perjantai 29. tammikuuta 2016

Hulvaton kaupunkisuunnistus

Mun on kuukausikaupalla pitänyt kirjoittaa viime syksyn parhaista bileistä, Piikkipaatsaman ja H:n uuden kodin tupareista. Heidän järjestämä ilta oli niin hauska, että viikko viikolta aloin epäillä osaisinko sanoin kuvata kuinka mahtavaa juhlissa oli ja lykkäsin kirjoittamista, siirsin ja siirsin. Nyt niistä on kulunut jo sen verran aikaa, että yksityiskohtaiset mielikuvat ovat haalenneet ja rimakauhu laskenut. (Lisäksi röhnötän sohvalla flunssassa ja mieli kaipaa tekemistä, joka ei rasita väsynyttä kehoa.)

Postauksen aiheeseen liittymätön kuva viime syksyltä

Palataan siis syksyiseen aurinkoiseen päivään, jolloin uuteen kotiin muuttaneet olivat kutsuneet laajan kaveripiirinsä rautatieaseman The Pullman bar -kuppilaan. Siellä paljastui, että edessä oli kaupunkisuunnistus ja jako ennalta määrättyihin ryhmiin. P&H olivat keksineet päämme menoksi kahdeksan rastia, jotka oli löydettävä vihjeiden perusteella. Suunnistuksessa ei kisattu ajasta, mutta seuraavan vihjeen sai vasta kun edellinen oli ratkaistu. Jokainen rasti piti kuitata lähettämällä kännykällä todistekuva paikanpäällä olosta.

Omassa ryhmässäni meitä oli neljä henkeä ja ensimmäinen vihje ohjasi meidät Stadionin torniin. Jo matkalla tornille ryhmäni löysi yhteisen kemian, jonka johdosta hassuttelimme jatkuvalla syötöllä. En muista pitkään aikaan nauraneeni niin paljoa yhden päivän aikana.

Tornin luona saimme jonkin aikaa odottaa vuoroamme, sillä tornin hissi muodosti pienen pullonkaulan. Odottaessamme kisailimme ja vitsailimme kilpailijajoukkueiden kanssa. Joku kertoi, että Stadionin tornista olisi sotien jälkeen joku epätoivoinen hypännyt alas ja siksi sinne ei saanut kiivetä portaita pitkin, mutta emme löytäneet tälle tarinalle vahvistusta interwebsistä. Kun pääsimme torniin, häikäistyin maisemista. En ollut käynyt tornissa aikaisemmin.


Vietimme tovin ihaillen maisemia ja otimme itsestämme todistekuvan. Seuraavat vihjeet johdattivat meidät Johanneksenkirkolle, sitten sitä vastapäätä sijaitsevaan pikkukauppaan, Rauhanpatsaalle Eteläsatamaan, siitä Nikolai-laivalle, Uspenskin katedraaliin ja lopulta pikkukuppilaan lähelle P&H:n kotia.

Hauskuutusta aiheuttivat moniselitteiset vihjeet, jotka OLISI KANNATTANUT lukea tarkasti, mutta neljillä silmillä kai oletimme aina jonkun toisen lukeneen...

Joukkueet raportoivat edistymisestään ja fiiliksistään myös tapahtuman Facebook-kutsussa, jonne alkoi ilmestyä mitä hulvattomampia ja omituisempia kuvia, joista osan tarkoitus ja alkuperä ei ole vieläkään selvinnyt. Mekin kannoimme kortemme kekoon lähettämällä kuvan siitä kun joimme Nikolai-laivalla minttushotit. Kuvasta voisi päätellä, että siinä vaiheessa oli nautittu jotain muutakin, mutta itse olin juonut vain mangosmoothien.

Postauksen aiheeseen liittymätön kuva
auringonlaskusta kahta päivää aikaisemmin

Viimeinen rasti oli Piikkipaatsaman ja H:n uusi koti. Jokainen kahdeksasta joukkueesta löysi perille, osa nopeammin ja osa vähän hitaammin. Perillä alkoi hervottomat syömingit ja tarjolla oli muun muassa erilaisia salaatteja, piirakoita ja H:n paistamia tajunnanräjäyttäviä hampurilaisia. Kun juhlaväki oli saanut vatsat täyteen, kaupunkisuunnistuksen voittaja ratkaistiin kiperän tietokilpailun avulla, jossa testattiin muistaakseni Helsinki-tietoutta. Meidän joukkue ei voittanut. Ylläri.

Tämäkään ei liity aiheeseen, alppiruusuja viime kesäkuulta

Hauska suunnistus toi jo etukäteen mieleeni itse järjestämäni kaupunkisuunnistuksen Turussa vuonna 2011. Siitä voitte lukea tarkemmin täällä. Nekin bileet olivat varsinainen menestys, ehkä parhaimmat itse järjestämäni juhlat! Harmi, että siihen aikaan eivät älypuhelimet olleet vielä niin laajalti käytössä, että somea olisi voinut hyödyntää. Facebook tosiaan toi oman hauskuutuksensa Helsingin kaupunkisuunnistukseen.


PS. Piikkipaatsama, olisi kiva, jos linkkaisit tuonne kommentteihin ainakin leipäjuustosalaatin ja hampurilaisten ohjeet, jos olet jakanut ne joskus blogissasi. Oli nimittäin hurjan hyvät tarjoilut!

lauantai 23. tammikuuta 2016

Suosituksia Helsingissä

Kävin pitkästä aikaa thaimaalaisessa ravintolassa syömässä siskon suosituksesta. Jaan nyt suosituksen teillekin, sillä tykkäsin kovasti. Kyseessä on Thai Orchid Lönnrotinkadulla.

Edellisestä thaikkuravintolakäynnistäni on varmaan ainakin viisi vuotta, joten en oikein muistanut minkälaista ruokaa odottaa. Tuliset ruoat oli merkitty ruokalistaan ja pyrin valitsemaan niitä vähemmän tulisia. Alkuruoaksi otin grillattua tofua barbeque-kastikkeessa, koska olen ikävöinyt hyvin maustettua tofua työpaikkani lounaskeittiön ruokalistan vaihduttua. Nyt ikävöin sitä vielä enemmän, sillä tofu oli tosi hyvää.


Pääruoaksi valitsin paistettua riisinuudelia ja broileria hedelmäkastikkeessa ja sain vatsassani aikaan ähkyn. Annos oli iso ja ruoka niin hyvää, etten millään meinannut raaskia jättää osaa syömättä. Lopulta oli pakko antaa periksi.


Juomalistalta löytyi mango-passio-mojito, joka oli niin ikään namia. Ravintola oli mukavan viihtyisä, joten varmasti tulen käymään siellä vielä useasti uudestaan. Paikka on kuitenkin sen verran syrjäinen, että en olisi eksynyt sinne ilman suositusta.

Toinen suositus, jota olen myös ehtinyt jo jakaa eteenpäin on Ai Weiwein näyttely Helsingin taidemuseossa Tennispalatsissa. Ai Weiwei on kiinalainen taiteilija, joka on kritisoinut valtaapitäviä ja ottanut taiteellaan kantaa ihmisoikeuksien puolesta. Helsingin näyttelyn kaikki teokset on tehty puusta ja hän on käyttänyt töissään hyödyksi kierrätysmateriaaleja ja vanhoja huonekaluja.

Puu

Näin joulukuussa jossain lehdessä yllä olevan puun kuvan ja se innosti minut tulemaan katsomaan näyttelyn. Jokin puissa viehättää minua. Tämä valtaisa puu on koottu monesta eri puuyksilöstä, jotka ovat aikojen saatossa kuolleet pystyyn. Eri osien liittymiä ei ole pyritty peittelemään, joten lähemmin tarkasteltuna puu vaikuttaakin epäilyttävältä. Vähän samaan tapaan kuin ihmismäinen robotti.

Divina Proportio

Tämä on kaunis ikosaedri - muoto, joka on tuttu jalkapallosta. Ai Weiwein puusepät valmistivat teosta kaksi vuotta!

Valkoinen talo

Tämä teos on Qing-kauden koti Etelä-Kiinasta, jonka Weiwei on maalannut nykyaikaisella valkoisella maalilla. Rakenteet ovat edelleen vanhoja, mutta lopputulos häiritsevän nykyaikainen. Kiina hävittää kovaa vauhtia historiaa uuden tieltä.

Läpi
 
Läpi oli mielestäni näyttelyn vaikuttavin teos. Näyttelyssä teosta kuvattiin näin:
Teoksessa palkit ja pilarit työntyvät väkivaltaisesti antiikkipöytien läpi. Massiivinen mittakaava ja häkkimäinen rakennelma tuntuvat jopa uhkaavilta. Teoksen syntyaikaan Ai ryhtyi ottamaan aiempaa voimakkaammin kantaa politiikkaan. Ai ymmärtää, että ei voi taiteellaan muuttaa vallan rakenteita konkreettisesti, mutta hän voi tehdä ne näkyväksi. ”Taiteilijoilla ei ole mahdollisuutta päättää, millaisia ehtoja heille asetetaan, mutta he voivat kommentoida niitä.”
Sitaatti: Artist Profile, Autumn 2008, p. 56, http://Sherman-scaf.org.au/exhibition/ai-weiwei-under-construction/
Teokset olivat monimerkityksellisiä ja pidin siitä, että kaikista löytyi lyhyt kirjallinen esittely. Teoksissa sai myös rauhassa kävellä ja niitä sai tutkia vaikka miten läheltä. Seuralaiseni kysyikin yhdessä vaiheessa olinko huomannut, että näyttelyssä ei ollut ollenkaan 'ei saa koskea' -kylttejä. Harvinaista! En tiedä olisiko teoksiin saanut koskea. En uskaltanut kokeilla!

Olen iloinen, että tämä tärkeä kokoelma mielenkiintoisia teoksia esitetään Suomessa ja toivon, että moni ehtii nähdä sen. Näyttely on avoinna 28.2. asti, joten vielä sinne kerkiää!

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Talviliikuntaa

Helsingissä oli kaunis viikonloppu! Olen viimein saanut hankittua oikeanlaiset varusteet talvireippailua varten, joten pääsin nauttimaan ulkoilmasta.

Lauantaina kävelimme reilun kymmenen asteen pakkasessa ystäväni S:n kanssa rautatieasemalta Hakaniemeen päämääränä Kulttuurisauna ja avanto. Olimme valoisaan aikaan liikkeellä ja oli tosi kaunista.


Kulttuurisauna odotti kutsuvana ja olimme ensimmäisten joukossa paikalla kun sauna avautui. Se olikin hyvä, sillä myöhemmin saunassa oli jopa ruuhkaa.


Kokemus oli vielä ihanampi kuin viime kerralla. Tällä kertaa laiturilla ei käynyt minkäänlaista viimaa, mikä teki kokemuksesta todella nautittavan. Ilma ei itse asiassa tuntunut juurikaan kylmältä vedestä nousun jälkeen. Jäimmekin S:n kanssa hengaamaan laiturille ja ihailemaan maisemia, kuuta ja tähtiä. Kummallakaan ei ollut kiire minnekään, joten saunoimme ja uimme monta kertaa. Pukeminen oli pieni operaatio höyryisessä pukuhuoneessa, joten päällysvaatteet puimme vasta Kulttuurisaunan oleskelutilassa takkatulen loisteessa.


Illalla tuli äkillinen suklaamieliteko ja keksin kokeilla tällaista Visuaalisesti Vaativan blogista joskus bongattua mukikakun reseptiä. Kerroin ohjeen kahdella, sillä puolikasta kananmunaa on vaikea erottaa. Pidin mukillista mikrossa kaksi minuuttia, mikä minun mikrollani oli liian pitkä aika, sillä taikina paistui ihan kakkupohjaksi. Olisin nimittäin toivonut, että se jäisi keskeltä mutakakkumaiseksi. Suklaatäytekakkua ei tehnyt mieli, joten päädyin syömään toisen mukillisen (taikinaa tulee ehkä desi per kuppi) pelkkänä taikinana. Täytti suklaamielihalun hyvin!


Tänään kävin luistelemassa pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa siskolta saaduilla hokkareilla. Ensimmäisten haparoivien minuuttien jälkeen luistelu alkoi sujua, jostain selkäytimestä se vaan tulee. Huomasin pian, että kääntyminen oikealle oli haastavampaa, joten aloin harjoitella sitä. Puolen tunnin jälkeen molempiin suuntiin kääntyminen sujui yhtä hyvin. Nyt odottelen innolla, että pääsen Munkan rantaan meren jäälle, jossa pääsee luistelemaan ympyrää eikä tarvitse varoa lätkäpelejä.


Kotiin kävellessäni nappasin vielä pari kuvaa Puistotiestä. Aurinko paistoi kauniisti kerrostalojen katoille.


PS. Tänään muuten päättyi kaamos Pohjois-Suomessa. Aurinko paistaa siis nyt myös Utsjoella!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Lux Helsinki pakkasessa

Purevasta pakkasesta huolimatta kävin kiertämässä läpi Lux Helsinki -karnevaalin tämän vuotiset valotaideteokset isäni kanssa. Teokset olivat esillä vain viisi päivää ja jonkinmoista tungosta oli havaittavissa. Teokset muodostivat loogisen kävelylenkin ydinkeskustassa ja muutamassa kohden saimme suorastaan luovia eteenpäin, sillä etenimme päinvastaisessa järjestyksessä kuin moni muu.

Aloitimme Ruttopuistosta, joka hohti satumaisissa väreissä.


Siellä oli paljon lyhtyjä ja erilaisia valoja, joita emme jääneet kuitenkaan tutkimaan tarkemmin, sillä viima oli liian armoton.

Omiksi suosikeiksini nousi kolme kokonaisuutta. Kekseliäin teos oli mielestäni Antti Pussisen ja Martta-Kaisa Virran Medicine City Esplanadin lavalla. Kyseessä oli lääkkeiden läpipainopakkauksista tehty suurkaupunkimaisema. Lux Helsingin nettisivuilla kerrotaan teoksesta näin:

"Teos kertoo yhteiskuntamme medikalisaatiosta. Myös kaupunki voi toimia lääkkeenä yksinäisyyteen ja valo lääkkeenä pelkoon. Pimeässä kaupungissa jokaisen ikkunassa olevan valon takana on ihminen. Esplanadin lavalla teos on kuin pienoiskaupunki oikean kaupungin keskellä. Teoksessa on arviolta 22 000 lääkepakkausta. Teoksen valmistaminen kesti kahdelta taiteilijalta kuusi kuukautta."

Toinen mieleenpainuva teoskokonaisuus, joka mieluusti saisi vaikka jäädä paikoilleen, oli satumainen Alexander Reichsteinin He olivat täällä.

Siinä historialliselle Sofiankadulle oli pystytetty henkilöhahmoja toissavuosisadalta. Hahmot oli tehty teräslangasta, joka oli ruiskutettu fluoresoivalla maalilla. UV-valossa aavemaiset hahmot sinersivät kauniisti.



Kolmas upea teos oli tuomiokirkkoon heijastetut taideteokset. Kahdeksalta taiteilijalta oli pyydetty teosta aiheesta ilo ja he olivat toteuttaneet sen kukin omalla tekniikallaan. Teokset muutettiin digitaaliseen muotoon ja jokainen kuva heijastettiin tuomiokirkon julkisivuun minuutin ajaksi. Teoksen kesto oli siis yhteensä kahdeksan minuuttia.

Katja Tukiainen

Maiju Salmenkivi

Petri Tuhkanen

Heta Kuchka

Teoksia oli valokarnevaalissa runsaasti ja kaikkia emme nähneet, sillä muutamiin paikkoihin oli pitkä jono. Silti kokonaisuus oli mielenkiintoinen ja tykkäsin siitä, että teokset muodostivat mukavan kävelylenkin ydinkeskustassa eikä teoksia tarvinnut erityisesti etsiä kuten jonain vuonna.

Tuntuu, että tämä valokarnevaali vain paranee vuosi vuodelta. Jännityksellä jään odottamaan mitä uusia tuulia Lux Helsinki -organisaatio keksii ensi vuodeksi!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Katse tulevaisuuteen

Hyvää vuotta 2016! Toivottavasti vuosi vaihtui osaltasi hauskoissa merkeissä. Itse vietin ehkä elämäni ensimmäistä kertaa uuden vuoden juhlia ihan vaan kotona yöpuvussa kirjoja lukien. Mukavissa tunnelmissa siis, ei valittamista.

Samoissa tunnelmissa on mennyt hujahtamalla koko joulunaika ja välipäivät. Palasin viime viikolla arkeen muutamaksi päiväksi todetakseni vain että sopeutuminen on tahmeaa. Onneksi ensi viikollakin on vielä keskiviikko vapaa, joten viikko ei ole ihan niin raskas.

Olen nauttinut jouluna hyvistä ruoista, levosta, kirjoista ja elokuvista. Vastapainoksi yltiösosiaaliselle joulukuulle olen ollut pääasiassa ihan omissa oloissani.

Iloitsin joulukuun lopun aurinkoisista - vaikkakin aika lyhyistä - päivistä. Liikunta jäi ennen joulua vähiin muiden kiireiden takia, mutta olen nyt kunnostautunut ja käynyt tekemässä kävelylenkkejä. Kauneuden kruunasi joulun jälkeen satanut ohut lumikerros, joka peitti sopivasti muuten niin alastoman luonnon. Noin yleisesti ottaen en ole lumen ystävä, sillä se tekee kaupunkiasumisesta niin hankalaa, mutta tällainen sopivan pieni lumikerros on toki kaunis.



Monet tekevät näin vuoden vaihtuessa katsauksia viime vuoteen. Omat ajatukseni ovat jo pitkällä ensi vuodessa (mitä kesälomasuunnitelmia keksisin?), joten viime vuoden koostaminen ei nyt sytytä. Tämä värikäs kuva Taidekeskus Salmelan pioneista on odottanut julkaisua kesästä asti, joten palataan sen verran viime vuoteen.


Alustin äsken vuoden 2016 pöytäkalenterin, jonka välissä säilytän pääsylippuja ja muita vastaavia aikaan sidottuja tärkeitä papereita. Oli hauska katsella mitä kaikkea mukavaa on jo tälle vuodelle luvassa! Lisääkin tulee varmasti matkan varrella keksittyä. Konsertteja, teatteria, stand upia, keikkoja.

Minuun iskee yleensä aina tammikuussa tomera putsausinto, joka todennäköisesti johtuu joulunajan yltäkylläisyydestä ja runsaudesta. Tavarapaljous on viehättävää aikansa, mutta joka vuosi tulee hetki kun haluan ylimääräisestä tavarasta eroon. Yleensä se alkaa jääkaapin siivoamisella leviten sieltä kuivakaappiin ja pyykkikoriin. Sitten vaatekaappi kaipaakin jo karsimista ja samoin kylpyhuoneen kaapit. Jossain vaiheessa väsähdän, joten koko kotia ei tule käytyä läpi kerralla. Mutta joka vuosi tammikuun siivous on yhtä nautinnollista.

Erityisesti ruokakaappien tyhjentäminen on hauskaa, kun tulee miettineeksi mihin ylimääräisiä ruoka-aineita voisi käyttää. Toissapäivänä tein ensimmäistä kertaa itse viiliä kun lähes litra maitoa oli menossa vanhaksi enkä halunnut käyttää sitä lettuihin tai pannukakkuun. Viilin tekeminen osoittautui todella helpoksi ja palkitsevaksi. Tein viilin tällä Kotikokin ohjeella ja hyvää tuli. Nyt olen aamuisin syönyt mysliä, viiliä ja vadelmahilloa.

Vaikka kevättä kohti mennään, ovat päivät vielä lyhyitä. Muistakaahan, että ensi viikolla Helsingissä alkaa Lux Helsinki -valokarnevaali, josta voi käydä hakemassa valoa pimeisiin iltoihin. Valokarnevaalin teokset ovat nähtävillä 6.-10.1.