keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Taitava Ismo

Vielä ehtii! Nimittäin Ismo Höltön valokuvanäyttelyyn Ateneumiin. Kävin itse siellä vasta (ei mitenkään taas jäänyt viime tippaan tämä käynti...) ja olen todella vaikuttunut hänen valokuvistaan. Näyttely on yllättävän iso, lähes koko yläkerran kokoinen ja kuvia on paljon. Kuvat ovat todella tarkkoja (ja isoja) ja yksityiskohdat mielenkiintoisia.


Kuvat on otettu pääasiassa 60-luvulla ja ne esittävät sekä maalaisia että kaupunkilaisia, aikuisia ja lapsia. Toisissa kuvissa poseerataan, toiset ovat mainioita tilannekuvia. Kaikki kuvat ilmentävät aikaansa, vaikka joukossa on sellaisiakin kuvia, jotka voisi ottaa tänä päivänä. Se oli hämmentävää, sillä siitä huomasi kuinka vähän tietynlainen vaatemuoti loppujen lopuksi on muuttunut vuosikymmenissä. Höltön valokuvat ovat mielenkiintoinen piipahdus 60-luvulle ja muistutus siitä kuinka tuore asia kaupungistuminen Suomessa on.


Näyttely on viimeistä päivää auki sunnuntaina. Tämä todella kannattaa nähdä!

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Päivä Galwayssä ja Moherin jyrkänteillä

Bunrattyn linnalta suuntasimme rannikon nähtävyyksien kautta pohjoiseen kohti Galwayta, jossa vietimme seuraavan yön. Aika moni amerikkalaisista romanttisista elokuvista pitävä tunnistaa tuon kaupungin nimen, sillä PS. I love you -elokuvan unohtumattomassa kohtauksessa lauletaan Galway girlistä.


Tuo biisi on aika koukuttava rallatus, eikö vaan? Galway on mukava pikku kaupunki, jossa on muutaman kadun kokoinen kävelykeskusta kauppoineen. Talojen julkisivut olivat varsinainen nähtävyys, sillä ne olivat kirkkaiksi maalattuja ja varsin kauniita.


Kävimme muutamassa kaupassa ihailemassa Galwayn sormuksia, tuota 1600-luvulta peräisin olevaa koruaihetta, jossa kaksi kättä pitelee sydäntä, jonka päällä on kruunu. Teimme muutamia matkamuisto-ostoksia ja minä ostin hauskan mustaa lammasta esittävän kännykkäkorun.


Tuloiltanamme söimme ensimmäisen pubiateriamme Eyren aukion laidalla olevassa The Skeff -pubissa. Tai oikeastaan se mielestäni kyllä oli ravintola, joka oli sisustettu pubiksi, sillä ruokalista oli liian laaja ja tasokas ollakseen "pelkkä" pubi. No, oli mikä oli, paikka oli joka tapauksessa aika iso ja vähän sokkeloinen sekä miellyttävän kotoisaksi sisustettu. Söimme muun muassa friteerattua brie-juustoa. Voitte varmasti arvata, että oli hyvää!


Monessa pubissa oli Irlannissa tarjolla erilaisia patoja ja stroganoffeja (kuten alla). Galwayn iltana otin itse pihvin bataattiranskalaisilla. Yhdessä paikassa söimme chicken pie'n (kanapiirakka), joka olikin mielenkiintoinen versio piirakasta, sillä pohja oli laitettu "täytteen" päälle kanneksi ja kanakastike löytyi lehtitaikinan alta hautumasta. Pubiruoka oli ihan hyvää ja ainakin täyttävää!


Monet Irlannin länsirannikolla vierailevat käyvät ihailemassa maisemia Moherin jyrkänteillä (Cliffs of Moher). Meillä kävi sikäli huono tuuri, että juuri kun olimme kiipeämässä jyrkänteille, alkoi sataa. Maisemien ihailu jäi siis muutaman valokuvan ottamiseen. Sateenvarjo oli ihan turhake, sillä tuuli piti huolen, että vesisade varmasti saavutti kohteensa tehokkaasti ja varmasti.


Maisemat olivat kyllä mahtavat enkä ihmettele, että Moherin kalliot ovat yksi Irlannin suosituimpia nähtävyyksiä. Ne kohoavat jopa parin sadan metrin korkeudelle. Kallioiden läheisyyteen on rakennettu turistikeskus, jossa voi tutustua kallioiden historiaan, geologiaan ja biologiaan. Lunnit, ne linnut siis, viihtyvät näillä nurkilla myös, mutta sateen aikana niitä ei kuitenkaan näkynyt. Olivat varmaan jossain kallionkolossa sateensuojassa.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Bunrattyn linnassa Irlannissa

Vietimme Irlannin matkalla ensimmäisen yön Limerickin kaupungissa Irlannin länsirannikolla. Tiesimme, että tulemme saapumaan myöhään perille, joten olimme valinneet hotellin käytännöllisyyden perusteella: myöhään auki oleva respa, ilmainen parkkipaikka ja hotellin sijainti lähellä maantietä, jota pitkin saavuimme. Kilmurry Lodge Hotel täytti kaikki nämä.


En odottanut hotellilta paljoa, mutta jälkikäteen ajateltuna pidin meidän Limerickin hotellista kaikkein eniten. Huoneeni oli hiljainen, suihkusta tuli lämmintä vettä ja kaikki muukin toimi niin kuin pitää. Bonuksena hotelli oli sisustettu tunnelmallisesti, ei mitenkään modernisti, mutta se oli yleisilmeeltään kotoisa. Aulan vieressä oli irlantilainen pubi, jossa matkaseuralaiseni kävivät nauttimassa ensimmäiset Guinnesit. Itse olin niin poikki, että kaipasin pikaisesti nukkumaan.

Yleisiä tiloja hotellissa

Kilmurry Lodge -hotellissa söimme ensimmäisen oikean irlantilaisen aamupalamme, joka on... hmmm... aika raskas. Se sisältää pekonia, munakokkelia ja erilaisia makkaroita (tummempi on verimakkaraa ja vaaleampi ilman verta). Tarjolla oli myös myslejä, jugurttia ja tuoretta hedelmäsalaattia sekä erilaisia leipiä ja croisantteja. Poikkeuksetta missään kolmesta hotellistamme ei tarjoiltu leikkeleitä, juustoja tai kasviksia. Ne eivät selvästi kuulu aamiaiseen Irlannissa. Minua ei haitannut, sillä nämäkin maistuivat hyvin.

Aamiaisen jälkeen ajoimme Bunrattyn linnalle, jonne oli matkaa puolisen tuntia. Linna oli pienehkö verrattuna esimerkiksi Suomen pystyssä oleviin linnoihin, mutta mahtava näky silti.

Bunratty Castle on rakennettu 1400-luvulla ja sisustettu ajan mukaiseksi. Siellä pidetään joka ilta keskiaikajuhlia, joihin voi varata netistä lipun. Se vasta olisi elämys! Me olimme liikkeellä aamulla, joten juhlat jäivät väliin.

Linnaa ympäröi iso puistoalue, folk park, jonne oli kerätty paljon vanhoja rakennuksia Irlannin eri kolkista vähän samaan tyyliin kuin Seurasaaressa Helsingissä. Siellä pääsi hyvin 1800-luvun tunnelmaan! Puistossa oli vanhoja maataloja sekä jopa pieni kylän raitti kauppoineen. Tuolla linnan nettisivuilla on muuten hauska video, jossa esitellään linnaa ja sen ympäristöä. Bunrattyn linna ja sen puisto olivat mielenkiintoinen vierailukohde ja voin suositella niitä kaikille, jotka liikkuvat seudulla.


Hienot näkymät linnan tornin huipulta

Folk parkissa kierrellessä Irlannin vihreys kävi hyvin selväksi. Vierailupäivänämme tuli pieniä sadekuuroja aina välillä, joten kasvillisuus oikein kiilsi vihreyttä ja runsautta. Puisto oli kaunis, sokkeloinen ja monipuolinen. Siellä olisi voinut viettää tuntikausia tutustuen eri taloihin ja ihastellen eläimiä. Näimme ainakin possuja, kanoja ja hevosia.

Bunrattyn linnalta lähdimme ajamaan Ennisin söpön kylän kautta luoteeseen Moherin jyrkänteille. Ilma oli tuona päivänä aika epävakaa ja havaitsimme pian linnalta lähdettyämme, että oli satanut myös rakeita, sillä maassa oli valkoista. Se oli aiheuttanut kymmenen auton ketjukolarin, jonka ohi ajaminen pisti aika hiljaiseksi.

Meidän kokemuksen mukaan tiet Irlannissa olivat hyväkuntoisia, mutta kapeita. Se aiheutti pieniä haasteita kun vasemmanpuoleisen liikenteen takia oli vaikea hahmottaa auton leveyttä. Onneksi pikkuteiden reunoissa oli heijastinkorokkeita, joiden ansiosta kuuli tärinä-äänen, jos ajoi liian reunassa.

Tyypillinen pienempi maantie

Teillä oli hyvin opasteita ja suunnistaminen oli kartan avulla suhteellisen helppoa kun tottui siihen, että kylteissä oli paikannimet ensin iirinkielellä ja vasta sitten englanniksi.

Irlannin moottoriteillä on muutamien eurojen tietulleja, joista löytää lisätietoa täältä. Normaalisti ne ovat tavallisia tietulleja, joista ei päässyt etenemään maksamatta. Sen sijaan Dublinin kehätiellä on elektroninen tulli, joka lukee rekisterinumeron ja tullimaksu täytyy käydä maksamassa erikseen joko netissä tai huoltoasemalla (tai saa sakot, jotka löytävät perille myös vuokra-autoille).

Nämä huoltoasemat piti olla merkitty tietyllä kyltillä, mutta sellaisia payzone-kylttejä emme kyllä nähneet missään. Lisäksi kannattaa huomioida, että kehätiellä ei ole huoltsikoita, mutta niitä löytyy ainakin muiden moottoriteiden varrelta. Vaikutti siltä, että tullin pystyi maksamaan mille tahansa huoltoasemalle, oli payzone-kylttiä tai ei (tai sitten meillä vaan kävi tuuri, kun satuimme juuri niille huoltoasemille, joilla maksu onnistui).

tiistai 5. toukokuuta 2015

Automatkalla Irlannissa

Piipahdin vappuna Irlannissa! Vuokrasimme seurueeni kanssa auton ja ajoimme Dublinin lentokentältä länsirannikolle Limerickiin. Sieltä jatkoimme matkaa rannikon kautta Galwayhin, josta suuntasimme takaisin Dubliniin. (Tarkka reitti: Dublin - Limerick - Bunratty castle - Ennis - Cliffs of Moher - Aillwee cave - Galway - Clonmacnoise - Dublin)

Kotimaan sateisten päivien jälkeen oli kiva huomata, että kyllä se aurinko jossain lymyää: täytyy vain mennä tarpeeksi korkealle sitä katsomaan.


Myös Irlantiin oli ennustettu vesisateita ja saimme todella hämmästellä sitä, miten nopeasti ilmat vaihtelivat. Yhdessä hetkessä saattoi olla kaunista ja aurinkoista ja kahden minuutin päästä iskeä rankkasade. Hämmentävää, mutta se myös helpotti suuresti kun saattoi aavistaa auringon kohta jälleen paistavan.

Maisemat reitillämme olivat mahtavia. Kaikkialla oli vihreää eikä se taida turhaan olla Irlannin väri.

Burrenin seudulla

Välillä siis satoi vettä...


... ja välillä paistoi aurinko.

Shannon-joki

Matkan varrella pysähdyimme Ennisin idyllisessä kylässä, joka osoittautui varsin somaksi paikaksi! Jos ikinä päädyt sinne, niin pistäydypä Bia Agus Caife -kahvilassa tämän värikkään keskustakadun sivukujalla. Söimme siellä herkullisia skonsseja, jotka Irlannissa tarjoillaan voin ja hillon kanssa.


Lisää matkakertomuksia seuraa myöhemmin kunhan saan loputkin kuvat purettua!