lauantai 28. toukokuuta 2011

Vaikuttavia ja vähän vähemmän vaikuttavia kulttuurielämyksiä (elämyksiä kuitenkin)

Laittakaapa tämä biisi soimaan: Maurice Ravelin Bolero


Suomen Kansallisooppera oli perjantaina vierailulla Turussa ja kaupunginteatterissa esitettiin Tanssitaivaan alla 2.0. Näin esityksen nyt kolmannen kerran ja elämys vain paranee joka kerta! Näytös koostuu kolmesta pienoisnykybaletista:
- Workwithinwork (koreografi William Forsythe)
- Walking mad (koreografi Johan Inger)
- Minus 7 (koreografi Ohad Naharin)

Workwithinwork on varmasti varsinkin tanssin ammattilaisille hieno teos. Tässä pieni maistiainen: esitys L'Opera National Du Rhin'ssä. Minulle se kuitenkin on liian pelkistetty, epäsymmetrinen ja juoneton. Istun katsomossa puhtaasti amatöörinä ja tunnun innostuvan vain tavalla tai toisella viihdyttävistä teoksista. Taiteesta saatu nautinto on tietysti aina subjektiivista ja usein tuntuu vaikealta perustella, miksi jokin esitys on omasta mielestä hyvä tai huono. Tottakai tanssijoiden liikkeet ovat kauniita ja tuntuu uskomattomalta, miten ihminen voi liikkua niin sulavasti. Ehkä jonain päivänä makuni on tarpeeksi kehittynyt, jotta ymmärrän tämänkin teoksen syvällisen sanoman.

Walking mad on siinä mielessä minulle merkittävä teos, että ensimmäisellä katsomiskerralla en pitänyt siitä kovinkaan paljoa, mutta kun näin sen toisen kerran, huomasin suureksi hämmästyksekseni pitäväni siitä suuresti. Miten niin voi käydä??? Tässä maistiainen siitäkin Nederlands Dans Theaterin esittämänä. Katkelma alkaa kohdasta, jossa musiikki on hetkeä aikaisemmin äkisti lakannut. Siinä noin minuutin kohdalla musiikki alkaa jälleen ja huomaatte, että alussa mainitsemani Ravelin Bolero on juuri tämän teoksen musiikkina. Parhaat tämän teoksen kohdat ovat mielestäni niitä, joissa lautaseinä on suorana ja iso ryhmä tanssijoita lavalla. Muun muassa yhdessä kohdassa viitisen miestä jahtaa naistanssijaa ympäri seinämää. Myös miestanssijoiden yhteiset tanssiosuudet, jossa he tanssivat yhtäaikaisesti, ovat mainioita. (Pahoittelen todella amatöörimäisiä sanavalintojani. En todellakaan tiedä miksi minkäkinlaisia tanssiosuuksia kutsutaan!)

Mutta teos, joka sai minut kolmannen kerran katsomoon (ja saisi ties kuinka monta kertaa uudestaan, jos sitä vain Suomessa vielä esitettäisiin), on Minus 7. Tässä lyhyt katkelma: Puolan tanssiteatterin mainos Minus 2:sta. Olen ihan hulluna tuohon katkelman afrikkalaistyyliseen biisiin ja voisin kuunnella sitä uudestaan ja uudestaan. Harmillista, etten ole mistään löytänyt tietoa kuka sen esittäjä on. Biisissä ja itse esityksessäkin on jotain todella hypnotisoivaa. Katsokaa samalla myös tämä: Minus 16 Nederlands dans Theaterin esittämänä. Jälkimmäinen eroaa joiltain pieniltä osin Minus 7:stä, mutta saatte näistä hyvän käsityksen teoksesta. Itse asiassa tästä seuraavasta katkelmasta saa kaikkein parhaimman kuvan teoksesta, sillä siinä on lyhyitä osia kaikista teoksen eri osista: Minus 7 Barcelonassa. Tässä teoksessa on jotain uskomattoman vangitsevaa ja mukaansatempaavaa. Onneksi löysin nuo katkelmat, sillä onnettomat kuvailuni eivät olisi tehneet kunniaa teokselle. Nyt vasta kun katselin tuon viimeisen linkin tajusin itsekin kuinka erilaisia ja eritunnelmaisia osia teoksessa on. Luulen, että se on juuri se elementti, joka pitää katsojat varpaillaan ja huomion lavalla. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi lavalla tapahtuu. Ah, mikä kulttuurinautinto tuo Minus 7 on!

Mutta aina eivät kulttuurinautinnot tavoita kokijaansa. Meillä oli lukupiirissä viime kerralla vuorossa Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta. Käy lukaisemassa juoni täältä. Minulta meni kokonaan ohi se, että kyse kirjassa oli kehitystyökritiikistä, että miespäähenkilö oli valkoihoinen ja minne ihmeeseen naispäähenkilö kirjan lopussa lähti. Voitte arvata, että en suuremmin pitänyt kirjasta, kun minulta meni näin paljon siitä ohi. Täytyy sanoa, että onneksi on lukupiiri, jossa minulle kerrotaan mitä tulin juuri lukeneeksi. :) Ensin tuli olo, että luimmeko me ollenkaan samaa kirjaa ja sitten tuli olo, että pitäisiköhän minun lukea uudestaan tuo kirja. Jätän kuitenkin lukematta, sillä ehkä joidenkin asioiden on hyvä säilyä mysteereinä. Ja yöpöydän laatikossa odottaa niin moni uusi kirja lukijaansa. Tällä hetkellä kesken ovat Mirja Tervon Huimaavat korot ja Jean Heglundin Suojaan metsän siimekseen. Jälkimmäisen olen lukenut vuosia sitten, jolloin rakastuin siihen totaalisesti. Nyt onnistuin Netcyclerin kautta saamaan sen käsiini ja lukeminen oli pakko aloittaa samantien. Seuraavaksi lukupiirikirjaksi valitsimme Høegin Lumen taju, joka on saavuttanut lukupiirissämme ilmiömäisen maineen historiamme aikana. Siitä kirjasta on tapaamisissamme puhuttu vuodesta 2007 ja odotan innolla onko se kaiken tämän hehkutuksen arvoinen.

Mitä mieleenpainuneita kulttuurikokemuksia teillä lukijoillani on ollut?

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Designia ja sisustusongelmia

Kulttuuripääkaupunkius on lämpimien ilmojen myötä alkanut näkymään Turun kaupunkikuvassa todenteolla. Tänä viikonloppuna oli jokirannassa jonkinlaiset veneenmaalausfestarit (parkouria, graffitteja, bändejä yms.) ja torilla oli markkinat. Vaikutti siltä, että puoli Turkua oli liikkeellä.

Viime viikonloppuna oli puolestaan Kymenlaakso vierailulla Turussa ja kävelykadulla designmyyjäiset. Kymenlaakson markkinoilta ostin maistiaisiksi jemmoja, jotka olivat minulle ihan uusi tuttavuus. Ne ovat sellaisia pieniä pyöreitä rieskoja, joiden sisään on kätketty pinaattia, lohta tai kinkkua. Maistoin kaikkia kolmea ja hyvää oli. Desingmyyjäisistä puolestaan mukaan tarttui veikeät vihreät palapelikorvakorut. Kovasti ihastelin myös noita barbien kengistä tehtyjä korvakoruja. Saattaa olla, että kokeilen tehdä sellaiset vielä itse... 

 
Lupasin aikaisemmassa kirjoituksessa kertoa teille tarkemmin mitä kaikkea puuhailin mökillä pääsiäisenä. Aika kului sopivasti remontti- ja kunnostuspuuhissa. Vanha pikkupöytä sai uuden maalipinnan, kun vanhat kerrokset oli ensin hiottu pois (tai ainakin edes tasaisemmaksi).
Auringon paistaessa vielä siinä vaiheessa jäisen järven rannalla maalailin myös lautoja hyllyiksi saunatupaan. Hyllyt saivat kannattimikseen tällaiset Amanda B:n koristeelliset kulmat, jotka ostin viime kesänä Savonlinnasta oopperajuhlilla ollessani.





Itse muu saunatupa tuli maalattua viime syksynä, seinät maalarinvalkoisella ja lattia koivunvihreällä (värikartassa sen nimi taisi olla papukaijanvihreä). Tässä kuvassa on listat vielä laittamatta ja maalikin taitaa olla osittain vielä märkää.


Olen tosi tyytyväinen tuohon vihreään. Se on ihanan kesäinen väri mökille. Nyt keväällä olen vain kohdannut sen kanssa odottamattomia sisustusongelmia. Olen nimittäin etsinyt sängynpeittoa ja verhoja, jotka sopisivat sävyltään yhteen tuon vihreän kanssa enkä olisi uskonut sen olevan näin hankalaa. Ostin Elloksen postimyynnistä käännettävän vihreän päiväpeiton, jonka molemmat puolet mökillä suorastaan riitelivät kirkuen tuon lattian kanssa. Oheisesta kuvasta ei saa ihan kunnollista kuvaa niiden värierosta, mutta ehkä hiukan saatte käsitystä. Kyllähän sellaisen kanssa elää voi, mutta ei se hyvältä näyttänyt. Kaiken lisäksi vielä totesin, etten juurikaan pitänyt päiväpeiton sävystä. Olisi tietysti ollut paljon parempi todeta se jo siinä vaiheessa, kun peiton palautusoiketta oli vielä jäljellä. No, aina ei voi voittaa. Päätin, että jos löydän edullisen toisen vaihtoehdon, hankin sen tilalle.

Menin muutama viikko sitten kiertelemään kauppoja ja etsimään sopivan väristä ja hintaista päiväpeittoa ja päädyin ostamaan Sokokselta tällaisen valkoisen päiväpeiton. Siis VALKOISEN. Ja mökille, jossa mikään kangas ei pysy kovin kauaa puhtaana ilman erityistä varjelua. Itse päiväpeitto oli tosi nätti, mutta päädyin sittemmin palauttamaan sen takaisin kauppaan. (Huh, onneksi on 14 päivän palautusoikeus!)

Ja nyt on löytynyt sopiva vaaleanvirheä päiväpeitto (jälleen Ellokselta), jota sovittelin värikartan malliin lattian väristä. Uskon, että se sopii huoneeseen hyvin. Verhotkin on nyt tullut löydettyä ja ompelutettua. Niissä on valkoisella pohjalla mansikkaköynnöksiä, eli hiukan punaista ja vihreää. Niitäkin sovitelin värikartan kanssa ja pidän kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että se värikartan malli pitää yhtä sen lattiassa olevan värin kanssa... Pistän kuvia sitten kun kaikki on kesällä valmista. Tässä vähän maistiaisia muutamasta yksityiskohdasta.

Muumimukeja, keksirasia ja Iittalan lasilautasia + söpö kannu Skotlanninreissulta


Amanda B:n kauniit kyltit

Ai niin, ja tällainen käsityö valmistui ja lähti Brysseliin kaverille osana facebookin lahjoita käsityö -kampanjaa. Sisävuoren tein sinisestä ruudullisesta kankaasta ja ulkokuori on ihan villalangasta. Perhonen on myös itse tehty, mutta tuo ruusuke on ostettu ortodoksisen kirkon myyjäisistä, kun oma käsityöinnostus uhkasi mennä tältä erää ohi ja työ jäädä kesken.

Mukavia alkukesän päiviä kaikille!

lauantai 7. toukokuuta 2011

Kenkiä ja kahvittelua

Turussa oli tänään kaunis päivä, ja kävin ostosten teon lomassa kahvilla ihanassa kahvilassa Aurajoen rannalla, Cafe Artissa. Tämä kahvila on erityisesti kahvinjuojaystävieni suosiossa, sillä Cafe Artin baristat ovat voittaneet viitenä viime vuotena vuoden barista -palkinnon. Siitä huolimatta :) heiltä saa myös todella hyvää haudutettua teetä. Tällä kertaa valitsin maustettua mustaa teetä nimeltä Aurajoen rannalla. Lisäksi söin fetaleivän ja maustekakkupalasen. Vietin mukavan hetken auringonpaisteessa.









Kerronpa teille samalla toisestakin mukavasta kauniista kahvilasta Turussa, Cafe Elvinasta, joka sijaitsee Yliopistonkadulla torin välittömässä läheisyydessä. Kahvila on sisustettu valkoisella romanttiseen tyyliin ja heillä on ihanan upottava sohva sekä laaja valikoima erilaisia kakkuja ja muita leivonnaisia (sekä tietenkin haudutettua teetä!). Aivan kulman takana sijaitsee Elvinan sisustuskauppa, jossa myydään mm. Lexingtonin vaatteita ja kauniita kotitavaroita. Syksyllä söin Elvinassa britatorttua (kuva alla), joka oli tosi namia.

Muistatteko kun kerroin, että sain syntymäpäivälahjaksi maaliskuussa vapaavalintaiset kengät? Ja ettei niitä löytynyt ensimmäisellä etsintäkerralla? Kävin äitini kanssa maanantaina jälleen etsimässä niitä unelmakenkiä, joita ei tälläkään kertaa löytynyt. Kävimme muun muassa Minna Parikalla ja olin jo lähes päättänyt, että otan ne punaiset sydänkengät. Ikävä kyllä minun kokoani ei enää ollut jäljellä. Niitä oli tulossa lisää vasta elokuussa, joten tällä kertaa ei tullut kauppoja. Hauska sattumus tällä etsintäkerralla oli kuitenkin se, että tapasin lyhyesti itse Minna Parikan liikkeessään!

Unelmakenkien sijaan Sokokselta löytyi ruskeat työkengät, jollaisia olen etsinyt jo kauan.


Mutta siis: unelmakenkien etsintä jatkui.
Tänään kiertelin asioilla kaupungilla ja päätin poiketa Turun Kenkäfriikkiin, jossa uskomatonta kyllä, oli juuri ne etsimäni Minna Parikat ja vielä oikeassa koossa! Tein kuitenkin lopulta sen päätöksen, että eivät ne nyt sittenkään olleet minua varten. Päätöstä helpotti huomattavasti se, että samaisessa kaupassa ihastuin toisiin kenkiin, jotka täyttivät kaikki kriteerit etsimilleni unelmakengille: kauniit, ilmentävät luonnettani, epäkäytännölliset, hyvät jalkaan ja sellaiset, joita en itse raaskisi ostaa.




Olen ihan varma, että nämä ovat aina joko liian kuumat tai liian kylmät + näitä ei todellakaan vain sujauteta jalkaan - mutta on ne vaan niin IHANAT!