Siirtymä syksyyn

Vaikka satunnaiset auringonsäteet vielä lämmittävätkin, ajassa on selkeää syksyä. Talvi oli niin kylmä ja tolkuttoman pitkä, että ottaisin niin kovin mielelläni vielä pari helleviikonloppua. Illat kuitenkin pimenevät ja auringon laskettua on jo todella kylmä. Myönnettävä se on, syksy on aivan pian täällä.

Syksy ei ole minulle kuitenkaan pelkästään lämpötiloja vaan enemmänkin mielentila ja asenne. Viime viikkoina on alkanut paljon uutta ja olen kokenut mielenkiintoisia asioita, mutta jostain syystä tämä bloggaaminen on vähentynyt kesän jälkeen. Kyse ei niinkään ole ollut ajanpuutteesta vaan olen jollain tavalla odottavalla kannalla. En malttaisi odottaa, että syksy ihan OIKEASTI alkaisi.

Olen kuitenkin iloinen kuivista ilmoista, sillä löysin menneellä viikolla uudelleen nuoruuteni suosikkiliikuntalajin rullaluistelun. Rullaluistelin viitisentoista vuotta sitten ahkerasti, useamman kerran viikossa, mutta Turkuun muuttaessani se harrastus jäi hyvän reitin puuttuessa. Asuin aivan torin laidalla ja siitä oli tylsä lähteä luistelemaan mihinkään suuntaan.

Munkkiniemeen muutettuani uskaltauduin viime kesänä kerran kokeilemaan luistelua Kuusisaaren suuntaan. Vilkas liikenne ja oma tietämättömyyteni siitä, missä kohtaa kevyenliikenteen väylää minun kuuluisi luistella olivat kuitenkin siinä määrin rasittavia etten tullut pistäneeksi luistimia uudestaan jalkaan enää sinä kesänä.

Nyt päätin kokeilla uudestaan ja sattumalta sopivassa mielentilassa päätin kokeilla luistella Laajalahden ympäri. Se oli mahtavaa! Lenkkinä se ei ole kuin runsas 10 kilometriä, mutta lähes koko matkalla on pyörätie, sopivasti pieniä ylä- ja alamäkiä sekä suojateitä, jotka tekevät matkasta vaihtelevan, kun välillä täytyy jarrutella.

Kolme kertaa jouduin kaivamaan kännykän navigaattorin esille, kun en tiennyt minne suunnata (kuvittelin, että kääntymällä aina oikealle pääsisin kätevästi lahden ympäri, mutta se ei mennytkään ihan niin). Havaitsin myös, että reitin varrella on järjetön määrä samansuuntaisia teitä. Pyöräteitäkin meni usein molemmin puolin autotietä ja vain kokeilemalla selvisi kumpi jatkui pidempään katkeamatta sorakaistaleeseen. Kerran meinasin harhautua teekkarikylään Otaniemessä, mutta sitten tajusin, että Otaniemi on nimenomaan niemi ja päästäkseen Laajalahden ympäri ei tarvitse kiertää niemen kautta.

Tänään kiersin lenkin toistamiseen ja toivon syksylle paljon kuivia lehdettömiä pyöräteitä, jotta pääsen luistelemaan jatkossakin. Ja mikäs näissä maisemissa... Autojen pörinäkään ei haittaa, kun kuuntelen kuulokkeilla musiikkia.