Kaksi päivää Dublinissa

Palattuamme Dubliniin majoituimme O'Neillsin pubin yhteydessä olevaan hotelliin. Sijainniltaan ja tunnelmaltaan se oli nappilöytö ja alakerrassa oleva pubikin oli tosi viihtyisä. Pubin sisustus on peräisin 120 vuoden takaa, joten siellä pääsi aitoon irlantilaispubitunnelmaan. Söimme pubissa muutaman kerran ja paikka vaikutti olevan paikallistenkin suosiossa.

Myös huoneet olivat upeasti sisustettuja ja siistejä. Kaikki olisikin ollut ruusuilla tanssimista, jos vaan suihkusta ei olisi tullut niin laiskasti kuumaa vettä, vilkkaan kadun melu ei olisi kantanut ohuiden ikkunoiden läpi ja huoneessa ei olisi ollut lähes jäätävän kylmä (siivooja avasi ikkunat joka päivä!)...

Näistä pienistä epäkohdista huolimatta uskaltaudun silti suosittelemaan hyvän hintalaatusuhteen hotellia, sillä Lontoon ja Edinburghin kokemusteni mukaan tällaista nyt vaan on suurissa saarivaltioiden kaupungeissa. Take it or leave it.

 

Yövyin kulmahuoneessa.

Päänähtävyys Dublinissa taitavat olla pubit, joita on pitkin kaupunkia. Erityisesti Temple Barin alueella on paljon pubeja, jotka heräävät eloon illan tullen. Monissa pubeissa on livemusiikkia ja kaamea tungos.

En juurikaan pidä oluesta, mutta ilokseni Guinness maistui suuhuni ihan siedettävältä. Guinness-tuoppeja tuli siis siemailtua kolmeenkin otteeseen (en kyllä juonut yhtään loppuun asti - ne ovat aika isoja). Pubien jälkeen mielestäni tärkein nähtävyys Dublinissa on Guinness-museo. Kyseessä ei ole mikään kuiva ja tylsä näyttely vaan todella nykyaikainen interaktiivinen kokonaisuus monessa kerroksessa. Näyttelyssä käydään läpi oluen valmistuksen niksit, Guinnessin historia ja nähtävillä on hauskoja vanhoja Guinness-mainoksia.

Lipun hintaan kuuluu yksi Guinness-tuoppi, jonka voi nautiskella näköalabaarissa Dublinin kattojen yllä. Näköala on mahtava (ja tungos myös). Tämä on todella suosittu nähtävyys Dublinissa.

Koska olimme iltapäiväteen keksijöiden naapurimaassa, googlailin etukäteen olisiko Dublinissa tarjolla iltapäiväteetä. Löytyihän sitä useammastakin paikasta. Saimme varattua itsellemme pöydän viiden tähden hotelliin Shelbourneen. Prinsessa Gracen inspiroima kattaus oli jotain ennen kokematonta. Menua voitte vilkuilla täällä.

Alkuun tarjoiltiin neljä erilaista suolaista palaa: lohi-, vuohenjuustomousse-, kinkku- ja kananmunaleipä. Nyt harmittaa, etten kehdannut ottaa niistä kuvia, sillä sanat eivät riitä kertomaan niiden makuja. Alkupalat olivat ehdottomasti iltapäiväteen paras anti.

Skonssit tarjoillaan Irlannissa kerman/voin ja mansikkahillon kera, ja niitä sisältyi myös iltapäiväteetarjoiluun. Jälkiruoaksi oli neljä (4!) leivosta, jotka olivat ulkonäöltään ylellisiä. Esimerkiksi suklaaleivos oli tehty muistuttamaan Grace Kellyn Hermès'n käsilaukkua!

Jälkkärit eivät olleet kuitenkaan mielestäni yhtä hyviä kuin niiden herkullinen ulkonäkö. Maistoin toki kaikkia, mutta mitään en tainnut syödä loppuun. Huomasin, että jotkut asiakkaat ottivat loput mukaan pienissä söpöissä rasioissa.

Tarjoilijoita oli suurin piirtein yksi per pöytä ja heillä oli siitä huolimatta jatkuvasti kova kiire. Teetä kaadettiin ahkerasti lisää ja se oli täydellisesti haudutettua. Salissa oli flyygeli ja kuulimme leppoisaa musiikkia läpi kattauksen. Varsinainen kokemus!

Kirjat ja kirjastot ovat minulle kovasti mieleen, joten halusin Dublinissa nähdä Kells'n kirjan, tuon 800-luvulla kelttimunkkien valmistaman taidonnäytteen. Sitä säilytetään Trinityn yliopistolla ja näyttelyn yhteydessä pääsee myös ihailemaan vanhaa kirjastosalia, joka on 65 metriä pitkä ja täynnä yliopiston kirjaston vanhimpia kirjoja. Se oli uskomaton paikka! En olisi yllättynyt, jos Hermione, Harry Potter ja Ron olisivat ilmestyneet kulman takaa.

Dublinissa piti tietysti nähdä myös Molly Malonen patsas, josta on mystisesti tullut yksi Dublinin suosituimpia nähtävyyksiä. Kirjoitan 'mystisesti', sillä patsaassa ei sinänsä ole mitään erityisen ihmeellistä. Se on tehty vuonna 1988 eli se ei ole edes kovin vanha. Se kuvaa laulua, jossa lauletaan Molly Malone -nimisestä tytöstä, joka myy simpukoita. Tuosta laulusta on tullut epävirallisesti Dublinin tunnuslaulu ja sitä myöten patsaasta valtavan suosittu.

Näiden nähtävyyksien lisäksi kolusimme Grafton streetin kauppoja ja vierailimme mielenkiintoisessa pikkuisessa kotimuseossa nimeltä Numero 29 (nimi viittaa talon numeroon).

Luulen, että Dublinin pääpaikat ja -nähtävyydet tuli kierrettyä!