Joulukalenteri!

Päätin juuri toteuttaa ajatuksen, joka on ollut mielessäni jo viime vuoden joulusta. Teen tänne blogiin joulukalenterin! Tykkään itse joulukalentereista ja niiden tekemisestä, mutta nyt on mennyt muutama vuosi niin, etten ole tehnyt yhtään.

Tällaisen joulukalenterin tein kummipojalleni muutama vuosi sitten. Oli kuulemma huippumenestys!

Jos käyt lukemassa joulukalenterikirjoituksia, eli "avaamassa luukkuja", klikkaa kirjoituksen alla olevia "Tykkään" ja "En tykkää" -painikkeita, niin saan vähän osviittaa kuinka moni käy niitä lukemassa. Huomasin muuten, että blogini on avattu jo yli 10 000 kertaa!

Toivottavasti pidätte joulukalenteristani!

Fiilistelyä Tampereella osa 2

Vietin Tampereella marraskuisen piristysviikonlopun, jonka ensimmäisestä osasta on kerrottu täällä. Lauantaiaamu valkeni hiukan sateisena, mutta lähdimme kuitenkin tarmokkaasti yllättävän runsaan hotelliaamupalan jälkeen kiertelemään kaupunkia. En itse ollut käynyt vuosiin Tampereella, mutta olen kerännyt vinkkejä hyvistä ostospaikoista ja persoonallisista liikkeistä lehdistä ja ystäviltäni. Aamupäivän aikana vierailimme muun muassa näissä liikkeissä, joita voin hyvin suositella teillekin:

Pieni Suklaapuoti

• Pieni Suklaapuoti: Aleksanterinkatu 28 - Täältä ostin rasiallisen herkullisia konvehteja joulua varten.
• Design Boulevard: Aleksanterinkatu 30 - Myytävänä muotoilun uutuuksia ja designin klassikoita.
• Pieni Kilpikonna: Tuomiokirkonkatu 21 - Ystäväni E suositteli tätä ammattimaista teeliikettä. Ostin itselleni maistettavaksi Namring-nimistä teelaatua, joka on todella hyvää.
• Kantriina: Laukontori 6 - Iso sisustusliike. Jos on aikaa vierailla Tampereella vain yhdessä sisustuskaupassa, käy täällä! Ostin kaunista joululahjapaperia, jossa on valkoiselle pohjalle painettu ranskankielellä Père Nöel -joululaulun sanat.
• My Country Home: Tuomiokirkonkatu 26 - Ihania tanskalaistyylisiä sisustustavaroita ripauksella vintagea.
• Pikku Putiikit: Kehräsaari - Kauniita ja kekseliäitä suomalaisia design-tuotteita ja käsitöitä. Erityisesti huomioni kiinnittyi Anni Keskisen Onnia fabricin luoviin tapoihin antaa vanhoille tekstiileille (pitseille yms.) uusi elämä.

Kantriina

Sitten olikin aika istahtaa hetkeksi. Olin tutkinut kahviloita etukäteen Googlen ystävällisellä avustuksella ja päätynyt kahvila Runoon Ojakatu 3:ssa. Se oli hauska pieni kahvila syrjässä pääkatujen vilskeestä. Söin palan erinomaista sitruunamarenkikakkua ja join kupin hyvää teetä. Vessa oli niin tyylikäs, että piti oikein ottaa kuva.

Tampellan kelloportti

Seuraavaksi oli vuorossa päivän kulttuuriannos Vapriikissa. Kuvittelin tietäväni, missä tämä museokeskus sijaitsee, mutta onneksi tulin tarkistaneeksi asian kartasta, sillä olisin epätoivoisesti etsinyt Vapriikkia väärältä puolelta jokea, Finlaysonin tiloista! Vapriikki toimii kuitenkin Tampellan vanhassa tehtaassa ja näyttelyhalli (kuva alla) on peräisin 1910-20-luvuilta. Tiloissa toimii Suomen jääkiekkomuseo, Kenkämuseo, Nukkemuseo ja Tampereen lunnontieteellinen museo. Vierailuhetkellä tiloissa olivat myös seuraavat näyttelyt: Tammerkoski ja kosken kaupunki, Aika leikkiä - lelulaatikon aarteita, Innovaatiot, Tampere 1918 ja Ladyn tyyli.

 

Ladyn ottama muotokuva

Vierailin Vapriikissa erityisesti Kenkämuseon takia, mutta mielenkiintoisimmaksi osoittautui Ladyn tyyli -näyttely. Kyseessä on sukujuuriltaan suomalaisen koko elämänsä Amerikassa eläneen Lady Ostapeckin keräämä mittava kokoelma historiallisia pukuja ja tekstiilejä 1800- ja 1900-luvuilta. Näyttelyssä valotettiin myös Lady Ostapeckin elämää ja esiteltiin hänen 1900-luvun alun paljekameralla ottamia muotokuvia, joissa historia, nykyhetki ja fantasia kietoutuvat yhteen. Näyttely oli vaikuttava ja siihen sisältyi videoitu Lady Ostapeckin haastattelu, joka oli myös mielenkiintoista kuultavaa. Lady nimittäin puhuu täysin ymmärrettävää suomea, vaikkei ole ikinä Suomessa asunut!

Näyttelyihin tutustumisen jälkeen huomasin, että ehtisin vielä vierailla Tallipihalla, joka on historiallinen pihapiiri. Alunperin se oli Finlaysonin puuvillatehtaan patruunan Wilhelm von Nottbeckin asuinpalatsin yhteyteen kuulunut talouspiha. Nykyään siellä sijaitsee pieniä käsityöpuoteja sekä kahvila. Varsinkin joulunaikaan pihapiirissä on vilinää ja vilskettä sekä aitoa joulun tunnelmaa.

Puodit on nimetty hauskasti talojen mukaan. On tallimiehen taloa ja vahdin taloa, jossa tein jo joululahjaostoksia... Tallipihan ihastuttavasta kahvilasta ostin junaan evääksi lohileivän ja kupin haudutettua teetä. Oli muuten hyvää! Sitten Tampereen visiittini olikin jo lopuillaan ja kiiruhdin kassieni kanssa junaan. Tampereelle täytyy kyllä päästä uudestaan ja mieluummin aikaisemmin kuin kuuden vuoden päästä!

Tallipihan kahvila

Kuulisin mielelläni lisää suosituksia Tampereelta. Mitkä ovat lempipaikkojasi siellä?
 

Hyvästelyjen päivä

Olen tänään jättänyt hyvästejä.

Aamupäivällä kävin oletettavasti viimeistä kertaa luottokampaajallani Naantalissa, kampaamo Aitossa. Ihana Jenny on hoitanut hiukseni nyt kymmenen vuotta, joten oli aika haikeaa jättää hyvästit. Miten voin ikinä löytää Helsingistä kampaajaa, joka tietää mitä haluan ennen kuin itsekään sitä tiedän?

Illalla oli lukupiirini pikkujoulut, joista tuli samalla myös tavallaan läksiäiseni. Istuimme iltaa ravintola Foijassa Turun torin laidalla. Olen jostain syystä unohtanut koko ravintolan olemassaolon, vaikka tila on todella viihtyisä ja ruoka hyvää. Olikin mukava, että organisaattorimme oli valinnut paikaksi juuri tämän ja itse pääsin käymään siellä pitkästä aikaa. Muistan, että kävin Foijassa erityisesti silloin, kun olin juuri muuttanut Turkuun, jolloin kävimme siellä muutamia kertoja vanhempieni kanssa. Silloin ei vielä ollut Aurajokirannan ravintolakeskittymää. :)

Ruoka oli edelleen oikein hyvää. Söin itse pääruuaksi pippuripihvin (tooosi hyvää) ja jälkiruuaksi piparkakkumoussen aurajuustolla. Meillä oli hauskaa yhdessä (kuten aina) ja puhuimme harvinaisen vähän kirjoista (hyvin tavallista).

Lukupiiriläiset olivat halunneet muistaa minua lahjalla ja kauniilla sanoilla. He tietävät, että pidän aforismeista, joten kortista sellainen löytyikin ja vielä varsin osuva:

On ihmisiä, jotka puhuvat mutta eivät kirjoita hyvin. Paikka ja läsnäolijat innostavat heitä ja saavat heidän sielustaan esiin enemmän kuin he löytäisivät ilman tätä lämpöä.
- Blaise Pascal - 

Juuri sitä lukupiirimme on minulle ollutkin! Olen heille kiitollinen paitsi tästä lämmöstä myös tapaamistemme ajastusten vaihdosta ja kaikista menneistä vuosista.

Lukupiiriläiset tietävät myös, että pidän kovasti siileistä ja sain lahjaksi tällaisen ison pehmeän kaverin. Hän saa hyvän kodin luotani. Ristin hänet jo ravintolassa Voltaireksi. Mielestäni hänellä on prikulleen yhtä kapea ja pitkä nenä kuin sillä 1800-luvun ranskalaiskirjailijalla. Eikö totta?

Piristystä marraskuuhun Tampesterista, osa 1

Olin kaukaa viisas ja järjestin viime kesänä itselleni ja ystävälleni M:lle viikonloppureissun Tampereelle marraskuun piristykseksi. Olin ajoissa liikkeellä, sillä halusin saada liput Tampereen Työväen Teatterissa viidettä vuotta pyörivään Vuonna 85 -musiikkinäytelmään. Kuvittelin siis olevani ajoissa liikkeellä, kun varasin lippuja viime kesänä, mutta onnistuin siitä huolimatta saamaan kaksi viimeistä lippua kyseiseen esitykseen... No, onneksi emme enempää tarvinneetkaan!

Näytelmä perustuu Manserockin huippujen, Popedan, Eppujen ja Juicen musiikkiin ja sen on Tampereella nähnyt jo runsaasti yli 200 000 ihmistä. En yhtään ihmettele sen suosiota, sillä esitys oli juuri niin viihdyttävä kuin olin odottanutkin. Vaikka itse tarinan juoni tuntui hiukan köykäiseltä, tutut biisit tempaisivat mukaansa ja loistavan roolisuorituksen teki paitsi pääosan esittäjä Sami Hintsanen myös Mika Honkanen, joka mm. esitti hienon tulkinnan Baarikärpäsestä. :)

Esityksen jälkeen suuntasimme täyttämään vatsamme yhteen Tampereen parhaista ravintoloista, Saludiin, jonka keittiö oli auki vielä kymmenen jälkeen. Ruokalistaa lukiessa nousi todella vesi kielelle. Itse päädyin valitsemaan rosvonpaistin ja M valitsi lampaankyljykset. Molemmat annokset olivat herkullisia. Oma annokseni oli tosin niin suuri, että jouduin jättämään liki puolet siitä syömättä vatsan ratkeamisen uhatessa!

Ruokalista oli hauskaa luettavaa.

Rosvonpaisti. Ei jäänyt nälkä!

Ruokajuomaksi valitsin itselleni sangriaa. Jostain syystä olen tänä syksynä juonut sangriaa aina kun sitä on ollut ravintoloissa tarjolla. Se on vaan niin hyvää! Jälkiruuaksi otimme vielä crema catalana -vanukkaat, jotka olivat hyvä päätös hyvälle illalliselle.

Sen jälkeen olikin hyvä vyöryä kevyesti hyppelehtiä hotelliimme Holiday Inniin, jossa hioimme vielä seuraavan päivän ostos- ja nähtävyysstrategiaamme. Meitä jäi myös mietityttämään näytelmässä esiintyneet tanssivat patsaat, joiden mysteeriä eivät taksikuski eikä M:n viisi vuotta Tampereella asunut mies osanneet meille valottaa. Tutkimme siis illalla vielä unilukemiseksi Tampereen patsaiden taustoja. Vasta seuraavana päivänä selvisi, että näytelmässä esiintyneet patsaat olivat kuin olivatkin ne samat, jotka ylväänä vartioivat Hämeenkadun siltaa.

Seuraavasta päivästä ja sen riennoista kirjoitan vielä toisella kertaa. :)

Elämän haasteita ja marraskuun synkkyyttä

Pahoittelen pitkää hiljaiseloa blogin päivittämisessä! Tämä on ollut mulle monella tapaa haasteellinen syksy eikä aikaa tai edes jaksamista arjen löytöretkiin ole juurikaan jäänyt - puhumattakaan niistä kirjoittamiseen. Syyskuussa tein päätöksen Helsinkiin muuttamisesta ja lokakuuni käytin uuden asunnon etsintään. Se ei ollut helppo tehtävä ja monenlaisia asuntoja tuli nähtyä ennen kuin tärppäsi. Nyt on edessä toinen mission has-to-be-possible eli muutto. Olen tahtomattani erikoistumassa aattomuuttoihin ja viime kerran vappuaaton muuton jälkeen arpa osui uudenvuodenaattoon. Mielelläni vannoisin, että seuraavalla kerralla en aio muuttaa jouluaattona tai juhannusaattona, mutten tahdo uhmata kohtaloa...

Oranssit syyskynttilät ovat pöydälläni vaihtuneet hopeisiin joulukynttilöihin. Kaappeja siivotessa + muuttoon valmistautuessa toivon joulukoristeiden lisääntyvän huomaamatta ja ilman vaivannäköä levittäytyvän ympäri asuntoa. Muutama joululahja on jo hankittuna. Ensimmäisiä lahjanpaketointirupeamia innokkaasti odotellessa päivät rientävät. Pian koittaa ensimmäinen adventti.