perjantai 22. huhtikuuta 2016

Ilta Ragussa

Täytin kuukausi sitten vuosia ja sain siskoltani lahjaksi elämäni ensimmäisen orkidean. Olen onnistunut pitämään sen hengissä kuukauden ajan, joten toivoa nähtävästi on. Kaunis kukka ilahduttaa minua keittiön pöydällä, johon paistaa aamuaurinko.


Juhlin vuosipäivääni Ragussa, jossa saimme pöydän lasikaton alta sisäpihalta. Valo tulvi sisään isoista ikkunoista ja ihailimme vanhojen talojen sisäpihaa. Söimme kolmen ruokalajin yllätysmenun, joka oli melkein yhtä hyvä kokemus kuin edellisenikin lokakuussa.

Tälläkin kertaa aluksi pöytään tuotava leipäkori oli herkullisuudessaan kuin yksi ruokalaji. Se sisälsi neljää erilaista leipää ja levitettä, joita oli kiva napostella alkuruokaa odotettaessa. En enää muista mitä ruokia yllätysmenuun kuului sinä päivänä, mutta ruoka ja viinit olivat kyllä hyviä.


Jälkiruoka oli meille kaikille vähän pettymys siksi, että se sisälsi lakritsia ja valkosuklaata, kun odotimme enemmänkin jotain suklaista ja makeaa. Makuyhdistelmiltään lakritsijälkkäri oli kuitenkin onnistunut ja itselleni lakritsi maistuu, toisin kuin pöytäseurueelleni. Sinänsä lakritsi on mielestäni uskalias valinta yllätysmenun jälkkäriksi, sillä se jakaa mielipiteitä voimakkaasti.


Iltamme oli onnistunut ja meillä oli oikein hauskaa tummuvan taivaan alla. Edelleen tykkään kovasti Ragusta.

Niihin aikoihin taisi sataa tämän talven viimeiset lumet, sillä yksi kaunis aamu otin kuvan lumen koristelemista oksista.


On silti kivaa, että lumi on enää pelkkä muisto ja nurmikot alkavat jo vihertää. Kesä on ihan kulman takana! Ihan vielä en ole uskaltanut viedä talvitakkia ja -kenkiä varastoon, sillä aamut ovat olleet epävakaisia. Luulenpa, että saamme vielä vappuna perinteiset rakeet taivalta!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Teekoulutus Forsmanilla

Eräänä iltana maaliskuussa suuntasin kulkuni Vantaalle Forsmanin teetehtaalle. Olin varannut ystävilleni ja itselleni teekoulutuksen.


Forsmanin teetehtaan yhteydessä on teekauppa, joka on suurin, jossa olen ikinä käynyt. Tilaa hallitsevat korkeat hyllyt täynnä punaisia teepurkkeja sekä valmiiksi pakattuja teepusseja ja kaikkea mahdollista teehen liittyvää tavaraa kuten upeita teekannuja ja kauniita mukeja.


Istahdimme valtavan, yhdestä puusta veistetyn ja kaukomailta tuodun, pöydän ääreen kuulemaan tietoja Forsmanin toiminnasta sekä teen valmistuksesta ja käytöstä. Teen valmistuksesta olin kuullut jo kattavasti Théhuoneen teekoulutuksessa, josta kerroin teille helmikuussa täällä.

Vihreää teetä tarjoiltuna kuohuviinilasissa

Sen sijaan en juurikaan tiennyt ennestään mitään Forsmanin yrityksestä ja moni tieto nostikin hämmästyneen ilmeen kasvoilleni. Forman on kotimainen teeyritys, jolla on yli 30 vuoden historia takanaan.

He jälleenmyyvät ja valmistavat yli 500 erilaista teetä ja - tämä tieto on erityisen hämmentävä - 70 prosenttia heidän kauttaan kulkevasta teesta menee vientiin muun muassa Venäjälle ja Keski-Eurooppaan. Ulkomailla heidän teetään myydään erilaisten brändien nimillä, joten olen vallan hyvin saattanut juoda ja jopa ostaa kotiin Forsmanin teetä ulkomailta!

Valkoista teetä

Parituntisen tietoiskun aikana saimme maistella erilaisia teitä ja niiden kanssa syötiin pieniä suolaisia ja makeita suupaloja. Tietoiskun meille piti teeasiantuntija, joka toimii myös uusien tee-erien maistajana Forsmanilla. Siinäpä vasta ammatti!

Pääsimme maistamaan myös itselleni uusia tuttavuuksia kuten pu'eria sekä matchaa. Pu'er tuoksuu voimakkaasti navetalta, mutta maku on lempeä. Se jakoi seurueemme mielipiteet, mutta itse pidin siitä. En kuitenkaan ostanut sitä kotiin, sillä pu'erin vaatima esihuuhtelu tuntui jotenkin liian hankalalta. Usein kun juon teetä, arvostan sitä että saan kupin pian hautumaan.

Matchasta pidin myös varsinkin sen monikäyttöisyyden takia. Vihreästä teestä jauhettua matchaa voi sekoittaa melkein mihin tahansa ja se sisältää kaikki teen hyvät ainesosat. En ostanut sitäkään kotiin, sillä kaiken terveellisen lisäksi se sisältää myös aimoannoksen kofeiinia ja L-teaniinia, joiden piristävä vaikutus on itselleni liian suuri.

Teelaattoja

"Onneksi" kuitenki löysin vaikka mitä muuta ostettavaa... Teekoulutukseen osallistuvat saavat -10 % ostoksistaan ja hyödynsin etua oikein kunnolla hankkimalla varastoon yhdeksää teetä. Lisäksi ostin töihin lasisen ison teekupin, jossa on myös lasinen teesihti. Näillä pärjää hetken aikaa! :)

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Keittiöoppeja

Olen kovasti tykästynyt valkoiseen pizzaan, jonka reseptin jaoin teille pari vuotta sitten täällä. Kun näin Kodin Kuvalehdessä valkoisen pizzan reseptin vähän erilaisilla täytteillä, halusin heti kokeilla. Siinä pizza päällystettiin paahdetulla punasipulilla, parmankinkulla ja lehtikaalilla. Hyvä yhdistelmä!


Valkoinen lehtikaali-kinkkupizza

Pohjaan käytin vanhaa hyväksi havaittua reseptiä, joka löytyy täältä.

Täyte
2 punasipulia
3 valkosipulinkynttä
2 lehteä lehtikaalia
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
120 g ranskankermaa
1 dl siemeniä (esim. salaattisiemeniä, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä)
1 pkt ilmakuivattua kinkkua

Kuori ja viipaloi sipulit. Kuori ja murskaa valkosipuli. Sekoita niiden joukkoon kulhossa öljy ja suola. Levitä kaulitulle pizzataikinalle ranskankerma sekä sipuliseos. Paista pizzaa 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Revi lehtikaali pieniksi paloiksi ja kierittele palat oliiviöljyssä. Nosta pizza uunista ja asettele  päälle ilmakuivattu kinkku, lehtikaalin palaset ja siemenet. Jatka paistamista vielä muutama minuutti.

Kokeilin viime viikonloppuna myös toista uutta reseptiä, Kotilieden mango-kanelitorttua, jonka herkullisen kuuloinen resepti on hihkunut huomiota itselleen reseptikansiostani jo pari vuotta. Itse resepti löytyy täältä ja tarjosin sitä muutamalle työkaverille, jotka kävivät luonani kylässä.


Tykkään marenkipäällysteisistä kakuista, mutta haasteena niissä on se, että kakkua ei voi tehdä edellisenä päivänä. Tämän kanssa tein niin, että tein pohjan ja vaniljakreemin edellisenä päivänä ja ennen tarjoilua pilkoin mangon ja paahdoin marengin. Toimi ihan hyvin!

Tämä kakku kyllä muuten opetti paljon asioita... Ohjeessa käskettiin kaulita taikina, mikä tuntui liian hankalalta, joten oikaisin painelemalla taikinan käsin vuokaan sillä seurauksella, että valmista kakkua oli  vaikea saada irti kakkuvuoasta. Hups!

Lisäksi käytin tuoretta mangoa, mikä ei myöskään ollut ihan loppuun asti harkittu juttu, sillä kaupasta ostettavat mangot ovat yleensä raakoja. Suosittelen siis käyttämään säilykemangoa, joka ainakin on pehmeää ja mehukasta. Itse laitoin kakkuun myös tuoretta ananasta kun havaitsin mango-idean olleen huono. Ananas toimi myös hyvin.

Kolmas oppi on luottaa jatkossakin vaistooni. Mietin nimittäin vaniljakreemiä tehdessäni miksi upean runsas vaniljan maku peitetään kanelilla. Tein silti ohjeen mukaan, mutta epäilen, että kakku olisi parempi jos kanelin jättäisi pois. Uskon, että vaniljan maku sopisi hyvin marenkiin ja mangoon. Täytyy joku kerta kokeilla!

Kokonaisuus oli näistä opeista huolimatta herkullinen. :)

torstai 7. huhtikuuta 2016

Minä olen muistanut...

...teitä monina päivinä viime viikkoina, kun olen kokenut paljon kivoja juttuja, mutten ole ehtinyt raportoida niistä täällä blogin puolella. Toivottavasti nyt vähän rauhoittuisi ja ehtisin jakaa teidän kanssa enemmän.


Pääsiäinen tuli, oli ja meni. Sain pitkäperjantaina ruokavieraita, kun isä ja sisko tulivat kylään. Kokkasimme yhdessä täytettyjä paprikoita (jaan reseptin kanssanne myöhemmin) sekä karitsan kareeta ja maa-artisokka-palsternakkapyreetä Hesarin reseptillä. Karitsasta tuli aivan tajunnan räjäyttävän hyvää. En ole ikinä syönyt niin hyvää karitsaa. Maa-artisokka-palsternakkapyreestäkin tuli maistuvaa, mutta en kyllä saanut Hesarin ohjeella kuorittua maa-artisokkia keittämisen jälkeen.

Jälkiruoaksi leivoin DaCapo-banaanikakkua K-ruoka-sivuston reseptillä, johon törmäsin Hulin blogissa. Vinkkinä voin sanoa, että kuorrutus jähmettyy suhteellisen nopeasti, joten sen levittämisessä kannattaa olla ripeä, jos mielii tasaista kuorrutusta. Maku oli täyteläisen suklainen ja kakku maistui oikein hyvältä seuraavanakin päivänä.


Itselleni tein pääsiäisenä jokavuotista herkkuani pashaa hyväksi todetulla reseptillä, jonka olen teille jo aiemmin jakanut täällä. Vaan somevirrassa törmäsin uuteenkin reseptiin, jota oli uteliaisuudesta pakko kokeilla. Hanna Jensenin pashareseptissä (kuva oikealla puolella) on vähemmän kuohukermaa ja enemmän maitorahkaa, jonka johdosta siitä tuli tahmeampi ja rahkamaisempi kuin aiemmalla reseptilläni. Tuunasin Hannan reseptiä sekoittamalla massaan mantelirouhetta, sillä tykkään rouskuvasta pashasta. Molemmat pashat ovat hyviä, mutta suutuntuma on hieman erilainen.

Pääsiäisvapaiden ensimmäiset päivät olivat täynnä tapahtumia, mutta ehdin pihistää pienen hetken itsellenikin ja harrastaa japanilaista origamitaidetta. Sain E:ltä lahjaksi paperintaittelupakkauksen, jossa on ohjelehti sekä erikuosisia papereita. Toistaiseksi vasta sammakko (alla kuvassa) on onnistunut, mutta lentokone ja kala vielä etsivät oikeaa muotoaan. Sammakko myös pomppii.


Kevään valo on virkistänyt itse kunkin olemusta ja energiaa riittää ihan eri tavalla kuin kuukausi sitten. Luonnon heräämistä on hauska seurata, vaikka tunnistankin itsessäni joka keväisen kärsimättömyyden: eikö ruoho ja puut vieläkään viherrä? Täytyy ihan muistuttaa itseä, että nyt on kuitenkin vasta huhtikuun alku.


 Mukavia kevätpäiviä!