa omena ohuiksi viipaleiksi. Laita pannu liedelle ja sulata voi. Lisää omenat ja paista nopeasti. Käännä viipaleet, lisää hunaja ja timjami. Siirrä pannu sivuun odottamaan risottoa. Kun risotto on kypsää, sekoita siihen punajuuri. Lisää vielä 2 rkl valkoviiniä, voi ja parmesaaniraaste. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Laita omenat kuumien juustokiekkojen päälle ja tarjoa heti risoton kanssa.

Jälkiruuaksi oli tarjolla suklaakuppikakkuja.

Suklaamuffinit

150 g tummaa tai maitosuklaata
100 g sulattettua voita
2 munaa
1 dl ranskankermaa
2 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
Kuorrutus:
100 g suklaata
50 g voita
noin 2 dl tomusokeria
Koristeeksi:
Marianne Crush -rouhetta

Leikkaa suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Riko munat yksitellen kulhoon ja vatkaa kevyesti niiden rakenne rikki. Sekoita joukkoon voi ja ranskankerma. Sekoita sokeri, vehnäjauhot, sooda, leivinjauhe ja vaniljasokeri kulhossa. Lisää jauhoseos märkien ainesten joukkoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Lado paperiset muffinsivuoat uunipellille. Nostele taikinaa vuokiin. Kypsennä 200-asteisessa uunissa keskitasolla 20-25 minuuttia. Kokeile kypsyys coctailtikuilla. Jos tikkuun ei tartu taikinaa, muffinsit ovat kypsiä. 

Valmista kuorrutus. Paloittele suklaa ja voi kattilaan. Kuumenna kunnes suklaa alkaa hiljalleen sulaa. Nosta kattila liedeltä. Sekoita joukkoon tomusokeria kunnes saat seoksesta levitettävän. Levitä kuorrutus lämpimien muffinien pinnalle (kuorrute levittyy tasaisemmin). Koristele Marianne-rouheella.

Nautinnollisia kesäpäiviä kaikille!

Sinun tarinasi

Jenni linkitti Live. Believe. Worry a bit -blogiinsa Ylen tekemän inspiroivan Sinun tarinasi -videon. Mieletön! Tämä on pakko jakaa eteenpäin. Käykääpä katsomassa:

"Ahmi siis elämää, sillä siinä kohtuus on ehdottomasti liian vähän."

7 randomia faktaa

Sain Piikkipaatsamalta Pientä elämää -blogista haasteen kertoa 7 randomia faktaa itsestäni. Kiitos Piikkipaatsamalle - tässä tulee vastaukseni! Vaikeutan haastetta itselleni yrittäen kertoa 7 uutta faktaa itsestäni, sellaisia siis, joita en aikaisemmin ole blogissa jakanut. Tämä tulee olemaan vaikeaa...

1. Aloitan usein aamupalan syömällä pienen palan suklaata.

2. En ikinä heitä lukemattomia lehtiä pois. Vähintäänkin selaan ne läpi, mutta kaiken mielenkiintoisen luen. Ja aikaisemmin taisin kertoakin, että sen jälkeen kun lopetin neljän tunnin päivittäisen junassa istumisen, lehtitelineeni on ajoittain ollut räjähtämispisteessä. Helsingin Sanomat lisäsi ahdinkoani viime viikon ajaksi lahjoittamalla minulle viikon Hesarit, kun normaaliin tilaukseeni kuuluu vain viikonlopun Hesarit. Olen ollut helisemässä koko viikon, kun joka päivä tulee kokonainen lehti uutta luettavaa. Kiitos vaan. (Olisihan siinä ollut myös mahdollisuus kieltäytyä tästä lahjasta, mutta kun ILMAISEKSI SAI!)

3. Rakkain kotipaitani on Metallican fanipaita, joka on vähintään 17 vuotta vanha (muistan pitäneeni sitä kuudennella luokalla). Paita on ollut joskus musta, mutta nykyään lähinnä tummanharmaa. Kangas on tukevaa puuvillaa eikä siinä ole yhden yhtä reikää, vaikka paita on ollut aktiivisessa käytössä näin monta vuotta.

4. Minulla on ollut hiusmurtuma oikeassa päkiässä ja sen paraneminen kesti monta vuotta. Sitten saatoin taas käyttää korkkareita ja olenkin ottanut ilosta kaiken irti.

5. Pidän Leena Airikkalan taiteesta. Omistan yhden hänen tauluistaan ja muutamia julisteita.

6. Olen allerginen mm. koivun siitepölylle sekä niin monelle muulle siitepölylle, etten osaa luetella niitä ulkoa.

7. Haluaisin oppia tekemään kaalikääryleitä.

Onnistuinko kertomaan uusia asioita?

Välitän tämän haasteen eteenpäin Aatteiselle, joka on opiskelukaverini Turun ajoilta. Hänen blogissaan pääsee ihanalla tavalla kurkistamaan tutkijan elämään.

Ratikalla Pariisiin

Kävin tänään siskon kanssa Villipuutarhassa luksusaamiaisella. Villipuutarha on pikkuinen suloinen kahvila Kalliossa. Heillä on vain kuusi pöytää ja varsinkin nämä aamiaiset ovat suosittuja, joten pöytä pitää varata hyvissä ajoin etukäteen.

Luksusaamiainen oli todella nimensä veroinen. Se sisälsi omenaisen alkudrinkin, mustikkasmoothien, herkkulautasen (mm. kolmea erilaista juustoa, ilmakuivattua kinkkua/paahdettua kesäkurpitsaa, aurinkokuivattua tomaattia, salaatteja, hilloja, hunajamelonia, viinirypäleitä, suolakurkkua, appelsiiniä ja tuorejuustoa), herkullista jyväleipää ja croissanttia sekä haudutettua teetä. Ja tämä kaikki vielä kauniisti aseteltuna ja katettuna!

Itse valitsin suklaaviskiteen (haudutettua ja herkullista, teevalikoima oli myös kattava) ja kuulemma kahvikin (Ottolina) oli hyvää, mikä on paljon sanottu, sillä sisko on kahvin suhteen vähintäänkin yhtä vaatelias kuin minä teen suhteen.

Kahvilan sisustus oli viimeistä yksityiskohtaa myöten harkittu ja runsaan romanttinen. Joku kahvilassa taisi sanoakin, että tästä tulee Pariisi mieleen ja kuinka kätevää onkaan, että tähän Pariisiin pääsee ratikalla. Osuvasti sanottu!

Vettä ja auringonpaistetta

Tänään satoi vettä ja ensimmäistä kertaa Helsinkiin muuton jälkeen kastuin kotimatkalla (ja kastuminen siis on positiivinen asia, palataan siihen kohta). Juuri eilen pääsin ihmettelemästä ääneen onko tänä keväänä ollut tavallista aurinkoisempaa, kun en muistanut yhtään oikeaa vesisadetta. Mulle huomautettiin sitten, että talvella sataa lunta - olisikohan se syynä, ettei vesisateita ole tänä vuonna vielä ollut...

Mutta tänään siis satoi vettä. Kun laitoin työhuoneessani iltakuudelta takkia päälle, vilkaisin työpaikkani kattotasanteelle, jolla lokki hautoi muniaan ja ajattelin säälien, että tuolla tuulessa ja myrskyssä se istuu vielä monen monta päivää ennen kuin poikaset kuoriutuvat muutaman viikon päästä. Ja kun astuin työpaikan ovesta ulos, leukani loksahti hämmästyksestä ja suustani melkein pääsi spontaani kiljahdus: "Täällä sataa vettä!" Sekunnin sadasosan harmittelin, ettei mulla ollut sateenvarjoa, kunnes tajusin, että olen menossa kotiin (enkä junalle) eikä kastuminen siis haittaa ollenkaan. Käänsin kasvot taivasta kohti ja annoin pisaroiden tippua kasvoille ja rentouttaa kasvojen lihakset rankan työviikon jälkeen. Se ei ollut mitään tihkusadetta, vaan oikeita pisaroita ja pian hiuksetkin oli ihan märät. Kesän ensimmäinen sade!

Viime maanantaina ei kuitenkaan satanut vettä vaan aurinko paistoi edelleen ihanasti. Töissä meni myöhään ja jouduin peruuttamaan ystävien näkemisen, mikä teki mielen apeaksi. Lähdin kävelemään taas Munkkiniemen rantaan. Pompin rantakivillä ja otin seuraavat kuvat.

Maa ja puut vihertävät jo vaatimattomasti.

Joutsenpariskunta ja kolme poikasta!

Kesä, tule jo! TULETULETULETULETULETULETULETULETULETULE!!!! Jotta voin taas juhannuksen jälkeen olla täydellisen totaalisen lopullisen kypsä kesään ja alkaa odottaa syksyä.

Hyvän mielen haaste

Nappasin Petra Pauliinan Sininen Huvimaja -blogista hauskan haasteen, jossa pitää esitellä lukijoille kymmenen asiaa, joista tulen hyvälle mielelle. Tulin hyvälle tuulelle jo pelkästä ajatuksesta, joten päätin itsekin toteuttaa saman. Tässä teille elämäni suolat (sekalaisessa mieleentulojärjestyksessä):

Hyvä kirja
Täydellisyyttä on uppoutua hyvään kirjaan, jota ei malta laskea käsistään. Sellaisia ovat olleet mm. Eve Hietamiehen Yösyöttö, Diana Gabaldonin Matkantekijä ja Jean Heglandin Suojaan metsän siimekseen. Harmillista on, että hyvää kirjaa ei ikinä tunnista päältäpäin eikä niitä löydä varsinkaan silloin, kun sitä eniten kaipaisi. Toisaalta on ihan hyvä, ettei loistaviin kirjoihin törmää joka päivä, sillä sellaisen kohtaaminen on myös tavallaan uuvuttavaa. Yöunet kärsii.

Hyvä musiikki
Yöuneni ovat viime aikoina kärsineet myös tästä intohimosta. Musiikki on aina ollut tärkeä osa elämääni, innoittajani ja mieleni puhdistaja. Kiinnitän lauluissa huomiota sanoituksiin, rytmiin ja yleiseen tunnelmaan. Ja saatan soittaa koko illan samaa kappaletta repeatillä, jos johonkin oikein ihastun. Tänään kuuntelin mm. tätä kaunista Juha Tapion Sateinen aamu -biisiä. Haaveilen aloittavani laulutunnit. Katsotaan miten käy!

Läheiset ihmiset, ystävät ja perhe
Tätä ei kaiketi tarvitse sen tarkemmin perustella. Ei ole iloa ilman muita ihmisiä.

Hyvä ruoka
Arvostan hyvin tehtyä ruokaa, harkittuja makuyhdistelmiä ja kaunista esillepanoa. Käyn kerran pari viikossa ulkona syömässä tavalla tai toisella, toisinaan yksin ja muulloin hyvässä seurassa. Haaveilen roomalaisista illallisista, joissa ruokailu saattoi kestää kuusikin tuntia ja ruokalajeja oli kymmeniä. Muistelen vieläkin kaiholla K:n 30-vuotissynttäreitä, joissa tarjoiltiin illallinen tusinalle vieraita pitkän pöydän ääressä. Oli mielettömän hieno ilta! Eikä pelkästään siksi, että ruoka oli hyvää. :)

Matkustelu, matkojen suunnittelu
Tämä on aika yksiselitteinen juttu: pidän matkustelusta. Reissuja ulkomaille teen noin kerran pari vuodessa, kotimaan tutkimusmatkailua useammin. Parasta on odotus, suunnitelu ja kotiinpaluu. Hassua, mutta tätä mieltä olen! Pidän myös kovasti lentokentistä ja niillä hengailemisesta. Erikoisena pidän sitä, etten ole kymmenien matkojeni aikana ikinä harhautunut Euroopan ulkopuolelle. Ehkä se johtuu pikkutarkasta luonteestani: lähempänäkin on hienoja paikkoja nähtävänä.

Käsillä tekeminen
Tietotyöläiselle parasta vastapainoa työlle on käsillä tekeminen. Välillä teen onnittelukortteja, välillä neulon ja virkkaan. Viimeksi eilen päällystin uuden muistivihon kauniilla kuvilla. Olen aika haka kontaktimuovin kanssa! Lahjojen paketoiminen kauniisti on myös mukavaa.

Hysteerinen nauraminen
Tämä on ihan parasta! On ollut kamala huomata, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän näitä hysterian hetkiä tulee vastaan. Hienoa on sen sijaan olla töissä työpaikassa, jossa tätä ajoittain harrastetaan. Viimeksi nauroimme lounaspöydässä, kun juttelimme koirista. Muutama työkaveri tulee saamaan tänä kesänä koiranpennun ja keskustelimme niiden kasvatuksesta. Ajauduimme laatimaan 10 käskyä koirille. Tiedättehän: kunnioita isäntiäsi, älä tee huorin, älä himoitse lähimmäisesi tohvelia ja niin edespäin. Nauroimme vedet silmissä!

Nukkuminen
Edellinen postaukseni taisi kertoa kaiken tästä. Muistelen, että lukiolaisena laitoin viikonloppuisin herätyskellon soittamaan vain siksi, että saatoin sammuttaa sen ja jatkaa uniani. Ah, sitä nautinnon määrää!

Luonto
Sieluni maisema on kuva järvi-Suomesta, mäntymetsästä, suomaisemasta. Kymmenenä Turku-vuotenani opin paljon myös saaristosta, kareista ja luodoista, eivätkä ne enää tunnu niin vierailta kuin ennen Turku-aikaa. Luonto rauhoittaa ja asettaa asiat omiin mittakaavoihinsa.

Itsensä kehittäminen
Koulumaailma sai onnistuneesti iskostettua mieleeni ajatuksen siitä, että sinä päivänä kun en enää halua oppia mitään uutta, voin yhtä hyvin olla kuollut. Liekö syy siis Y-sukupolven taipumuksissa, nykymaailman menossa, puhtaassa uteliaisuudessani vai henkilökohtaisessa kunnianhimossani (tässä viimeisessä se ei ainakaan ole), joka tapauksessa en muista aikaa tai edes päivää, jolloin ei olisi ollut jokin kehittävä harrastus käynnissä. Kieliä, ammattilehtiä, koulutuksia, sertifikaatteja, uusia haasteita. Olen tosin myös sellaisella alalla (IT), jossa ei parane jäädä makoilemaan ellei meinaa jäädä edelliselle vuosikymmenelle.

Jaan tämän haasteen eteenpäin uudelle blogituttavuudelleni Nanille Yksin ovella -blogiin. Kaikki muutkin voivat napata ja toteuttaa idean kuten minäkin nappasin sen Petra Pauliinalta. :)

Lauantaipäivä kanssani

Kirjoitin viime keväänä postauksen yhdestä arkipäivästäni ja se löytyy täältä. Toissaviikolla luin vastaavan kuvauksen Piikkipaatsaman blogista Pientä elämää ja sitä oli niin mielenkiintoista lukea, että päätin itsekin kirjoittaa uuden vastaavan kuvauksen, tällä kertaa vapaapäivästäni eli lauantaista, tarkemmin sanoen viime viikon lauantaista. Edessä oli neljä vapaapäivää, sillä otin maanantain vapaaksi myös ja vappu piti huolen tiistaista. Siksi päätin ottaa lauantain hyvin rennosti ja olla tehokas jonain muuna päivänä.

Heräsin klo 13.25 kolmentoista tunnin yöunien jälkeen. Kyllä, hiukan oli univelkaa taas kerääntynyt... Iso haaste elämässäni on mennä ajoissa nukkumaan ja painin sen kanssa viikottain. Toisaalta nautin päivän viimeisistä tunneista kaikkein eniten, joten en oikeasti edes halua oppia luopumaan niistä. Hyväksyn siis sen, että nukkumisen kanssa elämäni tulee varmaan aina olemana tasapainoilua univelan ja nautinnon välillä. Vielä ennen sängystä nousua vilkaisin kännykällä sähköpostit ja facebookin ja kuulin, että Kansallisbaletissa oli eletty dramaattisia hetkiä Bajadeerin esityksessä edellisenä iltana: Tähtitanssija oli loukkaantunut, mutta korvaava tanssija oli kiiruhtanut töihin ja onnettomuus oli onnistuttu paikkaamaan siten, ettei esitys viivästynyt lähes ollenkaan. Uskomatonta!

Aamupalaksi join Stockmannilta ostamaani persikalla, appelsiinilla ja ananaksella maustettua mustaa Onnen hetki -teetä ja söin Mumusta eilen ostamaani focaccia-leipää.

Mumu on Munkan "kyläkauppa", jossa myydään pientuottajien tuotteita. Poikkesin siellä edellisenä päivänä, kun piti ostaa jotain ruokaa illaksi ja sushiravintolan odotusjono oli liian pitkä. Mukaan tarttui Hommanäsin überhyvää simaa ja normandialaista Pont-L'évêque-juustoa (voi mitä Ranska-muistoja se herättääkään!).

Aamupalan ohessa luin lauantain Hesarin sekä loput edellisenä päivänä kesken jääneestä Hesarista. Harvinaista on, että maltoin istua aloillani puolentoista Hesarin lukemisen ajan. Pohdin hetken myös jatkaisinko aikakauslehtien lukemisella, mutta päätin kuitenkin jättää lukemiset nyt sikseen. Nyt kun en enää käytä neljää tuntia päivässä junassa istumiseen, on lehtitelineeni usein räjähtämispisteessä. Mielenkiintoisia lehtiä kasaantuu, vaikka kuinka yritän lukea niitä. Nyt telineessä odottivat perjantain Talouselämä, Geo-lehti, Marie France, Stockan exclusive-lehti, City-lehti, Nyt-liite, Tietoviikko sekä kaksi Fakta-lehteä jotka sain toissa viikon Henkilöstö- ja IT-messuilta. Kaikki hurjan mielenkiintoisia enkä halua jättää niitä lukemattakaan. Siksi TV:n katseluni on nykyään usein sitä, että luen samalla lehtiä.

Sitten laitoin pyykinpesukoneen pesemään koneellisen vaaleita kauluspaitoja ja istahdin tietokoneen ääreen muutamaksi tunniksi käymään läpi sähköposteja ja muuta sekalaista. Aloin lukemaan viikottaista We are Helsinki -uutiskirjettä, jossa kerrotaan ajankohtaisista tapahtumista Helsingissä. Sen lukeminen jäi kuitenkin kesken, kun siirryin facebookiin käymään läpi ystävieni viestejä, joihin en ole vastannut. Olen usein aika keskittymiskyvytön, kun teen kotitietokoneella asioita, ja pompin asiasta ja sivustosta toiseen siten, että lopulta nettisivuja ja sähköpostiviestejä on rinnakkain auki kymmenkunta. Nyt onnistuin keskittymään sen verran, että laitoin fb-sähköpostin lukioaikaiselle ystävälleni N:lle, jonka kanssa olin edellisinä päivinä viestitellyt vaan välttämättömistä käytännön asioista. N:n viestit ovat aina kovasti sydämellisiä ja ihania ja olen tuntenut huonoa omaatuntoa, kun en ollut ehtinyt vastaamaan niihin "kunnolla". Olen nykyään tosi huono kirjoittelemaan kuulumisistani sähköposteilla tai tekstiviesteillä. Aloin myös kirjoittamaan tätä postausta.

Samalla kun hoitelin asioita tietokoneella katsoin sivusilmällä torstaina tallentamaani Criminal Minds -sarjaa TV:stä. Sen jälkeen laitoin U2:n televisioidun (ja tallentamani) konsertin pyörimään. Ihastuin biisiin Moment of Surrender, joka jäi soimaan päähän niin, että se piti heti etsiä YouTubesta.

Lopuksi palasin alkuun ja luin viimein We are Helsinki -uutiskirjeen loppuun. :) Siinä ei tällä kertaa ollut mitään uutta kiinnostavaa häppeninkiä, mutta sen innoittamana lähetin hätyytysviestin L:lle meidän vappusuunnitelmista. Että onko niitä vai pitäisikö alkaa kehittämään. Uutiskirjeessä mainostettiin mm. PMMP:n konserttia Nosturissa ja Vallilan vapputansseja. En vielä varmuuden vuoksi deletoinut uutiskirjettä.

Olipas laiska lauantai. Ihailin hetken auringonpaistetta parvekkeeltani.

Sitten kello olikin jo puoli viisi ja piti hetki pitää kiirettä valmistautumispuuhissa, jotta ehdin ajoissa oikeaan ratikkaan. Olin sopinut K:n kanssa, että mentäisiin syömään Salutorgetiin Espalle. Olin perillä etuajassa ja tilasin lasillisen valkoviiniä, herkullista gewürztamineria, jota löytyy harvoin ravintoloiden viinilistalta. K:ta odotellessani lueskelin vaivihkaa pieneksi taittelemaani Nyt-liitettä. K:n saavuttua päädyimme syömään pitkän kaavan mukaan ja tilasin alkuruuaksi parsaa hollandaise (herkullista!), pääruuaksi chateaubriandin (milloin viimeksi olen saanut kunnon pihviä?!) ja jälkiruuaksi raparperipaistosta (nam!). Kaikki ruoka oli herkullista ja palvelukin hyvää. Emme olleet K:n kanssa nähneet moneen viikkoon, joten aikaa meni peruskuulumisten päivittämiseen ja sellaiseen. Työasioistakin tuli puhuttua, sillä aihe on molemmille mieleinen. Kliseisesti joka kerta harmittelemme, että näemme niin harvoin, kun meillä kuitenkin aina on niin mukavaa.

Ruokailun jälkeen päätimme vielä lähteä juomaan yhdet drinkit ja K:n sisko, joka oli ollut treffeillä keskustassa, liittyi seuraamme. Päädyimme istuskelemaan Teatteriin, jossa maistelimme kuohuviiniä ja margaritoja samalla kun puhuimme muun muassa siitä miten treffailu on muuttunut siitä kun olimme parikymppisiä (se on!) ja kesälomasuunnitelmista (niitä ei hirveästi ole). Sisko ehdotti, että kävisimme vielä pyörähtämässä Kallessa, joten lähdimme käymään siellä. Kello oli vasta puolenyön hujakoilla, joten porukkaa ei ollut paljoa ja sekin oli ikäjakaumaltaan erikoista, joten lähdimme aika pian kotia kohti. Olin iloinen, että Munkan ratikka kulki vielä. Kotona katselin vielä tunnin verran musiikkivideoita YouTubesta ennen kuin uni vei voiton kahden maissa. Vaikka ei ollutkaan kovin rankka päivä. Mutta tarvitaanhan tällaisia helppoja päiviä arjen vastapainoksi. :)