sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Prinsessoja ja prinssejä

Haaveilen aika usein sellaisesta viitseliäisyydestä, että saisin kirjoitettua blogipostauksia vielä samana iltana kun jotain kertomisen arvoista on tapahtunut. Sitä tapahtuu todella harvoin, mutta tänään on sellainen ilta.

Osallistuin tänään vauhdikkaille kolmevuotissynttäreille, joiden sankarilla on meneillään prinsessa-vaihe. Lahjan ostaminen oli siis tällä kertaa tavallistakin mieluisampaa. :) Kummityttöni sai pitkän harkinnan jälkeen lahjaksi laukun, jonka sisältä löytyi prinsessaharja, vaaleanpunainen panta, sydänkaulakoru, Pikku Myy -heijastin sekä siilipehmolelu.


Laukku varsinkin oli hitti ja se piti ottaa tiukasti mukaan, kun lapsoset rauhoittuivat katsomaan Tohtori Sykeröä TV:stä. 


Nuorimman kummipoikani 1-vuotismerirosvo-synttäreitä vietettiin puolestaan elokuussa. Jaamme hänen äitinsä kanssa rakkauden Ranskaan ja ranskankieleen, joten vein pojalle lahjaksi Sophie la Girafe -sarjaan kuuluvan vesilelun. Tiedättehän Sophie la Girafen kavereineen? Se on 1961 Pariisissa syntynyt lastenlelusarja, jonka Suomen nettisivut löytyvät täältä. On ollut hauska lueskella Visuaalisesti vaativan blogista juttuja suloisesta Sophiesta. Visuaalisesti vaativa nimittäin suunnitteli Suomen Sophielle hauskan kassin. Ymmärtääkseni Sophie-purulelu on ollut myös kovasti kummipoikani suosiossa.


Pianhan onkin taas jo joulu ja pääsee joululahjaostoksille... Mitäköhän hauskaa sitä seuraavaksi keksisi?

tiistai 25. syyskuuta 2012

Helsingin kattojen yllä

Välillä tekee mieli katsella maan matosten sijaan ylös taivaisiin. Tiedättehän, näin:

Tässä mä tsiigailen!

Itsekin pääsin elokuussa nauttimaan huikeista näköaloista Sokoksen Loiste-ravintolassa, jossa osallistuin erääseen kokoukseen.



Välillä tulee kuitenkin katsottua pelkästään jalkoihin. Tai enemmänkin niiden alle. Helsingistä löytyy näinkin houkutteleva hiekkarannan pätkä Tervasaaren lähistöltä.


Mutta näitä kavereita ei paljoa hetkauta hiekkarannat kuin taivaanrannatkaan.

 
(Ai miten niin jokaisessa kirjoituksessa pitää olla jokin punainen lanka?)

maanantai 24. syyskuuta 2012

Mökkireissu

Taannoinen mökkiviikonloppu A:n kanssa oli niin mukava, että siitä riittää kerrottavaa vielä toiseenkin postaukseen.

Saavuimme mökille illalla ja kun A meni laittamaan tulet saunaan, pyöräytin uuniin sienipiirakan kantarelleista, jotka löysimme lähiruokatori Heilasta.

Sienipiirakka

1 pkt piirakkataikinaa (pakaste)
1 l kantarelleja, tatteja tai muita sieniä
2 kesäsipulia varsineen
öljyä tai voita
valkopippuria ja suolaa
200 g kantarellisulatejuustoa
1 dl kevytkermaa
3 munaa

Esikypsennä piirakkavuokaan levitettyä piirakkapohjaa 10 min. 200 asteessa. Sillä välin silppua sipulit ja sienet. Kuullota ne rasvassa. Lisää joukkoon kerma ja sulatejuusto ja kuumenna, kunnes juusto sulaa. Anna jäähtyä. Sekoita munat jäähtyneeseen täytteeseen. Kaada täyte esikypsennetylle piirakkapohjalle ja paista vielä noin 20 minuuttia.
Illalla pelattiin huojuvaa tornia. Taidettiin pelata kolme kierrosta. Olen unohtanut kumpi voitti, mutta sehän nyt ei pääasia ollutkaan.


Metsässä ihmeteltiin syksyn kauneutta.





Lauantaina syötiin herkullista teriyakilohta, kun olimme ensin löytäneet teriyakikastiketta kaupasta. Se ei ollutkaan niin helppoa kuin urbaani ihminen olisi voinut kuvitella. Eikö teriyakikastike ole jo aika tavanomainen elintarvike? Yllättäen ilmeisesti ei ainakaan Kangasniemellä. :)
Teriyakilohi

kirjolohifilee
0,5 dl teriyakikastiketta
1 rkl punaviinietikkaa
2 tl wasabitahnaa
2-3 rkl seesamin- tai auringonkukansiemeniä

Sekoita teriyakikastike, etikka ja wasabi keskenään. Kaada seos laakeaan uunivuokaan ja nosta kalafilee marinoitumaan vuokaan nahkapuoli ylöspäin. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään tunti. Kaada marinadi pois (tai tee kuten me ja jätä marinadi vuokaan ja kaada seuraksi 1 dl sienipiirakasta ylijäänyttä kermaa) ja nosta kala takaisin vuokaan nahkapuoli alaspäin. Ripottele päälle seesamin- tai auringonkukansiemeniä. Paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.
Hirrrrveen hyvää!



Sunnuntaina paluumatkalla päätimme poiketa Juvalla sijaitsevan Vehmaan kartanon kautta. Kartanon teehuoneella tarjoillaan täydellinen englantilainen iltapäivätee. Kirjoitin Vehmaan kartanosta ja sen teemaailmasta heinäkuussa täällä.

Sokerikin voi olla kaunista.
Viikonloppu täynnä elämyksiä!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sunnuntai suolla

Tai oikeasti lauantai, mutta sunnuntai rimmasi otsikkoon paremmin. :) Vietin siis erään syksyisen viikonlopun mökillä Pieksämäellä ja lauantaina suuntasin ystäväni A:n kanssa suolle. Kiersimme Tahinlammen ympäri pitkospuita pitkin. Reitti oli noin kolmen kilometrin pituinen ja sen varrelle mahtui varsin erilaisia maisemia.

Ikivanhat pitkospuut

Näitä karvamatoja näkyi pitkospuilla useita. Mitäköhän lajia ovat? Ilmeisesti viihtyvät erityisesti soilla. Hakeutuvat silti pitkospuille.

Karvamato

Suolla kasvoi paljon erilaisia marjoja ja kävimme A:n kanssa pitkän keskustelun siitä mikä on mikä. Uskaltauduin maistamaan punaisia marjoja, joita arvelin karpaloiksi (eihän yksi marja voi aikuista tappaa, eihän?). Myöhemmin kotona varmistui, että karpaloni todella olivat karpaloita, vaikkakaan eivät vielä täysin kypsiä. Variksenmarjojakin näkyi paljon. Mustikkaa erehdyttävästi muistuttava juolukka kasvoi myös runsaana Tahinlammella. Niitä en maistanut, sillä elin harhakäsityksessä, että ne olisivat myrkyllisiä. Elokuun Kotiliesi-lehti korjasi kuitenkin luuloni.
Juolukkaa ei juuri talousmarjana arvosteta, ja onpa sitä pidetty myrkyllisenäkin. --- Juolukkaa käytetään yleisesti kaikkialla muualla pohjoisen havumetsän alueella arvostettuna talousmarjana. Suomen juolukka on tosin vetisempää kuin muualla, mutta C-vitamiinia siinä on silti runsaasti, enemmän kuin mustikassa. --- Suomessakin juolukka olisi hyvin käyttökelpoinen sekamarja mustikan, variksenmarjan tai mustaherukan kanssa.
- Kotiliesi nro 17, 21.8.2012 teksti: Timo Nieminen -
Karpaloita

Varma kastuminen odotti epäonnista horjahtajaa. Me pysyimme kuitenkin kuivina ja tasapainossa pitkospuilla.

Vähän uudemmat pitkospuut

Naava on puhtaan ilman merkki.



Tästä ei enää päässyt eteenpäin varpaita kastelematta, joten käännyimme takaisin ja valitsimme toisen reitin järven ympäri.




On hienoa, että näitä pieniä retkikohteita pidetään yllä ja niistä huolehditaan. Kaupunkilaiselle tällainen pitkospuukävely on aina pieni elämys. :)

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Uusia ideoita

Kävin sunnuntaina ensimmäistä kertaa Kaapelitehtaalla ja Design Market -messuilla Piikkipaatsaman kanssa. En tehnyt itse suuria ostoksia (ensimmäistä joululahjaa lukuunottamatta), mutta Piikkipaatsama teki ja hän lupasi kirjoittaa niistä vielä oman postauksen. Muutamia hauskoja ideoita ja kauniita esineitä ensikertailaisen matkalle kuitenkin sattui. Niitä tässä seuraavaksi.

Kekseliäästi päällystettyjä tuoleja

Kooky Gemsin kauniita koruja


Mokolla oli söpö kahvila markkinoilla.

Terraviivan ihania laattoja olen ihastellut aiemminkin.

Lisäksi mieleen jäi vielä Balabinin herkät lintumaalaukset. Niistä en kehdannut ottaa kuvaa, mutta nettisivuilta saa hieman käsitystä niiden väri- ja aihemaailmasta.

Muutenkin syksy inspiroi monella tavalla. Petra Pauliina esitteli blogissaan oivallisen pöytäkoristeidean syksyn juhliin. Siinä nurin käännettyjä viinilaseja käytetään kupuna syksyisille esineille kuten kävyille tai pihlajanmarjatertuille. Viinilasin jalan päälle voi asettaa kauniin kynttilän. Käykääpä vilkaisemassa!

Sain Heidiltä lahjaksi viime viikolla hauskoja Vacu Vin -merkkisiä viinilasinmerkitsijöitä.



Ihania otuksia! Pitäisiköhän tässä ihan juhlat järjestää, jotta voisin testata ihan käytännössä paitsi Petra Pauliinan esittelemää viinilasikoristeideaa myös näitä suloisia viinilasinmerkitsijöitä... :)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Tapahtumia tapahtumia!

Oih, olen kokenut viime päivinä paljon hienoja hetkiä toistaan hauskemmissa tapahtumissa!

Keskiviikkona olin Heli Kajon keikalla Le Bonkissa. Pidän Helin keväällä julkaistusta levystä, vaikka biisien kepeät sävelet eivät mielestäni aina olekaan kovin synkronissa melankolisiin sanoituksiin. Näin Helin nyt ensimmäistä kertaa livenä ja tykkäsin kovasti. Artistina hän on selkeästi enemmän live-esiintyjä kuin levylaulaja. Hänellä on kaunis ääni, joka tulee paremmin esille keikalla.














Keikka oli hieno elämys ja yleisö oli täysillä mukana menossa, mikä oli ihanaa. Hauskinta keikalla oli kuitenkin Helin höpsöt välispiikit. :) Ihana suloinen Heli.

Torstaina oli Helsingissä Nelosen järjestämä ilotulituskilpailu, josta kuulin Heidiltä. Jostain syystä kaikki mainokset tapahtumasta olivat menneet minulta ihan ohi, joten on hyvä, että on raumalaisia ystäviä, jotka kertovat mitä pääkaupungissa tapahtuu. Heidi oli Helsingissä käymässä ja menimme siis ihailemaan tulitöitä Hietalahden uimarannalle. En ollut käynyt aiemmin sielläkään, joten oli kivaa viimein paikallistaa tuo ranta. Viisi kilpailijaa lähetti ilmaan upeita raketteja. Esitys kesti yhteensä tunnin verran, joskin jokaisen esityksen jälkeen oli pitkä tauko.





Perjantai-iltana osallistuin Helsinki Comedy Festivaaleille menemällä katsomaan Niko Kivelän ja Sami Hedbergin stand up -shown Virgin Oilissa. Esitys oli aivan hulvaton. Nauroin ensimmäisen viiden minuutin jälkeen vedet silmissä ja kaivoin nenäliinaa laukusta. Olen aikaisemmin nähnyt molempia erikseen, mutta nyt he esiintyivät yhdessä, mikä todellakin takasi tuplahauskuuden. Nauraminen on ihanaa! Tässä teidänkin iloksi YouTubesta löytämäni pätkä molempien omista esityksistä vuosien takaa.


Tänään lauantaina kävin katsomassa Boston baletin vierailunäytöksen Kansallisoopperalla. He esittivät neljä pienoisteosta: Wheeldonin Polyphonia, Elon Plan to B, Pickettin Tsukiyo ja Forsythen The Second Detail. Tässä maistiaisia jokaisesta teoksesta.

Mieleenpainuvin oli tuo videossakin soinut musiikki, joka kuului Elon teokseen ja on Heindrich Ignaz Franz von Bieberin sävellys. Esitys oli nautittava ja Boston baletin tanssijat upeita. Tällä kertaa kuitenkaan mikään teoksista ei sykähdyttänyt ja puhutellut minua erityisesti.
 
Sen sijaan uusi ravintolatuttavuus, jossa vierailin L:n kanssa ennen esitystä oli sitten senkin edestä mieleen painuva. Söimme töölöläisessä Ravintola Aitossa suussa sulavan illallisen, hintalaatusuhteeltaan yhden elämäni parhaimmista. Tänne hetipian uudestaan! Otin kuvan jälkiruuastani, joka oli karviaissorbettia ja lämmin valkosuklaamuffinssi.


Nyt nukkumaan ja huomenna Piikkipaatsaman kanssa brunssille Dylan Pinkiin!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Syksy on täällä

Olen jo monta viikkoa odottanut malttamattomana syyskuun alkua, sillä silloin voi kai virallisesti (ja ilman julkista paheksuntaa) iloita syksyn alkamisesta. Lauantaina, 1. syyskuuta, olin varattu muissa riennoissa (niistä lisää myöhemmin), joten syksyfiilistelyt jäivät sunnuntaihin. Tänään kaivoin esille kynttilät ja tein muutaman asetelman.


 

Olen aina rakastanut ruskan värjäämiä vaahteranlehtiä. Teini-iässä kuivasin niitä kirjojen välissä ja koristelin niillä huoneeni seiniä. Asuessani ensimmäisessä omassa kodissani hankin ylläolevissa kuvissa näkyviä muovisia vaahteranlehtiä, jotka ovat riittävän aidon näköisiä. Niissä on monta hyvää puolta: oikeiden lehtien värit haalistuvat nopeasti ja ne eivät kestä pölyjen pyyhkimistä. Nämä ovatkin kestäneet käytössä jo monta vuotta.

Syksy, tervetuloa - olen valmis!

Tällainen liekehtivä taivas nähtiin Munkassa viime viikolla.