Kun elämä on vaikeaa, ole kiltti itsellesi

Ihana kortti Akateemisessa

Kyläyhteisötoimintaa!

Olin jo etukäteen päättänyt, että lähtisin sunnuntaina käymään Herttoniemen pihakirppiksellä, jossa Herttoniemen vanhan puolen asukkaat löivät hynttyyt yhteen ja järjestivät "kylätapahtuman". Idea itsessään oli jo niin kannatettava ja ihana, että vaikka kirosin päätöstäni klo 8.30 aamulla seitsemän tunnin liian vähäisten yöunien jälkeen, nostin itseni kuvaennollisesti niskasta pystyyn (ei se olo tästä ainakaan huonommaksi muutu) ja raahauduin Hertsikkaan.

Meininki siellä oli jo kymmeneltä varsin mainio ja muurahaismainen. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja olin tyytyväinen, että ehdin paikalle jo kymmenen jälkeen. Ilma oli loistava, aurinkoinen ja lämmin - täydellinen!

Olen todella iloinen, että tällainen "me"-toiminta on lisääntynyt Helsingissä ja on jopa pienoinen muoti-ilmiö tällä hetkellä. Siivouspäiväänkin on 12.5. osallistumassa todella moni kaupunginosa. Uskon vilpittömästi, että tällaiset tapahtumat lisäävät toisista välittämistä ympärillemme. On hienoa, että ihmiset eivät enää alistu siihen mä-käyn-täällä-vaan-nukkumassa-meininkiin. Tuollakin oli upea yhdessä tekemisen meininki! Oma ostossaaliini koostui Pentikin Vanilja-astiasarjan margariinirasiasta (vitosella!), vihreästä kimaltelevasta hartiahuivista (2 €) ja vanhasta LP-levystä tehdystä kulhosta (5 €). LP-kulhon ostin lahjaksi eräälle ystävälleni, joka pitää LP-levyistä.

Kiertelin Hertsikan katuja ja pihoja puolisentoista tuntia, jonka jälkeen ei vielä tehnyt mieli palata kotiin, joten päätin suunnata brunssille keskustaan. Laitoin Piikkipaatsamalle tekstiviestin ja kysyin minne kannattaisi suunnata brunssille, jos ei ole tehnyt etukäteen pöytävarausta. Pidän Piikkipaatsamaa jo jonkin sortin asiantuntijana tässä asiassa ja hän vinkkasi Fazerista ja Piritasta (kiitos muuten vinkeistä! Pistän ne vastaisuuden varalle muistiin.). Olin sillä välin kuitenkin ehtinyt jo kysyä Sunnista Senaatintorilta olisiko heillä vapaata ja päädyin sinne.

Sunnin brunssi oli runsas ja maittava. Bonusta annan maistuvista salaateista ja hyvistä tuoreista leivistä. Tuo porkkanaleipä oli varsinkin tosi hyvää. Samoin briejuusto ja maustamaton jugurtti myslin kanssa. Teetäkin sai haudutettuna, mistä iso plussa.

Kuljeskelin Espaa keskustaan päin ja poikkesin vielä Akateemiseen ostamaan erään lahjan. Päätin samalla lahjoa myös itseäni Eve Hietamiehen Tarhapäivä-kirjalla, joka on jatkoa Yösyöttö-kirjalle, jonka lukemisesta nautin suuresti muutama vuosi sitten.

Ostin myös suloisia postikortteja. Sitten suuntasin kotiin ja otin korvauksena aikaisesta heräämisestä neljän tunnin päikkärit. :)

Ravintolakokemuksia

Muistatteko, kun taannoin kyselin oletteko osallistuneet jotenkin Helsingin designpääkaupunkivuoteen? No, minä olen nyt päässyt osalliseksi tästä kahdella tavalla. Ensinnäkin viime viikonloppuna Belgessä Kluuvikadulla join tällaisen Design Helsinki -drinkin. Toiseksi allekirjoitin kuittini designpääkaupunkivuosi-kynällä. Että näin. Ja nyt on jo lähes toukokuu! Säälittävää... Minulle vai etäiseksi jäänelle designpääkaupunkivuodelle? Drinkki oli hyvää.

Muitakin ravintolakokemuksia on menneinä viikkoina tullut kerättyä. Ystäväni T oli luonani vierailulla Turusta ja vein hänet syömään Eirassa sijaitsevaan välimerelliseen Mange Sud -ravintolaan, josta olin kuullut paljon hyvää. Kannatti viedä, sillä ravintola oli todella mieleinen ja ilta kaikin puolin onnistunut. Mange Sudin nettisivujen esittely etusivulla kertoo oikeastaan kaiken - allekirjoitan joka sanan!

Ruokalista oli valokuvattavan kaunis.

Ankka confit, perunpureeta ja calvadoskastiketta

Creme Brulee

Tässähän tuli ihan vesi kielelle, kun muistelen tuota iltaa siitäkin huolimatta, että olin juuri tänään syömässä Uudenmaankadun Raflassa, joka myöskin oli minulle uusi tuttavuus. Erittäin miellyttävä sellainen.

Ruoka oli täälläkin erittäin hyvää ja kiinnitin erityistä huomiota annosten kauniiseen asetteluun. Parsaviikot ovat käynnissä ja Raflassa oli tarjolla erilaisia parsa-annoksia.

Parsakeittoa ja paahdettua porsaan kylkeä

Parsarisotto tiikeriravuilla

Käykäähän kokeilemassa!

Wishbhone!

Kotona odotti tänään ihana yllätys: posti oli tuonut paketin, joka sisälsi tilaamani wishbhonen! Wishbhone on siis suomalaisten keksimä ratkaisu kuulokejohtojen sotkeentumista vastaan. Loistava keksintö ja kauniisti muotoiltu! Kyllä me suomalaiset vaan osataan. :) Elämänlaatuni parani juuri tajuttomasti! Eikä ollut edes kallis.

Ah, elämän pieniä iloja. Heihei laukun pohjalla sotkuun menneet kuulokejohdot!

Savuporopiirakkaa ja syrnik-lettuja

Olen kokeillut viime viikkoina kahta uutta reseptiä, savuporopiirakkaa ja venäläisiä syrnik-lettuja. Jälkimmäisiä paistoin tänään, kun lapsuudenystävät L ja E olivat kylässä. Ohje epäilytti hiukan, kun taikinaan ei laitettu ollenkaan maitoa, mutta hyviä näistä tuli. Suosittelen!

Syrnik-letut

2 dl maitorahkaa
1 dl smetanaa
3 munaa
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
öljyä paistamiseen

Sekoita taikinan ainekset ja anna turvota noin kymmenen minuuttia. Paista taikinasta paistinpannulla pieniä paksuhkoja lettuja. Itse tarjoilin syrnikit hillon ja vaniljajäätelön kanssa, mutta reseptissä ehdotettiin myös kermavaahtoa tai smetanaa.

Savuporopiirakkaa kokeilin synttärieni yhteydessä ja siitä vasta maistuvaa tulikin.

Savuporopiirakka

1 pkt (400 g) ruisperunataikinaa tai muuta piirakkataikinaa
Täyte:
150 g savuporoa
150 g kinkkua
1 paprika
1 sipuli
1 rkl ruokaöljyä
1 nippu persilijaa
Munakerma:
2,5 dl kolme juustoa -ruokakermaa
100 g valkosipulituorejuustoa
3 munaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 tl sokeria
1-2 dl juustoraastetta

Leikkaa poro, kinkku ja paprika pieniksi paloiksi. Silppua sipuli. Kuullota sipuli ja paprika öljyssä paistinpannulla muutama minuutti. Silppua persilija ja sekoita kaikki täyteaineet yhteen. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä täyteaineet piirakkapohjalle. Sekoita munakerman ainekset. Kaada täytteen päälle vuokaan ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista ensin uunin alatasolla 200 asteessa 10 minuuttia ja sen jälkeen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia paistamisen jälkeen.

Munkkiniemen rannasta lähti jäät viikko sitten maanantaina, lähes yhdessä yössä. Seuraavana päivänä rannassa oli vielä hiukan jäätä ja lumihilettää, mutta keskiviikkoon mennessä nekin olivat jo sulaneet pois kesän tieltä.

En ole kolmenkymmenen ikävuoteni aikana juuri koskaan perustanut erityisesti kävelylenkeistä, auringonpaisteesta tai merestä. Nyt olen viime viikkoina kokenut pakottavaa tarvetta ja käynyt esimerkiksi viime viikon aikana 5 kertaa kävelyllä auringonpaisteessa merenrannassa. Edes viime viikon maanantain vastaisena yönä iskenyt flunssa ei kyennyt pitämään minua sisätiloissa. Mistä lie johtuu tämä uusi villitys, mutta pääkopalle se ainakin tekee hyvää. :)

Pääsiäinen mökillä

Vaikka tänään kesä on lähempänä kuin minään muuna päivänä tänä vuonna, palaan vielä hetkeksi talvisiin kuviin. Vietin pääsiäisviikonlopun mökillä Pieksämäellä ja siellä lunta vielä piisasi. Kävimme monta kertaa jäällä kävelemässä ja auringonpaisteen kirkkaus oli huikeaa (aurinkolasit oli tietty kotona). Kovaa vauhtia ne lumet ja jäät olivat kyllä sielläkin sulamassa.

Isä laittoi uuden linnunpöntön puuhun. Toivottavasti se saa jo tänä keväänä asukkaita. Sain myös viimein käyttöön koko talven kaapissa odottaneet uudet koristetyynynpäälliset, joihin painoin viime kesänä sukuni mustavalkoisia valokuvia. Niistä tuli aikas nättejä, vaikka itse sanonkin. En tosin itse tehnyt ompelemista enkä painamista, mutta suunnittelu ja materiaalivalinnat on omaa käsialaani.

Paluumatkalla etelään maanantaina iltapäivällä ihana auringonpaiste vaihtuikin nopeasti tähän:

Ei kiva. Onneksi tuollaisia säitä ei kaiketi ole enää kovin paljoa luvassa. Täytyy muuten vielä lopuksi mainostaa, että Heinolassa on nelostien varrella aivan ihana lähiruokatori Heila, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa, jos nillä seuduin reissailee.

Myymälä oli iso ja tarjolla oli yli 200 eri tuottajan tuotteita. Omaan ostoskoriini sujahti ainakin simaa, punaviiniä, juustoa, porkkanasämpylöitä ja pullaa. Aukioloajatkin Heilalla on viikonloppumatkailijaystävälliset, joten luulen, että tämän jälkeen tulen poikkeamaan siellä vielä monesti uudestaan.

Välillä muutakin kuin kivoja juttuja

Olen toisinaan vähän katunut blogini nimivalintaa. En kovin vakavasti, mutta kuitenkin. Välillä tekee mieli kirjoittaa myös niistä vähemmän kivoista jutuista elämässä ja tietysti voinkin kirjoittaa ihan mitä vaan nimestä huolimatta, mutta kuitenkin. Välillä haaveilen myös sellaisesta täysin anonyymista blogista, jonka lukijat olisivat kaikki tuntemattomia, mutta en vieläkään ole oikein selvillä siitä, miten satunnaiset lukijat eksyvät blogeihin. Viimeisin oma blogilöytöni on Nanin blogi Yksin ovella. En taas edes muista mitä kautta sinne päädyin. Eikun muistanpas! Googlasin kirjan Madeleine Hesserus: Paljain jaloin. Ja päädyin Nanin blogiin.

Viime päiviin on liittynyt paljon huolta, pelkoa, murhetta ja paniikkia. Ei mitään vakavaa tai mitään mistä pitäisi huolestua, tavallisia elämän ylä- ja alamäkiä, joita on vaan toisinaan vaikea kestää. Isot tunteet ovat välillä sellaisia tiloja, joissa on vaikea nähdä, että ne ikinä loppuisivat tai päättyisivät. Ilta tuntuu loputtomalta ja yöllä kun yrittää epätoivoisesti saada unta ja lepoa seuraavaa päivää varten, aika suorastaan lentää.

Kun suuret surut saartavat minut, pujahdan ulos, lähden kävelemään ja etsin paikan, josta näkee kauas. Seisahdan mäelle tai meren rannalle ja katson horisonttiin. Hengittelen syvään ja annan tuulen tuulla.
- Eppu Nuotio: Kävellen, Apoteekki 2/2012 -

Ikinä aikaisemmin säätilat eivät ole vaikuttaneet mielialaani niin paljoa kuin viime syksynä ja tänä keväänä, mistä lie johtuukaan. Nyt auringonpaiste kasvoilla tuntuu aivan uskomattoman hyvältä. En ole aikaisemmin myöskään kokenut näin suurta intoa lähteä ulos, mutta nyt olen jo kahtena iltana tehnyt pitkän kävelyn meren rantaan. Eilen kävi niin, että ranta loppui ennen kuin terapiapuheluni ystävälle, joten päädyin vain kävelemään samaa reittiä edestakaisin. Soitin 1,5 tunnin aikana kolmelle ystävälle ja puhuin kaikille samat asiat. Joskus asioiden käsittely vaatii pientä toistoa... :)

Auringonlasku olohuoneeni ikkunasta

Onni on henkilökohtaisen taistelun tulosta. Sen vuoksi on taisteltava ja pantava itsensä likoon. Se vaatii sinnikkyyttä ja toisinaan sen vuoksi on jopa matkustettava toiselle puolelle maailmaa. Oman onnensa toteuttamiseen on osallistuttava lakkaamatta.
- Elizabeth Gilbert: Eat, pray, love - Omaa tietä etsimässä, Otava 2010 -

Yksi asia, joka rauhoittaa ja tekee minut onnelliseksi on hyvä musiikki. Tänä keväänä musiikista on tullut syystä tai toisesta entistäkin olennaisempi osa elämääni (samalla kun kirjojen lukeminen on vähentynyt minimiin).

En yleensä käy kovin paljoa konserteissa tai keikoilla, koska joudun aina jonkun hongankolistajan taakse enkä näe mitään ja tulen muiden tönimäksi ja tallotuksi, mikä on hyvin turhauttavaa. Minua ei silti ollut kovin vaikea puhua ympäri, kun A pyysi mukaansa Sunrise Avenuen keikalle Virgin Oiliin maaliskuun lopussa. Ja olen äärimmäisen iloinen, että lähdin. Paitsi että Virgin Oil on keikkapaikkana yleisön kannalta aivan loistava, myös itse keikka oli hieno kokemus. Sunrise Avenue on tunnettu loistavana live-bändinä eikä aiheetta.

Tiedän, että muutama lukijani jakaa kanssani Sunrise Avenue -innostuksen, joten liitän alle muutamia kuvia keikalta, vaikkakaan ne eivät ole kovin hyviä. Ehkä ne ovat tarpeeksi hämäriä ollakseen semi-taiteellisia. :) Joillakin SA-faneilla on paljon parempia kameroita, sillä YouTubesta löytyy tältäkin keikalta todella hyviä nauhoituksia. Tässä yksi hyvä pätkä: Sex and cigarettes. Itse asiassa käytännössä koko keikka löytyy nauhoitettuna YouTubesta, osissa tosin, jos hakee hakusanoilla Sunrise Avenue 24.3.2012.

Seisoimme A:n kanssa äänimiehen(?) pöydän vieressä

Pojilla oli hauskaa ja se välittyi katsomoonkin.

Nyt pääsiäisen viettoon! Rentouttavaa pitkää viikonloppua kaikille! Itse aion nukkua ja levätä ja ehkä nauttia vähän elämästä. :)

PS. Onko teillä ideoita blogin varmuuskopioinnista? Haluaisin säilyttää varmuuskopiossa blogin ulkonäön enkä pelkkää xml:ää, mutten ole löytänyt vaihtoehtoja. Miten muut olette ratkaisseet varmuuskopioinnin?

Villa Gyllenberg: Koti täynnä taidetta

Koristeellinen portti

Villa Gyllenbergissä Kuusisaaressa on vielä toukokuun loppuun asti Helene Schjerfbeckin taidenäyttely, jonka kävin katsomassa muutaman työkaverin kanssa viime kuussa. En itse ole sen suurempi Schjerfbeck-fani, koska pidän suurinta osaa hänen omakuvistaan lähinnä pelottavina, mutta olin erittäin kiinnostunut näkemään tuon Villa Gyllenbergin.

Tuo viereisen kuvan talo ei ole itse villan päärakennus, joka sijaitsee pidemmällä portista ja näkyy kuvassa oikealla. Täältä löytyy kuva itse villasta sekä mielenkiintoinen virtuaalikierros museossa.

Gyllenbergin taidemuseo on avattu lahjoittajiensa Signe ja Ane Gyllenbergin entiseen kotiin ja se sijaitsee hyvin lähellä Didrichsenin taidemuseota. Museolla on vaikuttava kokoelma mm.suomalaista taidetta yli kahdelta vuosisadalta ja sen Schjerfbeck-kokoelmaa pidetään laajimpana yksityisenä kokoelmana. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Schjerfbeckin syntymästä ja kun Villa Gyllenbergin näyttely päättyy, osa sen omistamista teoksista siirtyy vierailulle 1.6. alkavaan Ateneumin Schjerfbeck-näyttelyyn.

Villa Gyllenberg oli vaikuttava kartano! Oli tosi mielenkiintoista kiertää näyttelyt ja hämmästellä rakennuksen arkkitehtuuria. Maisemat merelle olivat myös niin kauniita, että totesimme kaikenlaisten ikkunakoristeiden olevan tässä talossa täysin tarpeettomia. Museon todellinen aarre varmaankin on Akseli Gallen-Kallelan Ad Astra, joka olikin aika vangitseva kirkkaine väreineen. Schjerfbeck-näytelystä mieleeni jäi erityisesti tietokoneella ollut esitys taiteilijan omakuvien kehittymisestä. Videoesityksessä omakuvat vaihtuivat/muuttuivat sulavasti uusiksi omakuviksi. Mieleen jäi myös nämä taiteilijan sanat, jotka oli maalattu näyttelyn seinälle:

Miten paljon epätäydellisyyteen sisältyykään. Miksi täydellinen muoto on usein niin tylsä?

Koska Kuusisaari on aivan Munkkiniemen lähellä, kutsuin työkaverit näyttelyn jälkeen luokseni kahville. Tarjosin heille coctail-piirakoita, joihin keksin aika makoisat täytteet:

Pestotahna

0,5 dl vihreää pestoa
200 g raejuustoa
200 g yrttimaustettua tuorejuustoa
rouhittua mustapippuria

Sekoita tahnan aineet hyvin keskenään.

Savulohitahna

150 g kylmäsavulohta
200 g maustamatonta tuorejuustoa
tuoretta tilliä
sitruunapippuria

Sekoita tahnan aineet hyvin keskenään.

Nämä käyvät tietysti muihinkin tarkoituksiin kuin karjalanpiirakan päälle.

Taiteen täyteistä kevättä kaikille!

PS. Jos innostuitte Villa Gyllenbergistä, huomatkaa sen aika rajoittuneet aukioloajat ennen kuin päätätte tehdä ex tempore -retken!

Kevät keikkuen tulevi

Kyllä se kevät sieltä tulee. Kävin kameran kanssa kävelyllä Munkassa.

Tähän vuodenaikaan kuuluu aina olennaisesti Sir Elwoodin hiljaiset värit ja Neiti Kevät. Taisin sen vuosi sitten linkittääkin teille jo, mutta tässä nyt uusintana. Ja paljon on viime päivinä radiossa soitettu Tarharyhmän Kevät-biisiä. Olettehan kuulleet Kotiteollisuuden version Tarharyhmän Keväästä? Sekin on tavallaan aika veikeä (ainakin kertosäe). :)

Hän taas tanssii tahtiin valssin

lehmus tuulessa huokailee

vanhan talon puuseinää

aurinko salaa suutelee

Hän on täällä taas

kuinka sua kaipasin

täällä taas

talven yli odotin

ja täällä taas

neiti kevät on tullut kaupunkiin

Murtuu huulet kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut kaupunkiin

Lapset laulaa suvivirren
kuin vanhus maa huokailee
ensimmäisen leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee

Hän on täällä taas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
ja täällä taas
neiti kevät on tullut takaisin

- Sir Elwoodin hiljaiset värit: Neiti Kevät, san. Juha Lehti -