Sunrise Avenue marssitti jäähallin lavalle nelisenkymmentä orkesterimuusikkoa ja heitti tiukan parituntisen setin. Biisien orkesterisovitukset eivät mielestäni olleet kovin kummoisia, mutta erityisesti viuluista tuli biiseihin uutta tunnelmaa. Keikka oli visuaalisesti todella näyttävä ja musiikki toimi hyvin, joten keikkakokemuksissa tämä meni viiden parhaan joukkoon.

Ennen keikkaa A oli luonani kylässä Hollannista. Tarjosin hänelle pientä välipalaa, johon sisältyi tuoreita lähileipomosta haettuja kroisantteja, tomaatti-mozzarellasalaattia, juustoja, mandariineja ja jälkkäriksi smoothiekakkua. Tämän kertaiseen smoothiekakkuun taisin laittaa mausteeksi mansikoita ja banaania. Hyvää ja terveellistä!

Söimme viiden ruokalajin maistelumenun, jossa erityisesti ensimmäinen alkuruoka oli mielenkiintoinen. Se oli jauhetusta lohesta tehty pihvi, joka oli lämmin ja mehevä. Nam! Jos kaikki kalapullat olisivat tällaisia, söisin niitä varmasti useammin (en syö niitä juuri koskaan).
Tykkäsin myös väliruokana tarjoillusta kurkkusorbetista, joka sopi paikalleen todella hyvin. Se puhdisti suun ja herätti makunystyrät. Jälkkärin suklaamousse oli puolestaan täyteläistä ja suussa sulavaa. Täydellinen päätös hyvälle illalliselle!
Kolmosesta oli pieni kävelymatka Kulttuuritalolle, jossa Apulannan keikka pidettiin. Kävely teki hyvää, sillä Kolmosen yllätysmenu oli täyttänyt vatsani. Niinhän siinä sitten kävi, että konsertin ensimmäisessä akustisessa osassa keskittymiskyky alkoi hieman herpaantua ja rankka viikko vaati veronsa. En sentään nukahtanut, mutta en päässyt oikein keikkafiilikseenkään.
Väliajan jälkeen keikka onneksi pääsi vauhtiin ja yleisökin innostui mukaan. Akustinen osuus ei oikein ollut makuuni, mutta kun väliajan jälkeen Apulanta soitti jälleen tutulla soundillaan, fiilis nousi ihan uudelle tasolle ja biisit soivat kuten ennenkin.
Seuraavia keikkalippuja ei olekaan hankittuna. Milleköhän keikalle sitä menisi seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!