lauantai 20. elokuuta 2011

Pyöräretki Lietoon

Turun kaupunki ja joukko yleishyödyllisiä organisaatioita ovat kunnostautuneet juhlavuoden kunniaksi kokoamalla aikaisemmin tehdyt erilaiset retkikartat kulttuurikuntoilureitistöksi. Eri aiheisista retkistä jokainen löytää varmasti mieleisensä. On arkkitehtuurikävelyä, kulttuurikävelyä, porrasastelua, patsastelua jne. yhteensä yhdentoista retken verran. Itse olin talvella napannut jostain mukaani esitteen Suomen Sydän -reitistä, joka noudattelee Aurajoen rantaa Liedon linnalle asti. Vasta kesäloman loputtua "ehdin" eräänä sunnuntaina hyppäämään pyörän selkään ja lähtemään päiväretkelle Lietoon.

Näkymä Tuomaansillalta
Reitti alkoi Tuomiokirkolta. Esitteessä reitti esiteltiin näin:
Suomen sydän ei ole vain maastossa kuljettavia polkuja, teitä ja siltoja, se on myös osa suomalaista mielenmaisemaa. Se on ihmisen muokkaamaa maaseutua ja kaupunkiympäristöä, se on katuja, peltoja, niittyjä ja metsää. Ja se on tietenkin myös Aurajoki, hitaasti soljuva, saven värjäämä ajan virta.
Reitin varrella oli yhteensä kaksitoista opastaulua, joissa oli kerrottu sen alueen historiasta, maiseman muutoksista ja muista mielenkiintoisista seikoista. Reitti johdatteli Tuomiokirkolta Piispankadulle ja Jokikadun kautta Rautatiesillalle. Siitä matka jatkui tois puol jokke olevan kävelyreitin mukaisesti Barkerin tehtaan ohitse Koroistenniemelle.

Koroistenniemi
 
Koroistenniemellä on tänä päivänä iso valkoinen risti muistuttamassa sitä, että Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus oli Koroisissa. Arkeologisissa kaivauksissaon löydetty jälkiä kivikirkosta jo 1200-luvulta. Kun maa aikaa myöten kohosi ja joen uoma kapeni, piispanistuin siirtyi uuteen tuomiokirkkoon lähemmäs jokisuuta.


Koroistenniemellä oli myös ensimmäinen etappini, hauska kesäkahvila. Maalaistalon keittiössä tarjoiltiin kahvia, teetä, mehua, pullaa ja piirakoita, joita lenkkeilijät, pyöräilijät ja sunnuntaikävelijät saattoivat nauttia suurten tammien ja vaahteroiden katveessa. Olin lukenut tästä suloisesta Koroisten kahvilasta Turkulaisesta (paikallinen ilmaisjakelulehti), joten tiesin etsiä sitä.


Juotuani kupin teetä matka jatkui kohti Halistenkoskea, jonka rannalla on myös kesäkahvila (jonka testaamisen jätin tällä kertaa väliin, jotta matkani etenisi), josta pystyisi vuokraamaan kanootteja. Joessa näkyikin muutama seurue nauttimassa kesäpäivästä kanoottien kyydissä.


Jatkoin pyöräni selässä Virnamäen ohitse Kampiförille. Tässä vaiheessa olin puolivälissä menomatkaa. Sen jälkeen reitti johdatteli minut poluille, metsiin ja niityille, joilla en ollut käynyt koskaan aikaisemmin. Ajoittain tuli tunne kuin olisin ollut kauempanakin isosta kaupungista. Poljin Ravattulan halki ja ylitin ohitustien jalankulkijoille rakennetulla sillalla. Kieterinmäen jälkeen saavuin riippusillalle, jolla ylitin Aurajoen jälleen täl puol jokke.

Sitten matkaa Liedon vanhalle linnalle olikin enää 2,5 kilometriä jäljellä. Vielä ennen linnalle saapumista vanhalla Hämeen härkätiellä oli tällainen nähtävyys.

Kyltissä oli teksti:
Vanhan tarinan mukaan Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa käytti 1500-luvulla Härkätietä tarkastusmatkoillaan. Hänen hevosensa juotettiin tällä lähteellä, joka oli Härkätietä matkaavien käytössä.
Tämän maiseman kohtaa jokainen tästä suunnasta Liedon linnalle saapuva. Linnavuori kohoaa mahtavana ja maisema on todennäköisesti säilynyt samana vuosisatoja. Tie tosin on varmasti tasaisempi. :)


Itse Liedon vanhasta linnasta tuli otettua niin monta kuvaa, että taidankin tehdä siitä ihan oman postauksen joku toinen kerta. Tämä pyöräretkeni (yht. noin 25 km) oli oikein onnistunut. Suosittelen muillekin näitä kulttuurikuntoilureittejä! Ne on selvästi laadittu ajatuksella.

6 kommenttia:

  1. Voi vitsi miten ihanan kuuloinen retki! Mä olisin varmaan pysätynyt joka kahvilaan hehee :) kyllä nyt mun pyöräkuume nousi edeleen...en ole vieläkään saanut ostettua uutta pyörää varastetun tilalle..

    VastaaPoista
  2. Oi, kuinka ihanan kuuloinen pyöräily :)
    Jos asuisin siellä, testaisin kyllä tuon reitin. Mutta koska en, niin.... Tosin pyöräjalkaa rupesi taas vipattamaan, mutta tuuli näyttää vähän liian kovalta tälle päivälle...

    VastaaPoista
  3. Kesällä kävimme Liedossa..autolla. Ja hassu juttu, veljeni poika teki sukututkimusta ja pääsi Kustaa Vaasaan, kenestä polveudumme..Itsekkin teen sukututkimusta, mutta vähän lähempiä haaroja. Mutta, sinulla on ihanat kuvat ja mahtava pyöräretki!

    VastaaPoista
  4. Hieno homma, että on tämmöisiä juttuja! Tulit muuten vastanneeksi kysymykseen, johon Aboa Vetus -museon opas ei osannut vastata ja jota en Suomen hissan kursseilta muistanut: Koroisten kirkon synty ja syy, miksi siirryttiin Turkuun. Ei niillä sitten olekaan kuin satakunta vuotta ikäeroa noilla kirkoilla. Maa tietty kohosi tuolloin nopeammin.

    VastaaPoista
  5. Terhi, tosiaan, en ajatellutkaan kuinka lyhyen aikaa Koroistenniemi lopulta toimi piispanistuimen sijaintina. Wikipedia nimittäin kertoi, että 1229 paavi antoi luvan siirtää Suomen piispanistuimen oletettavasti Nousiaisista Koroisiin. Ja jo 1290 piispanistuin siirrettiin Tuomiokirkkoon. Toki elämää Koroistenniemellä varmasti oli jo ennen piispanistuinta ja vuosia vielä sen jälkeen. 1200-luvulla meri oli noin viisi metriä nykyistä korkeammalla. Virallista oikeaa syytä piispanistuimen siirtoon voidaan enää kai arvailla.

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa ihanalta retkeltä :)Teki heti mieli mennä pyöräilemään... //Linda

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!