perjantai 27. syyskuuta 2013

Hauskuutta mahan täydeltä

Muutama viikko sitten sunnuntaina, silloin kun oli vielä lämpimiä päiviä ja auringonpaisteessa suorastaan kuuma, kävin 5-vuotiaan kummipoikani ja hänen äitinsä kanssa Lintsillä. Taivas oli lähes pilvetön, mutta kylmenevät säät huomasi siitä, että vilu tuli heti kun aurinko meni piiloon.

Kolusimme kummipojan kanssa läpi kaikki yksitoista ilmaista ja pienille ihmisille tarkoitettua laitetta. Pallokaruselli oli huippuhauska, joten siinä kävimme toisenkin kerran. Pyöritimme koria niin kovaa ympäri, että välillä oli pakko kääntää suuntaa. Näköalatorni Panorama oli myös hauska, kun kauniilla säällä näki kauas.

Kallio

Vaikka oli aurinkoista, laitteisiin ei ollut kovin pitkiä jonoja. Laitteiden välissä söimme lintsiburgerit ja ranskalaiset. Istuessamme ravintolapöydässä näin ulkona dinosauruksiksi pukeutuneita hahmoja ja huomautin niistä muillekin. Viereisestä ravintolapöydästä tuli toisen seurueen syöttötuolista nopeasti kuittaus noin kolmevuotiaalta asiantuntijalta: "Ei ne oo DINOsauruksia, ne on HEVIsauruksia." Hiukan nauratti. Kannattaisi tädin ensin opetella asiat ennen kuin avaa suutaan. :)

Muutakin hauskaa on tapahtunut. Kävin katsomassa stand up -komiikkaa syyskuun puolivälissä Helsingin stand up -komediafestivaaleilla. Ne taitavat olla vuosittaiset festarit aina näin syksyn kynnyksellä. Voin todella suositella osallistumista! Liput saattavat tuntua hintavilta, jos on ensimmäistä kertaa katsomassa stand upia, mutta yleensä illan aikana on useita esiintyjiä ja laatu on todella korkea.

Viime vuonna kävin katsomassa Virgin Oilissa Sami Hedbergin ja Niko Kivelän yhteisshown, jonka aikana nauroin useaan otteeseen vesien vain valuessa silmistäni. Tänä vuonna ostin liput Vanhalle ylioppilastalolle ja lavalla nähtiin Jack Björklund, Rich Lyons, Sami Hedberg, Tommi Mujunen, André Wickström ja Tomi Walamies - kaikki todella kokeneita koomikoita. Hyvin nauratti tälläkin kertaa.

Stand upissa on se merkillinen juttu, että TV:stä katsottuna samat jutut eivät pure ollenkaan yhtä hyvin. Live-esiintymisissä ja yleisön mukana olossa on jotain maagista. Nauru on todellakin tarttuvaa.

Ennen keikkaa satuin selailemaan YouTubessa hauskoja videoita ja törmäsin tähän Ismo Leikolan analyysiin miesten ja naisten välisistä eroista. Nauroin sille katketakseni. Myös kesällä julkaistu Ismon biisi Moottoritie on kesken on aika hulvaton.

Ennen stand up -keikkaa kävin syömässä seuralaiseni kanssa Don Corleonessa Kampin keskuksessa. Se on mainio italialainen hyvän hinta-laatusuhteen ravintola keskellä ihmisvilinää (ja siksi usein täynnä). Maistoin heidän brushettoja, jotka olivat kyllä oikein maukkaita, mutta eivät vetäneet vertoja Coman bruchetoille, joista kirjoitin täällä. En yleensä syö ravintoloissa pastoja, mutta Don Corleone on osoittanut osaavansa sen taiteenlajin riittävän hyvin, joten tämä on yksi niistä harvoista ravintoloista, joissa uskaltaudun tilaamaan pastaa. Vatsa täynnä oli hyvä mennä kuuntelemaa stand upia!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Tunnelmia

Tänään hoksasin ottaa jo sormikkaat käteen aamulla kotoa lähtiessäni, mutta en tullut ajatelleeksi, että ballerinat eivät ole järin lämpimät kengät jaloille. Olisi jo aika pakata ne yhdeksäksi kuukaudeksi säilöön ja vaihtaa talvisaappaisiin (ainakin hamepäivinä). Loppuviikolle on ymmärtääkseni luvattu vieläkin kylmenevämpää ilmaa.


Syksyn säistä tuli mieleeni kaksi hienoa syksyn ja alkutalven tunnelmia kuvaavaa  katkelmaa yhdestä lempikirjastani, Marya Hornbacherin Elämä kateissa -teoksesta. Näihin katkelmiin on mielestäni saatu vangittua jotain syvää ja olennaista näistä vuodenajoista. Voin melkein tuntea ihollani syksyn kylmän tuulen ja nähdä taivaan värit, kun luen nämä.

"Syksy vitkasteli talven ovensuussa. Aamut mustenivat, päivät lyhenivät, unettomat mustat yöt pitenivät. Ensilumi satoi ja suli. Kävelimme kolmen kilometrin matkan syrjätietä kaupunkiin, ostimme savukkeita, lorvimme pikapesulassa poltellen ja jutellen. Istuimme kahvilassa, jaoimme mentholtupakkamme, joimme kahvia, odotimme talven tuloa. Kävelimme takaisin auringon laskiessa ja viimeisten pergamenttisten lehtien pitäessä puiden hauraissa pitkissä oksissa kiinni rakkaasta elämästä navakassa tuulessa. Avolava-auto toisensa jälkeen ajoi ohi. Kävimme matkan varrella pubissa pelaamassa biljardia."
- Marya Hornbacher: Elämä kateissa -
"Talvi tuli vähitellen pieneen maailmaan, jossa me elimme, huokui seinien pienistä halkeamista. Tuuli nojasi hartiansa rakennuksiin saaden ne valittamaan ja huokailemaan, maa oli valkeana, tiet narskuivat jalkojemme alla. Lumi putosi pehmeinä kuuroina valkeiden tilkkujen ajelehtiessa päittemme yllä. Ryntäsimme villavaatteissamme ja huiveissamme luokasta toiseen, hengitys höyrysi suustamme pieninä valkeina räjähdyksinä. Sisällä hiuksistamme roikkuvien suurten lumihiutaleiden geometriset kuviot sulivat kristallinkirkkaiksi pisaroiksi."
- Marya Hornbacher: Elämä kateissa -
 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kotimatka

Kerroin teille eilisessä postauksessani turistikiertoajelusta, jolla olin pari viikkoa sitten. Päätimme kierroksen Cafe Ursulalle Kaivopuistoon, ja kävelin kotimatkalla pitkästä aikaa Ullanlinnanmäen halki. Itse asiassa en ole varma olenko siellä aikaisemmin ollutkaan.

Näkymät merelle ja puistoon olivat hienot. Vanhat talot ovat kauniita ja luovat aivan oman tunnelmansa seudulle.


Huvilakatu
Vaikka vielä oli lämpimiä päiviä, alkoi syksyä olla jo ilmassa. Huomasin toisen kerran, että puiden lehdet olivat alkaneet vaihtaa väriä.



Aurinko paistoi jännästi kirkkaasti mutta matalalta ja sen säteet heijastuivat upeasti kuvanveistäjä Pekka Jylhän veistoksesta "Odotus".


Ehkä näillä kulmilla pitäisi käydä vähän useammin...

lauantai 21. syyskuuta 2013

Turistikierroksella Helsingissä

Meillä oli kesällä kavereiden kanssa puhetta siitä, että olisi kiva mennä joskus Helsingissä turistikierrokselle. Olen osallistunut lukemattomille kiertoajeluille ulkomailla, mutta on vähän hassua etten tiedä mitä Helsingistä kerrotaan turisteille. Piikkipaatsaman kanssa päädyimmekin kanavaristeilylle ja näkemään Helsinkiä mereltä käsin. Nyt syksyn tullen sain töihin kutsun yhteistyökumppanin järjestämälle turistikierrokselle, mikä oli hauska sattuma.

Kierros oli Hop-On Hop-Off -kierros, jolle myydään normaalisti vuorokausilippu. Matkustajat voivat jäädä pois kyydistä ennalta määrätyillä pysäkeillä, käydä tutustumassa nähtävyyksiin ja hypätä jälleen sopivan ajan jälkeen seuraavaan bussiin. Tämä systeemi oli todella kätevä esim. Barcelonassa, jossa nähtävyyksillä oli etäisyyttä ja meillä oli vain muutama päivä aikaa. Juuri tällaisella kierroksella olin myös viime kesänä Berliinissä. Tämä kiertoajelu oli kuitenkin varattu vain meidän ryhmäämme varten, joten me emme jääneet pois kyydistä. Kävimme kyllä yhteistuumin katsomassa muutaman nähtävyyden.

Säätytalo

Kaksikerroksisen bussin yläkerrasta näki Helsingin kauniiden talojen yksityiskohtia aivan eri tavalla kuin kävellessä kadulla tai istuessa henkilöauton kyydissä. Oli yksi toissa viikon lämpimistä päivistä, joten teimme kiertoajelun avokattoisella bussilla. Kierroksemme kesti pari tuntia ja siinä ajassa ehti hyvin ihailla vanhoja kauniita taloja muun muassa Kruunuhaassa, Kaartinkaupungissa ja Töölössä.


Nähtävää ja eri kohteita oli paljon, joten kovin syvällisesti ei opas ehtinyt kertoa nähtävyyksistä. Paljoa uutta tietoa ei siis kierroksen aikana tullut. Suurin anti olikin nähdä vanhat rakennukset ja nähtävyydet vähän eri perspektiivistä.


Yksi tiedonjyvänen jäi mieleeni: Alvar Aallon suunnitteleman Stora Enson pääkonttorin (se kamala laatikko Katajanokan kupeessa) takaseinässä ei ole ollenkaan ikkunoita. Opas arveli sen johtuvan siitä, että Aalto haaveili laajentavansa taloa myöhemmin viereisen Rahapajan rakennuksen tilalle. Onneksi näin ei ikinä tapahtunut, sillä 1800-luvulla rakennettu Rahapajan rakennus on huomattavasti kauniimpi kuin naapurinsa. Laatikonkin alta purettiin aikoinaan kaunis Norrménin talo.
En ole vieläkään käynyt Baanalla!

Näkemättömien nähtävyyksieni listalla on kaksi kesää ollut Sibelius-monumentti, jonka pääsin nyt viimein näkemään ihan vierestä. Yllätyin sen suuruudesta! Siinä on yli 600 putkea. Monumentin luona on kuulemma turisteilla tapana työntää päänsä johonkin noista putkista. :)




Monumentti aiheutti aikoinaan 60-luvun lopulla suuren kohun eivätkä kaikki oikein ymmärtäneet mitä tekemistä sillä on Sibeliuksen kanssa. Itse pidän tätä kauniina veistoksena. Kohun seurauksena taiteilija Eila Hiltunen lisäsi teoksen oheen viereiseen kallioon Sibeliuksen kasvoreliefin.

Oman kotikaupungin nähtävyyksiin ja omiin kotikulmiin on välillä hauska tutustua turistin näkövinkkelistä!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Rankan päivän ilta

Olen viimein löytänyt, kuuden kuukauden etsinnän jälkeen, uudet mieleiset silmälasikehykset! Sen johdosta menin tänään töiden jälkeen näöntarkastukseen, kun silmälääkärin tekemästä tarkastuksesta on jo monta kuukautta. Tarkastus loppui kuitenkin lyhyeen, kun kävi ilmi, että koko päivän tietokoneen tuijottamisen ja muutenkin univelkaisen viikon jälkeen katseeni oli niin sumuinen, että optikko sai tulokseksi kokonaisen luvun verran enemmän miinusta kuin silmälääkäri puoli vuotta sitten. Optikko ehdotti mitä kohteliaimmin voisinko tulla uudestaan joku toinen päivä kun jopa näen jotain... Samaisella optikolla oli ilmeessä pitelemistä, kun ehdotin, että voisin tulla lauantaina heräämisen jälkeen, sopisiko kello yhdeltä. :)

On kyllä ollut monen puuhan täyteinen viikko, töissä kiirettä ja öisin liian vähän unta. Summa summarum, en yhtään ihmettele, ettei näöntarkastuksesta tullut mitään.

Siirryin rentouttamaan silmiäni ja mieltäni Krog Madameen, jonka olemassa olon olin melkein jo unohtanut. Kävin siellä keväällä ja mieleeni jäi herkullinen muistikuva basilikadrinkistä. Löysin basilikadrinkin coctaillistalta tälläkin kertaa ja voi että miten herkullinen se edelleen oli. Drinkki on nimeltään Gibraltar ja se on tasapainoinen yhdistelmä sitruunan kirpakkuutta ja siirapin makeutta.

Ruokalistalta valitsin tapaksia. Alla olevassa kuvassa näkyy täytettyjä paprikoita, tomaatti-mozzarellasalaattia ja maustettuja pitaleipätikkuja maustekastikkeiden kera.

Drinkkien ja syömisen jälkeen pää oli, jos mahdollista, vielä vähän enemmän sumuinen. Jäin silti miettimään miksen käy Krog Madamessa useammin, sillä se on tosi oivallinen paikka juurikin työpäivän jälkeiseen hengailuun. Täytyy pitää mielessä... En muuten ollut tehnyt pöytävarausta,  mutta onnistuin saamaan viimeisen vapaan pöydän. Note to myself: ensi kerralla siis myös pöytävaraus.


Tästä on hyvä aloittaa viikonlopun vietto ja voimien lataaminen!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Puurakkautta

Kävin E:n kanssa tutustumassa Sinebrychoffin taidemuseossa Puut ovat runoja -näyttelyyn, joka on esillä 12.1.2014 asti. (Sen jälkeen kun olimme ensin nauttineet Kupin ja Muffinin veret seisauttavan herkullisista tarjoomuksista: söin bataatti-feta-täytteisen leivän, jaoimme puoliksi banaani-valkosuklaakakkupalasen ja joimme kahvilan omatekemiä hedelmäisiä mehuja, joiden makujen kuvaamiseen minulla ei riitä adjektiivejä. Tästä tuli lempikahvilani kantakaupungissa heti ensimmäisellä käynnillä!)

Olen aina pitänyt puuaiheisista kuvista, joten tykkäsin tästä taidenäyttelystä kovasti. Sinebrychoffin näyttely on rakennettu Kristoffer Albrechtin, Taneli Eskolan, Ritva Kovalaisen ja Pentti Sammallahden puuaiheisten teosten ympärille.

Näyttelyssä oli valokuvia, maalauksia, piirroksia ja grafiikkaa puista Suomessa ja ympäri maailmaa, esimerkiksi Nepalissa. Olipa näyttelyssä valokuva myös japanilaisesta 3000-vuotta vanhasta puusta! Miten niin vanha puu on enää pystyssä? Läheisimmiltä tuntuivat kuitenkin Suomen leveysasteilla kuvatut puut ja parhaiten mieleen jäikin Taneli Eskolan teos Monrepos, josta on kuva täällä. Samalta sivulta löytyy muutama muukin näyttelyssä ollut teos.

Tämän Pentti Sammallahden teoksen äärellä keskustelimme siitä, miten helposti suomalainen erottaa onko kuvassa pakkasta vai suojasää. On jännä tajuta, että sekin on taito, joka opitaan eikä etelämaalaisilla ole kokemusta, jonka perusteella he pystyisivät päättelemään sellaista pelkästä maalauksesta.

Jonakin päivänä olen puu,
ja tuuli laulaa oksissani
ja aurinko tanssii lehdilläni,
ja olen vahva ja kaunis
kaikkina vuodenaikoina.
- Kahlil Gibran -

Puita Pieksämäellä keväällä 2010



lauantai 7. syyskuuta 2013

Oivalluksia iltapäivälehdistä

Syyskuu on punertanut parvekkeeni alla olevan pihlajan lehdet ja Munkkiniemen rannan penkit ovat tyhjentyneet ihmisistä.


Yllättäen syksy ei tunnukaan kovin masentavalta vaan itse asiassa kesäloman haahuilut ja suunnittelemattomat päivät tuntuvat päinvastoin jotenkin tosi laimeilta ja so-last-season. Kirjaimellisesti. Kävin jo ostamassa D-vitamiinia valmiiksi marraskuuta varten.

Mindfulness-kurssi, josta kirjoitin täällä on edennyt ja me oppilaat olemme toivottavasti oppineet jotain uutta. Kuten jo kirjoitinkin, on ollut mielenkiintoista tutustua tähän tekniikkaan ja olen erityisesti ollut kiinnostunut sen rentouttamisvaikutuksista. Sen sijaan hetkessä eläminen ja läsnäolo ovat jo ajatuksina tuntuneet itseäni ajatellen tarpeettomilta. Pystyn mielestäni hyvin keskittymään hetkeen, nauttimaan vaikka auringonpaisteesta ja pysähtymään katsomaan leppäkerttua. Hyvin harvassa ovat ne hetket kun painan tukka putkella kiinnittämättä huomiota ympäristööni. Toisaalta taas osaan "viihdyttää" itseäni tylsissä tilanteissa kuten kauppajonossa viemällä ajatukseni jonnekin aivan muualle (tylsistyn helposti, joten teen tätä päivittäin lukemattomia kertoja). Siksi ajatus läsnäolon lisäämisestä tuntui tarpeettomalta.

Kunnes luin viime viikonlopun Ilonasta (31.8.2013) Kirsi Salon haastattelun, jossa hän antaa vinkkejä kuinka saavuttaa parempi olo viikossa. Vinkki 3: "Jätä menneet sinne, mihin ne kuuluvat. Jos asiat ovat päin prinkkalaa, kysy itseltäsi: onko minulla ongelma juuri NYT. Jos odotat aamubussia alamaissa, onko sinulla ongelma siinä seistessäsi? Huono rahatilanne tai ilkeä kumppani vaivaa sinua ainoastaan ajatuksissasi. Keskity siihen, missä olet."

Olen mestari pyörittämään silmien edessä vanhoja mokia ja miettimään mahdollisia tulevia. Se jos mikä on ajantuhlausta ja niissä tilanteissa pitäisi minunkin kehittää läsnäolon taitoa. Niihin hetkiin täytyy kyllä saada vähän enemmän mindfulnessia. Haasteellista kuitenkin on, että niitä tilanteita ei tule vastaan siellä kurssilla, kun makaan hiljaa matollani ja aivoni vastustavat läsnäoloa tylsässä jumppasalissa. En millään haluaisi pakottaa itseäni olemaan siellä läsnä. Minun täytyy selvästi alkaa harjoittaa mindfulnessia silloin, kun huolehdin turhia. Miten se olikin päässyt unohtumaan...

Läsnäoloa oli helppo harjoittaa viime viikolla, kun näin A:n pitkästä aikaa ja vaihdoimme monen viikon kuulumisia muutamassa tunnissa. Kävimme syömässä Comassa, joka on kuin pikku-Italia keskellä Töölöä. Coma on pikkuinen tunnelmallinen edullisemman hintaluokan ravintola (pastat ja risotot kaikki alle 20 €) Museokadulla. Täytyy sanoa, etten ole eläessäni syönyt niin hyviä bruchettoja! Ravintolan miesvaltainen henkilökunta lienee alunperin Italiasta ja luo ravintolaan rennon tunnelman. Tosin tilattuani Kir Royalin (ranskalainen kuohuviinidrinkki) kyseinen tarjoilija puhui minulle loppuillan ranskaa... Hauska paikka!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Turun ravintolavinkkejä

Minulta kysytään toisinaan vinkkejä Turun reissuja varten, joten ajattelin tehdä niistä ihan omat postauksensa. Tähän innoitti myös Eeva Kolun taannoinen ihania muistoja herättänyt ansiokas Turku-postaus. Oli kuitenkin hauska huomata, että listoissamme on jonkin verran eroja (ei kyllä kovin paljoa). Anyways, tässä teille, olkaa hyvät.

Ruokaravintolat top-4:

- Smör: Lempiravintolani (kirjoitin ensin että Turussa, mutta tämä taitaa olla lempiravintolani koko Suomessa). Smör on tunnelmallinen vanhan talon kivijalassa puoliksi maan alla sijaitseva laadukas hyvän palvelun ravintola. Ehdottomasti hyvä vaihtoehto erityisesti, jos haluaa juhlistaa iltaa.

- Le Porc: Ranskalainen ravintola, jonne menen kun haluan syödä hyvää... KAMALAA SE ON SULJETTU JA SIIHEN ON AVATTU JOKIN GRILLIPAIKKA!!! (Googlasin) En enää ihmettele miksei sitä mainittu Eevan Turku-vinkeissä. Hirveä takaisku ja menetys Turun ravintolatarjonnalle! Voi ei, koitan selvitä tästä järkytyksestä jotenkin.

- Rocca: Tämä on jotenkin ihanan turkulainen ravintola, nimeä ja aavistuksen hidasta palvelua myöten (voi tietysti olla, että tilanne on muuttunut sitten niiden päivien kun kävin siellä usein). Ruoka on hyvää, laadukasta ja sopivan hintaista. Ravintolasali on hauskasti entinen talon sisäpiha, valoisa ja tunnelmallinen.

- Foija: Kellariravintola aivan torin laidalla, konstailematonta perinteistä ravintolaruokaa. Tämä on yksi harvoja ketjuravintoloita, joihin suostun rahojani kantamaan, mutta täällä ruoka on aina ollut tosi hyvää. Foija taisi olla myös ensimmäisiä ravintoloita, joissa kävin Turkuun muutettuani.

- Yoki: Tänä vuonna jokirantaan avattu Yoki edustaa aasialaista fuusiokeittiötä. Mielenkiintoisia makuja simppelin tyylikkäässä ympäristössä.

Lisämaininnan annan Pinellalle, joka on kaunis ravintola vanhassa upeassa rakennuksessa aivan Tuomiokirkon lähellä. Kävin täällä kolme kertaa syömässä ravintolan alkuaikoina enkä ollut kertaakaan tyytyväinen, joten ei ole tullut mentyä uudestaan. Kannattaa kuitenkin kokeilla, ehkä teitä onnistaa.

Toisen erityismaininnan ansaitsee Mami, josta en itse pidä yhtään, mutta olen tässä totaalisessa vähemmistössä. Aina kun puhutaan Turun hyvistä ravintoloista, Mami mainitaan ensimmäisissä lauseissa. Omasta mielestäni siellä on outo sisustus (koko seinän kokoinen Taistelevat metsot -maalaus) ja ruokalistalla outoja makuja. Jopa Mamin logo on minusta outo valinta. Olen käynyt siellä kaksi kertaa ja toisella kerralla annos oli kyllästetty seesaminsiemenillä, mitä ei kerrottu ruokalistassa (seesaminsiemenet on yksi harvoja makuja, joista en erityisemmin välitä) ja toisella kerralla wokki oli maustettu voimakkaasti jollain itämaisella mausteella, josta en myöskään pitänyt. Olen hyvin kaikkiruokainen ja näin käy todella harvoin, joten päättelin näistä kahdesta tapauksesta, että me emme Mamin kanssa vain sovi yhteen.

Ensi kerralla kun käyn Turussa käyn kokeilemassa uuden japanilaisen ravintolan Karu Izakayan. Sieltä saa kuulemma muutakin japanilaista ruokaa kuin sushia!

Marinoituja mansikoita Yokissa