Järven rannalla

Vietin viime viikolla muutamia päiviä luonnon helmassa Savossa. Tarkkailin järven elämää ja nappailin paljon valokuvia. Vasta kotona kuvia peratessani huomasin, kuinka erilaiselta järvi näyttääkään riippuen vuorokauden ajasta ja pilvisyydestä. Erityisesti nämä kaksi kuvaparia nousivat esiin.

Pari 1:

Pari 2:

Sama maisema, ihan eri tunnelma. Säät vaihtelivat muutaman päivän aikana helteisestä auringonpaisteesta ukkoskuuroihin. Ihan myrskyn silmään en joutunut, mutta niin rankka sade tienoon kasteli, että sain ihailla tuplasateenkaarta järven yllä.

Ihan pelkäksi makoiluksi ja kirjojen lukemiseksi reissu ei kuitenkaan mennyt. Savon radan museolla oli avoimet ovet, joten suuntasimme Pieksämäelle.

Rata Kouvolasta Kuopioon avattiin liikenteelle vuonna 1889 ja tuosta rakennustyöstä sekä vuosikymmenten liikennöinnistä on jäänyt jäljelle mielenkiintoista esineistöä. Rakennustyömaalla ahkeroi enimmillään 10 000 miestä. Museosta opin, että vuonna 1891 matka Helsingistä Kuopioon kesti 18,5 tuntia kun nykyään tuo matka taittuu neljässä tunnissa.

Museon avointen ovien yhteydessä järjestettiin myös yleisölle höyryveturiajeluja. Sellaisellehan piti tietysti päästä mukaan.

Kiipesin vuonna 1944 valmistuneeseen matkustajavaunuun ja istahdin vihreälle penkille odottamaan lähtöä. Asianmukaisesti vanhaan junailijan asuun pukeutunut Pieksämäen höyryveturiyhdistyksen jäsen kävi tarkastamassa matkustajien liput ja toivottamassa kaikille hyvää matkaa.

Näitä yleisöajeluja ei tehdä kovin usein, sillä höyryveturin käynnistyslämmittämiseen menee kuulemma vuorokausi.

Höyryveturissa työskentelee kaksi ihmistä: veturinkuljettaja ja lämmittäjä. Jälkimmäinen saa painaa töitä ihan kunnolla, sillä 10 kilometrin matkaa varten joutuu veturin uuniin lappaamaan kuutiometrin eli motin verran halkoja.

Toinen aamupäivä kului Kuopiossa, jossa seuralaiseni kanssa suoritimme perinteiset Kuopio-toimet: omenalörtsy vilkkaalla ja aurinkoisella torilla, kierros kauppahallissa ja Pikku-Pietarin torikujalla, ajelu kauniilla Väinölänniemellä ja Puijolla, kakkupala kahvila Kanelissa ja kiertely muutamissa kaupoissa. Lopuksi jäätelöt aurinkoisessa satamassa. Nautinnollista!

Kun ajelimme Savosta takaisin etelään, pysähdyimme ajomatkalla Juvalla, jossa keskelle maaseudun peltoja on kätketty taivaallinen Wehmaan kartanon teehuone. Olen sitä varmasti aikaisemminkin hehkuttanut, mutta tätä paikkaa ei voi mainostaa liikaa.

Wehmaan kartano on vanha Ruotsin kuninkaan ratsutila, joka on ollut viimeiset 200 vuotta saman suvun omistuksessa. Nykyiset omistajat ovat paitsi modernisoineet tilan toimintaa myös perustaneet tilalle Butiken på landet -kaupan sekä perinteisen englantilaisen teehuoneen.

Kartanon teelistan läpikahlaaminen vie tovin, sillä valikoimassa on noin 70 teelaatua. Valinnan vaikeudelta välttyy kun valitsee sen, mikä ensimmäisenä kuulostaa hyvältä. Se myös todennäköisesti on hyvää.

Tilan itsevalmistetut skonssit ovat suussasulavia ja ehkä parhaimpia koskaan maistamiani. Iltapäiväteekattaus käy hyvin lounaasta, sillä se sisältää perinteisiä sormivoileipiä, skonsseja sekä pieniä makeita herkkuja. Herkuttelun jälkeen voi lempiteetään ostaa mukaan teehuoneen pienestä teekaupasta. Onneksi en asu Juvalla, sillä muuten olisin Wehmaan kartanolla joka viikko!