lauantai 8. helmikuuta 2014

Tarvaspäässä

Kesäinen rullaluistelureittini kulkee Laajalahden ympäri ja joka kerta ohittaessani Akseli Gallen-Kallelan museon Tarvaspään kyltit mietin, että tänne pitää tulla joku kerta ILMAN luistimia. Aika kauan meni, että sain aikaiseksi ja tämäkin kävi sattumalta.

Kysyin muutama viikko sitten kävelylenkkiseuraksi lähellä asuvaa H:ta, johon tutustuin viime kesänä yhteisen ystävän polttareissa. H vastasi, että mennään vaan kävelylle, vaikka hän oli kyllä suunnitellut menevänsä käymään Tarvaspäässä, mutta hän voisi mennä sinne joku toinen kerta. Minä siihen, että olen pitkään suunnitellut samaa vierailua, joten mitä jos lyödään monta kärpästä kerralla ja mennään sinne yhdessä, kävellen.


Tarvaspäässä sijaitsee siis Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) suunnittelema ja rakennuttama työpaja ja myöhemmin kotitalo. Talo on arkkitehtuurisesti todella kaunis ja aavistuksen sokkeloinen - juuri sellainen, jossa olisi aivan ihana asua!


Tiloissa järjestetään erilaisia näyttelyitä. Tällä kertaa siellä oli valokuvanäyttely, josta H oli erityisesti kiinnostunut. Itse keskityin tutustumaan lähinnä rakennuksen arkkitehtuuriin ja historiaan, sillä tuo valokuvauksen historia ja maailman ensimmäiset värivalokuvat eivät ole niin lähellä sydäntäni.


Talossa oli mielenkiintoisia yksityiskohtia. Lattia työpajassa oli tehty tervatusta pystypuusta (olisiko ollut mäntyä) ja se näytti ihan laatoitukselta! Se oli kuitenkin puun tavoin lämmin ja pehmeä eli huomattavasti miellyttävämpi kuin laatat. Puiden välissä oli muutamia rakoja, joista näki, että puupalat olivat oikeasti aika paksuja, ehkä jopa 5-10 senttisiä.

Tahtoisin omistaa erämaan kätkössä sakaraharjaisen linnan, jossa olisi torni harmaata kiveä, honka- ja tammipuuta. Tahtoisin siellä istua yksin hautoen ajatuksiani, viettää muutamia tunteja laboratoriossa sulattimieni ääressä ja muutamia kirjastohuoneessa ja lopun päivää takoen ja maalaten ja veistäen. Tahtoisin kiertää öisin ulkona rotkoissa ja metsissä... ja hiipiä kotiin linnaani ennen aamunkoittoa salaportaiden ja -ovien kautta, eikä kukaan tietäisi kuinka tulen ja menen.
(museon arkkitehtuuria esittelevästä lehtisestä, ymmärtääkseni Gallen-Kallelan kirjoittama teksti )

Toisessa kerroksessa oli kylpyhuone, joka vasta erikoinen olikin. Ihana soppi, jonne laskeuduttiin portaita pitkin!


Museokierroksen jälkeen nautimme teetä ja runebergintorttuja vastapäisessä kauniissa vanhassa puutalossa. Siellä sijaitsee tilava ja tunnelmallinen kahvila. Kahvila oli niin mukava ja sen valikoima niin runsas, että palasin sinne uudestaan myös viikkoa myöhemmin. Se sijaitsee oivallisen kävelymatkan päässä Munkkiniemestä, sillä lenkille tulee pituutta sopivasti nelisen kilometriä. Tämä oli kiva löytö ja tulen käymään täällä varmasti vielä monia kertoja!

2 kommenttia:

  1. Mun on pitänyt käydä täällä kanssa varmaan kahden vuoden ajan. Ehkä ensi kesänä. :) Kahvilaa olen kuullut kehuttavan ennenkin, se pitää siis ehdottomasti testata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä oli kaikin puolin tosi kiva retkikohde! Museoiden yhteydessä olevat kahvilat on harvemmin kovin eläväisiä paikkoja, mutta tämä oli poikkeuksellisen itsenäinen ihan kahvilanakin. Suosittelen! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!