Puurakkautta

Kävin E:n kanssa tutustumassa Sinebrychoffin taidemuseossa Puut ovat runoja -näyttelyyn, joka on esillä 12.1.2014 asti. (Sen jälkeen kun olimme ensin nauttineet Kupin ja Muffinin veret seisauttavan herkullisista tarjoomuksista: söin bataatti-feta-täytteisen leivän, jaoimme puoliksi banaani-valkosuklaakakkupalasen ja joimme kahvilan omatekemiä hedelmäisiä mehuja, joiden makujen kuvaamiseen minulla ei riitä adjektiivejä. Tästä tuli lempikahvilani kantakaupungissa heti ensimmäisellä käynnillä!)

Olen aina pitänyt puuaiheisista kuvista, joten tykkäsin tästä taidenäyttelystä kovasti. Sinebrychoffin näyttely on rakennettu Kristoffer Albrechtin, Taneli Eskolan, Ritva Kovalaisen ja Pentti Sammallahden puuaiheisten teosten ympärille.

Näyttelyssä oli valokuvia, maalauksia, piirroksia ja grafiikkaa puista Suomessa ja ympäri maailmaa, esimerkiksi Nepalissa. Olipa näyttelyssä valokuva myös japanilaisesta 3000-vuotta vanhasta puusta! Miten niin vanha puu on enää pystyssä? Läheisimmiltä tuntuivat kuitenkin Suomen leveysasteilla kuvatut puut ja parhaiten mieleen jäikin Taneli Eskolan teos Monrepos, josta on kuva täällä. Samalta sivulta löytyy muutama muukin näyttelyssä ollut teos.

Tämän Pentti Sammallahden teoksen äärellä keskustelimme siitä, miten helposti suomalainen erottaa onko kuvassa pakkasta vai suojasää. On jännä tajuta, että sekin on taito, joka opitaan eikä etelämaalaisilla ole kokemusta, jonka perusteella he pystyisivät päättelemään sellaista pelkästä maalauksesta.

Jonakin päivänä olen puu,

ja tuuli laulaa oksissani

ja aurinko tanssii lehdilläni,

ja olen vahva ja kaunis

kaikkina vuodenaikoina.

- Kahlil Gibran -


Puita Pieksämäellä keväällä 2010