Kaupunkina Imatra osoittautui hajanaiseksi, mutta yllätyin siitä kuinka paljon vaatekauppoja ja tunnettuja ketjuja vajaan 30 000 asukkaan kaupungissa oli. Selitys suurelle ostovoimalle selvisi, kun keskittyi hetkeksi kuuntelemaan kanssa-asiakkaiden käyttämää kieltä: venäjä. Vain muutaman kilometrin päässä olevan rajan takana riittää nimittäin asiakkaita. Jälkeenpäin sain kuulla, että Imatran osuus Suomen kaupunkien tax free -myynnistä on kolmanneksi suurin (vain Helsinki ja Lappeenranta ohittavat Imatran).
Venäläisten Imatran matkailulla on pitkät juuret, sillä jo sata vuotta sitten Imatran kosken pauhu houkutteli pietarilaisia aristokraatteja. Parhaimmillaan juna toi 14 junallista turisteja päivässä Imatralle! Eurooppalaista jugendia edustava valtionhotelli rakennettiin 1903 nimenomaan venäläisiä matkailijoita varten.Valtionhotelli on edelleen upea rakennus Vuoksen rannalla. Sen yhteydessä on nykyään myös kylpylä. Olisi mahtavaa päästä joskus yöpymään sen tiloissa. Nyt kävin uteliaana vilkaisemassa vain aulatiloja, jotka nekin olivat vaikuttavat.
Imatralla järjestettään tänä kesänä koskinäytös joka päivä klo 18. Silloin koski virtaa vapaana viidentoista minuutin ajan. Alla ennen ja jälkeen kuvat. Tarkkasilmäinen voi nähdä kuvissa padon toisella puolella järvessä siintävää sinistä vettä.
Jälkimmäisessä kuvassa saattaa tarkkasilmäinen havaita myös kaksi vaijeria, jotka ylittävät kosken kuvan keskivaiheilla. Kosken yli oli mahdollista liukua juurikin noita vaijereita pitkin maksua vastaan (normaaliliuku oli 35 €, sen lisäksi oli lisämaksusta mahdollista liukua myös pää alaspäin sekä vatsa alaspäin, ns. supermiesliuku). Matkaseuralaiseni A otti haasteen vastaan, kiinnitti valjaat ympärilleen ja pisti kypärän päähänsä. Ja ei kun menoks! Lasku kesti muutamia sekuntteja, vauhti oli melkoinen. Sillalla kosken kuohut kastelivat hiukan, mutta laskun aikana ei kuulemma ehtinyt kastua. Oli varmasti mahtava kokemus!
Haasteen vaijeriliukuun A sai Lotta- ja veteraanimuseon omistajalta Eila Ikävalkolta, jonka johdolla teimme ikimuistoisen museokierroksen sota-aikaan. Hän on entinen lotta (ja hänen täytyy lähennellä siis iältään yhdeksääkymmentä) ja hän perusti museon miehensä kanssa. Museokierroksen lomassa hän kertoi laskeneensa itse vaijeriliukua muutama vuosi sitten (tarkistettuaan ensin ettei katsojien joukossa seisonut tuttuja). Siinä vasta hurjapää!
Alla oleva kuva on sillalta toiseen suuntaan, kuvassa joki virtaa poispäin. Valtionhotelli pilkistää puiden takaa.
Jos eksyt Imatran suunnalle suosittelen, että käyt syömässä ravintola Buttenhoffissa, joka sijaitsee kävelykadulla toisessa kerroksessa. Tarjolla on konstailematonta suomalaista ruokaa ja paikka on ilmeisen suosittu imatralaisten keskuudessa.
Ilostuin kovasti havaitessani, että ihana Virkkukoukkunen on imatralalainen yritys ja heillä on siellä suuri liike. Olen ihaillut heidän tuotteitaan jälleenmyyjien liikkeissä ja nyt mukaan tarttui rätti tekstillä "jos näätte miun sisäistä marttaa ni lähettäkää se tännepäi", avaimenperä "mie en ookkaan mikää normipirkko" sekä vihkonen pakettikortteja, joista kaksi alla mallina. Olisin voinut ostaa tästä kaupasta kaiken. :)
Imatra on kiva kaupunki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!