Bunrattyn linnassa Irlannissa

Vietimme Irlannin matkalla ensimmäisen yön Limerickin kaupungissa Irlannin länsirannikolla. Tiesimme, että tulemme saapumaan myöhään perille, joten olimme valinneet hotellin käytännöllisyyden perusteella: myöhään auki oleva respa, ilmainen parkkipaikka ja hotellin sijainti lähellä maantietä, jota pitkin saavuimme. Kilmurry Lodge Hotel täytti kaikki nämä.

En odottanut hotellilta paljoa, mutta jälkikäteen ajateltuna pidin meidän Limerickin hotellista kaikkein eniten. Huoneeni oli hiljainen, suihkusta tuli lämmintä vettä ja kaikki muukin toimi niin kuin pitää. Bonuksena hotelli oli sisustettu tunnelmallisesti, ei mitenkään modernisti, mutta se oli yleisilmeeltään kotoisa. Aulan vieressä oli irlantilainen pubi, jossa matkaseuralaiseni kävivät nauttimassa ensimmäiset Guinnesit. Itse olin niin poikki, että kaipasin pikaisesti nukkumaan.

Yleisiä tiloja hotellissa

Kilmurry Lodge -hotellissa söimme ensimmäisen oikean irlantilaisen aamupalamme, joka on... hmmm... aika raskas. Se sisältää pekonia, munakokkelia ja erilaisia makkaroita (tummempi on verimakkaraa ja vaaleampi ilman verta). Tarjolla oli myös myslejä, jugurttia ja tuoretta hedelmäsalaattia sekä erilaisia leipiä ja croisantteja. Poikkeuksetta missään kolmesta hotellistamme ei tarjoiltu leikkeleitä, juustoja tai kasviksia. Ne eivät selvästi kuulu aamiaiseen Irlannissa. Minua ei haitannut, sillä nämäkin maistuivat hyvin.

Aamiaisen jälkeen ajoimme Bunrattyn linnalle, jonne oli matkaa puolisen tuntia. Linna oli pienehkö verrattuna esimerkiksi Suomen pystyssä oleviin linnoihin, mutta mahtava näky silti.

Bunratty Castle on rakennettu 1400-luvulla ja sisustettu ajan mukaiseksi. Siellä pidetään joka ilta keskiaikajuhlia, joihin voi varata netistä lipun. Se vasta olisi elämys! Me olimme liikkeellä aamulla, joten juhlat jäivät väliin.

Linnaa ympäröi iso puistoalue, folk park, jonne oli kerätty paljon vanhoja rakennuksia Irlannin eri kolkista vähän samaan tyyliin kuin Seurasaaressa Helsingissä. Siellä pääsi hyvin 1800-luvun tunnelmaan! Puistossa oli vanhoja maataloja sekä jopa pieni kylän raitti kauppoineen. Tuolla linnan nettisivuilla on muuten hauska video, jossa esitellään linnaa ja sen ympäristöä. Bunrattyn linna ja sen puisto olivat mielenkiintoinen vierailukohde ja voin suositella niitä kaikille, jotka liikkuvat seudulla.

Hienot näkymät linnan tornin huipulta

Folk parkissa kierrellessä Irlannin vihreys kävi hyvin selväksi. Vierailupäivänämme tuli pieniä sadekuuroja aina välillä, joten kasvillisuus oikein kiilsi vihreyttä ja runsautta. Puisto oli kaunis, sokkeloinen ja monipuolinen. Siellä olisi voinut viettää tuntikausia tutustuen eri taloihin ja ihastellen eläimiä. Näimme ainakin possuja, kanoja ja hevosia.

Bunrattyn linnalta lähdimme ajamaan Ennisin söpön kylän kautta luoteeseen Moherin jyrkänteille. Ilma oli tuona päivänä aika epävakaa ja havaitsimme pian linnalta lähdettyämme, että oli satanut myös rakeita, sillä maassa oli valkoista. Se oli aiheuttanut kymmenen auton ketjukolarin, jonka ohi ajaminen pisti aika hiljaiseksi.

Meidän kokemuksen mukaan tiet Irlannissa olivat hyväkuntoisia, mutta kapeita. Se aiheutti pieniä haasteita kun vasemmanpuoleisen liikenteen takia oli vaikea hahmottaa auton leveyttä. Onneksi pikkuteiden reunoissa oli heijastinkorokkeita, joiden ansiosta kuuli tärinä-äänen, jos ajoi liian reunassa.

Tyypillinen pienempi maantie

Teillä oli hyvin opasteita ja suunnistaminen oli kartan avulla suhteellisen helppoa kun tottui siihen, että kylteissä oli paikannimet ensin iirinkielellä ja vasta sitten englanniksi.

Irlannin moottoriteillä on muutamien eurojen tietulleja, joista löytää lisätietoa täältä. Normaalisti ne ovat tavallisia tietulleja, joista ei päässyt etenemään maksamatta. Sen sijaan Dublinin kehätiellä on elektroninen tulli, joka lukee rekisterinumeron ja tullimaksu täytyy käydä maksamassa erikseen joko netissä tai huoltoasemalla (tai saa sakot, jotka löytävät perille myös vuokra-autoille).

Nämä huoltoasemat piti olla merkitty tietyllä kyltillä, mutta sellaisia payzone-kylttejä emme kyllä nähneet missään. Lisäksi kannattaa huomioida, että kehätiellä ei ole huoltsikoita, mutta niitä löytyy ainakin muiden moottoriteiden varrelta. Vaikutti siltä, että tullin pystyi maksamaan mille tahansa huoltoasemalle, oli payzone-kylttiä tai ei (tai sitten meillä vaan kävi tuuri, kun satuimme juuri niille huoltoasemille, joilla maksu onnistui).