Aivan Frankfurtin kupeessa Reinin varrella sijaitsee kaunis kylä nimeltä Eltville. Se valikoitui yöpymispaikakseni sattumalta: luin Frankfurt-opaskirjasta, että paikka on idyllinen, mutta en osannut sen perusteella odottaa mitään näin hurmaavaa.Kylässä asuu muutamia tuhansia ihmisiä ja sen kadut ovat niin kapeita, että jopa pääkadut ovat yksisuuntaisia. Pikkuisia keskiaikaisia kujia reunustavat kauniit vanhat saksalaiset talot, joista on pidetty hyvää huolta.
Koko kylä on kuin postikortista. Näin kesällä se oli myös hyvin eläväinen: Marktplatzin kahvilassa istuskeli joukko ihmisiä ja rantapromenadilla käyskenteli saksalaisia matkailijoita.
Seuraavassa kuvassa puiden takana pilkistää Eltvillen linna (Kurfürstliche Burg), joka valmistui vuonna 1350. Linnasta on nykyään jäljellä enää yksi torni ja uudelleen rakennettu itäsiipi, sillä ruotsalaiset (!) sotajoukot tuhosivat linnan vuonna 1635.
Linnassa on näyttelytiloja, joissa kerrotaan linnan ja Eltvillen historiasta. Yksi huone on pyhitetty Johannes Gutenbergille, joka asui lapsuudessaan Eltvillessä ja kehitti painokoneen vuonna 1436. Eltvillessä hän sai myös myöhemmin ainoan virallisen tunnustuksen keksinnöstään vuonna 1465.Yllätyksekseni opin, että tässä osassa Saksaa ei käy kovin paljoa kansainvälisiä turisteja, joten ravintoloiden ruokalistat olivat poikkeuksetta saksaksi. Myös museon tekstit olivat pelkästään saksaksi, mutta sain sentään mukaan muutaman esitteen englanniksi.
Linnan jäljellä olevaan torniin pääsee kiipeämään (118 porrasta) ja reippailusta palkitaan upealla näköalalla yli Rein-joen ja Eltvillen kylän.
Linnan pihalla on upea ruusutarha, joka on parhaimmillaan kesäkuun alussa. Vaikka suurin kukinta oli jo mennyt ohi, se oli silti upea nähtävyys, jota on vaikea kuvailla. Pinta-alaltaan puutarha ei välttämättä ole kovin suuri, mutta mikä määrä erilaisia ja -värisiä ruusuja siellä kasvaakaan!
Myös kaikkialla kylässä, jopa kapeiden kujien reunoilla, kasvoi ruusuja.
Yövyin pienessä Bed & Breakfast -paikassa nimeltä Kleine Villa Rose aivan keskustorin vieressä. Majatalo oli suloinen ja sijainnistaan huolimatta erittäin rauhallinen; nukuin kuin tukki. Majatalolla ei ole päivystystä, joten vierailijoiden täytyy varautua majatalolle saapuessaan soittamaan puhelimella omistajille saadakseen huoneen. Vaikka passiivinen saksantaitoni aktivoitui tällä reissulla pakon edessä, olin iloinen, että Kleine Villa Rosen henkilökunta puhui englantia.
Jos palloilet Frankfurtin ympäristössä, Eltville on must-see-nähtävyys!
Matkakertomukseni ensimmäinen osa löytyy täältä: Frankfurt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!