Ajattelemisen aiheita

Olin viime vuonna ollut ilmeisen kiltti, joulun lahjavuoresta päätellen. Toivottuja lahjoja ovat tietysti aina kirjat, joita nyt sain useamman kappaleen. Riikka Pulkkisen Vieraan aloitin jo aatonaattona, kun kaipasin uutta lukemista ja olin paketin muodosta päätellyt sen sisältävän kirjan. Jouluaattona toisesta paketista paljastui Rowlingin Paikka vapaana, jonka vuoroa odotan ristiriitaisin tuntein. Uusi Potterhan se ei ole, joten sellaista on turha odottaa. Kirja on myös saanut kaksijakoisia arvosteluja lehdissä, joten on vaikea muodostaa minkäänlaisia odotuksia. Mielenkiintoista on joka tapauksessa päästä siihen käsiksi. Sitä ennen täytyy vielä taklata lukupiirikirja Riku Korhosen Hyvästi tytöt. Sain lahjaksi myös Finlandia-voittaja Ulla-Lena Lundgrenin Jään. Sitäkin odotan mielenkiinnolla.

Riikka Pulkkisen kirja Vieras tuli tosiaan luettua välipäivinä puoliksi ahmien. Pidän valtavasti hänen kirjoissaan käyttämästään kielestä. Nautin siitä, että tiedän jokaisen mahdollisen kirjoitusvirheen olevan harkittu eikä sellaisia juurikaan luulisi olevan päätynyt hänen teksteihinsä ainakaan vahingossa. On mahtavaa, että silloin kun kielen tuntee ja sitä osaa käyttää oikein, sillä voi myös leikitellä. Pidin paljon Riikan kahdesta edellisestä kirjasta, joista ensimmäinen, Raja, oli erityisen koskettava ja jälkimmäinenkin, Totta, varsin hyvä.

Tämä kolmas romaani kertoo naispapista, joka kohtaa järkyttävän tapahtuman. Sen johdosta hän matkustaa New Yorkiin selvittelemään ajatuksiaan ja pohtimaan menneisyyttään. Kirjassa käsiteltiin monia painavia aiheita kuten uskonkriisiä, anoreksiaa ja lapseen kohdistuvaa rasismia. Kuvaukset lapsen maailmasta, tanssin huumasta ja New Yorkin elämästä olivat mielenkiintoisia ja todentuntuisia. Usein jos kirjassa käsitellään liian montaa isoa kysymystä jää tunne, ettei mitään niistä ehditä käsitellä tarpeeksi syvällisesti ja kunnolla. Tästä kirjasta ei kuitenkaan jäänyt sellaista oloa. Oikein nautittava lukukokemus! Ajankohdalla, joulun rauhallisuudella, saattoi myös olla vaikutusta asiaan.

Joulusta jäi jääkaapin perukoille kuohukermaa, joka piti käyttää pois ennen pilaantumista. Mikäs sen oivallisempi käyttökohde olisi kuin skonssit! Lemon curdia eli sitruunatahnaa sekä rahkavaahtoa jouluaterian jälkkärin jäljiltä löytyi myös valmiiksi jääkaapista. Keksin ottaa skonssit piparkakkumuotilla, joten niistä tuli hauskannäköisiä.

Skonssit

4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
50 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
1,5 dl kuohukermaa
2 rkl kuohukermaa voitelemiseen

Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Nypi kuivat aineet ja rasva murumaiseksi seokseksi. Lisää kerma ja sekoita taikina tasaiseksi. Taputtele taikinasta parin sentin paksuinen levy ja ota siitä pyöreitä kiekkoja lasin avulla. Voitele kiekot kermalla. Paista skonssit kauniin värisiksi leivinpaperilla päällystetyllä pellillä noin 10 minuuttia. Tarjoile lämpiminä clotted creamin, sitruunatahnan, voin tai marmeladin kera.

Tällä ohjeella skonsseista tulee aika tiiviitä ja jopa kovia, jos paistoajan kanssa ei ole tarkkana. Olisiko teillä suositella jotain sellaista skonssiohjetta, jonka avulla skonsseista saisi kuohkeita? Unelmissa olisi keksiä Vehmaan kartanon teehuoneen herkullisten skonssien reseptin salaisuus...