keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kaiu kaiu lauluni

Aloitin tänä syksynä uuden harrastuksen, laulutunnit.

Löysin työkaverin vinkistä yksityisen klassisen laulunopettajan, jonka luona olen käynyt nyt viisi kertaa. Tapaamme pääsääntöisesti kahden viikon välein, mutta välissä oli myös yksi yli kuukauden tauko johtuen työkiireistäni ja opettajan sairastumisesta.

Millaista se sitten on?
  • rankkaa: Ensimmäisen laulutunnin jälkeen vatsalihakset olivat kipeät seuraavat kaksi päivää.
  • motivoivaa: Jo yhden laulutunnin aikana pääsee vähän kiinni siihen, miten oikeasti pitäisi laulaa ja ääni kuulostaa lopuksi ihan erilaiselta kuin puoli tuntia aikaisemmin.
  • äärimmäisen turhauttavaa: Kuulet miten opettaja laulaa, mutta kun yrität tehdä perässä, oma äänesi kuulostaa lähinnä säälittävältä piipitykseltä.
  • mielenkiintoista: Laulutunnit eivät ole mitään teorialuentoja, mutta usein kyselen paljon niitäkin asioita, kun en mistään mitään tiedä ja tahdon ymmärtää miksi mitäkin tehdään.
  • mahdotonta: Ensimmäisellä tunnilla opettajani kertoi, että ennen laulamisen aloittamista tulee laskea äänihuulet alas. Niin. Tähän toki on erilaisia keinoja, mutta epäilen vahvasti sitä, että äänihuulet olisivat muka tahdonalainen lihas. Ainakaan omat äänihuuleni eivät kuuntele käskyjäni.

Laulutuntini koostuvat yleensä kolmesta osasta. Aluksi teemme hetken hengitysharjoituksia: teräviä sekä syviä ulos- ja sisäänhengityksiä ja pitkiä s-ääniä. Sen jälkeen harjoittelemme erilaisia skaaloja, jotka yksinkertaisimmillaan tarkoittavat sitä, että laulan yhtä kirjainta viiden sävelen verran korkeista äänistä mataliin ääniin.

Ne ovat yllättävän haastavia, mutta niistä tunnun myös oppivan eniten. Vaikeinta on pitää ääni tasaisen vahvana niin että se muodostuu oikein eikä ole vain pinnallinen sihinä kitalaessa. Opettaja käski kuvitella, että ääni muodostuu vatsassa, nousee suoraa onttoa putkea pitkin ylös ja tulee ulos otsasta. Joo. Kuulostaa ihan Harry Potterilta. Näen mielessäni jonkin poltergeist-hahmon, jolla on kurkku otsassa. Nyt en pääse mielikuvasta eroon.

Opettajani kielikuvat ovat muuten äärimmäisen viihdyttäviä. Tuo äänen tulo otsasta on yksi parhaista. Hän on myös kehoittanut maalaamaan lavealla pensselillä ja haukottelemaan sekä kieltänyt istumasta ensimmäisen i:n päälle (tsori, en tajunnut, että teidän paikkanne oli siinä!).

Nuo skaalat ovat raskaita ja vaativat paljon keskittymistä. Ja juuri kun opin laulamaan A-kirjaimen, siirrymme U:hun, jonka jälkeen olen unohtanut miten A laulettiin. Siksi on mukava, että pääsin alusta asti laulamaan myös oikeita lauluja. Ensimmäinen harjoittelemani laulu oli Toivo Kuulan Aamulaulu. Tässä hidas versio siitä Maarit Auran esittämänä. En ihan vielä kuulosta tältä.


Tällä hetkellä harjoittelen Händelin Dammi pacea, joka on jo kielen puolesta haasteellinen (en puhu italiaa). Siinä on lisäksi isoja intervalleja eli suuria korkeusmuutoksia kahden nuotin välillä ja niitä oli aluksi vaikea laulaa. Nyt nekin taitavat sujua ja vaikeuksia on ihan uusissa jutuissa. Harjoittelu on siitä erikoista, että juuri kun kuvittelen oppineeni jonkin kohdan ja kiinnitän huomiota uuteen kohtaan, laulan sen äskeisen taas seuraavaksi väärin. Onneksi kuulostan jo huomattavasti paremmalta kuin viisi oppituntia sitten. Ääninäytteitä saatte kuitenkin varmasti odotella vielä monta kuukautta.


Vertaan mielelläni laulutuntejani uuden kielen opiskeluun: alussa et osaa juuri mitään ja vaatii hirveästi työtä, että opit edes jotain. Kaikki on tosi turhauttavaa, mutta sitten kun osaat jo kohtalaisesti, se tuottaa hyvin paljon iloa. Olen matkalla sinne.

2 kommenttia:

  1. Voi että, ihanaa! Mä olen aina halunnut laulutunneille, mutten vieläkään uskaltautunut. Kuorossa vain hoilailen ja onhan sekin tietysti kivaa ja opettavaista. Ääni kyllä on kehittynyt kuorovuosien aikana ihan hurjasti.

    Paljon tsemppiä ja innostusta ja menestystä laulutunneille, ja laita nyt ihmeessä pieni ääninäyte, kun Dammi Pace on hallussa (tosi kaunis kappale muuten) Ja sen jälkeen harjoittelemaan tätä: http://youtu.be/-Hlk8EDA02M - mun yksinlaulusuosikki!

    VastaaPoista
  2. Mahtava postaus! Tätä jo odotinkin... ja tosiaan ääninäytettä sitten vaan tulemaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!