keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Viisiödraama

Olipa kerran rauhallinen ilta Munkkiniemessä...
 
Jaana Joutsen uiskenteli rauhassa matalikossa.
  
Jaana Joutsen: "Voi, olenpa minä kaunis ja elegantti!"
 
Jaana Joutsen: "Mitäs tuolla oikein tapahtuu...?"
 
Kahdenkymmenen metrin päässä Jarkko Joutsen ja Jani Joutsen ottavat matsia.
(Huomaa myös Julius Joutsen takavasemmalla.)
  
Jarkko Joutsen: "Mä puren sulta kaulan poikki!"
  
Jani Joutsen: "Mä jahtaan sua sillan ali..."
  
Johannes Joutsen: "Hyvä Jarkko, pidä puolesi!"
(Huomaa Johannes Joutsen tappelupukareiden vasemmalla puolella.)
  
Jani Joutsen: "Painu sinne missä pippuri kasvaa!"
  
Sillä aikaa sillan toisella puolella...
Julius Joutsen Jaana Joutsenelle: "Hei tipu, how are you doin'?"
  
Jaana Joutsen ja Julius Joutsen: "Puspus"
 
Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
 
(Huh, tätä testosteronin löyhkää...)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Maailman parhaat korkokengät ja muita löytöjä

Eilen oli mahtava päivä! Lähdin iltapäivällä kiertelemään Siivouspäivän myyntipisteitä. Oli helteistä ja tuntui hassulta laittaa ensimmäistä kertaa tänä kesänä aurinkorasvaa hartioihin. Aloitin kierrokseni Munkkiniemestä, jossa ilokseni on myyjät lisääntyneet edellisistä Siivouspäivistä. Vietin pitkän tovin jutellen tutun myyjän kanssa ja ostin Nora Ephronin kirjan En voi mitään kaulalleni ja muita mietteitä naisen elämästä. Se vaikutti hauskalta.

Jatkoin Hesperianpuistoon, jossa olikin paljon myyjiä. Paljon kaikkea mielenkiintoista oli tarjolla, mutta päädyin pelkästään kasvattamaan Iittalan Senta-viinilasisarjaani yhdellä puuttuneella punaviinilasilla. Niin, ja ostin pikkuisen sinisen kukkakoristeen itse neulomaani käsilaukkuun.


Erikoisia veistoksia Hesperianpuistossa
 
Jatkoin matkaani Ruttopuistoon Bulevardille ja sieltä löysin todellisen aarteen. Ostin kahdella eurolla maailman parhaat korkokengät! Tiedän sen, sillä olen käyttänyt loppuun jo kahdet samanlaiset. Niissä on täydellinen lesti jalalleni ja voisin vaikka kävellä Santiago de Compostellan pyhiinvaelluksen niiden kanssa ilman hiertymän hiertymää. Ihan mahtavaa!
 
Tässä vielä ostokseni. Tuota sinistä käsilaukkua en siis ostanut vaan pelkästään siihen kiinnitetyn sinisen kukan. Neuloin käsilaukun vuosia sitten, mutten ole juurikaan käyttänyt sitä, koska se mielestäni tarvitsi jonkin koristeen, jota en ole saanut aikaiseksi tehdä.


Kirpparikiertelyn jälkeen istahdin puistoon viltin päälle lukemaan ranskankielisiä Pikku-Nikolas-tarinoita ja nauttimaan Laitilan virvoitusjuomatehtaan appelsiinilimua. Aikas täydellistä.


lauantai 24. toukokuuta 2014

Suosituksia

Siivosin noin kuukausi sitten kotini lattiasta kattoon ja hankkiuduin turhista tavaroista eroon. Viime viikolla siivosin työhuoneeni kaikki kaapit ja heitin tarpeettomat paperit pois. Nyt siivousviikot ovat nähtävästi edenneet bloginkin puolelle, sillä ajattelin viimein julkaista kaksi suositusta, jotka ovat olleet blogini luonnoksissa jo useamman kuukauden. Ja mikäs olisikaan sopivampi päivä, sillä tänään on virallinen Siivouspäivä, jolloin tuhannet ihmiset kerääntyvät kaduille ja puistoihin myymään, kierrättämään ja jakamaan. 

Ensinnäkin, se Forumin Italo, josta mainitsin jo täällä, on kyllä kuulkaa edelleen mainio italialainen ketjuravintolaksi. Kävin siellä uudestaan alkuvuodesta ja söin tällaisen italo focaccian, joka oli niin hyvää, että muistan sen vieläkin monta kuukautta myöhemmin. Sisällä tuossa oli naudanjauhelihapihvi, pekonia, mozzarellaa ja kasviksia. Lisäkkeenä ollut vihersalaatti oli raikas ja voimakas vastapari tuunatulle purilaiselle.


Toiseksi, niin ikään kuukausia sitten, kävin viimein Sandron sunnuntaibrunssilla siskon ja isän kanssa. Olimme varanneet asianmukaisesti pöydän, mutta saavuttuamme nimeämme ei löytynytkään listalta. Mutta ei hätää, meille hoidettiin pöytä lennosta, mikä kuvaa hyvin Sandron rentoa ja hyvää palvelua.

Sandron brunssi on supersuosittu ja varaus pitää olla, jos tänne mielii mahtua. Brunssi on valittu monta kertaa siellä sun täällä kaupungin parhaaksi, joten odotin sitä innolla. Ravintola on erikoistunut välimerellisiin ja Lähi-Idän makuihin ja se teema oli kantava myös brunssilla. Pöydät notkuivat erilaisia salaatteja, leipiä ja tahnoja. Brunssi oli runsas ja se sisälsi myös lämpimän ruoan (mikäli vatsaan vielä mahtui).


Tilaa kannatti kuitenkin jättää myös jälkiruokapöytää varten. Kiinnitin sen runsauteen huomiota jo tullessamme, mutta silti hämmästyin sen kimppuun päästessäni, sillä erilaisia kakkuja ja keksejä oli ainakin tusina. Namnam!


Mitäs muuta muistaisin brunssista... Hintaan taisi kuulua lasillinen kuohuviiniä sekä pieni smoothie (vaihtoehtoina mango ja marja). Paikka oli hiukan hälyisä, sillä jokainen pöytä taisi olla varattu. Silti ilmapiiri oli kalliomaisen rento. Oikein miellyttävä kokemus!

Eipä tällä kertaa muuta. Siivotkaa ja kierrättäkää te muutkin. Siitä tulee puhdistunut olo.

torstai 22. toukokuuta 2014

Äitienpäivä

Oho, tällainen viime viikolla kirjoitettu postaus on jäänyt julkaisematta! Korjataanpa asia heti. Kuvitelkaa siis, että tämä on julkaistu vaikka torstaina 15.5. :)

Viime viikonloppuna vietettiin äitienpäivää, jonka juhlimisen siirsimme arki-illalle. Kävimme syömässä talvella remontoidussa Graniittilinnassa Hakaniemessä.


Graniittilinnan sisustus oli saanut remontissa raikkaan ilmeen ja keittiö uuden puuhiiligrillin. Myös ruokalistaa oli uusittu ja listalle oli lisätty erityisesti puuhiiligrillissä paistettavia pihvejä (ja voi että sisäfileepihvi pippurikastikkeella oli hyvää!). Ensi vuonna Töölönlahden rantaan avataan Meripaviljonki, joka tulee puolestaan keskittymään merellisiin herkkuihin.

Buffalomozzarellaa ja luumutomaattia

Ruoka oli hyvää kuten tulikin jo todettua. Parasta oli kuitenkin hyvä, rento, ystävällinen ja huomaavainen palvelu, jota saimme osaksemme. Se on tänä päivänä Helsingin ravintoloissa harvinaista ja ansaitsee siksi ehdottomasti erikoismaininnan ja -kiitokset.
Äiti sai lahjaksi kirjan.

Pääsin viikonloppuna osalliseksi kauniista tapahtumasta, jonka lopuksi minulle ojennettiin ihana pieni kimppu pioneja. Olen ihaillut ja tuoksutellut niitä joka päivä. Pioniaika on ihanaa!



Nyt odottelen alppiruusujen kukkimista, sillä tänä keväänä aion ehdottomasti ehtiä Haagan alppiruusupuistoon kun pensaat ovat täydessä kukassa. Sitä odotellessa suunnittelen kesälomamatkaa Keski-Eurooppaan. Amsterdam, Luxemburg ja Bryssel, täältä tullaan!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Hanamiaika

Viime viikonloppuna järjestettiin Helsingissä kymmeniä tapahtumia, joista meinasi iskeä valinnanvaikeus. Päädyin lopulta toteuttamaan alkuperäisen suunnitelmani ja kävin Roihuvuoren hanamijuhlassa. Se on suuri japanilainen juhla kirsikankukkien kunniaksi. Kirsikkapuisto sijaitsee Sahaajankadun ja Abraham Wetterin tien kulmassa. Puissa oli onneksi vielä kukkia jäljellä, vaikka etukäteen mietin miten mahtaa käydä. Kuulin, että kukinta alkoi jo useampi viikko sitten.

Oli kaunis ja ensimmäinen todella lämmin päivä, joten hanamijuhla oli yleisömenestys. Ihmiset olivat tulleet paikalle viltteineen ja piknikkoreineen ja viettivät sunnuntaipäivää seuraten esiintymislavan tapahtumia ja muita ihmisiä. Yleisössä oli useita japanilaiseen tyyliin pukeutuneita ihmisiä esimerkiksi kimonoissa ja pukeutuneina siihen nuorten suosiossa olevaan pikkutyttötyyliin (jonka nimeä en nyt saa päähäni).



Juhla kesti koko päivän ja ohjelmaa riitti. Kojuissa muun muassa myytiin japanilaisia ruokia, esiteltiin Suomen ikebanayhdistyksen kukka-asetelmia, kirjoitettiin erisnimiä japaniksi sekä myytiin japanilaista tavaraa ja kirjoja. Alueella pääsi myös halutessaan osallistumaan japanilaiseen teeseremoniaan.


Alueelle oli tuotu pieni lava, jossa pidettiin budolajiesityksiä ja parapara-tanssiesityksiä. Itse olin paikalla juuri perinteisten budolajien esittelyn aikana. Se oli mielenkiintoista seurattavaa, sillä olen itsekin harrastanut itämaisia kamppailulajeja vuosia sitten.


 Tämä oli hauska kaupunkijuhla, jonne voisin hyvin mennä ensi vuonna uudestaan.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Toisen roska, toisen aarre

Kaapelitehtaalla vietettiin viikonloppuna 26.-27.4. vuosittaista Kierrätystehdas-tapahtumaa. Mietin jo viime vuonna osallistumista, sillä silloin minulla olisi ollut rikkinäisiä sähkölaitteita ongelmajätekierrätykseen vietävänä. Viime vuonna ajankohta ei kuitenkaan ollut sopiva, joten osallistuminen jäi väliin. (Loppujen lopuksi vein muuten kyseiset sähkölaitteet kierrätykseen vasta tämän vuoden maaliskuussa... Hups!)

Tänä vuonna minut veti paikalle ilmaistori, jonne sai lahjoittaa käyttökelpoista mutta itselle turhaa tavaraa muiden osallistujien noukittavaksi. Loistava idea! Pääsin eroon kassillisesta turhia tavaroita, jotka löysivät uudet kodit suurin piirtein samalla hetkellä kun laskin ne pöydälle. Toisen roska, toisen aarre.

Ilmaistorin ja ongelmajätekeräyspisteiden lisäksi kierrätystorilla oli suureksi yllätyksekseni vaikka mitä katseltavaa. Ekologisia ja kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita oli eri tuottajien myyntipisteissä tuhansittain. Myyntipisteitäkin oli kymmeniä (ellei satoja)! Kojuja kiertäessä aika hujahti nopeasti. Tässä esimerkiksi Anu'Skon hurmaavia rokokoo-kenkiä ja maihareita.


Myynnissä oli niin vintagevaatteita (esim. VintagEija's) kuin kauniita vanhoista kolikoista tehtyjä korujakin (Laurase). Lastenvaatteita, kodintekstiilejä, kenkiä, astioita, käyttöesineitä, koriste-esineitä, luonnon kosmetiikkaa, aikuisten vaatteita... Olen heikkona vanhoihin aterimiin ja näitä Belovedin kauniita tuotteita olen kuolannut aikaisemminkin. Beloved tekee vanhoista aterimista esineitä uusiokäyttöön kuten avaimenperiksi, kakkulapioiksi ja koriste-esineiksi. Ne ovat kuin koruja!


Omaan kangaskassiini valikoitui kaikista myytävistä ihanuuksista lopulta kauniita tiskirättejä, Belovedin suloiset kahvilusikoista tehdyt korvakorut sekä bloggari-kirpparilta vanha Metallican fanipaita.


Tuo fanipaita on ehkä erikoisin ostokseni pitkään aikaan. Siihen liittyy sellainen tarina, että ostin aikoinaan noin 20 vuotta sitten ensimmäisen Metallican fanipaitani, joka on edelleen täysin käyttökelpoinen. Käytän sitä vieläkin kotipaitana, sillä kangas on uskomattoman laadukasta verrattuna niihin materiaaleihin, joista nykyvaatteet valmistetaan. Tunnistin tuon bloggari-kirppiksellä olleen paidan heti materiaaliltaan samanlaiseksi, mutta en ensin meinannut kehdata kysyä mitä myyjä siitä pyytäisi. Olin varma, että bloggaajat tekevät kaikesta designia ja lisäävät ihan vaan statuksen perusteella hintaan yhden nollan perään. No, onneksi lopulta kysyin, sillä sain paidan eurolla. Taas tuli todistetuksi kuinka ennakkoluulot eivät kannata.

Hullaannuin Kierrätystehtaaseen. Sinne on päästävä ensi vuonnakin!

Olen viime viikkoina lukenut Elizabeth Gilbertin kirjaa Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä. Sehän kertoo itseään etsivästä toimittajanaisesta, joka matkustaa Italiaan, Intiaan ja Balille viettämään neljä kuukautta kussakin paikassa (siitä on tehty myös leffa, jossa Julia Roberts on pääosassa). Kirjasta itsestään ei sen enempää (skippasin Intian ja luin Bali-osuudenkin vain osittain). Sen sijaan pidin todella paljon Italia-osuudesta, joka muistutti minua kovasti Ranska-rakkaudestani. Tämä kohta kirjasta kuvastaa omia tunteitani ensimmäisellä Pariisin matkallani:
Olen kuin jonkinlaisessa kielen satumaassa. Kun on aina halunnut opiskella italiaa, niin mikä voisi olla parempi paikka kuin Rooma? Aivan kuin joku olisi keksinyt kaupungin ihan vain minun toiveideni pohjalta - kaupungin, missä kaikki (jopa lapset, taksikuskit ja tv-mainosten näyttelijät!) puhuvat tätä lumottua kieltä. Aivan kuin koko yhteiskunta olisi solminut salaliiton opettaakseen minulle italiaa. Jopa sanomalehdet painetaan italiaksi, nyt kun minä olen täällä. Ei siitä ole heille mitään vaivaa! Täällä on kirjakauppoja, joissa myydään vain italiaksi kirjoitettuja kirjoja! Löysin eilen aamulla sellaisen ja minusta tuntui kuin olisin astunut lumottuun palatsiin. Kaikki oli italiaksi - jopa tri Seuss. Käyskentelin kaupassa ja hipelöin kaikkia kirjoja toivoen, että jokainen joka näkee minut ajattelee minun olevan äidinkieleltäni italiankielinen.
---
Eniten minua järkyttää kun törmään italian kielen sanoihin, jotka ovat - tätä en sano mielelläni - rumia. Otan sen lähes henkilökohtaisena loukkauksena. Anteeksi vain, mutta en tullut tänne saakka oppiakseni sellaisia sanoja kuin schermo (valkokangas).
Ihanaa kielifiilistelyä! Koitan parhaillaan miettiä miten pääsisin kesälomallani jälleen toteuttamaan tätä puolta itsestäni.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Toukokuu!

Toukokuu on ihana kuukausi ja se on nyt täällä! Ja kohta on kesä! Onkohan toukokuusta tehty biisejä? Jos ei, niin se on kyllä tosi kummallista, koska se on loistava kuukausi: kevään ankeus on takana ja kesä on niin lähellä, että sitä varten voi jo tehdä suunnitelmia.

Otin lauantaina pienen varaslähdön kesän makuihin ja ostin espanjalaisia puutarhamustikoita. Usein ulkomaiset puutarhamustikat ovat olleet vähän valjun makuisia ja kuivia, mutta nämä olivat mehukkaita ja herkullisia. Tuntui jo ihan kesältä!


Ja nyt alkaa myös mojito-vuodenaika! Jostain syystä yhdistän mojitot kesään enkä juurikaan juo niitä talvella... Tässä Krog Madamen mojito, jonka join ennen viime perjantain Haloo Helsingin keikkaa Circuksessa.





Bändi oli loistava ja heidän energiatasonsa korkea. Kitaristit pomppivat kuin puuhamaassa ja Elli lauloi hyvin ellimäisesti. He soittivat kaikki parhaat biisit ja yleisö lauloi mukana.


Muutamia viikkoja sitten Kaija Koon keikalla kiinnitin huomiota siihen, miten ystävällisiä ja suloisia hänen faninsa ovat. Haloo Helsingin keikalla fanit olivat, noh, erilaisia... Bändi aloitti vasta yhdentoista jälkeen, jolloin aika moni oli jo aikamoisessa jurrissa. Siitähän baarin pitäjät tykkäävät (€€€), mutta yleisössä ei ollut kovin miellyttävää miettiä milloin takana oleva tyttö oksentaa ja milloin edessä seisova mies kaatuu päälle. Onneksi he ymmärsivät jossain vaiheessa siirtyä vähän kauemmaksi tiheästä yleisöstä.

Keikka oli kuitenkin hyvä ja bändin esiintyminen ensiluokkaista!


Se miinuspuoli kesässä on, että klubikeikat vähenevät kaikkien kirmatessa festareille ja kesälomille. Syksyllä sitten taas jatketaan!


torstai 1. toukokuuta 2014

Pääsiäisbrunssilla Oittaan kartanossa

Kävin pääsiäisenä ensimmäistä kertaa Oittaan kartanossa, kun menimme Piikkipaatsaman kanssa sinne brunssille. Huli oli blogissaan kehunut brunssin taivaisiin, mikä luonnollisesti herätti kiinnostukseni. Kehut eivät olleet turhia: vaikka menu sinänsä oli aika tavallinen, oli kaikki tosi hyvää. Tarkoitan siis todella maistuvaa ja herkullista. Piikkipaatsaman kanssa ihmeteltiin miten vihreä salaattikin voi maistua niin hyvältä ja maistuvalta.


Oittaan kartano on tunnelmallinen ja kaunis rakennus. Pääsiäisenä kevään valo tulvi salin isoista ikkunoista. Syötyämme vatsat täyteen kävimme kävelyllä Bodom-järven rannalla. Viereisellä ulkoilualueella on Angry Birds -leikkipuisto, joka oli lasten suuressa suosiossa. Sitä käytettiin myös argumenttina ja kiristyskeinona ainakin yhdessä brunssille osallistuneessa lapsiperheessä. En epäile sen toimivuutta, sillä puistossa oli vaikka minkälaisia vempaimia.



Luonto oli pääsiäisenä vielä heräilemässä ja näin ensimmäiset valkovuokot. Nyt vapun ja niin monen aurinkoisen ja lämpimän päivän jälkeen on puiden lehdet ja kaikki muukin vihreä kasvanut hurjalla vauhdilla. Tuleville päiville ennustettu vesisade on kuitenkin odotettu vieras, sillä en taida olla ainoa, joka on kärsinyt huimista allergiaoireista viime päivinä. Onneksi kukintakausi on luullakseni pian ohi.


Pääsiäinen ja vappu sujuivat muuten aika rauhallisissa merkeissä. Pääsiäisenä innostuin askartelemaan onnittelukortteja ja korjaamaan hajonneita koruja. Vappupäivä on kulunut kotona elokuvia katsellen. Vaikka pidän brunsseista, ei vappupiknik ole ikinä kuulunut suosikkeihini - vielä vähemmän tänään, kun ilma näyttää pelkästään ikkunasta katsottunakin harvinaisen ikävältä.

Vappuaattona kävimme E:n kanssa Vallilan vapputansseissa Hartolan puistossa, jossa oli mainio meininki ja paljon ihmisiä. Kaikki olivat vapputunnelmissa ja iloisella tuulella. En valitettavasti tullut ottaneeksi yhtään kuvaa, sillä munkkirinkilän syöminen ja kuohuviinin nauttiminen yhdessä kaiken sen hälinän kanssa vei huomiokykyni. Myöhemmin illalla jatkoimme vielä On the Rocksiin kuuntelemaan stand up -komiikkaa. Sitten kutsuikin jo nukkumatti ja nukahdin pitkästä aikaa lukuvalo päällä. Heräsin kolmen aikaan ja muistan ihmetelleeni kuka on sytyttänyt valot. Tuosta häiritsevästä ajatuksesta huolimatta sammutin tyynesti lampun ja jatkoin uniani.