maanantai 26. syyskuuta 2011

Syksy Kuralan kylämäellä

Vierailin eräänä syyspäivänä ensimmäistä kertaa Kuralan kylämäellä täällä Turussa. Sain houkuteltua mukaan ystäväni ja tämän 3-vuotiaan pojan. Poika kun on tällä hetkellä kiinnostunut lähinnä kaikenlaisista härveleistä, joissa on moottori, joten äiti oli mielissään tilaisuudesta esitellä hänelle jotain jännää, jossa ei ole moottoria.

Miellyttävä paikka ottaa pienet torkut!

Kuralan kylämäki on ns. elävän historian kylä, jossa toimii 50-luvun perinteinen maatila eläimineen ja vanhoine työtapoineen. Tilalla pidetään myös työnäytöksiä ja siellä saa kuljeskella vapaasti ympäriinsä. Me pääsimme näkemään saippuan valmistusta. Alueella oli myös paljon omenapuita, joiden antimista myös vieraat pääsivät nauttimaan. Niissä oli ihana syksyn maku!
Lehmät laiduntavat laitumella

Tilan päärakennus oli sisustettu vanhanajan tyyliin ja siellä oli esillä tänä syksynä säilötyt marjat ja kasvikset purkeissaan. Leivinuuni toi tupaan saman tuoksun kuin mitä mökillämme oli lapsuudessani!




















Tilalla kuljeskelu oli hauskaa ja tunnelma oli ihanan syksyinen!

 

torstai 22. syyskuuta 2011

Kauniita maisemia aurinkorannikolla

Viimeisenä lomapäivänä lähdimme käymään pienessä kylässä, Mijaksessa, joka sijaitsi Fuengirolan kohdalla vähän matkan päässä rannasta. Maisemat olivat jälleen kauniita ja taivas oli sinistäkin sinisempi.


Tässä kuva kylästä. Mijas ei turhaan kuulu aurinkorannikon valkoisiin kyliin, sillä kaikki talot siellä olivat tosiaan valkoisia.


Kylä on kuulemma yksi kauneimmista kylistä aurinkorannikolla. Sinänsä siellä ei ole juurikaan erityisiä nähtävyyksiä, mutta kylä itsessään on käymisen arvoinen paikka. Kapeat kujat, kauniit maisemat ja vanhojen muurien osat luovat hauskan ajattoman tunnelman.

Myös kylän kasvillisuus ja läheinen maisemareitti ovat kiertämisen arvoisia. Osa puiston trooppisista puista on peräisin Etelä-Amerikasta ja Kiinasta.


Miksei mun muratti ikkunalaudalla menestynyt näin?



Kun oltiin tunnin verran kierrelty kylää suorassa auringonpaisteessa, kaivattiin jo jotain viilennystä. Ostimme mehujäät pienestä baarista. Ilokseni löysimme sieltä tällaisia kuorestaan puristettavia cola-mehujäitä, joita olen viimeksi syönyt lapsena. :)

Blast from the past

lauantai 17. syyskuuta 2011

Herkullisia hetkiä aurinkorannikolla

Hyvään lomaan kuuluu myös hyvä ruoka ja Espanjassa siitä ei tietenkään ole puutetta. Muutaman kerran söimme esimerkiksi tapaksia, joista herkullisimmat ovat tässä.

Tonnikalaleipiä

Manchegojuustoa

Erilaisia kinkkuja

Espanjalaista perunamunakasta

Melonia ja kinkkua

Paras tapaksista oli mielestäni tuo viimeisen kuvan melonia ja kinkkua, joka tällä seudulla tarjoiltiin tällä tavalla (näin saman annoksen toisessakin ravintolassa). Italiassahan annos tarjoillaan usein siten, että kapeiden melonisuikaleiden ympärille kääritään parmankinkkua. Meloni oli ihanan kypsää sekä mehukasta ja kinkku suolaista. Ainoa epäkohta oli annoksen massiivinen koko. Pääruoka oli nimittäin vielä edessäpäin, joten en mitenkään voinut syödä kolmea lohkoa kokonaisesta melonista, vaikka kuinka olisin halunnut!

Erään hyvän ravintolan sisäänkäynnillä oli hauska "hovimestari" toivottamassa ruokailijat tervetulleiksi. Jäätelöannoksia tuli myös tietenkin nautittua, etelässä kun oltiin. Niistä ei kuitenkaan valitettavasti tullut otettua kuvia.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Rentoa menoa aurinkorannikolla

Lomailin taannoin nelisen vuorokautta Espanjan aurinkorannikolla kolmen ystäväni kanssa varsin mukavissa puitteissa. Lämpöä oli joka päivä kolmekymmentä astetta ja aurinko paistoi suoralta taivaalta. Sopiva tuulenvire piti lämpötilan kuitenkin miellyttävänä ja viimeistään majoituspaikkamme uima-altaaseen pulahtaminen toi viilennystä keskipäivän polttavaan aurinkoon.


Otimme loman rentoutumisen kannalta ja jokainen oli ottanut "muutaman" lehden matkalukemiseksi. Niistä tuli yhdessä oheisen kuvan mukainen pino, jota katsoessa tuli melkein stressaantunut olo: miten ikinä ehdimme lukea nämä kaikki ihanat lehdet?!


Maisemat seudulla olivat kauniita ja jylhiä. Olin erityisen vaikuttunut vuorista, jotka kohosivat pian rannikon jälkeen.

 



Puu Picasso-museon takapihalla Malagassa

Auringosta nauttimisen lomassa kävimme myös tietysti ostoksilla. Voitte kuvitella, kuinka ihanaa oli kävelemisestä kipeiden jalkojen kanssa pulahtaa viileään uima-altaaseen ennen nukkumaanmenoa. Tässä yhden ostosreissun tulos (kuvassa on siis meidän kaikkien neljän ostokset).


Itse löysin ihanan virheän juhlamekon, jota toivottavasti pääsen pian käyttämään. Se näyttää aika valjulta henkarissa, mutta päällä on tosi kivan näköinen.

















Hyvään lomaan kuuluu tietysti myös hyvä ruoka, josta raportoin teille vielä erikseen. Lisäksi luvassa on myös postaus piskuisesta kylästä, Mijaksesta, jossa kävin samaisella matkalla.

Reissu oli loistavaa akkujen latausta. Ihanaa oli!
 

torstai 15. syyskuuta 2011

Uusi blogi

Olen perustanut tämän Kivoi jutui -blogin rinnalle toisen blogin, jolla on ihan erilainen sisältö ja päämäärä. Uusi blogini on nimeltään Kuka Mitä Häh? ja se löytyy osoitteesta http://kukamitahah.blogspot.com/

Kuten olette huomanneet, tässä blogissa kirjoittelen lähinnä kivoista asioista, vapaa-ajan harrastuksistani ja matkoistani. Tuon toisen blogin tarkoitus on nostaa erilaisia aiheita pinnalle ja se on luonteeltaan keskustelevampi ja provosoivampi. Todennäköisesti (ja toivottavasti) näille blogeille muotoutuu ajan saatossa erilaiset lukijakunnat kiinnostusten mukaan. Käy tutustumassa ja liity lukijaksi, jos aihepiiri kiinnostaa sinua!

Kukkanen Espanjassa

torstai 8. syyskuuta 2011

Liedon vanhassa linnassa

Pyöräretkeni Lietoon (raportti retkestä löytyy täältä) huipentui vierailuun Liedon vanhassa linnassa. Olin vuosikausia halunnut päästä käymään siellä, mutta autottomana vierailu on aina aikaisemmin jäänyt toteuttamatta. Nyt kun tajusin, että se on pelkän pyörämatkan päässä Turusta, halusin viimein päästä tutustumaan siihen.


Liedon vanhalinna ei oikeastaan nykyään ole enää niinkään linna vaan enemmänkin kartano. Nimitys tulee paikan historian perusteella: Linnavuorelle rakennettiin ensimmäinen linnoitus 500-luvulla ja vuodet 1000-1300 olivat Linnavuoren linnoitukselle suuruuden aikaan. Tuolta ajalta on löydetty mm. Sauvalan Anttilan hopeakätkö, joka sisälsi 900 hopearahaa. Linnoitus oli tarpeeksi vahva pitämään Aurajokilaakson itsenäisenä. Linnoituksesta käytiin kauppaa aina Gotlantiin ja Novgorodiin asti. Argeologit ovat saaneet selville, että näinä aikoina linnoitus oli varsin komea näky. 
Se muistutti paaluvarustuksineen, mukulakivipatioineen ja lukuisine taloineen kylää, jollaiseen voisi törmätä Astrid Lindgrenin kirjoissa.

- Katkelma Ystäväpolun esitteestä (toim. Roope Lipasti) -
Seuraavina vuosisatoina Linnavuoren asema kuitenkin heikkeni, kun Turun linna valmistui ja asutus muutenkin siirtyi lähemmäs merta.
 

Lukuisten erilaisten vaiheiden jälkeen Linnavuoren tila päätyi Mauno ja Ester Wanhalinnalle, jotka lahjoittivat kartanokokonaisuuden Turun yliopistolle vuonna 1956. He olivat innokkaita keräilijöitä, minkä ansiosta tilalle myöhemmin perustettin kotimuseo. Tässä muutamia yksityiskohtia museorakennuksista.



Ester toimi lottana sodan aikana.





Tila koostuu useasta rakennuksesta, joissa on erilaisia näyttelyitä. Päärakennuksessa on kotimuseo, arkeologinen näyttely sekä B. Virtanen -sarjakuvanäyttely. Vanhassa tallissa sijaitsee kesäkahvila ja härkätallissa tällä hetkellä Elämänlanka- ja Kalevala Korun näyttelyt.
Tällainen portti on Linnavuoren symboli.


Pihamakasiinissa oli Idän ja lännen maa -näyttely, jossa esiteltiin mm. maanviljelyyn liittyviä esineitä. Tämä seinätaulu ja Topeliuksen sanat sytyttivät.


Liedon Vanhalinna oli mielenkiintoinen retkikohde!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Herkullinen yllätys

Elina on ystäväni, jonka kanssa jaan (muun muassa) arvostuksen ranskalaista kulinarismia kohtaan. Tänään hän soitti ja kertoi iloisia uutisia: tekemämme ranskalaisten herkkujen tilaus oli saapunut! Ei aikaakaan, kun pääsin maistelemaan tilaamiani makunautintoja:

  • Weissin 57% tummaa suklaata
  • Fossierin pippurista hunajamaustekakkua
  • Vadelmamarenkeja, ns. minimacaroneja
  • Reimsin vaniljakeksejä
  • Mustaa pehmeää macaron-teetä
  • Vadelmaviinietikkaa
Maistoimme Elinan kanssa samantien tuota macaron-teetä, jossa oli oikein miellyttävä pehmeä maku. Päätin viedä teen töihin ilostuttamaan aikaisia aamuja. Myös tumma suklaa oli suussa sulavaa ja vadelmamarengeissa oli ihanan vahva vadelman maku! Äsken maistoin vielä hunajamaustekakkua, joka myös oli herkullista.

Loput herkut jätänkin myöhemmin kokeiltaviksi ja avattaviksi. Onneksi nämä ovat hyvin säilyviä tuotteita!

maanantai 5. syyskuuta 2011

Syystunnelmia mökiltä

Olin viime viikonloppuna käymässä mökillä isän kanssa, tässä muutamia tunnelmakuvia sieltä. Sunnuntaina oli todella kaunis päivä. Kävimme poimimassa puolukoita ja rullaluistelemassa pitkästä aikaa.



Söimme itse liekitettyä lohta ja jälkiruuaksi sokerimunkkeja. Lohesta tuli herkullista!




Myös saunatupa sai uusia somisteita: ihana äitini virkkasi ihanan pitsiliinamaton matonkuteista, jotka hankin kesällä Päivin kudepuodista Urjalasta ohikulkumatkalla. Valmiita vastaavia mattoja myydään sadan euron hintaan designputiikeissa. Itse kuteet maksoivat muistaakseni 8 euroa! Tästä tuli tosi nätti. (Jos olet kiinnostunut teko-ohjeesta, niin minulta löytyy.)


Itse olin tehnyt oveen runotaulun Eeva Tikan kauniista mökille sopivasta runosta.





Pihalle oli tänäkin syksynä ilmaantunut sieniä, joista ei kyllä taida olla syötäväksi. Omenoita sen sijaan on tulossa muutama!



Olipa rauhoittavaa ja rentouttavaa jälleen!