tiistai 3. joulukuuta 2013

Pikkukaupunkielämää

Hesarin kuukausiliitteessä oli jokin aika sitten mielenkiintoinen juttu pikkukaupunkilaisuudesta. Siinä toimittaja Ilkka Malmberg vei entisen hämeenlinnalaisen, kirjailija Juha Itkosen, matkalle tämän lapsuudenmaisemiin ja muistoihin. Idea artikkelista liittyi siihen, että tänä syksynä Q-teatterissa sai ensi-iltansa Itkosen kirjoittama näytelmä Hämeenlinna. Artikkeli oli mainio ja koska olen itsekin alunperin kotoisin pikkukaupungista, halusin nähdä tämän näytelmän.

Q-teatterin nettisivuilla näytelmää kuvaillaan näin:
"Helsinkiläinen tähtitoimittaja lähtee juttumatkalle Hämeenlinnaan ja löytää toisenlaisen todellisuuden. Jättimarketit ja omakotiunelmat, Suomen jossa ihmiset tyytyvät vähempään ja kävelevät hitaammin. Hämeenlinna on humoristinen ja karhea näytelmä Helsinkiä pienemmästä kaupungista, jossa ihmiset ihme kyllä elävät elämäänsä enemmän tai vähemmän onnellisina." 
Pidin näytelmästä paljon, vaikka loppujen lopuksi pikkukaupunkilaisuus oli siinä vain sivujuonne. Luulen, että lukemani Hesarin artikkeli loi minulle harhan, että näytelmässä analysoitaisiin erityisesti pikkukaupunkilaisuutta. Myös tarinan surullisuus yllätti ja varsinkin toinen näytös väliajan jälkeen oli aika traaginen enkä välttynyt kyyneliltä. (Se ei siis sinänsä ole huono asia, päin vastoin on hienoa, että näytelmä herätti tunteita.)

Näytelmä oli kyllä huomoristinen, mutta naurattavaa komediaa oli enemmän ensimmäisessä näytöksessä. Parhaimmat naurut yleisöstä taisi irrottaa tämä dialogi:
- Janikin on myös alunperin Helsingistä.
- Ahaa, mistäpäin?
- Tikkurilasta.
Paikalla taisi olla paljon ulkopaikkakuntalaisia (teatterin edessä oli ainakin kaksi tilausbussia), mutta siitä huolimatta tämä vitsi nauratti yleisöä. Näytelmän rooleissa oli nimekkäitä näyttelijöitä: Sanna-Kaisa Palo, Eero Ritala, Pirjo Lonka, Lotta Kaihua, Hannu Kivioja ja Saara Kotkaniemi. Erityisesti Lotta Kaihua teki loistavan työn parikymppisenä turhautuneena ja maailman pettämänä Santtuna. Hänen roolisuorituksensa oli aivan huikea!

Paras kiteytys näytelmässä oli ehdottomasti Eero Ritalan repliikki (hänen hahmonsa oli juuri se, joka oli muuttanut Tikkurilasta Hämeenlinnaan):
"Täällä ei ole kiire, kun ei ole kauheasti mitään minne mennä."
Niinpä. Jopa Turun kokoisessa kaupungissa voi kokea tämän tunteen.

Ennen teatteria kävimme syömässä Tokyo55:ssä. Siellä on lounasaikaan loistava sushibuffet ja iltaisin herkullinen à la carte -lista. Omia kestolemppareitani on lohi- ja grillattu lohi-nigirit ja niiden seuraksi otin geishamakeja (kurkku, avokado, sipuli, majoneesi ja päällä grillattua lohta) - törkeän hyvää! Seuralaiseni kanssa otimme vielä jaettavaksi yhden satsin tokyomakeja, jotka ovat tempuroituja (eli kevyesti friteerattuja) lumirapu- ja tuorejuustorullia. Näillä tuli kyllä masu täyteen, mutta valitsin jälkkäriksi vielä suklaafondantin vihreäteejäätelöllä. Nam!

 
En muuten ollut aikaisemmin käynyt Q-teatterissa, mutta en kyllä ymmärrä miksi. Pitäisi rohkeammin käydä katsomassa pienempien teatterien esityksiä. Ehkä ensi vuonna varaan liput myös Ryhmäteatteriin, Kom-teatteriin ja teatteri Jurkkaan. Mitäs muita niitä olikaan?

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin ihanalta tuo koko "setti" eli teatteria ja sushia! Nyt olen entistä enemmän "kade", mutta tällä hetkellä en kuitenkaan vaihtaisi tätä pikkukaupunkilaisuuttani mihinkään! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mukava ilta! Molemmissa kaupunkityypeissä on etunsa ja vaihtelu tietysti virkistää. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!