torstai 30. toukokuuta 2013

Eksoottisia ruokia

Helsingissä ei tiettävästi ole kovin montaa paikkaa, joista saa korealaista ruokaa. Kävimme A:n kanssa testaamassa niistä yhden, Korea Housen Krunikassa. En ollut edes vilkaissut listaa tai nettiä sen suhteen mitä korealaisessa ravintolassa kannattaisi syödä (joo, en oppinut mitään käynnistäni Kuningatar Saba -ravintolassa).

Yllätys oli ensinnäkin se, että korealaiset käyttävät syömäpuikkoja. Se sinänsä on ihan ok, koska syön sushinikin puikoilla. Nämä puikot olivat kuitenkin liukasta metallia puun sijasta, mikä aiheutti pieniä haasteita ja turhautumisia... Onneksi alkuruokani oli suurina ja helposti tartuttavina paloina. Alkuruoka oli muutenkin herkullista ja ateriani paras osuus.

Paistettuja taikinanyyttejä

Pääruoaksi en uskaltanut ottaa kimchiä, joka on kiinankaalista valmistettu voimakkaasti maustettu Korean kansallisruoka. Sitä tuli kuitenkin pääruoan lisukkeena, joten pääsin kuin pääsinkin maistamaan sitä. Diplomaattisesti sanoisin, että maku oli aika eksoottinen. Pääruoaksi söin paistettua lohta soijakastikkeella. Tästä alkoivat haasteet liukkaiden syömäpuikkojen kanssa.


Jälkkäriksi syötiin A:n kanssa puoliksi annos korealaista kakkua, jonka englanninnos rice dumblings oli ehkä kuvaavampi. Ne olivat siis karkkimaisia taikinapalleroita, jotka oli pyöritetty pähkinärouheessa. Mielenkiintoista!


Olimme liikkeellä keskiviikkoiltana ja ravintolassa oli monia muitakin asiakkaita. Paikka on varmasti suosittu varsinkin lähellä asuvien keskuudessa. Palvelu oli hyvää ja jokaisessa pöydässä oli nappi, josta saattoi kutsua tarjoilijan. Hauska detalji. Käykäähän kokeilemassa, jos kaipaatte uusia ruokakokemuksia!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Päivä stadissa

Lauantaina vietettiin Helsingissä ja 86 muussa Suomen kaupungissa Siivouspäivää. Tuhansia ihmisiä oli ansiokkaasti putsannut kaappinsa ja roudannut rojunsa myytäväksi kaduille pystyttämiinsä kojuihin.

Toisen roju, toisen aarre, niinhän sitä sanotaan. Tätä ihmistorsoa kaupiteltiin Ruttopuistossa. En tiedä minne se lopulta päätyi vai päätyikö minnekään. Mitä erikoisempia tavaroita myyjillä kuitenkin näkyi olevan.


Konseptina Siivouspäivä on mitä mainioin, monella tapaa kuten Ravintolapäiväkin (jälkimmäinen on vaan ikävä kyllä kärsinyt pienen inflaation kun sitä on järjestetty niin usein). On hienoa, kun tällainen tapahtuma perustuu yhdessä tekemiselle ja saa liikkeelle niin laajasti ihmisiä. Kaupungilla oli ihana tunnelma. Kävin Ruttopuiston lisäksi Hietsun torilla, joka normaalilauantaisinkin on täynnä kirpparimyyjiä. Nyt siellä kävi varsinainen kuhina! Myös Karhupuisto Kalliossa oli uskomattoman täynnä myyjiä (ja ostajia).

Itse keskityin lähinnä haistelemaan ihmisten hyvää mieltä. Ainoa ostokseni oli Partyliten tuikkukynttilät, joista maksoin 10 senttiä. Myyjä todella halusi niistä eroon ja minä ilolla otin vastaan. Uutena nuo nimittäin ovat aika kalliita (ja toki myös laadukkaita) kynttilöitä.


Siivouspäivän kanssa samanaikaisesti Kaisaniemenpuistossa juhlittiin Maailma kylässä -festareita. Edellinen ilta ystävien kanssa karaokebaarissa oli venähtänyt ja ehdin nukkua ruhtinaalliset kolme tuntia ennen kuin julmasti ajoin itseni ylös sängystä aamulla. Syynä tahdonvoimani koettelemiseen ja aikaiseen herätykseen oli PMMP, jonka keikka avasi festarit klo 11. PMMP:hän on ilmoittanut lopettavansa tai ainakin pitävänsä määrittelemättömän tauon keikkailusta tämän kesän jälkeen, joten halusin ehdottomasti vielä ehtiä nähdä heidät livenä.

Vaikka tuohon aikaan yleisö koostui lähinnä lapsiperheistä (ihan oikeasti kävi mielessä olinko sekoittanut Frööbelin palikoiden ja PMMP:n aloitusajat), itse keikka oli loistava (hyvän ja loistavan keikan ero on se, että loistava keikka nostaa ihokarvat pystyyn ja vedet silmiin).

PMMP:n hieno biisi Tytöt ja sen lyriikat:


PMMP:n merkitys suomenkieliselle rockmusiikille ja naisten asemalle jää tietysti historioitsijoiden arvioitavaksi, mutta aikalaisena se tuntuu kiistattomalta. He ovat tehneet huikeita asioita ja ottaneet vahvasti kantaa muun muassa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja muihin ihmisoikeuskysymyksiin. Ei olisi ikinä uskonut silloin, kun ensimmäisiä kertoja kuulin Rusketusraidat. :) Toivon, että kuulemme vielä Mirasta ja Paulasta ja että he eivät ikinä menetä rohkeuttaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Tunteikkaan keikan jälkeen jaksoin vielä tunnin pari festaroida, mutta sitten tuli raja vastaan. Pyörähdin Karhupuistossa ja kotimatkalla ratikassa meinasin kirjaimellisesti nukahtaa. Kun vihdoin sain pään tyynyyn, otin viiden tunnin päikkärit. Erikoinen lauantai.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Taas yksi ruokapostaus

En viime kesänä ehtinyt tutustua Töölön puoleiseen merenrantaan juuri ollenkaan. Kävin kyllä parikin kertaa Seurasaaressa, mutta sitä pidemmälle en rantaa pitkin päässyt. Tänä kesänä aion ottaa vahingon takaisin ja aloitin sen tutustumalla Hietsun kohdilla olevaan Mestaritalliin. Se on kiva ravintola kauniilla paikalla aivan meren rannassa. Ravintolalla on terassi ja ruokailla voi siis ihan luonnon keskellä.

Ruoka oli herkullista ja hinta-/laatusuhteeltaan paikka oli loistava. Söin alkupalaksi jokiraputoastin, pääruoaksi halloum-mansikkasalaatin (salaattikastike oli törkeän hyvää!) ja jälkkäriksi jäätelöä mansikoilla.




Mestaritallissa on brunssia viikonloppuisin. Sitä täytyy käydä testaamassa joku aurinkoinen päivä.

Tein yhtenä päivänä parsarisottoa Valion ohjeella. Ohje oli ihan hyvä, mutta itse vierastin hiukan crème fraîchea risotossa. Vaihtaisin sen vaikka mustapekka-pippurijuustoon. Parsa on kyllä niin hyvää!

Eilen kokeilin myös Hulin persikkasuklaakakun ohjetta (tai toissapäivänä, sillä kakku pitää tehdä edellisenä päivänä).


Kakusta tuli koostumukseltaan moussemainen, sillä siinä ei käytetä ollenkaan jauhoja. Suklaaksi kannattaa oikeasti valita yli 80 % suklaata, sillä persikkahillo on sen verran makeaa, että se tarvitsee vahvan suklaan tasapainottajaksi. Ja vaikka uunista otettaessa kakku vaikuttaa vielä ihan raa'alta, niin se kyllä hyytyy yön aikana. :) Nam!

Jottei tämä mene nyt ihan pelkäksi ruokablogiksi, niin kerron, että ostin viikonloppuna ystävältä kahdet Vagabondin ballerinat. Ne olivat ystävälle virheostos, mutta mulle oikein sopivat, joten teimme kaupat. Olen itse huono ostamaan matalia kenkiä, vaikka tarvitsen niitäkin (erityisesti tällä hetkellä, kun toinen päkiä on ollut viikkokausia kipeä ja korkokengät käyttökiellossa). Tämä oli siis win-win-tilanne molemmille.

 
PS. Ikkunat on nyt pesty. A kävi täällä lukemassa lehtiä ja viihdyttämässä mua sillä aikaa kun pesaisin ne muutamat ikkunat. Se oli aika nopea suoritus loppujen lopuksi.  

lauantai 18. toukokuuta 2013

Salaattia italialaisessa

Helsingin keskustaan Lasipalatsiin on avattu uusi ravintola daVinci bar & ristorante. Se avattiin entisen cafe Javan tiloihin. (Olikohan Javan lopettamispäätöksellä muuten jotain tekemistä sen kanssa, että termillä java ei ole ollut pitkään aikaan tietokoneen käyttäjille kovin hyvää kaikua jatkuvien tietoturvauhkien ja -päivitysten takia. Kuulin, että Danske Pankkikin on viimein luopumassa sen käytöstä verkkopankissaan - hyvähyvä!)
 
No mutta, tässä postauksessa piti kehua uutta daVinci-ravintolaa erittäin makoisasta ja marjaisasta vuohenjuustosalaatista eikä päivitellä javaa. Eikös näytäkin hyvältä?
 

Salaatissa oli mansikoita, pensasmustikoita ja karhunvadelmia sekä paljon muuta herkullista. Muuten lista koostui pizza-pasta-akselista. En ole kovin suuri italialaisen pizza-pastaruuan ystävä, joten oli kiva, että listalta löytyi myös hyvänkuuloisia salaatteja.

Ravintolalla on loistava sijainti Lasipalatsissa ja asiakaspaikkojakin kivasti, sillä myös yläkerrassa on tilaa ruokailijoille. Näin kesällä ulkona on iso terassi. Miinusta annan kuitenkin siitä, että vaikka ravintolassa ei ollut erityistä ruuhkaa, sain istua pöydässä 10 minuuttia ennen kuin kukaan tarjoilijoista noteerasi uutta asiakasta mitenkään. Mutta eipä mulla ollut kiirekään enkä itsekään yrittänyt saada kontaktia tarjoilijoihin, joten se ei ole kovin suuri miinus.

Näppärä ravintola ja hyvä hinta-/laatusuhde! (Salaattini maksoi muistaakseni 13,90 €.)

PS. daVincin tulo Javan paikalle taitaa olla tosi tuore muutos, sillä daVincin nettisivuilla on vielä Siltasaarenkadun osoite... Ruokalista on kuitenkin sama, joten täytyy olla kyse samasta daVincistä!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Ensimmäisen maailman ongelmia

Oletteko käyneet Kakkugalleriassa? Vietin Fredan myymälässä mukavan kakkuhetken, työpapereiden ääressä tosin. Tulin siihen tulokseen, että Kakkugalleria tekee maailman parhaat kakut. Tiesin sen kyllä ennestäänkin, mutta olin jotenkin unohtanut.

Yksi suurimmista ensimmäisen maailman ongelmista liittyy mielestäni kakkujen ja pullien valitsemiseen. Tiedättehän, kuinka huoltoasemalla kaduttaa kun tuli valittua juuri se pulla, joka näytti päältä kauniilta, mutta ei ollutkaan tuoretta. Tai jos vitriinissä on monia herkullisen näköisiä kakkuja, mutta se oma valitsema kakkulaatu ei ollutkaan erityisen hyvää.

Kakkugalleriassa ei ollut tätä ongelmaa, sillä kakut oli siivutettu suhteellisen kapeiksi ja 6,50 euron hintaan (se oli kyllä jokin tarjous, josta en tiedä kuinka kauan se on voimassa) sai valita paitsi juoman myös kaksi siivua joko samaa tai eri kakkua. Loistavaa! Joissain kahviloissa kakkusiivut ovat lisäksi hirveän isoja kun vähempikin riittäisi.

Kun tilanne oli näinkin hyvä, uskaltauduin ottamaan kaksi riskialtista kakkulaatua ajatuksella että ne eivät voi mitenkään molemmat olla huonoja. Suklaakakku saattaa nimittäin olla kuivaa (ja ikävän usein on) ja sitruunamarenkikakku on usein äklön makea.

Jos olisin muistanut, että Kakkugalleria tekee maailman parhaat kakut, olisin tiennyt, että pelkoni oli naurettava. Molemmat kakut olivat taivaallisia: suklaakakku sopivan tuhti mutta mehukas ja sirtuunamarenki taas kirpeän raikas. Taivaallista!


Lopuksi vielä mainostan, että Kakkugalleriassa on kakkubuffet, jossa 11,90 eurolla saa syödä kakkuja niin paljon kuin jaksaa. Seuraavaksi pitää käydä kokeilemassa sitä!

Viime viikolla täällä paketoitiin lahjoja. Kenelle lienevät...

torstai 16. toukokuuta 2013

Balettinautintoja

Koin ihania balettinautintoja viime lauantaina kun olin katsomassa viimeistä näytöstä Suomen Kansallisbaletin Nijinsky-Elo-Inger-teoksesta, joka koostui kolmesta pienoisnykybaletista. Teoksen traileri löytyy täältä.

Näytöksen ensimmäinen produktio oli Jorma Elon Double Evil, jossa tanssijoiden lahjakkuus pääsee todella näkyville. Itseäni siinä viehätti musiikissa ja liikekielessä oleva kontrasti kauniin klassisen baletin ja kulmikkaamman modernin tanssin välillä. Produktio valmistettiin alun perin San Franciscon baletin 75-vuotisjuhliin vuonna 2008.

Keskimmäinen produktio oli ihastuttava Johan Ingerin Walking Mad, josta pidän jokaisella katselukerralla enemmän. Ensimmäisellä kerralla se ei sytyttänyt, mutta nyt neljännellä kerralla voin sanoa, että siinä totisesti on jotain vallan mainiota. Luin vasta nyt jälkeenpäin mistä siinä on kyse. Teoksen ydin ovat kolme naista, jotka ovat lukossa tunnetasolla eivätkä pääse eteenpäin. Yksi tarvitsee paljon vakuuttelua, yksi on itsetuhoinen ja yhdeltä puuttuu rohkeus edetä elämässä. Toivottavasti näen tämän teoksen elämäni aikana vielä monia kertoja. Siinä on ihana humoristinen ja vallaton ote. Tykkään!

Viimeisenä esitettiin kuuluisa Kevätuhri, jolla on kiehtova historia. Nijinskyn koreografia Stravinskyn musiikkiin kantaesitettiin Pariisin Champs-Elysées -teatterissa vuonna 1913, jolloin se sai jo ensimmäisten tahtien jälkeen yleisöltä vahvan kielteisen reaktion. Käytännössä ihmiset heittelivät näyttämölle hedelmiä (siis ihan oikeasti!) ja katsomon valtasi kaaos ihmisten huudellessa kilpaa loukkauksia ja kannustuksia esiintyjille. Konservatiivit olivat järkyttyneitä Stravinskyn mutkikkaasta ja riitasointuisesta partituurista sekä Nijinskyn klassisesta baletista poikkeavasta koreografiasta.

Olen niin tottunut ajattelemaan tanssia ja musiikkia taidemuotoina, joissa jatkuvasti venytetään fysiikan rajoja ja etsitään jotain aiemmasta poikkeavaa, että tuntuu hämmästyttävältä, että sata vuotta sitten baletti ja klassinen musiikki olivat vielä niin pyhä asia, että erikoinen koreografia ja partituuri aiheuttivat tällaisen myrskyn. Nykytanssilla ja -musiikilla on aika lyhyt historia!

Joka tapauksessa, Kevätuhri oli silloin jotain aivan poikkeuksellista. Nyt se ei aiheuttanut minussa mitenkään erityistä reaktiota. Ei tehnyt yhtään mieli heitellä käsilaukussani luonnollisesti kanniskelemiani tomaatteja lavalle, päinvastoin.

Oopperan väliaikatarjoiluihin on tällä kaudella lisätty iltapäivätee (oheisessa kuvassa on kahden henkilön annos, joka on myös minimitilaus), jota pääsimme nyt seuralaiseni kanssa maistamaan. Tarjolla oli kahdenlaisia skonsseja perinteisillä hillolla, kermalla ja sitruunatahnalla, kolmenlaisia sandwichejä, juustokakkua, suklaakakkua, macaroneja, vadelmavalkosuklaata sekä mansikoita. Aika hyvä kokonaisuus! Tilasimme tämän nautittavaksi ennen esitystä, joten saimme istuskella kaikessa rauhassa päälämpiössä ja katsella kaunista aurinkoista Töölönlahden maisemaa. Suosittelen!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Etiopialaista ruokaa maistelemassa

Kävin viimein E:n ja L:n kanssa testaamassa Kuningatar Saban, etiopialaisen ravintolan, joka avattiin vuosi tai muutama sitten Mechelininkadulle. Tiesin etiopialaisesta ruoasta etukäteen vain sen, että sitä syödään käsin leivän avulla ja olin kiinnostunut kuulemaan lisää (ja maistamaan).

Jälleen ruokalista oli pieni mysteeri, sillä oli vaikea kuvitella millaista ruoka lopulta on. Mielenkiinnosta tilasin Etiopian kansallisruoan doro wotin, joka on kanakastike keitetyn munan kanssa maustettuna etiopialaisilla mausteilla ja berberillä. Ohessa tarjoiltiin etiopialaista indsera-leipää, joka leivotaan hapatetusta taikinasta ja se muistuttaa paksua muurinpohjalettua.


Kastike oli aika tulista, mistä olisi ollut hyvä mainita ruokalistassa. Jälkeenpäin huomasin, että ravintolan internet-sivuilla onkin kerrottu enemmän käytetyistä mausteista ja kastikkeista. Kannttaa siis vilkaista ne läpi mikäli ei ole tulisen ruoan ystävä tai kysyä lisätietoja tarjoilijalta.

Kokemus oli mielenkiintoinen ja suosittelen, mikäli on kiinnostunut muiden maiden ruokakulttuureista. Sen verran erikoisia maut olivat, etteivät ne nyt ihan ensimmäisellä maistamisella pompanneet lempiruokieni joukkoon.

Ilta päättyi mangoivanoveihin ja karpaloiseen Shakerissa.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Nappisuorituksia ja huteja

Lempiravintolani Aito sai vakavasti otettavan kilpailijan ja taistelusta tullee kiperä. Kävimme Piikkipaatsaman kanssa ensimmäistä kertaa Boulevard Socialissa ja olimme molemmat aivan myytyjä. Useimmin illan aikana toistettu lause taisi olla: "Tää on tosi hyvää!"

BS:n välimerellisellä à la carte -listalla ei ole erikseen alku- ja pääruokia, vaan tarjoilija opasti meitä valitsemaan noin kolme annosta. Lista oli sillä tavalla hankala, että monia makuyhdistelmiä ja uusia raaka-aineita oli vaikea kuvitella mielessään. Sama päti myös aperitiivi-listaan, jolta lopulta valitsin drinkin entten-tentten-menetelmällä ja sekin oli aivan törkeän hyvää. Valintani osui LL Cool J:hin, joka tarjoiltiin laakeasta lasista ja sisälsi mansikkaa, mandariinia, rosmariinia ja sitruunaa.

Emme siis oikein osanneet päättää mitä valita ruoaksi, joten otimme molemmat maistelumenun Social tasting menun. Siihen kuului kahdeksan ruokalajia, joista osa tarjoiltiin samaan aikaan ja osa erikseen. Se olikin hyvä valinta, sillä saimme kattavan kuvan ravintolan tyylistä ja eri mauista.

Ankanmaksapateeta, timjami-kirsikkahilloa, dukkahia ja focaccia-leipää


Grillattu kebab-varras hienonnetusta lampaanlihasta, fenkolisalaattia ja harissamajoneesia


Itse tehtyä softista, sitruunarahkaa, marenkia, sablekakkua ja suolakaramellia


Näiden lisäksi maistelimme mm. lohipastramia, possunkylkeä ja merques-makkarahotdogia. Tarjoilu ja sisustus ravintolassa olivat myös oikein miellyttäviä, mutta ravintolasali oli aika meluisa ja ahdaskin. Viereisessä pöydässä oltiin treffeillä emmekä voineet välttyä kuulemasta jokaista sanaa, mikä tuntui aavistuksen koomiselta. Lisäksi oli vähän hassua lisätä huulipunaa unisex-vessan peilin ääressä, kun vieressä mies pesee käsiään. Mutta näistä pienistä epäkohdista huolimatta kokemus oli oikein nautittava. Ja se ruoka, se vaan oli tajuttoman hyvää!

Tajunnan räjäyttävien makunautintojen jälkeen olisi ehkä ollut liikaakin olettaa, että illan toinen osa olisi jatkanut samalla onnistuneella linjalla. Olimme ostaneet liput kuukausia aikaisemmin supersuosittuun Rock the Ballet nr 2:een Savoy-teatteriin ja odotin näytöstä innolla. Liput olivat aika hintavat, lähes viisikymmentä euroa, mutta olin kuullut, että ensimmäinen Rock the Ballet -kiertue oli ollut varsinainen menestys. Lisäksi tässä yhdistyi monta minua kiinnostavaa asiaa, joten uskoin lippujen olevan hintansa väärti.

Kävi kuitenkin niin, että odotukseni olivat jotain aivan muuta kuin itse esitys. Jo produktion nimi oli minusta harhaanjohtava, sillä musiikkina ei käytettykään rockia vaan enemmänkin dancea ja poppia. En voi väittää olevani baletin asiantuntija, mutta en tunnistanut esityksestä myöskään mitään ainakaan klassiseen balettiin viittaavia elementtejä vaan enemmänkin nykytanssin askelia. Koko esityksestä Too sexy for my shirt -biiseineen tuli lähinnä mieleen Scandinavian Hunksien esiintyminen, sillä paljasta pintaa ja seksuaalisia viittauksia ei todellakaan peitelty. Lähinnä naisista koostunut yleisö oli kuitenkin innoissaan, joten moni muu osasi ottaa johtajakoreografiin Rasta Thomasiin liittyvän henkilöpalvonnan asiaankuuluvalla huumorilla.

No, aina ei voi mennä nappiin! Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä tämäkin spektaakkeli ja nyt on tullut nähtyä Savoy-teatterikin. :)

perjantai 10. toukokuuta 2013

Liikkuva meri

Kävin taas kahvilla Torpanrannassa ja katselin merelle. Huomasin ajattelevani, että onpa kummallista miten tuo meri liikkuu. Siis se, että se ylipäänsä liikkuu ja lainehtii. Sitten havahduin ja tajusin, että normaalitilanteessahan meri siis tietysti liikkuu ja lainehtii. Taisi olla aika pitkä talvi ja meri kauan jäässä, kun mieleni mieltää meren normaalitilan ensisijaisesti kiinteäksi massaksi, jonka päällä voi kävellä. Metkaa!

torstai 9. toukokuuta 2013

Energiaa tyrnistä

Oletteko törmänneet tällaiseen mainioon tuotteeseen? Etsin sopivan käytännöllistä, terveellistä, helppoa ja edullista välipalaa työpaikalle pitkiin iltapäiviin ja löysin tämän K-kaupan jugurtti- ja mehuhyllystä.


Kyseessä on raikkaan makuinen tyrnimarjanektari. Tyrnin marjathan sisältää valtavasti hyviä aineita kuten A-, C- ja E-vitamiinia sekä omega-rasvahappoja. Sen hankaluus on sen sijaan kirpeä maku, joka normaalisti karkoittaa ainakin minut. Niinä kertoina kun olen aikaisemmin maistanut tyrnimarjatuotteita ne ovat olleet niin kirpeitä ja happamia, että toista kertaa ei ole tehnyt mieli maistaa.
 
Tähän nektariin on kuitenkin sekoitettu riittävästi makeutusaineita, mutta ei kuitenkaan liikaa niin että raikkaus peittyisi. Tyrnin terveysvaikutuksista voi lukea lisää valmistajan sivuilta. Ja mikä parasta, se on tosi kätevä: Pikari on nopea juoda iltapäivällä muutamassa minuutissa kokousten välissä ja vielä nopeampi napata aamulla mukaan töihin. Suosittelen maistamaan!


tiistai 7. toukokuuta 2013

Vapun herkkuja

Yritin käydä vappuaattona katselemassa uusia silmälaseja Fredalta, mutten ollut tullut ajatelleeksi, että monet liikkeet sulkivat silloin tavallista aikaisemmin. Reissu ei ollut kuitenkaan ollenkaan turha, sillä satuin pysähtymään miettimään epäonneani juuri Freda 25:n eteen. Tuossa osoitteessa sijaitsee Brooklyn Cafen pikkusisko Brklyn Bakery. Päätin poiketa sisään.

Newyorkilaistyyliset kahvilan ja leipomon omistavat jenkeistä kotoisin olevat siskokset. Kahvilassa en ole vielä päässyt käymään, mutta bakeryn puolellakin on muutama puutarhapöytä tuoleineen. Valitsin aikaa kuluttaakseni kupin teetä ja suloisesti esille aseteltujen kuppikakkujen ja pikkuisten leivosten joukosta yhden herkullisen kuppikakun.

Myymälässä oli hauska tunnelma. Kaiuttimista kuului 20-luvun jazzia ja sisustus oli itse tehdyn ja rouhean tyylikäs. Ulkona viheliäinen tuuli puhalsi kumoon mainosständin ja tunnelma oli kuin elokuvassa Pieni Suklaapuoti. Niin ikään jenkeistä kotoisin ollut tarjoilijatyttönen, joka puhui vain englantia kauniilla aksentilla, kertoi tämän olevan hänen ensimmäinen vappunsa Suomessa. Juttelimme pitkän tovin kuppikakkumarkkinoista ja vapun vietosta. Niin ja mainitsinko, että kuppikakku oli todellakin herkullinen? Niiden salaisuus on kuulemma voissa. Ylläri.

Olin sopinut tapaavani A:n illalla ja menimme syömään ravintola Ainoon Espalle. Pöytävarauksemme oli sopivasti kello kuudeksi, jolloin Espa kuhisi vapun juhlijoita. Ravintolassa oli tavallaan vähän mukana juhlahumussa, mutta sopivan rauhallisessa määrin. Ainon ruokalistalla on paljon suomalaisia ruokia ja mieleen jäi erityisesti suomalaisia herkkuja sisältävä alkupalalajitelma (kuttucheddaria, siianmätimoussea, jääkellarin lohta, muikkukukkoa, maalaispateeta ja marinoitua jäniksen filettä). Kaikki oli todella hyvää!


Pääruoaksi söin listan kasvisvaihtoehdon, joka ei kuitenkaan ollut ihan onnistunut valinta. Nyt on ilmeisesti vallalla ajattelu, jonka mukaan kasvisruokia ei pidä maustaa, jotta kasvisten omat maut pääsevät "oikeuksiinsa". Eihän se nyt ihan näin oikeasti mene. Ilta sujui kuitenkin rattoisasti hyvän seuran ja kuohuviinin parissa. Kävimme vielä juomassa mainiot mojitot Teatterissa. Mojiton minttu toi mieleen kesän, joka onkin aivan pian täällä! 

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Löytöjä lipastonlaatikoista

Olen siivonnut viime päivinä olohuoneeni lipaston laatikot ja tein samalla mukavia löytöjä. Kävin läpi jokaisella siivouskerralla kutistuvan kasettivalikoimani ja löysin hauskoja itse radiosta äänitettyjä kokoelmakasetteja. Olin kokonaan unohtanut esimerkiksi nämä kaksi loistavaa kappaletta!



Lisäksi kävin läpi ison kasan keltaisia ja sinisiä post-it-lappuja, joille olen vuosien saatossa kirjoitellut osuvia aforismeja ja katkelmia kirjoista ja elokuvista. Sanat ovat aina olleet mulle merkityksellisempiä kuin kuvat (minkä voi arvata jo tämän blogin valokuvien laadusta :) ) ja olen levitellyt noita lappusia ympäriinsä, myös työpöytäni ilmoitustaululle.

Kun muutin 1,5 vuotta sitten Turusta Helsinkiin, jouduin tietysti ottamaan lappuset pois seinältä. En tullut ikinä laittaneeksi niitä uuden kotini seinälle, joten korjasin nyt viimein tämän epäkohdan. Samalla kun löysin pinon post-it-lappuja, löysin myös erilaisia kuvia ja postikortteja, joista pariisilaishahmot pääsivät keittiön ja makuuhuoneen oven väliseen ovenkarmiin. Tässä muutama erityisen hyvin kiteytetty ajatus:

Se, että tekee vastoin omaatuntoaan ei ole turvallista eikä oikein. Tässä minä seison enkä muuta voi.
- Martti Luther -
Ihminen on ainoa eläin, joka menee nukkumaan kun vielä väsyttää ja nousee ylös, kun vielä väsyttää.

Antti (Herlin) kertoo, että ensimmäisiä asioita, jotka hän isältään (Pekka Herliniltä) oppi, oli olla arvioimatta ihmisiä sen perusteella, mitä he tekevät, vaan sen, miten hyvin he sen tekevät.
- John Simon: Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä, Otava 2009 -

Loma on sitä, ettei ole mitään tekemistä ja siihen on aikaa koko päivä.

I would rather spend my life close to birds than waste it wishing I had wings. 
Tämän päivän katastrofi on huomisen hyvä tarina.

Tärkeille asioille on aina aikaa.

Oikeastaan olen hirveän väsynyt vain kun en tee mitään.

Tuntui oudolta, että näillä nurkilla hän oli kokenut suuria voittoja ja järkyttäviä tappioita, että täällä hän oli ollut niin voimakkaasti ja ehdottomasti elossa.
- Niina Repo: Kaksi -

Mutta on asioita, jotka täytyy tehdä, muuten ihminen ei ole ihminen, vaan vain rikkahippunen.
- Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli -

I do not agree with a word you say, but I will defend to the death your right to say it.
- Voltaire -

Jonkin asian menettäminen tuottaa kaksi kertaa enemmän kurjuutta kuin sen saavuttaminen onnea.
- Maija-Riitta Ollila -

Kun ihmisellä on ollut oikein kiire, hänen täytyy odottaa sieluaan.
- Kiinalainen sananlasku -

On joitakin asioita, joita ei voi kokea yhdessä ilman, että rupeaa pitämään toisistaan, ja mahtavan vuorenpeikon kumauttaminen tajuttomaksi kuuluu niihin.
- J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi -

Ilta hämärtää, mutta on vielä lämmin. On yksi niitä vaikuttavia hetkiä, jolloin maa on sulassa sopusoinnussa ihmisten kanssa. Tuntuu mahdottomalta ajatellakaan, etteivät kaikki olisi onnellisia.
- De Beauvoir: Murtunut nainen -
Varsin antoisa siivoustuokio!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Wappuhuumaa

Meitä on jälleen hemmoteltu auringolla. Eilen illalla oli tosin hyytävän kylmä, mutta paljon ihmisiä oli siitä huolimatta juhlimassa vappua Senaatintorilla. Laskeva aurinko kultasi tuomiokirkon länsiseinän.


Tänään kävin kahvilla Torpanrannassa ja huomasin ilokseni, että viimeisetkin jään rippeet ovat lähteneet Munkkiniemen rannasta. Vesi lainehti vilkkaasti ajoittain kovan tuulen ansiosta ja laineilla kimmelsi auringon säteet. Muutama kylmäverinen kävi merellä purjelautailemassa.

 
Kesä on ihan kohta täällä. Huomaan energiatasoni ja levottomuuteni lisääntyvän. Pitäisi päästä reissuun!