keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Suomen kesä kauneimmillaan

Olin toissaviikolla mökkeilemässä ensin kovaa virtaavan Kymijoen rannalla ja sitten heti perään rauhallisen järven rannalla Lopella. Suomen luonto näytti kauneimmat puolensa.

Ajoimme veneellä lyhyen matkaa Kymijoella ja maisemat olivat kauniita. Kävimme uimassa virtaavassa joessa ja lähdin uimaan vastavirtaan parinkymmenen metrin päässä olevalle laiturille sitä sen enempää ajattelematta. Huh, luulin etten ikinä pääse perille! Uintitekniikassani olisi hiomista, mutta kyllä virtakin pisti kovasti hanttiin.


Savustimme lohta ja söimme sitä uusien perunoiden ja kantarellikastikkeen kanssa, mikä oli todennäköisesti yksi tämän kesän parhaimmista aterioistani. Serkkuni M löysi mittarimadon, jonka hassussa etenemistavassa riitti hämmästelemistä ja jonka perusteella keksin, että sen nimi täytyy olla mittarimato. Ja se oli! Joku muukin on ihmetellyt tätä hassua matoa, sillä löysin YouTubesta videon mittarimadosta. Se on muuten englanniksi inch worm. :)

Samalla reissulla kävin Siriuksessa, elämysurheilukeskuksessa, joka sijaitsee Pyhtäällä (tunnin ajomatka Helsingistä Kotkaan päin). Siellä voi lentää tuulitunnelissa (kuulosti hurjalta), surffata virtaavassa vedessä (näytti hurjalta) ja kiipeillä köysipuistossa (ei näyttänyt eikä kuulostanut hurjalta, mutta oli sitä silti). Me tulimme Siriukseen kiipeilemään.

Kiipeilypuisto on rakennettu puusta ja vaijereista 3-8 metrin korkeuteen osittain hiekkakentällä ja osittain metsään. Ratoja on vaikeustasoltaan kolmenlaisia, joista me kiipeilimme kaksi ensimmäistä. Olen aikaisemmin kiipeillyt Turun Flowparkissa, jossa oli mielettömän hauskaa. Nämä Siriuksen radat vaikuttivat vähän haastavammilta. Tai sitten olen tullut vanhaksi. Kummin tahansa, kiipeileminen helpotti ensimmäisen radan puolivälissä, kun aloin uskaltaa luottaa vaijereihin ja siihen että ne pitävät vaikken purista niistä henkihieverissä.
 
Kiipeileminen oli hauskaa ja hienoa. Siinä pääsi ylittämään itsensä ja huomasi kuinka nopeasti tekniikan oppi. Urheilun jälkeen palkitsin itseni Siriuksen muhkealla suklaakakulla.

Matka jatkui järven rannalle Lopelle, jossa vuorotellen satoi, ukkosti ja paistoi, ja taivaan värit vaihtelivat sen mukaan. Pieni kesäsade ei haitannut ollenkaan ja kun oikein hikoilutti, järvivesi viilensi mukavasti (silloin järvivesi vielä oli viileää, nythän jo Saimaastakin on mitattu lähes kolmenkymmenen asteen lämpötiloja).




Todella hiki tuli ainakin kun kävin poimimassa runsaan litran verran mustikoita. Paarmoilta ja hyttysiltä piti suojautua päästä varpaisiin, joten sen jälkeen saattoi hyvin pulahtaa uimaan ilman saunaakin. Mustikoista valmistui muuten viime viikolla mustikka-mansikkahilloa.

Lopen keskustan tuntumassa kävin katsomassa Lopen vanhaa kirkkoa, joka on yksi Suomen vanhimmista puukirkoista. Asiakirjat, jotka kertoivat kirkon tarkan iän, ovat tuhoutuneet seurakunnan arkiston tulipalossa 1880, mutta laboratoriossa on selvitetty seinähirsien viimeiseksi kasvuvuodeksi 1666.

Kirkon sisustus on vaatimaton kuten luterilaisilla kirkoilla on tapana. Puu on kuitenkin lämpimämpi materiaali kuin kivi ja kirkko on kodikas. Seinät ovat käsin veistettyä hirttä. Kirkossa on lankkulattia, jonka alle on aikoinaan haudattu vainajia. Kirkon ollessa aktiivikäytössä (ennen uuden kirkon rakentamista 1800-luvulla) miehet istuivat eteläisellä puolella keskikäytävää, koska kirkon yhteydessä ollut asehuone oli lähempänä ja siten he saattoivat puolustaa seurakuntaa vihollista vastaan.


Kirkon vieressä on pieni kotiseutumuseo, jonne on kerätty paljon entisajan hyötytavaroita, joista monen käyttötarkoitusta sai vain arvailla. Hauskaa, että tällaisia paikkoja on vielä jäljellä!

Oli aika monipuolinen mökkeilyviikko urheiluineen ja kulttuureineen!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Paluu töihin

Kesälomani alkaa olla ohitse ja huomenna koittaa töihin paluu. Se on vaihteeksi ihan mukavaa, sillä minulla on ollut hyvä ja monipuolinen kesäloma. Helteet jatkuvat säätiedotuksen mukaan ensi viikolla (tosin ukkoskuurojen kera), joten saan ainakin nauttia vielä lämpimistä illoista. On mukava nähdä kaikki työkaverit ja päästä pitkästä aikaa käyttämään aivoja johonkin hyödylliseen. Tänään käytin pienen tovin miettien työkoneeni salasanaa ja luulen muistavani sen. Huomenna pääsen testaamaan muistanko sen oikein...

Viime päivät ovat kuluneet kotia laittaessa ja rannalla tankaten aurinkoa talteen talvea varten. Olimme perjantaina E:n kanssa viettämässä molempien viimeistä lomapäivää piknikin merkeissä Pihlajasaaressa. Saareen pääsee yhteysaluksella Ruoholahdesta tai Kaivopuistosta aivan Cafe Caruselin takaa ja se on oiva päiväretkikohde autottomalle. Oli tolkuttoman kuuma päivä ja oli pakko käydä välillä meressä kastautumassa isojen valtamerialusten seilatessa ohi.


Sinilevävaarasta huolimatta uiminen oli mahdollista, sillä saarella on kylmiä suihkuja pesytymiseen. Samoin rannan läheisyydessä oli vessoja, roskiksia (jopa lasipulloille ja tölkeille), pukuhuoneita ja ravintola, joten kaikki tarpeellinen oli lähettyvillä. Lokitkaan eivät vainonneet!


Saaren luoteisranta sijaitsee aivan valtamerialusten reitillä ja koimme aikamoisen yllätyksen kun kaukomeriltä tullut Royal Princess seilasi ohi. Sen torvista ei nimittäin kajahtanutkaan se tavallinen yksitoikkoinen lähtötuuttaus vaan Lemmenlaivan alkumelodia! Se sai osakseen useita epäuskon naurahduksia rannallamme. Voit kuunnella sen alla olevasta videosta.


Piknikeväinä minulla ja E:llä oli kinkkupiirakkaa, valkohomejuustoa ja tapenadea + patonkia ja suolakeksejä, tomaatteja sekä kirsikkapiirakkaa. Viimeisen lomapäivän kunniaksi meillä oli myös pari pikkolopulloa kuohuviiniä.

Olin leiponut kinkkupiirakan ja kirsikkapiirakan edellisenä päivänä, kun H & D olivat käymässä Turusta. Ranskalaisen kinkkupiirakan resepti oli vanha ja olen sitä joskus tehnytkin, mutta olin unohtanut täysin kuinka täydellisen hyvää se on. Kirsikkapiirakka oli uusi kokeilu, sillä pidän kirsikoista ja ne ovat nyt parhaimmillaan. Oli hauska leipoa! Edellisestä kerrasta olikin jo viikkoja (tai kuukausia)!
Quiche Lorraine eli ranskalainen kinkkupiirakka

Pohja (Itse käytin valmista pakastepiirakkapohjaa. Olen kirjoittanut joskus vuosia sitten ohjeen kohdalle, että tällä ohjeella pohjasta tulee aika kova, mutta että täyte on tosi hyvä.)
100 g voita tai margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
3 rkl kylmää vettä

Täyte
300 g savukinkkua
puolikas purjo
2 dl ruokakermaa
1,5 dl ranskankermaa
3 munaa
150 g juustoraastetta
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl timjamia

Nypi rasva jauhojen ja suolan joukkoon. Lisää vesi ja sekoita taikina ripeästi tasaiseksi. Anna taikinan rauhoittua hetki jääkaapissa. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. (Laitoin valmispohjan päälle leivinpaperin ja paperin päälle kuivattuja herneitä pitämään pohjan muodossaan tämän ensimmäisen paistamisen ajan.) Paista pohjaa 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Leikkaa kinkku pieniksi paloiksi ja hienonna purjo. Kumoa kulhoon ruoka- ja ranskankerma. Sekoita mukaan munat, juustoraaste ja mausteet. Levitä kinkku-sipulisilppu puolikypsälle pohjalle ja kaada päälle täyteseos. Jatka kypsentämistä vielä noin 30 minuuttia eli kunnes pinta on saanut kauniin värin ja hyytynyt.


Kirsikka-mantelikakku

250 g huoneenlämpöistä voita
3 dl sokeria
4 munaa
3,75 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
pari pisaraa manteliuutetta (piirakka toimii hyvin myös ilman)
3,5 dl tuoreita kivettömiä kirsikoita
1,25 dl mantelirouhetta
2 rkl kirsikkalikööriä (toimii myös ilman)
Päälle
3 rkl mantelilastuja

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen joukkoon. Lisää hiukan jauhoja, ettei taikina juoksetu. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan. Lisää taikinaan manteliuute, hienonnetut kirsikat, mantelirouhe ja kirsikkalikööri. Sekoita hyvin. Kaada taikina voideltuun, irtopohjaiseen kakkuvuokaan, joka on halkaisijaltaan noin 20 cm. (Itse käytin laajempaa ja matalampaa suorakaiteen muotoista piirakkavuokaa, mikä oli ihan kätevää, sillä kirsikat painuivat kakkua paistettaessa pohjalle. Ei siis kannata tehdä piirakasta liian paksua.) Ripottele mantelilastut päälle. Paista uunin keskitasolla 160 asteessa noin 1-1,5 tuntia. Kokeile kypsyyttä puutikulla. Jäähdytä kakku ja koristele se tomusokerilla tai tarjoa vaniljajäätelön kanssa.
Tänään kävin loman viimeistä kertaa rannalla Munkkiniemessä. Merivesi ei paljoa virkistänyt hikistä oloa ja suihkussakin piti kääntää lämpötilasäädin lähes ääriasentoonsa. En ole varmaan ikinä uinut näin lämpimässä meressä!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Korkeasaaressa

Kävin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa Korkeasaaressa! Menimme 6-vuotiaan kummipoikani ja hänen äitinsä kanssa sinne siipirataslaivalla Kauppatorilta. Laivamatka oli hauska kokemus, vaikkei kestänytkään kovin kauaa. Oli sen verran lämmin, että istuimme menomatkalla laivan kannella ihailemassa maisemia. Liput laivalle ja Korkeasaareen sai kätevästi ostettua laiturin lähellä olevasta pikkuruisesta rakennuksesta.


Aikaisemmilta kerroilta tutut riikinkukot olivat jälleen yksi suurimmista nähtävyyksistä. Joko niitä oli tosi paljon tai sitten ne olivat nopeita. Näimme niitä nimittäin tosi usein. Oli hassua, että ne ovat niin kesyyntyneitä, että tulivat hyvin lähelle ihmisiä.


Pieni seuralaiseni, joka oli ensimmäistä kertaa  Korkeasaaressa, ilmoitti ensin, ettei halua nähdä karhua. Mutta ei se karhu sitten ollutkaan niin pelottava, kun välissä oli iso muuri ja vallihauta. Mutta kuuma sillä karvaturrilla varmasti oli.

Kamelit olivat vähän toimeliaampia, kun ovat varmasti tottuneet vielä vähän lämpimämpään. Silti tämä yksilö chillaili rennosti.


Myös gundit ottivat rennosti (alimmainen gundi ei tainnut olla kovin tyytyväinen tilanteeseen). Muutama gundi juoksi ylös alas pystysuoraa kallioseinämää uskomattomalla vauhdilla, vaikka ne eivät todellakaan näyttäneet kovin ketteriltä otuksilta.

Ihmettelin jälleen Korkeasaaressa, että pääsylipun hintaan ei kuulu saaren karttaa (eikä sellaista ilmeisesti ole ostettavissakaan, ainakaan lippumme myyneellä pisteellä ei ollut karttoja). Viitat saarella olivat ajoittain puutteellisia ja kartasta olisi ollut apua, kun etsimme tiettyjä eläimiä. Nettisivuilla on kuitenkin kartta (plussaa siitä) ja sen voi tulostaa etukäteen mukaan (jos hoksaa). Se löytyy nettisivujen etusivulta aivan ruudun vasemmasta alalaidasta. En kuitenkaan saanut sitä kännykällä luettavaan muotoon, valitettavasti.

Söpöjen eläinten tiirailujen jälkeen kävimme syömässä jätskit Eteläesplanadin ja Korkeavuorenkadun kulmassa Cafe Kioskissa, josta sai taivaallista pehmistä lämpimän omenapiirakan päällä. En tiedä mitä he pehmikseensä laittavat, mutta en ole aikoihin maistanut yhtä hyvää. Istuskelimme pitkän tovin katoksen varjossa ja päivittelimme miten voikin olla niin hyvää.


Aikas hyvä kesäpäivä!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Minttua MINTTUA!

Minttu on nyt tämän kesän the juttu minulle. Rakastuin mintulla maustettuun veteen A:n luona Alankomaissa siinä määrin, että päätin toteuttaa saman kotona. Paitsi että en oikeasti harrasta vesikannuja jääkaapissa, joten en toteuttanutkaan. Tajusin tämän seistessäni minuuttikaupalla ruokakaupassa minttuhyllyn edessä miettiessäni mihin ihan oikeasti sitä minttua pistäisin. Lisäksi hämmennyin siitä, että minttuja on erilaisia ja että se "tavallinen" minttu Suomessa on aika mitättömän näköistä. Jäi sillä kertaa kauppaan.

A herätti kiinnostukseni minttuun myös juomalla Benelux-turneellamme joka paikassa minttuteetä (siis tuoreita mintunlehtiä haudutettuna kuumassa vedessä). En itse silloin vielä maistanut minttuteetä, sillä yleensä teehammastani kolotti kahvilaan pysähtyessämme niin, että oli pakko ottaa ihan oikeaa teetä. Olikin hauska yhteensattuma, että toissa viikolla eräänä aamuna jo aamuteen nautittuani menin Munkkiniemen Delivo-kahvilaan odottamaan kyytiä päivän seikkailuihin, kun huomasin että sieltä sai sinä päivänä juurikin minttuteetä tuoreista mintun lehdistä valmistettuna. No olihan sitä maistettava!


Vaikka nuo muutama hassu mintun lehti ei ollut mitään verrattuina niihin pensaisiin, joita A:n teelasiin laitettiin, oli tuokin aika makoisaa. Tämä sillä seurauksella, että seisoin seuraavana päivänä jälleen kaupassa minttuhyllyn edessä miettimässä joko ostan sitä kotiin. Kävin jälleen käytänkö-sitä-sitten-varmasti-keskustelun itseni kanssa ja päädyin ostamaan myös alkoholitonta pahvitölkissä myytävää Mojito-juomaa, Stockan herkussa kun olin. Ajattelin sen varmistavan, että tulen käyttäneeksi yrtin ennen kuin se nahistuu.

No arvatkaa käytinkö? Lähdin reissuun seuraavalla viikolla ja minttu oli koskemattomana jääkaapissa. Otin siitä lehdet irti ja pistin pakastimeen.

Kun palasin reissusta, kävin ruokakaupassa ja ostin uuden tuoreen mintun. Huomatakseni, että Mojito-juomani on täydellistä sellaisenaan eikä kaipaa minttua ollenkaan. Ja että se suomalainen minttu on paitsi mitättömän näköistä myös aika miedon makuista. Olisi vaan pitänyt ostaa sitä vahvaa minttua. Mutta onneksi minttutieni on vasta alussa.


PS. Teimme Piikkipaatsaman kanssa mielenkiintoisen retken Sipooseen. Hän kirjoitti siitä niin hyvän postauksen otsikolla Sipoo - onko siellä mitään?, ettei minulla ole siihen mitään järkevää lisättävää. Käy lukemassa päivästämme täällä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Ritareita ja linnanneitoja

Gentissä tutustuimme vanhaan Gravensteenin linnaan, joka oli hämmästyttävä nähtävyys. (Tämä postaus sisältää poikkeuksellisen paljon valokuvia, sillä en osaa kuvailla näkemääni muuten.)



Olen aikuisiälläni vieraillut lähinnä Suomen ja Skotlannin linnoissa, mutta tämä linna oli omaa laatuaan. Gravensteen oli kuin suoraan sadusta (tai painajaisesta):  sakaraharjoja, torneja, kapeita ampuma-aukkoja, korkeita portaikkoja ja vallihautoja. Tämä oli niin perinteinen linna kuin vain saattoi kuvitella. Tällaisia piirrettiin lapsena! En osannut kuvitella, että tällaisia oikeasti onkaan!



Gravensteen eli Kreivin linna on rakennettu vuonna 1180 Flanderin kreiveille ilmentämään heidän valtaansa ja rikkauksiaan. Linna hylättiin 1500-luvulla, jonka jälkeen sitä käytettiin oikeustalona ja vankilana. Vuonna 1885 Gentin kaupunki osti sen ja aloitti sen entisöinnin alkuperäiseen asuunsa.  Nykyään se toimii turistinähtävyytenä ja sen tiloissa on (ällöttävä) vanhojen kidutusvälineiden näyttely. Ihminen on järkyttävän kekseliäs ja julma olento.



Linnan huipulta oli mahtavat näkymät alas kaupunkiin.



 

Linnassa oli nähtävillä vanhoja miekkoja ja kaksintaisteluseipäitä keskiajalta. Haarniskojakin on ilmeisesti oikeasti joskus käytetty, vaikka muistan lukeneeni, että keksinnössä oli muutamia epäkohtia. Jos ritari putosi hevosen selästä, hän ei päässyt sinne enää itse takaisin haarniska päällään eikä hän pystynyt ilman apua riisumaan rautapukuaan. Taistelussa hän oli siis saman tien tuhon oma pudottuaan hevosen selästä.




Keski-Eurooppa oli keskiajalla vahvasti katolista aluetta ja tässäkin linnassa oli kappeli. Linnan rakentaja Filip Elsassilainen osallistui jopa toiseen ristiretkeen ja otti linnaansa mallia muista matkallaan näkemistä linnoista.



Hauska yksityiskohta: Gravensteenin linna toimi yhtenä kuvauspaikkana BBC:n kymmenosaisessa draamasarjassa Valkoinen kuningatar, jota näytetään parhaillaan TV1:ssä!



Aika mahtava paikka!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Brugge ja Gent

Benelux-turneellamme A:n kanssa kävimme Gentissä ja Bruggessa. Ne ovat molemmat vanhoja belgialaisia kaupunkeja, joista Brugge on jostain syystä Suomessa tunnetumpi.

Olen kuullut monen kehuvan Bruggea idylliseksi ja kauniiksi kaupungiksi, jolla on mahtava historia. Siksi odotukseni sitä kohtaan olivat niin suuret, että käytyämme ensin Gentissä, joka sekin oli idyllinen, kaunis ja historiallinen, oli vaikea kuvitella miten Brugge voisi olla niitä vielä enemmän. Ja niinhän siinä kävi, että vaikka Brugge oli myös sitä kaikkea, niin Gent teki minuun suuremman vaikutuksen. Liekö syynä se, että vierailin ensin Gentissä ja vasta sitten Bruggessa?

En tiennyt Gentistä etukäteen yhtään mitään. Olin toki kuullut nimen, mutta minulla ei ollut sen suhteen mitään odotuksia. Oli vähän epävakainen ilma ja välillä taivaalta tiputti vettä, joten emme ehkä nähneet Gentiä kaikessa kauneudessaan. Silti pidin sitä kauniina kaupunkina.


Gent oli 1100-luvulla Euroopan suurimpia kaupunkeja. Se kukoisti tekstiilikaupan ja edullisen sijaintinsa vuoksi (kahden suuren joen yhtymäkohdassa), ja myöhemmin teollisuutensa ja yliopiston vuoksi. Matkaoppaan mukaan yliopisto tuo tänä päivänä nuorten opiskelijoiden muodossa kaupunkiin myös sellaista vireyttä, jota Bruggesta puuttuu. En voi silti väittää, että vireydestä olisi ollut tietoakaan  kummassakaan kaupungissa vierailumme aikana. Mutta nythän onkin kesä ja opiskelijatkin varmasti jo lomalla.


Gentissä kävellessä tuntui siltä, että jokaisen kadun päässä ja aina kulman takana oli jokin mahtirakennus. Suurin osa niistä on peräisin keskiajalta, mikä oli aika hämmentävää. Ylläolevassa kuvassa keskellä on 1200-luvulla rakennettu Sint-Niklaaskerk (Pyhän Nikolauksen kirkko) ja sen takana 1380 valmistunut Belfortin kellotapuli.

Yllä ja alla olevat kuvat sekä postauksen ensimmäinen kuva ovat Gentin vanhasta pääsatamasta, joen rannasta, joka rajoittuu kahteen siltaan ja sisältää kaksi katua Korenlein ja Graslein. Joen ranta on täynnä kiltataloja ja vanhoja makasiineja, upeita rakennuksia. Joella järjestetään veneajeluja turisteille ja rannassa oli muutamia ravintoloita. Aurinkoisena päivänä varmasti hyvin viihtyisä paikka!


Kysyimme neuvoa kahvilan myyjältä: mitä näistä Gentin kymmenistä historiallisista rakennuksista kannattaa nähdä sisältä. Saimme kaksi ehdotusta, vanhan linnan ja jonkin kuuluisan maalauksen kirkossa. Nyt kun olen päässyt opaskirjan ääreen oletan, että kahvilapoika tarkoitti jälkimmäisellä Pyhän Baafsin katedraalia, jossa sijaitsee Belgian suurimpia kulttuuriaarteita: Jan van Eyckin Gentin alttari eli Mystisen karitsan palvonta sekä Rubensin Pyhän Bavon käännytys. Me emme olleet kuulleetkaan mistään kuuluisista maalauksista Gentissä, joten valitsimme vanhan linnan, joka oli niin vaikuttava nähtävyys, että kirjoitan siitä ihan oman postauksensa.

Gent oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen kaupunki. Eikä vähiten siksi, siellä oli paljon herkullisia pikkukauppoja, joissa tein hauskoja ostoksia kuten hyvää teetä, kauniita tarroja, hauskat korvakorut ja C-kasetinmallisia post-it-lappuja. Gentin kujilla oli paljon nähtävää!

Söpö turistikrääsämyymälä

Bruggeen saavuimme alkuillasta, jolloin kaupat olivat jo kiinni, joten sieltä en ostanut mitään. Teimme sen sijaan illalla pitkän kävelylenkin, jonka aikana kiersimme lähes kaikki merkittävät kadut ja kulmat Bruggessa. Yöpaikkamme pitäjä oli kovin ystävällinen ja neuvoi meille parhaimman kävelyreitin ja kiinnostavimmat nähtävyydet.


Brugge oli yksi vaikutusvaltaisimpia kaupunkeja keskiajan Euroopassa ja se oli yksi vilkkaimmista hansakaupungeista. Siellä sijaitsi tärkeä satama ja sen kautta kulki muun muassa villaa, turkiksia ja mausteita. Bruggen valta romahti 1400-luvulla, kun Zwinjoen salmi alkoi madaltua ja kaupunki jäi eristyksiin rannikolta. Se teki Bruggesta suositun nähtävyyden, sillä kaupunkia ei ikinä rakennettu uudelleen vaan se on monilta osin edelleen keskiaikaisessa asussaan.


Kanavat ovat yksi Bruggen päänähtävyys ja maisemat olivat kuvan kauniita. Oli jännää ajatella, että monet taloista oli rakennettu satoja vuosia sitten. Esimerkiksi kauppahalli oli rakennettu 1200-luvulla kuten myös kellotorni, jossa säilytettiin kaupungin aarteita aarrekammiossa, joka oli yhdeksän lukon takana. Tämän kaupungin talojen seinillä olisi tarina jos toinenkin kerrottavanaan. Olisi varmasti mielenkiintoista osallistua turistikierrokselle tässä kaupungissa!


Museon sisäänkäynti
Vierailimme Bruggessa keskiaikamuseossa (Historium Bruges), jossa kerrottiin Bruggen ja hansakaupunkien historiaa hyvin elävällä tavalla. Aluksi vierailijat kiersivät reitin, jossa pääsi mukaan elokuvaan keskelle historiallista hansakaupunkia. Reitin aikana kuunneltiin äänet omista kuulokkeista (mm. englanniksi) ja katsottiin otteita elokuvasta autenttisesti sisustetuissa huoneissa. Reitti kesti 15-30 minuuttia ja sen jälkeen pääsi museon puolelle, jossa saattoi jatkaa kuuntelua omista kuulokkeista aina kunkin näyttelyn kohdan luona. Museossa oli paljon interaktiivisia osia. Näyttely oli oikeastaan vain yhden ison huoneen kokoinen, mutta itse en olisikaan jaksanut tutustua enempään.

Tämä on varmasti yksi taidokkaimmin tehdyistä museoista, joissa olen elämäni aikana käynyt. Museon nettisivut ovat myös hienot ja sieltä löytyy paljon lisätietoa museosta. Oli hauska huomata, että lukiossani oli aikoinaan niin hyvä historianopetus, että kokonainen museo ei tarjonnut minulle juurikaan mitään lisätietoa keskiajasta. Oli silti mukava nähdä tämä museo ja sen esitykset.


Olipa mielenkiintoista laittaa kaupungit näin samaan postaukseen, sillä nyt huomaan erot niiden välillä selkeämmin. Brugge kyllä näyttää kauniimmalta, ainakin näissä ottamissani kuvissa, mutta kokemus siellä jäi jotenkin ulkokultaiseksi. Lisäksi kaupunki vilisi turisteja, joten keskiaikaista tunnelmaa oli vaikea aistia. Gentissä tuntui olevan enemmän kokemista ja menemistä, Bruggessa ehkä ihailtavaa ja näkemistä. Tämä arvio siis noin puolen vuorokauden kokemuksella, jonka molemmista paikoista sain. Siitä ei ehkä voi tehdä vielä syväluotaavia johtopäätöksiä. :)

PS. Jos matkustat Gentiin ja/tai Bruggeen, ota mukaan Berlitzin Brysselin matkaopas. Kirjassa on runsaasti tietoa myös Gentistä ja Bruggesta!