Mielen liikkeitä

Viime viikko oli omituinen: maanantaista lähtien olin ihan väsynyt ja odotin malttamattomasti perjantaita ja uutta viikonloppua. Suunnittelin mielessäni, että tekisin perjantaina lyhyemmän työpäivän, sillä aikaisemmin viikolla se ei olisi mahdollista. Kun torstai-ilta viimein koitti, totesin pelkän ajatuksen kevyemmästä perjantaista virkistäneen mieltäni sen verran, että olisin siinä vaiheessa voinut tehdä vaikka toisenkin työviikon edellisen perään. Ihmismieli on omituinen... En siis tehnyt kevyempää päivää perjantaina vaan säästin ylityövapaani hetkeen, jolloin todella tarvitsen niitä.

Tänään olen rauhoittunut ja ravinnut mieltä olemalla lähinnä kotona laittaen asioita järjestykseen ja valmistellen tulevaa viikkoa. Koska aurinko paistoi kauniisti, kiirehdin kolmen aikaan kävelylle ja ehdinkin tehdä tunnin pituisen kävelylenkin auringonpaisteessa. Kovin matalalta se aurinko vaan jo paistaa ja on vaikea tottua ajatukseen, että kohta se ei paista juuri ollenkaan. Toivottavasti säästymme tänä vuonna sääilmiöltä, joka riivasi meitä viime joulukuussa: aurinko paistoi maahan asti vain neljänä päivänä koko kuukauden aikana.

Puiston penkit on kerätty odottamaan kuljetusta talvitalteen.

Muualla Suomessa ei ollutkaan aurinkoista vaan Eino-myrsky teki tuhojaan. Munkkiniemen rannassa kävi hurjan kova tuuli enkä usko, että olen nähnyt vastaavia aaltoja täällä aikaisemmin.

Kaksi hurjapäätä oli surffaamassa merellä. Meinasin saada hypotermian ihan pelkästä ajatuksesta...

 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!