perjantai 29. kesäkuuta 2012

Dr. Zaius

Vietin kesäkuun alussa hauskan iltapäivän Särkänsaaressa Särkänlinna-ravintolassa, jossa järjestettiin työhöni liittyvän seminaari. Tämä oli toinen vierailuni Särkänsaaressa ja ympäristö on kyllä edelleen todella viehättävä. Saarelle kulkee lautta Cafe Ursulan vierestä Kaivopuistosta. Saarella sijaitsee linnoitus, jonka rakentaminen aloitettiin jo 1700-luvulla. Särkänlinnan ravintolan juuret ulottuvat vuoteen 1924.

Kuja laiturin ja linnoituksen välillä

Maisema linnoituksen ikkunasta etelään

Maisema ravintolan ikkunasta pohjoiseen

Vietimme mielenkiintoisen iltapäivän Dr. Zaiuksen Tekotaiteellisen Klubin hoivissa. Tuotantoyhtiö Dr. Zaius on kuvataiteilija Eliisa Tuiskun taidekoulutuspalveluja tarjoava yhtiö ja tekotaiteellinen klubi yksi koulutuspaketeista. Ryhmämme oli ammattinsa puolesta hyvin kaukana taiteellisista ja luovista ihmisistä, mutta ideana olikin herätellä sitä jokaisessa asuvaa kokeilijaa. Eliisa itse on niin välitön ja mukaansa tempaava ihminen, että irrottelu oli pelkästään hauskaa.

Linnoituksen sisäpihalta

Pääsimme kokeilemaan erilaisia kuvataiteen tekniikoita ja miettimään taiteen tarkoitusta. Mieleeni jäi erityisesti seuraava lainaus:

Tärkeää ei ole se mitä teet
vaan se mitä tekeminen tekee sinulle.
- John Irwing -

Lopuksi saimme Dr. Zaius - License to thrill -kunniakirjat, joissa todistetaan, että "Tekotaiteilija XX on merkillepantavalla antaumuksella sekä soveliasta teennäisyyttä noudattaen suorittanut vaativan "FARTS" (Fine Arts) kurssisisällön Dr. Zaiuksen Tekotaiteellisella klubilla". Diplomi antaa myös täydet valtuudet antaa umpimähkäisiä asiantuntijalausuntoja ja päteä häpeilemättä vaativissa taidetta koskevissa keskusteluissa. Tätä olen toteuttanut elämässäni jo ihan ilman diplomia, mutta nytpä on jotain johon vedota, jos joku joskus kiistää mielipiteeni. :)


Toivottavasti ehdin vielä tänä kesänä käydä jälleen Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla. Se on joka kerta ihana elämys. Käykääpä muuten katsomassa Eliisan taidetta. Pidän erityisesti hänen värien käytöstään.

Suomenlinna Särkänsaaresta katsottuna

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannusmökkeilyä

Juhannukseni kului tänä vuonna rattoisasti ystävän serkun poikaystävän suvun mökillä Keski-Suomessa. Juhlimme keskikesää suurella porukalla (meitä oli tusina), mutta tilaa oli niin paljon, että mukaan olisi mahtunut puolitusinaa lisää. Ilma perjantaina oli mieletön ja aurinko paistoi kuumasti. Mökillä oli paljon juhannusruusupensaita ja niiden tuoksu oli huumaava.



Pitkän viikonlopun aikana ehdimme pelata krokettia, hyppiä narua, pelata twistiä (ja muistella päämme puhki miten sitä hypittiin) sekä pelata erilaisia lauta- ja korttipelejä. Grillasimme herkullisia ruokia ja tietysti saunoimme. Olimme vuokranneet mökille paljun, jonka 40-asteisessa vedessä oli taivaallista lillua lauantai-iltana siinä vaiheessa, kun taivaalta tippui jääpuikon kaltaisia vesipisaroita.




E teki todella hyvää makaronisalaattia, jonka juju taisi olla sen yksinkertaisuudessa. Se sisälsi makaronia, majoneesia, kinkkua, metwurstia, suolakurkkua ja pussin herne-maissi-paprika-pakastetta. Tämän reseptin pistän itsekin talteen!


Molempina öinä valvoimme lähes-yöttömän-yön pimeän hetken yli. Nukkumaan menemisessä silloin kun valon määrä lähentelee aamua on ihan oma erikoinen tuntunsa. Oli mahtavaa valvoa juhannuksena luonnon keskellä! :)

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Rakkautta on -haaste

Sain viikkoja sitten Petra Pauliinalta Sininen Huvimaja -blogista Rakkautta on -haasteen.

Tehtävänanto oli aika epämääräinen (oli kaiketi tarkoituskin) ja olen hautonut tätä pää tyhjänä jo viikkoja. Sitten katsoin yhtenä iltana toukokuussa TV:stä tulleen Rakkauden kahvila -elokuvan (Feast of Love), jonka alussa Morgan Freemanille oli kirjoitettu loistava repliikki:
There was this story about the Greek gods. They were bored so they invented human beings. But they were still bored so they invented love. Then they weren't bored anylonger. So they decided to try love for themselves. And finally, they invented laughter so they could stand it.

Kreikan jumalista kerrotaan seuraavaa tarinaa. He keksivät ajankulukseen ihmisen. Heitä pitkästytti yhä, joten he keksivät rakkauden. Enää ei ollut tylsää. Hekin päättivät kokeilla rakkautta. Lopulta he keksivät naurun, jotta kestäisivät.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

LOMA!

Teekuppi Cafe Artissa Turussa
Tänään on ollut kesälomani ensimmäinen päivä ja se on sujunut varsin leppoisissa merkeissä. Töihin palaan vasta 2.8. joten loman loppumisesta ei juuri tällä hetkellä tarvitse kantaa huolta. Illan olen viettänyt sohvalla juoden teetä ja lueskellen blogeja. Keitin oikein ison kannun Stockmannin Teemestarin sekoitusta, joka on mm. kanervan kukilla maustettua mustaa teetä.

Sitä ennen nukuin nautinnolliset muutaman tunnin päiväunet. (Näin tosin omituista unta siitä, että astianpesukoneeni vesi tulvi lattialle. Unessa yritin kuivata sitä rätillä ja rutistamalla vedet rätistä viemäriin, mikä oli järjetöntä, sillä viemäri ei vetänyt. Voitte varmaan arvata, että heräsin vessahätään. Unien logiikka on toisinaan hyvin hämärää.)

Tarkoitus oli oikeasti lukea Linda Olssonin kirjaa Sonaatti Miriamille, mutta uni vei voiton. Olen lukenut häneltä aikaisemmin hänen esikoisteoksensa Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ja nyt lainasin äidiltä hänen kolmannen kirjansa Kaikki hyvä sinussa. Kirjastossa näin Olssonin toisen kirjan ja ajattelin, että luen tämän ensin, vaikka kirjat eivät olekaan millään tavalla sarja. Tuo esikoiskirja jäi mieleeni hyvänä ja mielenkiintoisena kirjana. Suosittelen vaikka kesälukemiseksi!

Päivällä kävin sushilla &Dinessa (osa Sushibar-ketjua) L:n ja vauva O:n kanssa. O tosin sai vain maissimössöä, mutta kiljahduksista päätellen hän oli oikein tyytyväinen oloonsa siitä huolimatta. Me aikuiset söimme kolmen ruokalajin lounaan ja olimme myös varsin tyytyväisiä oloomme (ilman kiljahduksia). En ollut aikaisemmin käynyt &Dinessa tai muissakaan Sushibarin ravintoloissa. Kokemus oli yllättävän vaikuttava. Sushi oli todella hyvää ja maut puhtaita. Ruokalajit olivat esteettisesti kauniita kuten sushin kuuluukin (mutta mikä usein pikaruokasushipaikoilta unohtuu). Myös palvelu oli välitöntä ja ystävällistä. Täytyy ehdottomasti käydä tutustumassa noihin muihinkin Sushibar-ravintoloihin!


Tänä iltana täytyy vielä pullottaa ja laittaa kylmenemään seitsemän litraa raparperimehua, joka on muutaman vuorokauden ollut tekeytymässä keittössäni. Jaoin sen ohjeen kanssanne täällä. Mehu on herkullista ja olen saanut reseptin vuosia sitten kummitädiltäni T:ltä. Nyt kun etsin käsiini tuon vanhan postauksen, huomasin, että juurikin vuosi sitten samoihin aikoihin olimme siskon kanssa äidin luona syömässä. Niin myös tänä vuonna, vaikka ajankohta ei ollut mitenkään suunniteltu. Äiti teki tosi hyvää raparperipiirakkaa, jonka ohje löytyy alta. Kuorrute oli hänen omakeksimänsä, joten siihen ei ole mittoja. Kun kysyin niitä, hän sanoi, että "laita silleen sopivasti". :)


Raparperipiirakka

Pohja:
3 munaa
1,5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g margariinia
2 dl maitoa

Pinnalle:
1 litra raparperia paloina
fariinisokeria tai sokeria
voita
kaurahiutaleita

Sulata margariini. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sulan margariinin ja maidon kanssa munasokerivaahtoon. Sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina reunalliselle uunipellille leivinpaperin päälle (tai irtopohjakakkuvuokaan). Ripottele taikinan päälle raparperin palat. Sekoita sulatetusta voista, sokerista ja kaurahiutaleista karkea rouhe ja ripottele rouhe raparperien päälle. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

*edit 21.6.2012 klo 23:55
Äiti teki seuraavat tarkennukset reseptiin:
- Tuolla ohjeella taikinaa tulee uunipellillistä varten. Jos tekee puolikkaan, riittää kakkuvuoka.
- Kuorrutteeseen kannattaa käyttää tavallista sokeria, ei fariinisokeria.
- Summittaiset määrät: 50-100 g sulatettua voita, 1 dl sokeria, 1-1,5 dl kaurahiutaleita. Olennaista on, että kaurahiutaleet eivät jää kuiviksi.
Auringonpaistetta päiviinne!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Luonnon ihmeitä

Työhuoneeni ikkunan alla tapahtuu ihmeellisiä asioita, nyt jo viidentenä vuonna peräkkäin. Olen viimeisen kuukauden ajan saanut seurata lokkipariskunnan pesintää, munien hautomista ja nyt pienten poikasten kasvamista.

Poikaset pesän edustalla

Lokin (ja ilmeisesti kaikkien muidenkin lintujen) poikaset kasvavat uskomatonta vauhtia ja sitä on hauska seurata. Ensimmäisen viikon ajan tipuset tuskin pysyivät jaloillaan ja nyt turvallinen reviiri on jo koko katon kokoinen. Nämä kuvat on otettu viikko sitten ja sen jälkeen pikku palleroista on kasvanut jo aika isoja palleroita. Saattaa olla, että huomenna töihin mennessä ne ovat jo lentäneet omille teilleen. Haikeaa!


Näitä ihmeitähän tapahtuu muuallakin: Munkkiniemen joutsenpariskunta, jota olen täälläkin kuvissa esitellyt, on myös saanut poikasia. Neljä kappaletta! (Neljättä ei näy kuvissa, sillä viereisessä pusikossa, jossa myös toinen aikuinen joutsen möyri, oli jotain todella mielenkiintoista.)


Aikaisemmin kesäkuussa olin jo vähän huolissani, kun näin vain toista joutsenta kävelyretkilläni. Nyt selvisi, missä emo oli piilotellut - hautomassa.


Ihmeellistä kesän jatkoa!

torstai 14. kesäkuuta 2012

Postia

Eräänä iltana muutama viikko sitten kotona odotti yllätyspostia! Lapsena mulla oli kymmeniä kirjekavereita (ei nyt kuitenkaan yhtä aikaa) ja sain kirjeitä pari kertaa viikossa. Nykyään on todella erityistä saada kirje tai postikortti ystävältä, mutta sitten ne kerrat tuottavatkin tupla- tai triplailon.

Tällä kertaa kirjekuoresta löytyi kesätervehdyskortti lukiokaverilta N:ltä ja kortin välistä puolitusinaa kuvaa nuorimmasta kummipojastani J:stä. Koko kortti oli ihan übersuloinen ja ah, niin kesäinen! J on kuvassa isonsiskonsa R:n kanssa varsin kesäisissä tunnelmissa hämmästelemässä voikukkia.


Saisikohan sitä kesälomalla kunnostauduttua itsekin spontaanin postin lähettämisessä rakkaille ihmisille...

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Viikonloppu Turussa

Viime viikonloppu Turussa lähenteli täydellisyyttä! Kaikki siellä on vielä puolen vuoden Helsingissä asumisen jälkeenkin niin tuttua, että on kuin kotiin tulisi jo kun istun Hki-Tku IC-junaan Helsingissä.

Perjantai-ilta päättyi nautinnollisesti Viinille-viinibaarissa, jossa E:n kanssa tilasimme yhteisen herkullisen juustolautasen ja joimme muutaman lasillisen viiniä hengästyttävän laajalta viinilistalta. Itse valitsin jälleen lasillisen suurta suosikkiani gewürtztramineria ja sitten jotain punaviiniä, jota en enää muista, mutta joka myös oli hyvää.


Lauantai valkeni sateisena, mutta se ei menoa haitannut. Vähätorilla, vanhan pääkirjaston edessä, oli Ranska-tori, joka kiertää tällä hetkellä Pohjoismaiden kaupunkeja. Tarjolla oli uskomaton valikoima erilaisia välimerellisiä tuotteita maustetuista oliiveista markkinapaikalla paistettuihin patonkeihin. Ostoskassiini pääsi palanen kirsikkanougat'ta sekä yksi pain au chocolat eli ranskalainen suklaalla täytetyn croissantin tapainen leivonnainen.



Turun kauppatorilla vierailimme Deli Verden houkuttelevalla kojulla. Heidän herkulliset kasviksensa tulevat Lindrothin puutarhasta Maariasta (Turun kupeessa). Arvostan kovasti heidän panostustaan tuotteiden kauniiseen ja houkuttelevaan esillepanoon. Kojulla on suorastaan ilo asioida!


Hansakorttelin Kultatalon remontti on valmistunut ja kävimme E:n kanssa tutustumassa uusiin tiloihin. Sieltä on paikkansa löytänyt mm. Promod ja Sand Store. Iloitsimme myös Turku Design Now -liikkeestä, joka myy turkulaisten suunnittelijoiden, esimerkiksi Klo designin, tuotteita.



Lauantain ostoskierros, jonka hedelmistä raportoinkin jo edellisessä postauksessa, päättyi tietysti Cafe Artiin. Vaikka tee ei olekaan siellä samanlaista taidetta eikä sitä valmisteta samalla huolellisuudella kuin erilaisia kahvijuomia (Cafe Artin baristat ovat voittaneet ties kuinka monta baristakilpailua), on silti teekin siellä nautinto. Ja mainittava on myös herkulliset tarjoilut! Söin lohiruisleivän ja jälkkäriksi juustomustikkapiirakkaa. Nam-nam-nam! 


Kiinnitin huomiota siihen, että osa kahvilan tauluista oli vaihtunut. Ihastuin erityisesti tähän Jarkko Peltosen vuonna 2008 maalaamaan eleganttiin maalaukseen.


Lauantai-iltana heitin talviturkin Ispoisten rannalla Uittamolla. Saunotimme ystävän kolmekymppiseksi ja juhlakansan esimerkin voimalla sankarikin uskaltautui lopulta veteen.


Sunnuntaina näin vielä muutamia vauveleita ja heidän hurmaavia äitejään ennen palaamista kotiin Helsinkiin. Kiitos jälleen E:lle vieraanvaraisuudesta, T:lle hauskoista kolmekymppisistä ja M:lle sunnuntain teehetkestä! Turku on ihan mahtis paikka! Heinäkuussa uudestaan. :)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

KESÄ!

Vietin viikonlopun Turussa ja löysin yhdennellätoista hetkellä kesäkengät ja -laukun. (Viime hetkellä siksi, että kesähän on jo täällä.)


Aika söpöt, eikö vaan?

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Taide-elämyksiä

Vielä muutaman päivän on Espoon nykytaiteen museossa EMMAssa nähtävillä Sophie Callen loistava englanninkielinen versio näyttelystä Prenez soin de vous - Take care of yourself (2007). Kävin itse katsomassa näyttelyn viime viikolla ja se oli vielä parempi kuin odotin!

Näyttelyn idea esitellään EMMAn sivuilla seuraavasti:
Teoksen teema on sähköpostikirje, jonka Calle sai miesystävältään ”X”. Kirjeessä tämä lopetti heidän suhteensa ja kirje päättyi sanoihin ”Take care of yourself”.  --- Calle lähetti kirjeen 107 eri elämänaloilla työskentelevälle naiselle - taiteilijoille, kirjailijoille, tiedenaisille - ja pyysi heitä auttamaan häntä kirjeen ymmärtämisessä. Teos rakentuu näistä lukemattomin erilaisin tavoin annetuista vastauksista, joissa naiset analysoivat ja tulkitsevat kirjettä ja auttavat Callea ”pitämään huolta itsestään”. Ne ovat sekä koskettavia että humoristisia tulkintoja, jotka yhdessä muodostavat vaikuttavan installaation kirjeinä, sävellyksinä, piirroksina, lauluna, tanssina.
Vaikuttava on hyvä sana kuvaamaan näyttelyä. Oli hauska nähdä, miten eri tavalla 107 naista käsitteli ja analysoi kirjettä. Ammatiltaan oikolukijana toimiva kinnitti huomiota kirjeen toistoon ja muun muassa this- ja that-sanojen käyttöön. Diskurssianalyytikko kirjoitti koko kirjeen uudelleen foneettisesti (take care of yourself kääntyi muotoon teIk ker @v jurself) ja teki diagrammin lauseiden pituuden vaihteluista. Kirjanpitäjä teki taideteoksen, jossa lasketaan yhteen total assets (omaisuus) ja total liabilities (velat). Äitini sanoi tämän teoksen edessä: "Hei, tätä kieltä mä ymmärrän!" talousalalla kun on. :) Täytyy myöntää, että itsekin pidin tätä talousnäkökulmaa varsin oivaltavana.

Rekrytointikonsultti ehdotti erokirjeen kirjoittajalle, miehelle, uraa saneeraajana, mikä huvitti minua kovasti. X todella käytti varsin kliseisiä fraaseja kirjeessään ("Olisin halunnut, että asiat olisivat menneet toisin"). Myös mm. kriminologi, tuomari ja vankilan sosiaalityöntekijä kertoivat omat näkemyksensä kirjeestä. Teokset olivat mielenkiintoisia ja koko näyttely antoisa.

Jos tämän tyyppinen taide kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti pistäytymään EMMAssa. Näyttely on auki vielä 10.6. asti.

Luin muuten maaliskuun Eevasta (2012) tiedonmurusen, jonka mukaan Lontoon University Collegen tutkimus on osoittanut tieteellisesti taiteen olevan hyväksi terveydelle. Esimerkiksi barokkimestari Guido Renin teosten katselu vauhditti veren virtaamista katsojien aivoihin 10 %. Välitön taidekontakti antaa samanlaisen hyvänolon sykäyksen kuin rakastetun näkeminen. Seuraavan kerran kun olet menossa jumppaan, mieti josko sittenkin menisit taidenäyttelyyn!

Taidepläjäyksen jälkeen menimme syömään Teatterin grilliin, jonka käyntikortin takana muuten lukee sitaatti Miss Piggyltä: "Never eat more than you can lift. - Älä koskaan syö enempää kuin pystyt nostamaan." Varsin hyvä neuvo. Me olimme salaattilinjalla, itse otin tonnikalasalaatin mangolla ja äitini söi caesarsalaatin grillatuilla scampeilla. Molemmat annokset olivat herkullisia! Juomaksi valitsin gewürztraminer-rypäleen valkoviiniä - harvinaista herkkua, jota ei joka ravintolasta saa, joten tilaisuudet on aina käytettävä hyväksi.



Ravintolan sisustus on veikeän oivaltava ja elegantti. Viihtyisä! Nuo lamput varsinkin ovat hauskoja.

Tänne pitää tulla toistekin!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Väriä Munkassa!

En tiedä oletteko jo täydellisen kyllästyneitä Munkka-kuviini, mutta tässä niitä taas lisää. (Puolen vuoden päästä voisin pitää valokuvanäyttelyn nimellä Munkkiniemenranta vuoden ympäri.)


Munkan joutsenpariskunta on suloinen.



Tammitie, lempparini

Tammenlehtiä Tammitiellä


On täällä vaan nättiä!

Brunssi Kalastajatorpalla

Yksi taannoinen viikonloppu oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin. Olimme E:n kanssa sopineet menevämme brunssille Kalastajatorpan ravintolaan Meritorppaan.

Erilaisia brunsseja on mukava käydä kokeilemassa ja tässä erityisesti innosti se, että se on ihan kotikulmillani. Ja se, että E:llä oli kuponkietu, jolla sai kaksi brunssia yhden hinnalla. :)

Mielenkiintoista on ollut huomata kuinka eri tavalla brunssi on toteutettu eri paikoissa. Kalastajatorpan brunssi oli käytännössä kolmen ruokalajin seisova pöytä: kylmät alkuruoat, lämpimät pääruoat ja jälkiruoat.

Ihastuimme erityisesti herkullisiin alkuruokiin. Tarjolla oli muun muassa caesarsalaattia ja muita erilaisia salaatteja, pieniä club sandwichejä, toast skagenia, leppäsavustettua lohta, herkullisia tuoreita leipiä ja focacciaa, lasimestarin silakkaa ja sinappisilliä. Tarjolla oli myös smoothie-juomia ja erikoista (oletettavasti hyvinkin terveellistä) pinaattijuomaa.

Pääruoaksi oli tarjolla viljaporsaankylkeä, rosvopaistia ja grillattua nieriää. Olimme kuitenkin niin täynnä herkullisten alkuruokien jälkeen, että jouduimme jättämään nämä vähemmälle.




Tärkeäähän tietysti oli, että tilaa jäi vielä jälkiruuille. Jälkkäripöydässä oli suklaakakkua, vaniljapannacottaa raparperikompotilla, hedelmäsalaattia sekä erilaisia juustoja.

Koska ilma oli mitä mainioin, olimme valinneet pöydän terassilta. Varjossa istuessa tuli kuitenkin hiukan vilu. Ihan vielä toukokuussa ei ollut kesän lämpöä, vaikka monena päivänä siltä tuntuikin. Terassilta oli kuitenkin mukava katsella merelle. Muutamat kylmäveriset kävivät uimassakin.

Ai niin, ja plussana on mainittava, että Kalastajatorpalta sai haudutettua teetä. Ja iloinen palvelu ansaitsee myös erityismaininnan.


Taisi olla täydellinen päivä kuumailmapallolennolle. Niitä on viime viikkoina näkynyt paljon.