sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kesälomamuistoja

Kesälomani alkaa olemaan ohi ja ajatuksiin hiipivät kaikki hauskat tänä kesänä koetut jutut. Vaikka aika monesti otti päähän se, että säätä ei pystynyt ennustamaan kuin muutaman tunnin päähän, vältyin suuremmilta ilmakatastrofeilta. Mitään menoja ei tarvinnut peruuttaa yllätyssateiden takia, mikä on tietysti tosi mahtavaa.


Pari viikkoa sitten kävimme kummipoikani kanssa Mustikkamaan Korkee-kiipeilypuistossa. Siellä kuljetaan puihin tehtyjä ratoja pitkin turvavaijeriin kiinnitettyinä. Ratoja on kuutta eri vaikeustasoa, joista viimeinen on niin haastava, että hyvin harva pystyy siihen: kiipeämistä pelkkää köyttä pitkin ja sitten vapaapudotus. Itse uskalsin kolme ensimmäistä rataa, kummipoikani kiersi vielä neljännenkin.

 
Tykkään valtavasti näistä kiipeilypuistoista ja on ihanaa, että näitä on viimein saatu Helsinkiinkin ihan kaksin kappalein (toinen on Munkkivuoressa ja kolmas löytyy Leppävaarasta). Olen käynyt vastaavissa puistoissa Pyhtään Siriuksessa ja Turun Flowparkissa. Kiipeily on hauskaa ja radoilla saa turvallisissa puitteissa itsensä ylittämisen kokemuksia.

Viime viikolla olin mökkeilemässä Etelä-Suomessa ja poimin metsästä muutaman litran mustikoita kaiken saunomisen ja uimisen lomassa. Mustikoista syntyi seuraavana päivänä maitovanukaspiirakka Meri-Tuuli Lindströmin reseptillä (resepti julkaistiin edellisessä Divaanin numerossa sekä Meri-Tuulin uudessa keittokirjassa nimeltään Mökin keittokirja). Piirakasta tuli todella hyvää! Olin ylpeä siitä, että sain kiehautettua maitoa ilman pohjaan palamista. :)


Juhannuksen vietin tänä kesänä myös mökillä. Rannassa olevaan linnunpönttöön oli tällä kertaa majoittunut kirjosieppo (Ficedula hypoleuca), joka ruokki ahkerasti poikasiaan ja suhasi edestakaisin pesän liepeillä.

Herkuttelimme hyvällä ruoalla ja söimme epävakaisesta ilmasta huolimatta ulkona. Mukaan tarttui Valion resepti tuoreesta parsasta ja parmankinkusta. Oli herkullisen hyvää!

Mökiltä jatkoin matkaa Kuopioon ja Turkuun (niistä lisää myöhemmin). Turussa oli käynnissä keskiaikamarkkinat, joiden yhteyteen oli tänä vuonna jokirantaan avattu myös tavalliset markkinat. Niiltä ostin tämän kesän lempikoruni, turkoosin ruususormuksen ja siihen sopivat turkoosit korvakorut. Aivan ihanat!

 

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Herkkuja moneen lähtöön

Kahvila Siili
Vietimme tänään Piikkipaatsaman kanssa kesän toista Helsinki-päivää. Ensimmäinen Helsinki-päivä sujui kahviloita kiertäessä (ei ollut suunniteltu juttu, niin vaan kävi). Vierailimme edellisellä kerralla Cafe Birgitassa, Hernesaarenrannassa, Johan & Nyströmillä (josta tuli saman tien uusi lempikahvilani, joka on huomattavasti paremmin auki kuin toinen lempparini Kuppi ja muffini) sekä Käpylän cafe Siilissä. Piikkipaatsama kirjoitteli ansiokkaasti päivästämme täällä, joten käy lukemassa jos haluat kuulla siitä lisää.

Tänäänkin tuli kahviteltua aika monta kertaa. Kävimme ensin cafe Briossissa, joka osoittautui isommaksi kuin ulkoapäin olisi kuvitellut. Myös valikoima yllätti laajuudellaan, poikkean varmasti toistekin, sillä se sijaitsee vain kivenheiton päässä Stockmannista. Kun poikkesimme Briossiin, olimme itse asiassa menossa cafe Kokkoon. Briossi vain sattui matkan varrelle. Cafe Kokko on erikoistunut raakakakkuihin ja raakajäätelöihin, joita maistelimme ennakkoluulottomasti suurella mielenkiinnolla. Jännittävää, totesi Piikkipaatsama. :)

Kokko vaikutti vähän hipsterikahvilalta, sanon tämän kaikella kunnioituksella ja rakkaudella. Useampikin ihminen oli siellä läppäreiden kanssa, mutta ihmettelen miten he pystyivät työskentelemään kun musiikki soi sen verran kovalla. Tai ehkä se auttaa heitä keskittymään. Cafe Kokossa joimme kuitenkin aivan loistavat teet. Ehkä jopa Johan & Nyströmiäkin paremmat. Ja ne tarjoiltiin ihanista Elinnon kupeista!


Mutta syy, jonka takia inspiroiduin kirjoittamaan tätä kirjoitusta (taas luvattoman pitkän blogihiljaisuuden jälkeen - en selvästi osaa nyt päättää mitä teen tämän blogini kanssa), on Roobertin herkku. Haluan jakaa eteenpäin ilosanomaa tuosta ihanasta, sympaattisesta ja herkullisesta KARKKIKAUPASTA, joka jo itsessään on loistava syy mennä Fredalle (sijaitsee Viiskulmassa osoitteessa Freda 19). En kehdannut ottaa kaupasta kuvia, mutta se on kuin karamelli itsekin. Ostin sieltä rasiallisen tuoreita suussa sulavia kermakaramelleja. Karkkikaupan ovat perustaneet viime vuonna Marja ja Martti, joiden isoäiti piti Iso Roballa karkkikauppaa 60-luvulta 80-luvulle. Ihana paikka. Menkää sinne.


Me jatkoimme vielä viereiseen cafe Brooklyniin ja lopuksi Johan & Nyströmille. Illalla kävimme kokeilemassa naurujoogaa (huomenna on taatusti vatsalihakset kipeinä) ja tutustumassa Kallion kauniiseen kirjastoon.


PS. Blogihiljaisuus saattaa jatkua jatkossakin. Mutta kaverit, jos haluatte vaihtaa kuulumisia, mulle saa soittaa. :)

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kesäviikonloppu Oslossa

Kävin alkukesästä lyhyellä pyrähdyksellä Oslossa. Siellä oli täysi kesä päällä, sillä olin varmistanut auringonpaisteen ottamalla mukaan sateenvarjon ja jättämällä aurinkolasit kotiin. Ihmiset ottivat aurinkoa keskustassa uuden oopperatalon katolla ja sen valkea pinta heijasti aurinkoa niin, että sen päällä kävellessä ei voinut kulkea silmät auki.

Kaupunkilaiset ovat tosiaan ottaneet vuonna 2008 rakennetun uuden upean oopperatalon omakseen. En kävellyt talon vastarannalla, joten en saanut talosta julkaisukelpoista kuvaa, mutta käy vilkaisemassa esimerkiksi tämä kuva niin saat käsityksen arkkitehtuurista. Seuraavan kuvan otin itse talon katolta:


Myös sisältä talo on kaunis ja valoisa lukuisten ikkunoiden ansiosta. Sisustuksessa on käytetty paljon valkoista, mikä sopii hyvin yhteen tammisen portaikon ja katsomon verhoilun kanssa. Oopperatalossa toimii ravintola, jolla on viihtyisä terassi merelle päin, joten oopperatalossa kannattaa vierailla, vaikka ei olisikaan menossa esitykseen.


Oslon keskusta on viihtyisä kävely- ja ostoskatuineen. Vanha rautatieasema on kunnostettu ja sen tiloihin on avattu ravintoloita ja pikkuputiikkeja. Aukiolla on muutamia terasseja, joilla oslolaiset nauttivat lämpöisistä kesäpäivistä.

Vanha rautatieasema

Ravintola Brazzeria

Söin seurueeni kanssa vanhassa asemarakennuksessa ravintola Brazzeriassa, jota voin suositella lämpimästi. Ruoka oli tosi hyvää ja hintataso oli hiukan Suomea matalampi. Liekö syynä erot arvonlisäverotuksessa vai missä, mutta ravintolaruoka tosiaan oli havaintojeni mukaan yleisesti edullisempaa kuin Suomessa. Ruoka kaupoissa on sen sijaan kuulemani mukaan kallista (samoin alkoholi oli kalliimpaa kuin Suomessa). Hotellihuoneesta sai maksaa saman kuin Helsingissäkin ja muutenkin kauppojen hintataso vaikutti suomalaiselle tavanomaiselta. Jouduin päästämään irti mielikuvastani, että Norjassa kaikki on hirmupaljon kalliimpaa. (En halua ajatella mitä tämä kertoo Suomen hintatasosta...)

Seuraavana päivänä sää oli aivan päinvastainen ja kiitin onneani sateenvarjosta. Aamupäivän vesisade jätti jälkeensä matalalla roikkuvat pilvet. Osallistuin kiertoajelulle, jonka aikana käytiin muun muassa Holmenkollenilla. Sumu oli kuitenkin niin tiheä, että näköalapaikalta tuota kuuluisaa mäkihyppytornia näki noin kymmenen metrin pätkän ja kaikki muu katosi sankkaan sumuun.

Kiertoajelu vei minut myös Vigelandin patsaspuistoon, joka koostuu sadoista Gustav Vigelandin vuosina 1939-1949 veistämistä ihmisiä eri tilanteissa ja asennoissa esittävistä patsaista. Puisto oli laaja ja patsaat mielenkiintoisia.



Kiertoajelun jälkeen nautin iltapäiväteen Cafe Christianiassa. Löysin kyseisen kahvilan sattumalta kuljeskellessani ympäriinsä keskustassa. Kahvila on iso ja se on sisustettu hauskasti 1900-luvun alkupuoliskon tyyliin. Viihtyisässä salissa oli mukava nauttia kannullinen teetä ja iltapäiväteen pientä purtavaa. Se koostui klassisesti pienistä leipäsistä erilaisilla täytteillä, skonsseista hillon ja kermavaahdon kanssa sekä suklaasta, keksistä ja pikkuisesta creme bruléestä (mikäli muistan oikein). Tarjoilu oli erittäin ystävällistä!

Kaiken kaikkiaan ihastuin Osloon kovasti. Kaupunki oli helposti lähestyttävä ja kaunis. Siellä oli paljon nähtävää ja mielenkiintoisia tekemisvaihtoehtoja. Matkat lentokentän ja keskustan välillä sujuivat näppärästi modernilla junalla (ei missään ikinä ole näin helppoa yhteyttä, joka on turistillekin täysin selkeä) ja muutenkin kaikki oli sujuvaa ja siistiä. Norjalaiset olivat ystävällisiä ja puhuivat hyvää englantia.

Voin hyvin kuvitella matkustavani Osloon viettämään pidennettyä viikonloppua uudestaankin!