Jouluun laskeutumisen aikaa

Syksy tuntui olevan meille armollinen siinä suhteessa, että havahduin vasta nyt auringon valon radikaaliin vähenemiseen. Ei varmaan pitäisi valittaa, sillä Utsjoella aurinko nousee seuraavan kerran tammikuun puolivälissä... Yleensä tässä vaiheessa vuoden kiertoa olen himoinnut appelsiineja jo jonkin aikaa, mutta tänä vuonna puristin ensimmäiset appelsiinimehut vasta nyt ensimmäisenä adventtina.

Olen sairastellut viime viikkoina flunssan sekä kaksi korvakäytävän tulehdusta ja nyt kurkkuun kerääntyy taas jotain ylimääräistä, mitä pitää koko ajan yskiä. Kaaduin tänään päistikkaa jalkakäytävälle kyljelleni, lyhyen ajan sisällä toistamiseen (!), juostessani bussille ja jalkateräni kipeytyi siinä rytäkässä. En käsitä miten oikein kompuroin tällä tavalla! Upouusiin farkkuihin tuli polven kohdalle valkoinen laikku, jonka kotona väritin tussilla takaisin siniseksi. Onneksi löytyi oikea sävy. Mutta nyt saisi tämä raihnaisuus kyllä jo riittää.

Olen etsinyt joulutunnelmaa käymällä  poikkeuksellisen monissa joulumyyjäisissä. Kolmena perättäisenä sunnuntaina olen kolunnut eri puolilla Helsinkiä järjestettäviä myyjäisiä ja tehnyt pieniä ja isoja löytöjä. Kaikissa on ollut ihana tunnelma, kauniita ja kekseliäitä tuotteita sekä iloisia myyjiä. Suloisimmat myyjäiset olivat Tapanilan vanhassa asemarakennuksessa Pikku-Huopalahdessa ja eniten vilskettä oli Vanhalla ylioppilastalolla järjestettävissä myyjäisissä.

Itselleni olen ostanut tuorepuristettua omenamehua (ihana tapa aloittaa aamu!) ja glögin tuoksuista saippuaa. Muutamia joululahjojakin olen löytänyt. Ateneumista ostin joulumarkkinoiden yhteydessä hauskan puusta koottavan pienen poron, joka lähtee ensi viikolla kirjeen mukana Japaniin. Alla olevat kierrätysmateriaalista tehdyt korvikset lentävät puolestaan Mexicoon.

Ensimmäiset joulupaketit paketoin eilen kummilapsille. Tänä vuonna joulun odotus sujuu erityisen ihanissa tunnelmissa, sillä sain siskolta aivan ihanan itse tehdyn joulukalenterin. En vielä tiedä mitä se sisältää, mutta jokaisen päivän kuoressa on ainakin pieni runo tai ajatus. Lisäksi hemmottelin itseäni ostamalla Lauenstein Confiserien upean suklaajoulukalenterin. Se on kuin valtava kirja, joka aukeaa keskeltä. Aukeamalla on talvimaisema ja jokaisesta luukusta löytyy praliineja ja tryffeleitä. En tiedä miten maltan mennä maanantai-iltana nukkumaan!

Ravintolaelämyksiä

Mulla on ollut ilo viime aikoina käydä monessa hyvässä helsinkiläisravintolassa ja herkutella taidokkaasti tehdyllä ruoalla.

Pari viikkoa takaperin juhlimme siskoni synttäreitä Gaijinissa. Valitsimme pöytäseurueeni kanssa maistelumenun, sillä ne ovat näissä BW Ravintoloissa niin oivallisia. Pidän menujen yllätyksellisyydestä ja annosten koosta + lukumäärästä.

Vaikka Gaijin ei ole lempparini tämän ketjun paikoista, ei ruoka pettänyt tälläkään kertaa. Kaikki annokset olivat hyviä, jotkut erinomaisia ja jotkut mielenkiintoisia. En ihan hirveästi syö aasialaista ruokaa, joten monet ruoka-aineista ja mauista eivät kuulu jokapäiväiseen repertuaariini. Siksi onkin hauska maistella niin monia eri annoksia.

Kuvassa oikealla on menun annos Bo Ssäm Gaijin, jossa on grillattua porsaankylkeä, salaatinlehtiä, pikkeleitä, kimchiä, seesamidressingiä ja chilipastea. Kuvassa alla on X.O. Scallops eli paistettua kampasimpukkaa, harvinaista kiinalaista X.O. kastiketta, bonitoa ja merileväkaviaaria.

Muutama päivä sitten kävin ensimmäistä kertaa Maxillissa Korkeavuorenkadulla. Erinomainen hinta-laatusuhde! Miksen ole löytänyt tietäni sinne aikaisemmin? Söin rapeaksi paistettua siikaa punajuuriohraton kanssa. Annos oli kaikinpuolinen täydellinen. Myös seuralaiseni olivat hyvin tyytyväisiä valintoihinsa.

Maxillin lista on suhteellisen lyhyt, sillä esimerkiksi pääruokia on vain kuusi. Silti vaihtoehtoja oli ihan riittävästi, sillä ne olivat niin erilaisia. Siitä on pakko antaa miinusta, että listalta puuttui kokonaan kasvisvaihtoehto. Pääruokasalaatti ja pasta olivat kooltaan runsaita eivätkä kaivanneet rinnalleen alkuruokaa. Itselleni tuo siika-annos oli riittävän kokoinen, mutta isonälkäisen kannattaa ottaa sen kanssa alkupala.

Tyyliltään ja tunnelmaltaan ravintola on viihtyisä bistro, jossa puheensorina ja lasien kilinä luovat kivan tunnelman. Jälkiruoaksi söin ehkä elämäni parhaan tarte tatinin, joka oli rapea ja karamellinen omenapaistos kanelijäätelöllä. Törkeän hyvää!

Näistä ravintolamuisteloista tuli mieleen ravintola Aito, jossa kävin niin ikään tänä syksynä pitkästä aikaa. Pidän ranskalaisesta ruoasta ja Aitossa on sitä tyyliä annoksissa. Ruokalista on käyntini jälkeen jo vaihtunut, mutta silloin sesongin kasviksista löytyi mm. kurpitsaa. Aito ei ole syyttä yksi lempparipaikoistani. Pidän sen raikkaasta ja valoisasta ravintolasalista sekä puhtaista mauista.

Aschanin kahvila Jugend sai taannoin lukupiirimme asiakkaaksi. Kaunis, erityisesti tähän vuodenaikaan sopiva sali on piilossa omassa kolossaan Espalla. Muu maailma jää taakse kun kulkee paksujen kiviseinien lomitse vanhaan pankkisaliin. Viihtyisässä ja ylellisessä kahvilassa soisi käyvän enemmänkin asiakkaita. Ihastuin tällä kertaa hawajilaisiin jäätelöpalloihin, jotka on leivottu riisistä tehdyn tahnan sisään. Ne voi syödä siististi käsin ja konsepti on tosi toimiva. Herkullisia ovat!








Päätän raporttini Helsingin ravintola- ja kahvilamaailmasta tähän. :)

Virtauksen mukana Flow'ssa

Sain työkaverilta tänä vuonna yllättäen vapaalipun Flow-festivaaleille. Otin sen ilolla vastaan, sillä en ollut ikinä käynyt Flow'ssa, mutta olin aina miettinyt millaistakohan siellä on. Sain lipun perjantaina, jolloin oli vähän myöhäistä hankkia seuraa lauantaille, joten päädyin tutustumaan Flow'hun yksin.

Oli aurinkoinen elokuun lauantai-iltapäivä kun tallustelin ihmisvirran mukana Sörnäisistä Suvilahteen. Ei tosiaan tarvinnut kovin tarkkaan tietää missä sisäänkäynti oli, sillä ihmismassat tuntuivat tietävän ja johdattivat minut suoraan perille.

Esiintyjissä oli ehkä kourallinen sellaisia, joiden nimi oli tuttu - en kovin paljoa kuuntele Flow-musiikkia. Belle & Sebastianista olin joskus kuullut ja kun heidän esiintymisajankohtansa oli sopiva, ajattelin tähdätä heidän keikalleen. Flow-kansa oli iloista ja Belle & Sebastianin musiikki keveää. Tanssahtelin yleisön seassa tarttuvien biisien mukana. Tässä näyte joltain toiselta keikalta:

Erityisesti ihastuin heidän taustascreenillensä heijastettuihin kuviin. Bändi on Skotlannista ja muutama maisema vei ajatuksissa juuri niille seuduille.

Yhdessä vaiheessa keikan loppupuolella bändi pyysi yleisöä lavalle tanssimaan kanssaan! Se oli metkaa ja uskomatonta. Kesti hetki ennen kuin suomalaiset tajusivat, että nyt saa ihan luvan kanssa kiivetä aidan yli. Jotkut selvästi tiesivät, että bändillä on tapana kutsua faneja lavalle, sillä he olivat innokkaana heti tulossa. Se oli kieltämättä hauska ohjelmanumero, tanssijoita oli mukava seurata.

Keikan jälkeen kiertelin alueella ja kävin syömässä sushia. Porukkaa tuli lisää ja kaikkialla oli pienoinen tungos (ei kuitenkaan mikään valtava festaritungos). En oikein keksinyt muuta tekemistä eikä seuraavista bändeistä löytynyt kiinnostavia nimiä. Jalkojakin jo väsytti vähän, joten suuntasin takaisin kotiin. Oli hauska pistäytyä Flow'ssa ja nähdä Belle & Sebastian!

Isäinpäivän ilta

Minun perheessäni vietettiin isäinpäivää jo viikko sitten, kun isä ja sisko olivat illallisella luonani. (Olin epähuomiossa ostanut varsinaiselle isäinpäivälle lipun Samuli Edelmanin konserttiin Finlandia-talolle.) Isä tuli luokseni jo aikaisemmin päivällä ja laitoimmekin illallisen lopulta yhteistyönä.

Tarjosin pääruoaksi kasvislasagnea, buffalomozzarellasalaattia ja Fazerin maukasta maalaisleipää. Lihansyöjille oli lisäksi pippuripihvit, jotka isäni paistoi sopivaksi. Paistan itse sen verran harvoin pihvejä, että yleensä niistä tulee tahtomatta läpikypsiä.

Kasvislasagnea varten yhdistin kaksi reseptiä ja lopputulos oli todella hyvä. Tätä tulee varmasti tehtyä uudestaankin. Olen onneton keittämään mitään maitopohjaista, joten en enää edes yritä valkokastiketta. Tässä reseptissä se on korvattu toimivalla tavalla.

Kasvislasagne

lasagnelevyjä
munakoiso
suolaa munakoison itkettämiseen
kesäkurpitsa
rasvaa munakoison ja kesäkurpitsan paistamiseen
500 g pastakastiketta, esim. tomaatti-basilika
2,5 dl Creme Bonjour Cuisine sipulisekoitusta
basilikaa
yrttimaustetta
juustoraastetta

Viipaloin kesäkurpitsa ja munakoiso. Itketä munakoisoviipaleita asettamalla ne leivinpaperin päälle ja ripottelemalla päälle suolaa. Anna viipaleiden olla 10-20 minuuttia. Pyyhi lopuksi talouspaperilla suola ja vesi pois. Paista kesäkurpitsan ja munakoison viipaleita paistinpannulla, jotta ne pehmenevät ja saavat väriä. Siirrä viipaleet syrjään. Kuumenna paistinpannulla pastakastike ja sekoita siihen sekaan Creme Bonjour -kastike. Laita tilkka kastiketta paistovuoan pohjalle ja sen jälkeen peitä pohja lasagnelevyillä. Peitä levyt isolla kauhallisella kastiketta ja lado päälle kasvisviipaleita. Ripottele viipaleiden päälle yrttimaustetta ja tuoretta tai kuivattua basilikaa. Lado päälle uusi kerros lasagnelevyjä ja toista tätä kunnes vuoka on täynnä. Omaan vuokaani taisi mahtua kolme kerrosta. Kaada loppu kastike päällimmäisen kerroksen lasagnelevyjen päälle ja ripottele juustoraastetta maun mukaan. Paista 200 asteisessa uunissa 35 minuuttia.

Jälkkäriksi leivoin aamupäivällä Lintzin vadelmatorttua. Reseptin olin napannut vuosia sitten Kotivinkki-lehdestä. Kokeilin sitä nyt ensimmäistä kertaa ja huomasin, että tässä tortussa ohut taikina on kaikista parasta lopputuloksen kannalta. Kannattaa siis välttää liian paksuja reunoja ja kantta. Lopputulos oli rapean herkullinen ja makea. Tarjosin tortun kanssa Valion paksua vaniljakastiketta, joka toimi tosi hyvin.

Lintzin vadelmatorttu

200 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
150 g mantelijauhetta
0,5 dl korppujauhoja
1 tl kanelia
4 dl vadelmahilloa
pinnalle tomusokeria

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen samalla vatkaten. Lisää kuivat aineet. Sekoita ne nopeasti tasaiseksi. Painele 3/4 taikinasta voidellun irtopohjavuoan (halkaisijaltaan 20-24cm) pohjalle ja reunoille. Levitä hillo. Kauli lopputaikina 0,5 cm paksuksi levyksi jauhoja apuna käyttäen (voit nostaa taikinan hetkeksi jääkaappiin). Leikkaa levystä veitsellä tai taikinapyörällä 2cm leveitä suikaleita. Nosta ne ristikoksi tortun päälle. Paista torttua 175 asteessa uunin alatasolla yksi tunti. Anna jäähtyä hieman. Siivilöi pinnalle tomusokeria.

Hyviä otsikoita on tuskaisen vaikea keksiä

Syksy vetelee viimeisiään ja talvi kolkuttelee ovelle. Tuntuu siltä, että vuodenajat hurahtavat ohitse ennen kuin ehdin kunnolla herätä ja nauttia niiden sydänajasta.

Viime kesänä nautin täysillä kesän muutamista hellepäivistä heinäkuun alussa, mutta viime talven luistelumahdollisuudet luonnonjäällä vilahtivat ohitse parissa viikossa siten, että huomasin vasta jälkeenpäin missanneeni ne täysin. Se harmittaa aina hetken ajan.

Vuodenaikamme sisältävät paljon sitä "väliaikaa" kun ei vielä ole kunnolla seuraava vuodenaika mutta ei ihan ole enää se edellinen vuodenaikakaan.

Sellainen aika on nyt selkeästi edessä, kun Munkkiniemen rannan puut ovat pudottaneet suurimman osan lehdistään ja näkymä alkaa olemaan aika karu. Pian alkanevat syyssateet ja sitten se juupas-eipäs sataako lunta vai räntää onpa täällä joka tapauksessa märkää -aika.

Tein viime viikolla todennäköisesti viimeisen ruskakävelyn rannassa aurinkoisena iltapäivänä. Pidin kiirettä, että ehdin nähdä auringon, joka laskee nyt jo tosi aikaisin. Viideltä on jo kovin hämärää. Jonkin verran luonnon väri-ilottelua oli vielä jäljellä. Erityisesti tuo alla oleva pensas näytti hauskalta. Tuli mieleen luonnon oma vappuhuisku!

Keksin toissavuonna alkaa kirjoittaa itselleni muistutuksia seuraavan vuoden kalenteriin. Sähköisen kalenterin aikakaudella se on mahdollista ja helppoa.

Ensimmäinen kirjoittamani muistutus liittyi Haagan alppiruusupuistoon, jonka kukoistus ajoittuu touko-kesäkuun vaihteeseen. Parhain kukinta kestää vain muutamia viikkoja ja missasin sen kahtena vuonna. Siitä sisuuntuneena kirjoitin vuoden päähän: tarkkaile säätilaa ja vieraile alppiruusupuistossa AJOISSA.

Viime vuonna kirjoitin tämän vuoden lokakuulle muistutuksen: pidä kalenteri väljänä, valon väheneminen väsyttää sinua. Kirjoitin myös joulukuulle: älä osta joululehtiä, sinulla on niitä tarpeeksi edellisiltä vuosilta. Unohdan tällaiset asiat aina vuoden kuluessa, joten nuo muistutukset ihan oikeasti ovat tulleet tarpeeseen. Tai no, tuo joululehti-muistutus ei ehkä ole kovin vakava, mutta olen unohtanut sen jo kahtena vuotena ja todennut joulun jälkeen että ostin lehtiä turhaan, kun en niitä ehtinytkään lukea.

Ensi vuoden syyskuulle voisin kirjoittaa: tarkkaile ruska-aikaa ja huolehdi että pääset metsään ihailemaan luonnon väri-ilottelua.

Hämmästyksekseni löysin kävelyretkelläni myös ruusun kukan lähes täydessä kukoistuksessaan. En ymmärrä miten se on mahdollista, kun lämpötila öisin laskee nollaan. Mutta tämä pensas ei ollut lähestyvästä talvesta moksiskaan. Käytin pienen tovin siihen, että sain ruusun ikuistettua kameraani. Tuntui ihmeelliseltä.