Turistikierroksella Helsingissä

Meillä oli kesällä kavereiden kanssa puhetta siitä, että olisi kiva mennä joskus Helsingissä turistikierrokselle. Olen osallistunut lukemattomille kiertoajeluille ulkomailla, mutta on vähän hassua etten tiedä mitä Helsingistä kerrotaan turisteille. Piikkipaatsaman kanssa päädyimmekin kanavaristeilylle ja näkemään Helsinkiä mereltä käsin. Nyt syksyn tullen sain töihin kutsun yhteistyökumppanin järjestämälle turistikierrokselle, mikä oli hauska sattuma.

Kierros oli Hop-On Hop-Off -kierros, jolle myydään normaalisti vuorokausilippu. Matkustajat voivat jäädä pois kyydistä ennalta määrätyillä pysäkeillä, käydä tutustumassa nähtävyyksiin ja hypätä jälleen sopivan ajan jälkeen seuraavaan bussiin. Tämä systeemi oli todella kätevä esim. Barcelonassa, jossa nähtävyyksillä oli etäisyyttä ja meillä oli vain muutama päivä aikaa. Juuri tällaisella kierroksella olin myös viime kesänä Berliinissä. Tämä kiertoajelu oli kuitenkin varattu vain meidän ryhmäämme varten, joten me emme jääneet pois kyydistä. Kävimme kyllä yhteistuumin katsomassa muutaman nähtävyyden.

Säätytalo

Kaksikerroksisen bussin yläkerrasta näki Helsingin kauniiden talojen yksityiskohtia aivan eri tavalla kuin kävellessä kadulla tai istuessa henkilöauton kyydissä. Oli yksi toissa viikon lämpimistä päivistä, joten teimme kiertoajelun avokattoisella bussilla. Kierroksemme kesti pari tuntia ja siinä ajassa ehti hyvin ihailla vanhoja kauniita taloja muun muassa Kruunuhaassa, Kaartinkaupungissa ja Töölössä.

Nähtävää ja eri kohteita oli paljon, joten kovin syvällisesti ei opas ehtinyt kertoa nähtävyyksistä. Paljoa uutta tietoa ei siis kierroksen aikana tullut. Suurin anti olikin nähdä vanhat rakennukset ja nähtävyydet vähän eri perspektiivistä.

Yksi tiedonjyvänen jäi mieleeni: Alvar Aallon suunnitteleman Stora Enson pääkonttorin (se kamala laatikko Katajanokan kupeessa) takaseinässä ei ole ollenkaan ikkunoita. Opas arveli sen johtuvan siitä, että Aalto haaveili laajentavansa taloa myöhemmin viereisen Rahapajan rakennuksen tilalle. Onneksi näin ei ikinä tapahtunut, sillä 1800-luvulla rakennettu Rahapajan rakennus on huomattavasti kauniimpi kuin naapurinsa. Laatikonkin alta purettiin aikoinaan kaunis Norrménin talo.

En ole vieläkään käynyt Baanalla!

Näkemättömien nähtävyyksieni listalla on kaksi kesää ollut Sibelius-monumentti, jonka pääsin nyt viimein näkemään ihan vierestä. Yllätyin sen suuruudesta! Siinä on yli 600 putkea. Monumentin luona on kuulemma turisteilla tapana työntää päänsä johonkin noista putkista. :)

Monumentti aiheutti aikoinaan 60-luvun lopulla suuren kohun eivätkä kaikki oikein ymmärtäneet mitä tekemistä sillä on Sibeliuksen kanssa. Itse pidän tätä kauniina veistoksena. Kohun seurauksena taiteilija Eila Hiltunen lisäsi teoksen oheen viereiseen kallioon Sibeliuksen kasvoreliefin.

Oman kotikaupungin nähtävyyksiin ja omiin kotikulmiin on välillä hauska tutustua turistin näkövinkkelistä!