sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Iltapäivä Emmassa

Taidenäyttelyissä käyminen on talvikuukausina jäänyt vähemmälle. Olen jostain syystä sillä saralla paljon aktiivisempi kesäaikaan. Pari viikkoa sitten kävimme kuitenkin Piikkipaatsaman kanssa Emmassa katsomassa Pop Art Design -näyttelyn.

Pop-taide syntyi sotien jälkeen Yhdysvalloissa, kun ihmiset vaurastuivat ja heillä oli varaa kuluttaa enemmän. Taiteilijat ja muotoilijat kiinnostuivat arkipäiväisitä esineistä ja ilmiöistä, kun sarjatuotanto ja muovi uutena raaka-aineena mahdollistivat uudenlaisen tavan valmistaa esineitä.

Emmassa on nähtävillä muun muassa Eero Aarnion Pastilli-tuoli, joka monien muiden Aarnion värikkäiden ja leikkisien töiden tavoin edustaa hyvin pop-taiteen henkeä. Näyttelyssä on esillä teoksia myös Andy Warholilta, joka aloitti 50-luvulla uransa mainosgraafikkona ja jonka mainostyöt keräsivät aikoinaan useita palkintoja. Näyttelyn mainos- ja fonttiosuus olikin yksi mielenkiintoisimpia kokonaisuuksia.

Näyttely osoittautui muutenkin kiinnostavammaksi kuin etukäteen kuvittelin. Alussa nousi nopeasti mieleen perustavaa laatua oleva kysymys siitä, mikä tässä nyt on sitä taidetta. Siksi näyttelyssä oli erityisen tärkeää yrittää samaistua kyseessä olevaan aikakauteen ja muistaa, että tuolloin tapahtui valtava kulttuurinen murros hyvinvoinnin kasvaessa. Kulutustavarat, mainokset, elokuvat ja pop-musiikki muuttuivat arkipäiväisiksi asioiksi.

Pop Art Design -näyttely on auki 10.5. asti, joten Emmaan vaan, jos aihe kiinnostaa!

Näyttelyn jälkeen pistäydyimme teelle museon kahvilaan SIS. Deli + Caféhen, jossa vaihdoimme ajatuksia näyttelystä ja söimme  tomaattifetamuffineja ja pasteijoita. Täytyy ihan erikseen mainita, että ne olivat yllättävän maistuvia ja hyviä. Taidettiin vielä jälkkäriksi jakaa keskenämme pala suklaakakkua. Kahvila on selvästi muidenkin kuin museovieraiden suosiossa enkä yhtään ihmettele. Loistavat tarjoilut!

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ajatuksia keväästä

Helsingin Sanomien mukaan sunnuntaina oli niin lämmin, että vastaaviin lämpötiloihin maaliskuussa päästään vain kolme kertaa sadassa vuodessa. Aikainen kevät on tuntunut taivaalliselta!

Lisääntynyt valo on herättänyt minua hiljalleen talvihorroksesta. Kaikki tuntuu paljon kevyemmältä ja helpommalta. Uskomatonta, miten paljon pelkkä auringonpaiste voi vaikuttaa oloon. Kymmenen vuotta sitten en olisi uskonut, että joskus on näin (mutta niin se vain on), että tammi-helmikuun kooma iskee joka vuosi rankemmin. Uskottava se on, neljän vuoden kokemuksella.

Vaikka loppuviikosta on ilmeisesti tulossa kylmemmät ajat, olen jo alkanut tehdä kesäisiä asioita. Ostin kaupasta pensasmustikoita ja jestas, että ne maistuivat hyvälle. Kävin Kappelissa kahvilla, kun tajusin, että se on nykyään auki ympäri vuoden. Jotenkin miellän Kappelin niin kesäravintolaksi, etten huomaa mennä sinne talvisin. Tunnelma siellä on edelleen raikkaan kesäinen.

Kappelissa söin marenkileivoksen, jonka sisällä on mustaherukkamoussea. Tuo leivos on muistaakseni Kappelin nimikkoleivos ja tehty ihan vaan Kappelia varten. Se oli makea ja pehmeä, mutta en voinut olla vertaamatta sitä mielessäni sitruunamarenkileivokseen, jonka kirpeän ja makean yhdistelmää ei ole voittanutta.


Tein viime viikolla kävelylenkkejä armottoman kirkkaassa auringonpaisteessa. Vielä lisääntynyt valo ei ole vähentänyt hiilihydraattien himoani, joka näin talvisin yltyy mahdottomaksi. Äiti paistoi minulle taannoin köyhiä ritareita, jotka veivät kielen mennessään. En ollutkaan vuosiin syönyt niitä.


Helsinkiin muuton jälkeen olen ikävöinyt avantouintia, jota harrastin Turussa aivan ihanissa puitteissa Ruissalon saukkojen saunalla. Nyt olen päässyt ensimmäistä kertaa Helsingissäkin avantouimaan (tai eihän siellä enää mitään jäätä ollut, mutta vesi oli kyllä kylmää). Yli neljän vuoden tauon jälkeen se oli edelleen aivan mahtavaa!

Ilmoittauduin saman tien jonottamaan jäsenyyttä, jota ilman saunalle ei ole asiaa (kävin nyt vasta tutustumassa). Ehdin jo unelmoida ensi talven avantouinneista, mutta jonossa saattaa vierähtää parikin vuotta. Avantouinti on selvästi nyt suuressa suosiossa ja Helsingin saunalliset avantopaikat eivät pysty vastaamaan suureen kysyntään. Saunattomia avantopaikkojahan piisaa, mutta ne ovat sen verran HC-meininkiä, että itse en sellaiseen kykene.


Tämä on muuten 400. kirjoitukseni. Olen iloinen, että se sisälsi asiaa pullasta ja auringosta. Mitä muuta ihminen voi muka tarvita?!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Hullun siilin teehuone

Rautatieaseman viereen, Sanomatalon kulmaa vastapäätä, avattiin viime vuonna uusi teehuone. Niitä ei voi olla ikinä liikaa! Hullun siilin teehuone tarjoilee neljääkymmentä haudutettua teetä raikkain värein sisustetussa nykyaikaisessa teehuoneessaan. Pientä purtavaakin on tarjolla, mutta kuten yleensäkin teehuoneissa pääasiassa ovat teet (Instagram-huhun mukaan täältä saisi myös kahvia).

Teelistaa voisi lukea iät ja ajat eikä se oikeastaan mikään 'lista' olekaan. Kaikista tarjolla olevista teelaaduista on kirjoitettu pitkät kuvaukset teemenuun. Ensimmäisellä vierailullani valitsin mustaa granaattiomenalla ja karpalolla maustettua teetä. Sen kuvauksessa kerrattiin granaattiomenan historiaa ja kerrottiin, että muinaisuudessa sitä on pidetty muun muassa kauneuden, voiman ja vapauden symbolina.

Teetä on tilattavissa kahta eri kokoa. Iso teeannos on kannullinen valittua teetä ja haudutusta varten teekannun mukana saa pikkuruisen tiimalasin, johon on merkitty haudutusaika teelaadun mukaan. Tämä on aivan loistava keksintö! Kun hiekka on tiimalasissa valunut alas, on tee valmista. Lisäksi lasinen kannu auttaa hauduttamaan teen juuri sen vahvuiseksi kuin itse haluaa.


Teehuoneella on hyvät aukioloajat, sillä se on joka ilta auki kahdeksaan ja viikonloppuisin yhdeksään. Täällä tulen varmasti viettämään rauhallisen teehetken jos toisenkin.