perjantai 26. lokakuuta 2012

Oho, lunta!

Hrrrr.... Kylläpä -5 astetta tuntuu todella kylmältä näin tottumattomalle. Sen verran näytti ulkolämpömittari, kun kävin äsken happihyppelyllä rankan työpäivän jälkeen. Suljin työkoneeni kymmenen aikaan ja havahduin samalla siihen, että olin paitsi aivan jäässä myös jumissa. (Älkööt kukaan epäilkö logiikkaani lähteä pakkasiltaan kävelylle silloin kun kropalla on muutenkin kylmä.) Otin ensimmäistä kertaa tänä syksynä talvitakin päälle ja pakkanen todellakin laittoi minut kirjaimellisesti hyppelehtimään. Niin kylmältä ilma tuntui. Mutta lämminhän siinä tuli ja paikatkin vetreytyivät.

Pomppiessani eteenpäin en malttanut olla ihmettelemättä asuinseutuni hiljaista olotilaa. Oli suorastaan jouluaattomaisen harras hiljaisuus. Näin vain muutaman ihmisen koko tunnin kävelyn aikana ja sitäkin vähemmän autoja. Takseja (nehän eivät ole autoja...) sen sijaan näkyi useita. Ihmettelin myös sitä, miten niin monet ikkunat olivat pimeänä. Syksyllä on ihan parasta se, että kävelyllä voi katsella ihmisten sisustuksia ikkunoista ohikulkiessa kun ulkona on pimeää. :) Onkohan munkkalaiset kymmenen aikaan jo nukkumassa vai veikö taksit heitä hienoihin juhliin, tiedä häntä. Ville Valon ikkunoissa oli kuitenkin valo, joten valtakunnassa kaikki hyvin. (Tuostahan voisi keksiä jonkin hauskan sanaleikin, jos vain aivoissani olisi enää mitään toimintaa.)

Kylmyys ja lumi pääsivät yllättämään tänään ainakin minut. Otin viime viikolla muutamia kuvia, jotka nyt latasin tietokoneelle. Vasta nyt osaan nähdä, että syksyhän olikin jo aika pitkällä. Näistä kuvista sen näkee ihan selvästi. Hassua, etten kuvia ottaessani osannut sitä nähdä.




Anyways, nyt on hyvä syödä lautasellinen (kaupan) gulassikeittoa ja katsoa eilinen Mentalist digiboksilta. Ja sitten puolen vuorokauden unet päälle. Eiköhän se viikonloppu niillä lähde käyntiin!

PS. Kävin päivällä katsomassa uusimman Bond-elokuvan Skyfall. Suosittelen! Tykkäsin paljon. Elokuvan dynamiikka jännityksen ja toiminnan suhteen toimii hyvin.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Kokkailun ihanuutta

Sain pitkästä aikaa ruokavieraita, kun äiti ja S kävivät kylässä. Tarjoilin heille alkuruoaksi paahdettuja munakoisoja vuohenjuustotahnalla. En ollut tehnyt näitä pitkään aikaan ja olin jo vähän unohtanut miten hyvä makuyhdistelmä tämä resepti onkaan.


Paahdettuja munakoisoja vuohenjuustotahnalla
(neljä annosta)

2 pienehköä munakoisoa
suolaa ja oliiviöljyä
150 g pehmeää vuohenjuustoa
2 rkl sulatettua voita tai margariinia
1 dl ranskankermaa
1 valkosipulinkynsi
juoksevaa hunajaa tarjoiluun

Pese ja viipaloi munakoisot ohuehkoiksi paloiksi. Ripottele päälle suolaa ja anna viipaleiden "itkeä" kosteutta ulos 15 minuttia. Kuivaa talouspaperilla pintaan herunut neste ja sivele viipaleet oliiviöljyllä molemmin puolin. Paahda viipaleita uunin keskitasolla 225 asteessa noin 25 minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet.

Sekoita vuohenjuustoon sulatettu rasva, ranskankerma ja murskattu valkosipulinkynsi. Tarjoa tahnaa ja paahdettua munakoisoa juoksevalla hunajalla viimeisteltynä.
Pääruoaksi tarjosin suppilovahveropastaa. Tuo leppäsavutuorejuusto oli minulle uusi tuttavuus ja kaupastakin jouduin sitä tovin etsimään. Se teki kastikkeesta hiukan makeahkon, joten jättäisin sen tästä pois, jos tekisin reseptin uudestaan. Persilijan skippasin myös, koska en oikein pidä sen mausta.
Kermainen sienipasta
(neljä annosta)

250 g tagliatelle-pastaa
200-300 g suppilovahveroita tai mustatorvisieniä
1 sipuli
1 rkl öljyä
2 dl kuohukermaa
1 dl persilijaa hienonnettuna
(50 g Pirkka-leppäsavutuorejuustoa)
ripaus suolaa ja mustapippuria

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Puhdista ja paloittele sienet. Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna sieniä pannulla ilman rasvaa, kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Lisää rasva ja sipuli. Anna kuullottua. Kaada kerma pannulle ja anna hautua noin 5 minuuttia kunnes kastike on hieman suurustunut. Lisää halutessasi joukkoon tuorejuusto. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita valutettu pasta kastikkeen joukkoon ja viimeistele persilijalla.
Jälkiruoaksi tein syksyisen piirakan omenapuolukkatäytteellä. Tykkään tästä kovasti ja se on herkullista erityisesti lämpimänä vaniljajäätelön kanssa. Erikoista piirakassa on se, että omenasta ja puolukasta keitetään hillo ennen uuniin laittamista. Silti piirakka on yksinkertainen valmistaa.

Omena-puolukkapiiras

1 kpl pakastepiirakkapohja (esim. kauramurotaikina)
5 dl puolukoita
tilkka vettä
1 kanelitanko
4 hapokasta kotimaista omenaa
1 dl hillosokeria

Laita puolukat, vesitilkka ja kanelitanko kattilaan. Keitä seosta hiljalleen noin 10 minuuttia. Kuori ja paloittele omenat. Lisää omenat ja hillosokeri puolukoiden sekaan. Keitä täytettä noin 5 minuuttia. Jäähdytä täytettä hetki ja poista kanelitanko. Levitä piirakkataikina vuoan pohjalle ja reunoille. Voit halutessasi tehdä ylijäävästä taikinasta nauhoja, joista voit tehdä ristikon täytteen päälle. Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa noin 35 minuuttia. Tarjoile piirakan kanssa vaniljakastiketta tai -jäätelöä.
Sain lahjaksi upean kimpun gladioluksia, puolitoistametriä korkeita, syksyisen oransseja. Ihania!

















Nyt kun tuli resepteistä puhetta niin jaan kanssanne vielä yhden välipalareseptin, jota kokeilin eräänä sunnuntaina kun kotiuduin illansuussa kuntosalilta. Tein itse tätä puolikkaan annoksen eli kuvassa näkyy tavallista pienempi paistos.
Tomaatti-mangoldipaistos
(4 annosta)

400 g mangoldia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
1 prk (250 g) ricottajuustoa
4 kananmunaa
1,5 dl parmesaaniraastetta
tuoretta basilikaa
4 tomaattia

Leikkaa mangoldin lehdet suikaleiksi ja hienonna vaaleat lehtiruodit. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Kullota mangoldia ja valkosipuleita öljyssä paistinpannulla kunnes lehdet pehmenevät. Mausta suolalla. Anna jäähtyä. Notkista kulhossa ricottajuusto ja sekoita joukkoon kananmunat. Lisää sekoittaen parmesaaniraaste, hienonnettu basilika ja hieman jäähtynyt mangoldiseos. Valuta seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Viipaloi tomaatit ja asettele paistoksen pintaan. Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasossa noin 25 minuuttia tai kunnes seos saa kypsän värin.

torstai 18. lokakuuta 2012

Syysretki Tallinnaan

Kävin syyskuussa elämyksellisellä työmatkalla Tallinnassa. Mainio reissu! Joka kerta Tallinnassa käydessäni ihmettelen miksen käy siellä useammin. Kaupunki on niin kaunis ja on paljon nähtävää ja koettavaa. Kaupunkireissuilla on tietysti aina myös kääntöpuolensa: nukkuminen jäi nytkin toissijaiseksi. Onneksi matkan jälkeen koitti viikonloppu ja saatoin lauantaiaamuna nukkua niin pitkään kuin nukutti.

Torstai-iltana ei ollut univelasta vielä tietoakaan. Silloin osallistuin gaalaillalliselle Tallinnan merimuseossa. Museo vaikutti todella mielenkiintoiselta vierailukohteelta ja oli harmi, ettei meillä ollut mahdollisuutta tutustua sen antiin. Sen sijaan ei yhtään harmittanut se, että tila oli sisustettu uudestaan illallisiamme varten, sillä näky oli henkeäsalpaava. En ole elämäni aikana kovin montaa kertaa haukkonut henkeäni, mutta kun astuin tuolle kuvan keskellä näkyvälle sillalle laskeutuakseni alas "juhlasaliin" piti hetken aikaa pitää kaiteesta kiinni ja hengitellä rauhassa.


Tilan äänimaailma heijasteli merenpohjassa kuuluvia ääniä sekä sellaisia sukellusveneääniä, joita kuulee sukellusvene-elokuvissa. Lienevät jotain tutkaääniä. Myöhemmin illallisen kuluessa munkkikuoro esiintyi jättiläismäisen sukellusveneen kannelta. Sekin oli ihan mahtavan huikeaa.


Perjantai alkoi töiden merkeissä, mutta alkuillasta pääsimme työkaverini kanssa kiertelemään Tallinnan kauppoja ja vanhan kaupungin katuja. Kiinnitin huomiota talojen kauniisiin ja hauskoihinkin yksityiskohtiin.







Voorimehe kadulta löytyi muutama ihana kauppa ja ne pistin itselleni korvan taakse seuraavaa vierailua varten. Katu on niin pieni, että sen nimeä ei löydy omasta turistikartastani. Se kuitenkin johtaa viistosti Pikk'ltä Raatihuoneentorille. Siellä sijaitsi Tali, jossa myytiin persoonallisia virolaisia designtuotteita: aivan ihania koruja, kauniita astioita ja muita oivallisia esineitä. Vietimme siellä pienessä puodissa varmaan puoli tuntia ihastellen erilaisia käsityöläisten oivalluksia. Mukaankin tarttui jotain, jonka esittelen täällä blogissa myöhemmin... :) Samaisella kadulla oli myös perinteinen sisustuskauppa, josta tämä seuraava kuva on.


Tallinnassa on enenevässä määrin myös suloisia pikkukahviloita ja tälläkin kertaa löysin uuden lempikahvilan, Chocolats de Pierre. Nyt kun etsin kahvilan nettisivut havaitsin, että tämänkertainen kahvilalöytöni on edellisen kahvilalöytöni sisarkahvila. Pierren suklaapaja löytyy pieneltä tunnelmalliselta sisäpihalta. Tarvitseeko erikseen mainita, että täältä löytyi haudutettua teetä? :)



Verratkaapa kahta seuraavaa kuvaa. Voisiko kuvitella, että kyseessä on sama sisäpiha - aikaeroa vain 12 vuotta?



Kiertelin perjantaina pitkästä aikaa kaupoissa oikein urakalla, mutta säästyin suuremmalta tuhlaukselta. Muutama paita tarttui mukaan sekä yksi kaunis huivi. Lisäksi yhteistyökumppanilta saatu Muumipeikko-säästölipas odottelee keittiönpöydällä ylimääräisiä kolikoita.



Illallista söimme perjantaina Kloostri Aitissa. Pidin tästä ravintolasta paljon ja voin suositella sitä lämpimästi muillekin. Ruoka oli todella hyvää, itse asiassa parasta Tallinnassa syömääni. Mukavaa oli jälleen myös se, että kun söin kolmen ruokalajin illallisen ja join kaksi lasia kuohuviiniä, loppulasku oli 33 euroa. Kuitissa lukee "Teretulemast tagasi!" Voitte luottaa siihen.



maanantai 8. lokakuuta 2012

Onnellisuus

Onnellisuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei ole mitään syytä yrittää pois siitä tilanteesta, jossa hän sillä hetkellä on.
- Timo Airaksinen: Onnellisuuden opas -

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ekaa kertaa Zelected-kutsuilla

Blogimaailma on tuonut mukanaan elämääni monenlaisia hauskoja ja mukavia elämyksiä. Yksi niistä oli viime perjantaina, kun osallistuimme Absolutely whiten kanssa Koti 3:lle blogin Annen järjestämille Zelected by Houze -sisustustavarakutsuille. Olen osallistunut elämäni aikana monenlaisille myyntikutsuille, mutta ZbH oli itselleni ennestään tuntematon merkki. Se onkin ilmeisesti vasta vähän aikaa sitten rantautunut Ruotsista Suomeen.

Kutsuilla riitti nähtävää. Paitsi että Annella on todella kauniisti ja taitavalla silmällä sisustettu koti (hän on esitellyt sitä blogissaan, käykää katsomassa) myös Zelectedin tuotteita oli paljon nähtävillä. Olin valmistautunut siihen, että ostaisin muutaman joululahjan, mutta houkutus ostaa jotakin myös itselle oli suuri. Tykästyin esimerkiksi näihin kolmeen lyhtyyn.

 

 
Sain kuitenkin hillittyä itseni ja tilasin "vain" eräänlaisen vitriinikynttilänjalan, josta laitan kuvia kun toimitukseni saapuu. Tämä setti herätti myös ihastusta vieraissa ja myös oma sisäinen kokkini hinkui tätä kokonaisuutta. Vain mielikuvitus olisi rajana, kun tähän suunnittelisi alkupaloja.


Korkeat kynttilänjalat ovat viime vuosina olleet mielessäni samassa asemassa kuin vihreä väri vuosia sitten: pidän niistä valtavasti, mutten osaa käyttää niitä tai ajatella niitä kotiini. Lattialla ne olisivat kotonani muka liian matalalla ja pöydälle tai kaapin päälle aseteltuna taas liian korkealla. Paras paikka olisi vyötärökorkuisen lipaston päällä, mutta sellaista en omista. Ehkä vielä joskus hankin muutaman korkean kynttilänjalan ja keksin niille hyvän paikan kotonani.

Tämä hauska purkki ei ollut myytävänä, mutta idea oli niin mainio, että nappasin siitäkin kuvan. Se sisältää nuppineuloja ja sen kyljessä lukee Auts. Liitutaulumaali on kyllä oivallinen keksintö.

Kiitos Anne mukavasta perjantai-illasta ja mielenkiintoisista kutsuista!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Synttäreitä synttäreitä

Ystäväni ovat innostuneet juhlimaan kolmekymppisiään ja tänä vuonna on siis ollut ilo osallistua monille syntymäpäiville. Yhtenä lauantaina vietettiin juhlavasti P:n synttäreitä iltapukujen ja coctailien merkeissä. Aloitimme juhlat syömällä pitkän kaavan mukaan Hyvinkäällä ravintola Medicin Womanissa (jossa muuten on nähtävästi sunnuntaisin tarjolla brunssia - vink vink, käykääpäs Hyvinkäällä asuvat kokeilemassa). Ruoka oli ihan jees, vaikkakin pientä annoskateutta oli havaittavissa.

Asukseni olin valinnut viime vuonna Espanjasta ostetun vihreän pitsimekkoni, jonka somistin herkällä rintakorulla. (Otin tämän kuvan junassa istuessani. Vaati aika monta ottoa ennen kuin tähtäys ja muut ominaisuudet osuivat kohdalleen. Kanssamatkustajat saattoivat hiukan ihmetellä tarkoitusperiäni tähdätessäni kameralla pelkästään keskivartaloani...)


Illallisen jälkeen juhlat jatkuivat meille varatussa juhlatilassa ravintola Ilonassa. Kuokkavieraat piti ulkopuolella Yrjö, joka oli asetettu tärkeää tehtäväänsä varten narikkaan. Hän on P:n lähisuvun maskotti ja osallistuu kaikkiin merkittäviin juhliin.

P oli keksinyt muutaman hauskan tehtävän vieraille. Sisääntulon yhteydessä oli iso kulho, josta jokainen vieras sai poimia yhden hauskan tehtävän, joka tuli toteuttaa illan aikana. Lappusissa oli sellaisia tehtäviä kuten iske silmää toiselle vieraalle ja tarjoa juoma sankarille. Näistä syntyi monta hauskaa tilannetta juhlissa.


Lisäksi eteisessä oli kertakäyttökamera sekä lista tehtävistä, joita kaikkien tuli yrittää kuvata ennen yksityistilaisuuden päättymistä. Mitenköhän tässä kävi, tulikohan kaikki ikuistettua?


Toisia synttäreitä, ystävääni N:ä juhlittiin 20-luvun tunnelmissa. Aivan ihana idea! Ovella kysyttiin tunnussana, jonka olin autuaasti unohtanut... Onneksi pääsin silti sisälle, sillä portsari ei ollut mitenkään erityisen ikävää laatua. Musiikki oli ajankohtaan ja tunnelmaan sopivaa ja TV:ssä pyöri mustavalkoinen Charlie Chaplin -filmi. Vieraille oli tarjolla kaikenlaista rekvisiittaa ja itse koristin hiukseni riikinkukon sulalla. N:llä oli päässään tällainen hieno panta ja muunkin asun suhteen hänen olisi hyvin voinut luulla karanneen suoraan 20-luvulta.

Juhlissa tarjoiltiin ajankuvaan sopivasti hotdogeja (olivat kuulemma erittäin in siihen aikaan), jotka menivät kuin kuumille kiville. Omastakin edellisestä hotdogista oli kulunut jo tovi. Jälkiruoaksi oli houkutteleva ja herkullinen suklaaputous. Nam!


Kiitos P ja N ihanista teemabileistä! Loppuvuodesta on vielä muutamat juhlat edessä. Niitä innolla odotellen... :)

torstai 4. lokakuuta 2012

Pakko palata vielä kesään

Eikun vielä täytyy eilisen kirjoituksen jälkeen palata hetkeksi elokuuhun ja kesään. Vietin nimittäin mukavan lauantaisen ex tempore -iltapäivän A:n luona. Ihastelin hänen teekuppejaan, jotka taisivat olla tilavuudeltaan vähintään puoli litraa ja joihin kahvilusikka hukkui kokonaan. Mutta ne ovat vaan niin ihanat! Ja kauniit värit niissä myös on. Ja mangotee maistui erityisen hyvältä niistä.

Nämä sisältävät jo teen...

A pyöräytti meille maitorahkasta, vaniljarahkasta, sokerista ja mustikoista makoisan välipalan, jonka koristelin punaviinimarjoilla. Kauniit coctaillasit/jälkkäripikarit taitavat olla Iittalan Essencet. (Korjaa A, jos muistan väärin.)


Siinä sitten istuttiin tuntikausia keittiössä, höpötettiin ja makusteltiin mustikkarahkaa.
Eikös ole muuten hienot sisustustarrat A:n olohuoneessa? Koitan yleisesti ottaen olla heilumatta kamerani kanssa ihmisten kodeissa, joten en nyt esittele tämän enempää A:n tyylikästä sisustusta. Lukupiiriläiset pääsevät ihailemaan sitä muutaman viikon päästä. (Meillä on luettavana Tuntematon sotilas.)


Kesä muistoissamme...

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Syksy saapui Munkkiniemeen

Tänään oli kaunis päivä ja syksy jotenkin erityisen läsnä. Kuntelin Youtubesta syksyaiheisia lauluja. Niitä on tehty yllättävän paljon (totea itse kirjoittamalla Youtubeen hakusanaksi Syksy)! Stella on tehnyt svengaavan biisin Tästä syksy vasta alkaa.
Mul on laukussa hiekkaa vielä kesältä
Monta päivää on satanut vettä
Sä oot joskus aika korni ja usein totinen
Sanot tästä syksy vasta alkaa
 
Listan jatkona ovat mm. Juha Tapio, Yö ja Zen Cafe, mutta olin kokonaan unohtanut Kolmannen naisen biisin Syksy rannalla. Hieno biisi 80-luvulta! Videossa on bonuksena hauska ysärimeininki. :)

Se veti lahdelle jo hileen
Minä askareita teen
Muistan, pulahdimme veteen
Hiukset kuivui helteeseen
Ukkosta ilmassa
Odotimme sadetta
Toi ilta ilman viilenneen

Tällaisia syysmaisemia löytyi tänään Munkan rannasta.

Kuva mattolaiturilta

Itse mattolaituri :)






Tarkkasilmäinen näkee tässä seuraavassa kuvassa muuttolintuauran, jossa on useita kymmeniä pikkulintuja.


Tällaisia portaikkoja en ennen Munkka-aikaani tiennyt Suomessa olevankaan. Ihan kuin New Yorkissa!
 
Kaunista syksyä kaikille!