tiistai 30. heinäkuuta 2013

Luontoelämyksiä ja rentoilua

Töihin paluun aluksi on vielä mukava palata hetkeksi lomamuistoihin. Vietin runsas viikko sitten pitkän viikonlopun A:n mökillä Itä-Suomessa. Kuten aikaisemmasta postauksesta kävi jo ilmi, oli oikein mukavaa ja ihanaa.

En lakkaa hämmästelemästä sitä kuinka kaunis ajoreitti Vilkaharjun halki kulkeva ajotie Lohilahden ja Sulkavan välillä on. Harju on neljä kilometriä pitkä ja se päättyy Lohilahden puoleisessa päässä lossimatkaan. Lossilla kulkeminen on tietysti elämys jo sinänsä. Yhdellä lossimatkallamme kuski kuulutti kovaäänisillä jollekin takanamme olevalle: "Pauli, just taidat mahtua kyytiin!"

Ajotie mutkittelee harjun mukaisesti ja monin paikoin tien vierellä on molemmilla puolilla jyrkkä pudotus Saimaaseen.



Kulunut aika ja ihminenkin ovat jättäneet jälkensä Vilkaharjuun. Yhdessä paikassa on nähtävillä sodan aikana rantaan pystytettyjä teräviä kivenlohkareita, joiden tarkoitus oli estää vihollisen rantautuminen. Se on edelleen vaikuttava näky. Kiersimme A:n kanssa Vilkaharjun luontopolun, jonka varrelta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja. Lisäksi Ukkosmyrsky Astan tuhoja on mahdoton olla näkemättä, kun kulkee tällä seudulla. Astahan iski Itä-Suomeen päivälleen kolme vuotta sitten (30.7.2010 vastaisena yönä) hirmuisella voimalla ja kaatoi Sulkavalla kymmeniätuhansia puita. Luonnonpuistosta ei ole korjattu pois kaatuneita puita.







Mökin pihasta poimimme kesän ensimmäiset kanttarellit ja niistä paistui yksinkertainen ja herkullinen kastike uusille perunoille (ruokakermaa, kevätsipulia, suolaa, mustapippuria).



Ja ah, oli kaunista. :)


PS. Jos ajelet kutostiellä Helsingistä Kouvolaan, poikkea ihmeessä Antik-Annaan, jossa on kahvilan lisäksi vaikuttava valikoima sisustus- ja lasitavaraa, uutta ja vanhaa, antiikkiakin. Toinen hyvä pysähdyspaikka on kesäaikaan Piika ja Renki, jonka tunnelmallisessa vanhassa hirsitalossa on yläkerrassa taidenäyttely ja alakerrassa kahvio sekä lahjatavara- ja käsityöpuoti.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kaikki loppuu aikanaan

Pitkä kesälomani alkaa olla lopuillaan ja maanantaina koittaa arki ja töihinpaluu. On ollut niin onnistunut ja rentouttava loma, että se ei oikeastaan haittaa. On tosi mukava mennä töihin, nähdä kaikki työkaverit pitkästä aikaa ja päästä taas arjen rytmiin kiinni. Elokuu on myös siitä ihanaa aikaa, että monet syksyn harrastukset ja menot alkavat. Itsellänikin on muutama uusi piristävä juttu tulossa!

Kukkia Antibesissä

Loman viimeinen viikonloppu on mennyt ihan kotosalla lukuisten reissujeni jälkeen. Olen pessyt pyykkiä ja nauttinut lämpimästä auringosta. Omalta kannaltani oli ihan täydellistä, että tuli lämmin viikonloppu! Kun työt taas alkavat, ei lämpimistä ilmoista pääse nimittäin nauttimaan kuin iltaisin ja on todellinen ihme, jos helle osuu viikonlopuksi.

Siksi otinkin lauantaina kaiken irti auringonpaisteesta (vaikka muutakin tekemistä olisi ollut) ja lähdin ensin pitkään nukuttuani Munkkiniemen rannalle lueskelemaan kirjoja. Makoilin kallioilla viitisen tuntia ja lukaisin läpi Caitlin Moranin Naisena olemisen taito -kirjan. Se oli ihan hauska ja viihdyttävä, mutta olin vähän pettynyt sen sisältöön. Sitä on hehkutettu niin paljon, että odotin jotain enemmän. Se hyvä puoli kirjassa oli, että hoksasin jälleen kuinka onnellista on ollut syntyä Suomeen, naisena olemisen kannalta ainakin.

Tänään sunnuntaina heräsin ennen kellonsoittoa (jee!) ja vietin keskipäivän Fazerin brunssilla Kluuvikadulla parin ystävän kanssa. Suunnittelimme syksyä ja brunssilta lähtiessäni olin niin innoissani, että teki mieli pomppia. Vaikka aurinko paistoi jälleen kuumasti, toteutin vielä yhden kesäloma-asian, jota harvoin teen arkisin talvella: lähdin pimeään elokuvateatteriin.

Kävin katsomassa World War Z -elokuvan, jossa Brad Pitt taistelee löytääkseen parannuskeinon ihmisiä zombeiksi muuttavaan virukseen. En ole kauhuleffojen ystävä ja pidin kaikissa inhottavissa kohdissa silmiä kiinni ja hoin mielessäni "sankari ei kuole elokuvissa". Eikä Brad tietenkään kuollutkaan. Ällöistä zombeista huolimatta elokuva oli ihan toimiva kokonaisuus ja viihdyttävä toimintapläjäys.

Antibesin rantakallio

Kesäloman aikana on tullut pohdittua kaikenlaisia arkielämän juttuja. Piikkipaatsaman kanssa pohdimme Berliinissä milloin ensimmäinen metro rakennettiin ja minkä voimalla ensimmäiset metrot kulkivat. Piti kotiin tultua oikein tutkia tämä asia. Wikipediasta selvisi, että Lontoon metro oli ensimmäinen ja se rakennettiin vuonna 1863. Silloin metro kulki höyryveturin avulla. Sähköllä kulkeva metro aloitti kulkunsa 1890. Perimmäistä kysymystä ei Wikipediakaan selventänyt. Nimittäin minne se kaikki höyry meni maan alla? Tietääkö joku teistä miten höyrymetro oli teknisesti mahdollinen?

Ja ai niin, tiesittekö, että Margaret Thatcher työskenteli ennen poliittista uraansa erään elintarvikevalmistajan laboratioriossa ja hän oli mukana tutkimustiimissä, joka kehitti uuden jäätelölajin, pehmytjäätelön eli pehmiksen? (Thatcher valmistui Oxfordissa tutkimuskemistiksi vuonna 1948.) Aika jännä juttu!

En usko, että tulen tänään saamaan unta kovin aikaisin...

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Jos tiesi käy Savonlinnaan...

... poikkea Olavinlinnaan, joka on Euroopan pohjoisin keskiaikainen kivilinna. Kiertokäynti sisältyy pääsylipun hintaan ja saat vierailusta enemmän irti, jos osallistut sellaiselle. Oppaiden johdolla pääset muun muassa linnan torneihin, jonne ymmärtääkseni vierailijoilla ei ole yksin pääsyä. Kierroksen jälkeen ymmärrät, että elo kivilinnassa ei ollut ihan niin hohdokasta kuin ensisilmäyksellä vaikuttaisi.


... osallistu ooppera backstage -kierrokselle, jos satut Olavinlinnaan Savonlinnan oopperajuhlien aikaan. (Backstage-kierros kuuluu myös pääsylipun hintaan). Näet kuinka pieniin ja keskiaikaisiin tiloihin on onnistuttu luomaan taiteilijoille pukuhuoneet ja kaikki muut tarvittavat tilat kuten nykyaikaisia suihkuja.



... istahda kahvila Saimaan nauttimaan tuoreista pullista ja kakuista. Saima sijaitsee kauniissa vanhassa puutalossa lähellä Olavinlinnaa  Wanhassa Savonlinnassa osoitteessa Linnankatu 11.

... tee ostoksia kahvila Saiman alakerrassa hurmaavassa sisustus- ja lahjatavarapuodissa Saimantalon kaupassa. Myös Linnankatu 9:ssä sijaitsee pienessä pihapiirissä useampi söpö käsityöläiskauppa.

... pääse lopuista rahoistasi eroon käsityökeskus Taito-shopissa, Puistokatu 7:ssä. Paitsi että myynnissä on kauniita ja hauskoja käyttöesineitä, vaatteita ja lähiruokatuotteita, tiloissa on tänä kesänä myös Jukka Rintalan näyttely. Se esittelee hänen upeita töitään, uniikkiluomuksia ja teollisessa valmistuksessa olevia kauniita vaatteita. Täällä saattaa myös tulla pakottava tarve ostaa omaksi kaunis designjuhlamekko. (Et ainakaan voi väittää etten varoittanut.)


... syö muikkuja ravintola Muikkuterassilla Sokos Hotel Seurahuoneen ylimmässä kerroksessa. Sieltä on upeat näköalat! Liitin kuvan muikku+uuniperuna-annoksestani jo edelliseen postaukseen. Tässä muutama kuva näköaloista.


... osta Savonlinnan torilta lörtsyjä. Oma lempparini on mustikkalörtsy, mutta monia muitakin on tarjolla kuten omena-, lohi- ja lihalörtsyjä.


... nauti leppoisasta savolaisesta elämänmenosta.
Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo,
hermos jos männöö, onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,
vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuu paena.
Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.
Kokkeele mittee on tuo ruokalevon mahti!
Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo,
katkasta virta, antoo hermoille lommoo!
- Kalle Väänänen, lähde -

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kesämökkeilyä

Sori hiljaiselo - kävin mökkeilemässä Itä-Suomessa!

Oli kaunista...


Tunnelmallista...


Herkullista...


Elämyksekästä...


Opettavaista...


Ihanaa...

torstai 18. heinäkuuta 2013

Helsinkipäivä

Vietimme Piikkipaatsaman kanssa Helsinkipäivän viime viikolla. Aloitimme sen Beanien aamiaisella, johon voitin lahjakortin Omenaisen blogin arvonnassa toukokuussa.

Beanie on Kampin keskuksessa sijaitseva pieni kahvila, johon on onnistuneesti toteutettu rauhallinen tunnelma kauppakeskuksen hälystä huolimatta. Aamupalan listahinta taisi olla 7,90 euroa ja se piti sisällään aamiaislautasen, lasin tuoremehua sekä kahvin/teen. Hinta-laatusuhteeltaan se oli mielestäni siis oikein hyvä.


Aamiaisen lomassa suunnittelimme päivän ohjelmaa. Lähdimme ensin Helsinki Sightseeingin kanavaristeilylle Kauppatorilta. Oli aurinkoinen päivä, joten oli mukava istua laivan kannella katsellen itäisen Helsingin metsäisiä rantamaisemia. Laiva kulki Suomenlinnan ja Santahaminan editse, kiersi Laajasalon ja Jollaksen ja palasi takaisin päin Vartiosaaren, Tammisalon, Kulosaaren ja Korkeasaaren ohi. Risteily kesti 1,5 tuntia ja maksoi 22 euroa (meillä oli Cityshoppari-kortti, joten saimme kaksi lippua yhden hinnalla). Risteilyllä oli selostus, joka kertoi laivan sijainnista sekä Helsingin historiasta. Se oli erityisesti kiva juttu, sillä en olisi itse tunnistanut eri saaria ja rantoja.

Tällaisia pieniä söpöjä huvimajoja/saunatupia näkyi matkan varrella Helsingin rannoilla paljon.


Risteilyn jälkeen nappasimme metron Kulosaareen ja kävimme tutustumassa Kivinokkaan, jossa on pieni hiekkaranta, siirtolapuutarhoja, kesäkahvila sekä paljon pieniä mökkejä. Kivinokka on pieni niemi Kulosaaresta Herttoniemeen tultaessa heti vasemmalla sillan jälkeen. Tähän vuodenaikaan kasvillisuus on tosi runsasta ja päällimmäisenä niemestä jäi mieleen se, kuinka vihreää siellä oli.


Kun olimme päässeet kävelemisen alkuun, päätimme jatkaa hiekkatietä pitkin Herttoniemestä Viikkiin ja siitä edelleen Vanhaankaupunkiin. Polku kulki välillä lähempänä ja välillä kauempana vettä, välillä ihan metsässä ja välillä peltoaukeilla. Autoliikenteen häly lakkasi nopeasti kantautumasta matkamme varrelle.



Vanhankaupungin koski

Tarkoitus oli jatkaa kävelyä vielä Lammassaareen, mutta askel alkoi jo painaa. Hyttyset ja muut öttiäiset estivät huilaamisen ja nälkäkin kipristeli vatsassa, joten suuntasimme keskustaan ja jätimme Lammassaaren toiseen kertaan. Bussissa istuessamme tutkimme lisää Cityshoppari-etuja ja päädyimme nepalilaiseen ravintola Base Campiin Mikonkadulle.

 
Söin tandoorimarinoitua kanaa tomaattivoikermakastikkeella ja se oli todella herkullista. Tämä tyylikäs nepalilainen ravintola ampaisi kerralla suosikikseni! Tosi kiva paikka ja hyvää ruokaa!
 
Meillä oli oikein hauska seikkailupäivä Helsingissä ja näimme paljon molemmille uusia paikkoja.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Päiväretki Nizzaan

Ranskan Rivieralla juna on kätevä tapa liikkua pitkin rannikkoa. Lähdin yhtenä päivänä Juan Les Pinsistä päiväretkelle Nizzaan. Juna-asemalta suunnistin rantaan ja kohti Massena-aukiota, jonka läheisyydessä sijaitsee The Scotch Tea House (4 Avenue Suède).

Tämä Helena Petäistönkin suosittelema teehuone oli viime vuonna Nizzassa ollessani remontissa, joten en päässyt silloin nauttimaan sen antimista. Nyt teehuone oli avoinna ja tilasin kannullisen Mariage Frèresin teetä. Tilasin myös skonssin hillolla ja macaron-leivoksen. Skonssi oli suuri pettymys, joten en suosittele sellaisen tilaamista täällä. Macaron-leivos oli kuitenkin täydellinen ja kompensoi skonssipettymyksen.



Nizzan rakennuksissa on paljon kauniita yksityiskohtia ja vanha kaupunki on viehättävä pienine kujineen. Kuljeskelin päämäärättä pitkän tovin ja vain ihastelin näkymiä.





Myöhemmin päivällä kävin vilvoittelemassa L'Art Gourmand -herkkumyymälässä (21 rue Marché), jossa muistin olevan hyvän ilmastoinnin. Sieltä saa myös hyvää haudutettua teetä. Ostin kotiin vietäviksi marsipaanimakeisia.



Idyllinen ravintola Le Patio löytyi illallista varten vinkin perusteella La Pérouse -hotellin terassilta.




Nizzan rantaviiva on hieno ja Promenade des Anglais miellyttävä kävellä illan pimetessä.



perjantai 12. heinäkuuta 2013

Veden läiskettä

Yhtenä päivänä kävimme Antibesin Marinelandissa. Siellä oli kaikenlaisia merieläimiä, söpöjä ja kamalia. Haialtaassa oli vain pieniä haita, mutta niidenkin hampaat hirvittivät. (Haikammiossa ei saanut käyttää salamaa ja valaistus oli hämärä, joten kuvista tuli epätarkkoja.)


Isolla paksuturkkisella jääkarhulla oli varmasti kuuma etelän helteessä. :(


Tonneja painavat merileijonat olivat yllättävän ketteriä. Ne myös läiskäyttelivät hyökyaaltoja yleisön päälle lötkähtäessään takaisin veteen. Niiden esityksen nimi olikin osuvasti Splash!


Delfiinit olivat taitavia. Niitä oli yhteensä seitsemän ja muutama ohjelmanumero sai aikaan yleisössä hämmästyneitä ooh-huutoja. Erityisesti takanamme istunut noin tusinan viisivuotiaan lauma osallistui esitykseen muun muassa laulamalla mukana esityksen biisejä ja kinastelemalla milloin mistäkin. Yksi pojista särki vahingossa juomapullonsa, joka kasteli repun ja lattian penkin edestä. Se sai aikaan ryhmänohjaajassa tämä-ei-voi-olla-totta -huutoja ("Ce n'est pas vrai!") ja lapsissa välittömän syyllisen etsinnän "C'etais toi!" Ranskankielen ymmärtämisellä oli tällä salakuuntelukerralla erityisesti viihteellistä arvoa.



Tässä kuvassa kaksi delfiiniä heitti ohjaajansa ilmaan ja hän teki siellä voltin ennen veteen laskeutumista.


Valaat olivat niin ikään mahtavia ja sympaattisia. Jos delfiinit saivat jokaisen tempun jälkeen vaivan palkaksi herkkupaloja eli muutamia kaloja, näille ohjaajat heittivät herkkuja kerralla aina sylillisen. Jokaiselle kokonsa mukaan!

 


Esitykset olivat pitkiä, delfiiniesitys taisi kestää puolisen tuntia. Tämä oli hauska ja hintansa arvoinen vierailukohde Ranskan Rivieralla. Sen yhteydessä oli lisäksi huvipuisto ja vesipuisto, joissa emme vierailleet.