keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Joulukoristelaatikoiden purkaminen aloitetttu!

Aloitin virallisesti joulun vieton maanantain vastaisena yönä, jolloin kyllästyin kieriskelemään sängyssä unta vailla eikä kirjan lukeminenkaan innostanut. Kävin siis purkamaan  joulukoristelaatikoita, jotka olin nostanut makuuhuoneen lattialle odottamaan ensimmäistä adventtia. Sinne asti ei siis päästy ennen kuin houkutus kävi liian suureksi, mutta ei se mitään. En varmasti silti kyllästy jouluun ennen aikojaan. Maanantaina oli ihana tulla illalla töistä kotiin ja nähdä ensimmäisenä höyheniset enkelin siivet eteisen seinällä.

Myös joulun makunautinnot on jo aloitettu! Bongasin Kotivinkin joululehdestä suosituksen Torres Floralis -jälkiruokaviinista, jota kuvailtiin niin kutsuvilla sanoilla, että sitä oli pakko käydä hakemassa itselle kotiin. Pidän jälkiruokaviineistä, mutta juon niitä sen verran harvoin, etten ole oikeastaan oppinut tunnistamaan eri laatuja. Siten en ole niitä juuri ostanutkaan, kun en ole tiennyt mitä ostaa. Madeira-viinit ja portviinit tietysti tunnistan, mutta ne ovat makuuni hieman liian tunkkaisia. Tämä suklaisten herkkujen ja omenaisten jälkiruokien kaveri oli nappiostos! Maku on juuri sopivan täyteläinen ja makea olematta kuitenkaan liian vahva. Ja hintakin on puolelta litralta inhimilliset 10,49 €.

Tätä herkkua oli mukava naukkailla yhtenä iltana viime viikolla, kun kävin läpi ison pinon erilaisia reseptejä. Suunnittelin tarjoiluja useampaan joulukuun tapahtumaan ja aikaa siinä kului tovi jos toinenkin, kun kävin läpi erilaisia tarjoiluideoita. Kirjoittelen niistä lisää sitä mukaan kun toteutan niitä käytännössä.

Yhtä uutta reseptiä kokeilin jo sunnuntaina, nimittäin Hulin mehevää vanilja-suklaakuivakakkua. Joulun lähestyessä innostun joka vuosi tekemään kuivakakkuja (eikä vähiten siksi, että niiden taikina on vaan niin herkullista) ja tykkään syödäkin niitä teen kanssa. En kyllä ymmärrä miksi yhdistän kuivakakut jouluun. Se liittynee taas mieltymykseeni maustekakkuihin. Nyt päätin kuitenkin kokeilla tätä suklaakuivakakkua, kun Huli niin sitä kehui. Ja hyväähän siitä tulikin! Mehevää ja herkullista. Lisäsin itse vielä ohjeeseen (joka siis löytyy tuolta linkin takaa Hulin blogista) suklaarouhetta sekä kaapista löytyneen pussinpohjallisen mariannerouhetta. Heitin sekaan myös piparkakkumaustetta, maustekakuista kun tykkään, mutta se oli ihan turhaa, sillä kakku maistui niin mehevästi suklaalle, että se peitti kevyesti alleen teelusikallisen piparkakkumaustetta. Suklaarouhe oli kyllä oiva lisä reseptiin.


Tässä kakussa oli muuten mukavaa se, että sen pohja ei pullistunut paiston aikana! En tiedä miksi, mutta joissain kuivakakuissa kakun pohja nousee niin, että se näyttää höntiltä kun kakku asetetaan tarjolle oikein päin. Tässä pohja pysyi kauniin tasaisena.

Kaipaatteko uusia ravintolavinkkejä Helsinkiin? Krunikassa on oiva italialainen ravintola Rodolfo, joka on  siskoni lempparipaikka. Jostain syystä olen itse käynyt siellä ehkä kaksi kertaa elämäni aikana, mikä on todella hassua ottaen huomioon kuinka hyvää ruokaa siellä on. Talon valkosipulileipä on taivaallista ja kaikki muukin on hyvää. Söin (ahmin) alkuruoaksi suussa sulavaa tomaatti-puhvelinmaitojuustosalaattia ja pääruoaksi valitsin tortellini al realpini eli jauhelihatäytteisiä pastarenkaita ja pekonia sinihomejuusto-kermakastikkeessa. Pasta-annos oli valtaisa, mutta sain ilokseni loput mukaan kotin. :) Käykää kokeilemassa!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Croissant-dieetti?

Kiirehdin toissaviikolla töistä aikaisin kotiin, sillä aurinko paistoi ja halusin ehtiä kävelylle ennen auringon laskua. Ehdinkin reippailla runsaan puoli tuntia ennen kuin pimeys laskeutui. Täytyy tosissaan alkaa harkita pikkulenkkejä lounastunnilla, jotta ehtisi nähdä pilkahduksen aurinkoa muutenkin kuin työpaikan ikkunasta.

Luonani kävi ruokavieraita isäinpäivänä. Tarjoilin kesäkurpitsarisottoa, savulohta ja fetasalaattia. Kaikista onnistunein osa ateriaa oli kuitenkin uudella bruchetta-reseptillä toteutetut ruokaisat leipäset.
Vuohenjuustobruchetat

Ciabattaa tai muuta vaaleaa leipää
2 rkl punaista pestoa (käytin kyllä itse paljon enemmän)
100 g ilmakuivattua kinkkua
2-3 pihvitomaattia
100 g pehmeää vuohenjuustoa
1 kesäkurpitsa
(parmesanjuustoraastetta, oma lisäykseni)
 
Leikkaa leivästä neljä tuhtia palaa. Voitele palat punaisella pestolla. Aseta päälle ilmakuivattua kinkkua sekä tomaatti- ja vuohenjuustoviipaleita. Peitä pinta kesäkurpitsaviipaleilla. Ripottele päälle parmesanjuustoraastetta. Kuorruta leipiä 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
Sinne se aurinko meni.

Ilokseni sain muuten näin pikkujoulukauden alettua todeta, että croissant-dieettini toimii! Sen logiikka on yksinkertainen: syö viikossa 1-4 croissanttia (myös pain de chocolat -leipäset käyvät) ja ensi jouluna mahdut sellaisiin vaatteisiin, joihin et tänä vuonna mahdu. Aloitin itse croissant-kuurini kesällä Berliinissä ja Etelä-Ranskassa, jossa croissantteja tuli nautittua monena päivänä. Syksyllä La Cantine ja Kampin Kakkukeisari ovat pitäneet huolta säännöllisistä croissant-annoksistani. Ajatella, missä mitoissa olisinkaan, jos olisin syönyt croissantteja säännöllisesti koko vuoden! 
 
Tyhjä uimaranta

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Mielen liikkeitä

Viime viikko oli omituinen: maanantaista lähtien olin ihan väsynyt ja odotin malttamattomasti perjantaita ja uutta viikonloppua. Suunnittelin mielessäni, että tekisin perjantaina lyhyemmän työpäivän, sillä aikaisemmin viikolla se ei olisi mahdollista. Kun torstai-ilta viimein koitti, totesin pelkän ajatuksen kevyemmästä perjantaista virkistäneen mieltäni sen verran, että olisin siinä vaiheessa voinut tehdä vaikka toisenkin työviikon edellisen perään. Ihmismieli on omituinen... En siis tehnyt kevyempää päivää perjantaina vaan säästin ylityövapaani hetkeen, jolloin todella tarvitsen niitä.

Tänään olen rauhoittunut ja ravinnut mieltä olemalla lähinnä kotona laittaen asioita järjestykseen ja valmistellen tulevaa viikkoa. Koska aurinko paistoi kauniisti, kiirehdin kolmen aikaan kävelylle ja ehdinkin tehdä tunnin pituisen kävelylenkin auringonpaisteessa. Kovin matalalta se aurinko vaan jo paistaa ja on vaikea tottua ajatukseen, että kohta se ei paista juuri ollenkaan. Toivottavasti säästymme tänä vuonna sääilmiöltä, joka riivasi meitä viime joulukuussa: aurinko paistoi maahan asti vain neljänä päivänä koko kuukauden aikana.

Puiston penkit on kerätty odottamaan kuljetusta talvitalteen.

Muualla Suomessa ei ollutkaan aurinkoista vaan Eino-myrsky teki tuhojaan. Munkkiniemen rannassa kävi hurjan kova tuuli enkä usko, että olen nähnyt vastaavia aaltoja täällä aikaisemmin.


Kaksi hurjapäätä oli surffaamassa merellä. Meinasin saada hypotermian ihan pelkästä ajatuksesta...
 
Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

torstai 14. marraskuuta 2013

Keskuskadun ihme

Kävin tänään pikaisesti Stockmannilla nappaamassa vastailmestyneen Premium-lehden ja huomasin ilokseni, että Keskuskadulle on jo ilmestynyt kaamosvalaistus ja joulukuusia. Valomeri oli hämmästyttävän ihana kun taivas on jo pikimusta!

Joulu ei vielä ole kovin lähellä ja ymmärrän, että monia ärsyttää liian aikaisin alkava jouluhössötys. On kuitenkin kaksi asiaa, jotka eivät mikään vuosi tule liian aikaisin: kaikki ihanat pimeän vuodenajan valot sekä jouluun liittyvät juhlat.

Oma juhlakauteni alkaa lauantaina ensimmäisillä pikkujouluilla, jotka eivät tule olemaan kovin jouluiset mutta varmasti sitäkin hauskemmat. On mahtavaa, että on juhlia, jotka katkaisevat syksyn tiukan työputken.

Aina on syytä juhlaan! Niin oli myös tänään, kun vein A:n syntymäpäivälahjaksi Salutorgetiin shamppanjailtapäiväteelle. (Olisin voinut vannoa, että olen kirjoittanut Salutorgetin ihanasta iltapäiväteestä teille aikaisemmin, mutta nyt en löydä sellaista kirjoitusta...) Joka tapauksessa, suosittelen kaikille teen ystäville vierailua Espalle. Teetarjoiluun kuuluu suolaisia ja makeita herkkuja vatsan täydeltä: muun muassa skonsseja, sandwichejä, kakkuja, macaroneja... Ja tietysti todella hyvää teetä! Kaiken kruunaa loistava palvelu ja tunnelmallinen sisustus ravintolan baarin puolella. Kutsuisin baaria kyllä ennemminkin vaikka loungeksi sillä kyse ei suinkaan ole mistään tunkkaisesta pubista. Taisi mulla olla oma lehmä ojassa, kun annoin A:lle tällaisen lahjan, mutta vaikutti kyllä siltä, että hänkin nautti. :) Tähän vuodenaikaan ei juhlia yksinkertaisesti voi olla liikaa!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

11 asiaa

Huli osallistui 11 asiaa -haasteeseen Meanwhile in Longfield -blogissaan ja haastoi kaikki halukkaat mukaan. En ole pitkään aikaan kirjoitellut näitä, joten innostuin itsekin ajatuksesta. Haasteessa kuuluu kertoa yksitoista asiaa itsestään, vastata haastajan yhteentoista kysymykseen ja tehdä vielä yksitoista kysymystä seuraaville haasteen vastaanottajille.

Hulin kysymykset liittyivät kotiin ja sisustamiseen, joten moni omista yksitoista asiaa -vastauksistani liikkuu myös kodin aihepiirissä.

11 asiaa minusta
  1. Pidän paljon koruista. Talvisin mulla on yleensä aina kaula-, ranne- ja korvakorut sekä yksi tai kaksi sormusta. Korut on kuitenkin mulle aina asusteita eli vaihtelen kaikkia niitä vaatteiden värien ja mallien mukaan. Kesällä kun on kuuma, pidän yleensä vain korvakoruja.
  2. Olen tutustunut Facebookin ansiosta hienoihin tyyppeihin, joiden kanssa en olisi ikinä ystävystynyt tosielämässä. Saan heiltä paljon hyvää mieltä päivittäin. Elämäni ilman naamakirjaa olisi tänä päivänä paljon köyhempää.
  3. Tavoitteeni on pitää sähköpostilaatikoideni inboxit tyhjänä tai että siellä on vain sellaiset viestit, jotka vaativat reagointiani. Puhtaan pöydän periaatteeni koskee myös Lähetetyt-kansiota, jonka siivoan pari kertaa viikossa. Järjestän työsähköpostit kansioihin aihepiirin mukaan tai siirrän ne Odottaa vastausta -kansioon.
  4. En petaa sänkyäni juuri koskaan. Se on mielestäni ajantuhlausta ja ihan turhaa.
  5. Järjestän joka päivä viimeistään ennen nukkumaanmenoa vaatteet kaappiin, astiat pesukoneeseen ja kaikki tavarat paikoilleen (poikkeuksena tästä illat jolloin tulen vasta myöhään kotiin). Siinä menee maksimissaan viisi minuuttia kun sen tekee joka päivä. Tästä syystä kotonani on aniharvoin mitään epämääräisiä "kasoja". Tavaroiden paikoilleen viemistä helpottaa se, että jokaisella tavaralla on oma paikkansa.
  6. Vihaan imuroimista. Voisin tiskata kaikki maailman astiat, jos ei ikinä tarvitsisi imuroida. Siedän aika paljon villakoiria nurkissa ja saatan jopa poimia niitä käsin roskiin. Sillä tavalla lykkään imuroimista vielä vähän eteenpäin.
  7. Luulen, että viihtyisin hyvin taittajan ammatissa. En tosin tiedä olisiko mulla tarpeeksi visuaalista silmää siihen.
  8. Kännykkä on mulle tärkeä työväline ja lähetän sillä paljon sähköposteja. Pidänkin sen tärkeimpinä ominaisuuksina soittamisen lisäksi selkeää kalenterinhallintaa ja teksti- ja sähköpostiviestien kirjoittamisen näppäryyttä. Jännitän sitä, miten tulen sopeutumaan Lumian käyttöön, kun se joskus osakseni tulee, mutta toivon, että se on vain tottumus- ja oppimiskysymys. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka ovat siirtyneet takaisin paparikalenterin käyttöön sen jälkeen kun ovat ottaneet Lumian käyttöön ja pelkään että se on itsellänikin edessä.
  9. Koen edelleen iltaisia kauhunhetkiä zombie-kauhukuvien parissa, vaikka World War Z -elokuvan näkemisestä on jo neljä kuukautta. Viimeksi mietin miten pelastautuisin, jos zombiet hyökkäisivät Munkkiniemeen. Loppupäätelmä: En mitenkään. Hyvää yötä vaan teillekin.
  10. Katson hyvin harvoin mitään TV:stä suorana, koska en pidä ajatuksesta, että olisin sidottu TV:n ääreen johonkin tiettyyn aikaan. Katson myös kaiken mieluummin digiboksilta, jotta voin ohittaa mainokset.
  11. Itselleni kokatessani en noudata parasta ennen tai käytettävä ennen päivämääriä. Jos ruoka näyttää ja tuoksuu normaalilta, syön sen. Enkä ole muuten ikinä saanut ruokamyrkytystä. Taitaa olla rautainen vatsa. :)


11 kysymystä haastajalta

1. Missä kaupungissa/kaupunginosassa asuisit jos saisit valita ihan itse?
  • Tampereen tai Turun kokoisen kaupungin keskustassa, maksimissaan parinsadan metrin päässä torista.
2. Mikä on parasta kodissasi?
  • Kaunis kylpyhuone, joka on sisustettu ruskean eri sävyillä ja jossa jokainen sentti on käytetty tarkasti hyväksi.
3. Mihin remonttiin ryhtyisit heti jos siihen tulisi ajallisesti ja rahallisesti mahdollisuus?
  • Maalaisin seinät ja vaihdattaisin ikkunat. (Ikkunat ovat vain kaksinkertaista lasia ja päästävät kylmän ilman talvisin helposti sisään.)
4. Oletko enemmän “kaikki kerralla valmiiksi” vai “tehdään pikkuhiljaa” tyyppi?
  • Kaikki kerralla. Kärsivällisyys ei todellakaan ole parhaimpia puoliani. :) Mottoni on ennemminkin: "Tee tänään se minkä voisit siirtää huomiselle, sillä jos pidät siitä tänään, voit tehdä sen huomenna uudestaan." En tykkää vitkastelusta.
5. Minkä kahden esineen varkaus tuntuisi kaikista pahimmilta?
  • Päiväkirjojen ja valokuvien.
6. Jos talosi olisi tulessa ja sinulla olisi aikaa hakea talostasi kaksi esinettä (ei henkilö tai eläin, ne olisi jo turvassa), mitkä ne olisivat?
  • Sama vastaus kuin edelliseen kysymykseen eli päiväkirjat ja valokuvat.
7. Keräiletkö jotain?
  • Ostan matkoilla muistoksi uusista matkakohteista "lumipallon". Siis sellaisen lasisen pallon, jonka sisällä on pieni figuuri jostain nähtävyydestä ja jota ravistamalla figuurin päälle sataa hilettä. Niitä on jo aika monta!
8. Rakkain muistosi nykyisessä kodissasi?
  • Leppoisat myöhäiset perjantai-illat lempiTV-sarjojen parissa blogia päivittäen pitkän työviikon jälkeen.
9. Vaihdatko lakanat viikottain?
  • No arvaa! En todellakaan. :D Onhan puhtaat lakanat ihana juttu, mutta niiden pesemisestä niin usein olisi liikaa vaivaa.
10. Jos saat yllätysvieraita vartin varoitusajalla, mihin käytät sen viisitoistaminuuttisen?
  • Itseni ihmisen näköiseksi laittamiseen. Kotiminäni on varsinainen peikko.
11. Järkkäätkö mieluummin kunnon kotibileet vai leppoisan rauhalliset hyvällä ruoalla maustetut illanistujaiset?
  • Kunnon kotibileet, mutta ystäväpiiriini ei kuulu niin montaa kunnon bilettäjää, että saisin tuvan täyteen. Illanistujaisetkin on hauskoja ja järjestän niitä yhtä mielelläni.

Taidan tehdä kuten Huli, enkä nimeä haasteelle jatkajia. Kaikki blogistit ovat kuitenkin tervetulleita jatkamaan haastetta omassa blogissaan. Jos tartut haasteeseen, jätä blogiini viesti, sillä tulen mielelläni lukemaan vastauksesi. Huli oli keksinyt niin mielenkiintoiset kysymykset, että jatketaan niillä enkä lähde nyt keksimään uusia.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sisätiloissa

Illat vaan pimenevät ja pimenevät eikä loppua näy. Kävin yhtenä iltana kävelyllä kuuden aikaan ja olisi voinut luulla kellon olevan kymmenen, sillä vastaantulijoita oli niin vähän. Kaikki tekemiset ja arjen piristykset tapahtuvatkin nykyään sisätiloissa.

Minulla on takana kulttuurintäyteinen viikko. Kävin katsomassa Suomen Kansallisbaletissa koreografi Ohad Naharinin teoksen Deca Dance, josta alla olevassa videoklipissä on näyte.


Hullaannuin täydellisesti pari vuotta sitten Ohad Naharinin teokseen nimeltä Minus 7 ja hehkutin sitä maasta taivaisiin täällä. Deca Dance ei aiheuttanut samanlaista kolahdusta, mikä olisikin ollut aika erikoista. Odotukseni taisivat kuitenkin olla vähän epärealistisen korkealla, mutta loppujen lopuksi Deca Dance on mielestäni vähintäänkin mielenkiintoinen teos. Tanssijoiden ja koreografin liikekieli oli jälleen kaunista ja on hämmästyttävää ja hienoa seurata mihin kaikkeen treenattu ihmiskeho kykenee.

Kävin viime viikolla katsomassa myös Suomen Kansallisoopperan Taikahuilun. Olen nähnyt sen muutama vuosi sitten, mutta muistin siitä lähinnä Mozartin kauniin musiikin, puvustuksen koomiset eläinhahmot sekä Papagenon hauskan hahmon.


Papagenoa esitti tällä kertaa Jussi Merikanto, joka teki hienon roolisuorituksen. Permannolla istui iso ryhmä pikkuihmisiä, joiden reaktioita hauskoihin tapahtumiin näyttämöllä oli mukava seurata. Lapset ovat niin täysillä esityksessä mukana! Taikahuilu on kyllä yksi huvittavimmista oopperoista, jonka tiedän.

Luin taannoin jostain Hesarin artikkelista ravintoterapeutin haastattelun, jossa todettiin, että ravinnolla on ratkaiseva merkitys siihen, että yksi toipuu kausiflunssasta muutamassa päivässä ja toisella siihen menee kolme viikkoa. Sinänsähän se on ihan järkeenkäyvää, mutta en ole ikinä tullut ajatelleeksi sitä näin suoraviivaisesti.

Koen ajoittain huonoa omaatuntoa siitä, että syön niin paljon eineksiä (pinaattilettuja, pinaattikeittoa yms.). Tiedän, että niissä on tolkuttomat määrät kaikkea epäterveellistä kuten kovia rasvoja ja lisäaineita, mutta usein pelkkä ajatus puolen tunnin ruuanlaitosta on vastenmielinen. Välillä kuitenkin ryhdistäydyn kuten tänään, kun kokeilin marraskuun Yhteishyvässä ollutta jauhelihakastikkeen reseptiä. Jos kaipaatte arkiseen jauhelihakastikkeeseen piristystä, kannattaa kokeilla tätä. Maukasta, muttei kuitenkaan tulista!
Cowboyn jauhelihakastike

4 pekoniviipaletta (tai koko paketti, jos kuten minä et tykkää pistää jääkaappiin puolikkaita paketteja, jotka sitten lopulta päätyvät roskiin parasta ennen -päivän mentyä ohi)
400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl juustokuminaa
1 tl timjamia (tai paprikamaustetta, jos timjami on loppunut...)
1 prk (410/220 g) kidneypapuja chilikastikkeessa
1 prk (200 g) paseerattuja tomaatteja
1 dl vettä
1 tl suolaa ja sokeria
ripaus rouhittua mustapippuria

Hienonna pekoni ja paahda pannulla. Lisää jauheliha ja paista se kypsäksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi, lisää jauhelihaseokseen mausteiden kanssa. Kääntele hetki. Kaada pannulle pavut liemineen, paseerattu tomaatti ja vesi sekä mausteet. Anna kastikkeen kiehua noin 5 minuuttia. Tarjoile riisin kanssa tai tortillalettujen täytteenä.