sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Toukokuun ensimmäinen

Toivottavasti teillä oli riemukas vappu! Sää ainakin oli mitä mahtavin eikä edellisessä postauksessa manaamistani rakeista ollut onneksi tietoakaan. Hyvä niin.

Itse vietin vapun rauhallisissa merkeissä kotona. Tuntuu, että viime aikoina on ollut ihan tarpeeksi menoa ja meininkiä elämässä ja rauhallinen viikonloppu tuli tarpeeseen. Kokkailin hyvää ruokaa ja kävin kävelylenkeillä.

Hyvästä ruoasta tuli mieleen, että olen ilmeisesti unohtanut jakaa kanssanne loistavan bruchetta-reseptin. Siskoni kysyi sen perään, kun hän oli joskus syönyt näitä Kotivinkin juustoleipiä luonani. Olin varma, että resepti löytyisi täältä blogistani, mutta eipä se vaan löytynytkään. Uunileipä, bruchetta, juustoleipä, miten nyt kukakin haluaa niitä kutsua. Herkullisia silti!

Viime viikkoihin on sisältynyt paljon kivoja vierailuja ja kyläilyjä. Sain ystävältäni synttärilahjaksi vierailun valitsemaani taidenäyttelyyn ja mukavan kahvitteluhetken siihen päälle.

Valitsin Kiasman Ernesto Neton näyttelyn, joka on auki 4.9. asti. Se olikin hauska näyttely, josta lapsetkin saattaisivat pitää. Teokset olivat verkoista valmistettuja tilateoksia, joita sai koskea ja joiden sisään sai mennä.


Neto on brasilialainen taiteilija, joka on hakenut inspiraatiota teoksiinsa Amazonin alkuperäiskansoihin kuuluvan huni kuin -kansan luota. Teoksissa on nähtävissä viidakon värimaailmaa ja verkoista tulee mieleen viidakon sitkeät kasvit ja liaanit.


Erityisesti pidin tuosta yläpuolen kuvan teoksesta nimeltä Välillämme purjehtien - Velejando entre nós, joka muistuttaa viiden ihmisen riippukeinua. Kekseliäs ja mukava teos! Istuskelimme teoksessa jonkin hetken, kunnes luovutimme paikkamme seuraaville.
"Ernesto Neto haluaa luoda paikkoja kohtaamisille sekä antaa aikaa renoutumiselle ja hengittämiselle. Suuret installaatiot tarjoavat kokonaisvaltaisia kokemuksia, joissa kuvanveisto ja arkkitehtuuri kietoutuvat yhteen."
...
"Näyttely on myös Neton kannanotto alkuperäiskansojen oikeuksien ja perinteiden kunnioittamisen puolesta sekä kulttuurisen erilaisuuden arvostamisesta."
(Teksti Kiasman esitteistä)

Toinen hauska teos löytyi yläkerrasta suuren oranssin verkkomajan vierestä. Tuo vihreä pieni "puutarhamaja" oli nimittäin ihana. Sellaisen voisin ottaa kotiini ja meditoida siellä illat pitkät! Vihreiden ja keltaisten virkattujen narujen välistä siivilöityvä valo toi mieleen kesän ja lämmön. Kuvat eivät tee oikeutta näille teoksille.


Kiasmassa oli samaan aikaan myös suomalaisen Jani Ruscican Conversation in Pieces -näyttely, joka on niin ikään avoinna 4.9. asti. Näyttelyn nimi viittaa esineisiin, jotka voivat toimia keskustelunavaajina kiinnostavuutensa, ristiriitaisuutensa tai monitahoisuutensa ansiosta.

Hänen teoksistaan tuo viereisen kuvan Wilma puhutteli minua eniten. Näyttelytilassa oli menossa opastettu kierros silloin, kun me olimme katsomassa teoksia, joten en väenpaljoudessa oikein keskittynyt tutkimaan teoksia tarkemmin.

Näyttelyä ennen kävimme teellä Kiasman kahvilassa. Takana oli rankka työpäivä, joten pieni paussi ennen taiteelle avautumista oli paikallaan. Kiasman kahvila on kiva ja monipuolinen. Siellä voisi hyvin käydä useamminkin kupillisella!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!