Välillä muutakin kuin kivoja juttuja

Olen toisinaan vähän katunut blogini nimivalintaa. En kovin vakavasti, mutta kuitenkin. Välillä tekee mieli kirjoittaa myös niistä vähemmän kivoista jutuista elämässä ja tietysti voinkin kirjoittaa ihan mitä vaan nimestä huolimatta, mutta kuitenkin. Välillä haaveilen myös sellaisesta täysin anonyymista blogista, jonka lukijat olisivat kaikki tuntemattomia, mutta en vieläkään ole oikein selvillä siitä, miten satunnaiset lukijat eksyvät blogeihin. Viimeisin oma blogilöytöni on Nanin blogi Yksin ovella. En taas edes muista mitä kautta sinne päädyin. Eikun muistanpas! Googlasin kirjan Madeleine Hesserus: Paljain jaloin. Ja päädyin Nanin blogiin.

Viime päiviin on liittynyt paljon huolta, pelkoa, murhetta ja paniikkia. Ei mitään vakavaa tai mitään mistä pitäisi huolestua, tavallisia elämän ylä- ja alamäkiä, joita on vaan toisinaan vaikea kestää. Isot tunteet ovat välillä sellaisia tiloja, joissa on vaikea nähdä, että ne ikinä loppuisivat tai päättyisivät. Ilta tuntuu loputtomalta ja yöllä kun yrittää epätoivoisesti saada unta ja lepoa seuraavaa päivää varten, aika suorastaan lentää.

Kun suuret surut saartavat minut, pujahdan ulos, lähden kävelemään ja etsin paikan, josta näkee kauas. Seisahdan mäelle tai meren rannalle ja katson horisonttiin. Hengittelen syvään ja annan tuulen tuulla.
- Eppu Nuotio: Kävellen, Apoteekki 2/2012 -

Ikinä aikaisemmin säätilat eivät ole vaikuttaneet mielialaani niin paljoa kuin viime syksynä ja tänä keväänä, mistä lie johtuukaan. Nyt auringonpaiste kasvoilla tuntuu aivan uskomattoman hyvältä. En ole aikaisemmin myöskään kokenut näin suurta intoa lähteä ulos, mutta nyt olen jo kahtena iltana tehnyt pitkän kävelyn meren rantaan. Eilen kävi niin, että ranta loppui ennen kuin terapiapuheluni ystävälle, joten päädyin vain kävelemään samaa reittiä edestakaisin. Soitin 1,5 tunnin aikana kolmelle ystävälle ja puhuin kaikille samat asiat. Joskus asioiden käsittely vaatii pientä toistoa... :)

Auringonlasku olohuoneeni ikkunasta

Onni on henkilökohtaisen taistelun tulosta. Sen vuoksi on taisteltava ja pantava itsensä likoon. Se vaatii sinnikkyyttä ja toisinaan sen vuoksi on jopa matkustettava toiselle puolelle maailmaa. Oman onnensa toteuttamiseen on osallistuttava lakkaamatta.
- Elizabeth Gilbert: Eat, pray, love - Omaa tietä etsimässä, Otava 2010 -

Yksi asia, joka rauhoittaa ja tekee minut onnelliseksi on hyvä musiikki. Tänä keväänä musiikista on tullut syystä tai toisesta entistäkin olennaisempi osa elämääni (samalla kun kirjojen lukeminen on vähentynyt minimiin).

En yleensä käy kovin paljoa konserteissa tai keikoilla, koska joudun aina jonkun hongankolistajan taakse enkä näe mitään ja tulen muiden tönimäksi ja tallotuksi, mikä on hyvin turhauttavaa. Minua ei silti ollut kovin vaikea puhua ympäri, kun A pyysi mukaansa Sunrise Avenuen keikalle Virgin Oiliin maaliskuun lopussa. Ja olen äärimmäisen iloinen, että lähdin. Paitsi että Virgin Oil on keikkapaikkana yleisön kannalta aivan loistava, myös itse keikka oli hieno kokemus. Sunrise Avenue on tunnettu loistavana live-bändinä eikä aiheetta.

Tiedän, että muutama lukijani jakaa kanssani Sunrise Avenue -innostuksen, joten liitän alle muutamia kuvia keikalta, vaikkakaan ne eivät ole kovin hyviä. Ehkä ne ovat tarpeeksi hämäriä ollakseen semi-taiteellisia. :) Joillakin SA-faneilla on paljon parempia kameroita, sillä YouTubesta löytyy tältäkin keikalta todella hyviä nauhoituksia. Tässä yksi hyvä pätkä: Sex and cigarettes. Itse asiassa käytännössä koko keikka löytyy nauhoitettuna YouTubesta, osissa tosin, jos hakee hakusanoilla Sunrise Avenue 24.3.2012.

Seisoimme A:n kanssa äänimiehen(?) pöydän vieressä

Pojilla oli hauskaa ja se välittyi katsomoonkin.

Nyt pääsiäisen viettoon! Rentouttavaa pitkää viikonloppua kaikille! Itse aion nukkua ja levätä ja ehkä nauttia vähän elämästä. :)

PS. Onko teillä ideoita blogin varmuuskopioinnista? Haluaisin säilyttää varmuuskopiossa blogin ulkonäön enkä pelkkää xml:ää, mutten ole löytänyt vaihtoehtoja. Miten muut olette ratkaisseet varmuuskopioinnin?