torstai 3. tammikuuta 2013

Viimeinen kirjoitus vanhan vuoden jutuista

Vielä yksi kirjoitus vanhan vuoden jutuista, sitten lupaan siirtyä uuden vuoden puolelle.

Lukupiiriläiset kävivät kylässä joulukuun alussa ja vietimme hauskan glögi-illan. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään kirjaa valittuna, sillä edellisestä tapaamisesta oli vain muutama viikko aikaa. Sen sijaan tehtävänanto oli esitellä jokin esittelemisen arvoinen kirja. Ei siis tarvinnut olla lempikirja, jos sellaisen valinta oli vaikeaa. Ajatus oli saada uusia lukuideoita toisilta. Meitä oli paikalla kahdeksan naista ja keskustelu oli jälleen vilkasta. Osa suosituksista oli itselleni vanhoja tuttuja kuten Coelhon Alkemisti, Martelin Piin elämä ja Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät. Uusia sen sijaan olivat Hamsunin Nälkä, Hautalan Itsevalaisevat, Eddingsin Kiven vartija ja Clinen Ready player one. Itse suosittelin muille Heglandin Suojaan metsän siimekseen ja Shaffer & Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Tästä jälkimmäisestä kerroin teillekin kesällä.

Paljon aikaisemmin, marraskuun puolella, kävimme A:n kanssa taas Heli Kajon keikalla. Keikka oli Helin ja Jippun yhteiskeikka Tavastialla, jossa pääsin nyt käymään ensimmäistä kertaa. Heli lauloi ensin tunnin verran, jonka jälkeen Jippu jatkoi. Kivaa oli! Heliä jännitti esiintyä ensimmäistä kertaa Tavastialla ja ihanan suloiset välispiikit eivät hänen omasta mielestään tainneet mennä ihan putkeen, mutta yleisö oli toista mieltä. Ei siinä ole mitään hölmöä, jos lämppäri kehuu seuraavaa esiintyjää! Toistuvasti. :)

Jammailimme Helin keikan ajan, mutta koska kumpikaan meistä ei ole järin suuri Jippu-fani ja kun seuraavana päivänä oli työpäivä meillä tavallisilla tallaajilla, emme jääneet enää katsomaan Jipun keikkaa. Jipun ensimmäisen biisin kuuntelimme kuitenkin ja se jäi soimaan päähän. Jippu aloitti keikkansa Evalla. Tämä on soinut kotonani monta kertaa joulukuun aikana.


Keikalta ottamiini kuviin tuli hauskat värit! Miksiköhän en ole julkaissut näitä kuvia aikaisemmin? Taisi olla vauhdikas joulukuu.



Vuoden viimeisinä päivinä kävin vielä tilaamassa itselleni mittatilausfarkut Nomosta, Kampin keskuksen neljännestä kerroksesta. Olen jo jonkin aikaa sellaisista haaveillut, mutta hinta (169 euroa) on arveluttanut. Että onko ne sitten ihan täydelliset ja osaanko haluta juuri itselleni sopivat farkut. Se jää nähtäväksi, sillä toimitusaikaa farkuilla on kuutisen viikkoa.
 
Itse tilaamisprosessi oli tehty todella miellyttäväksi. Erilaisia valintoja piti tehdä taskukankaasta vyölenkkeihin, kankaan väriin ja vyötärökorkeuteen eli niistä sai todella persoonalliset niin halutessaan. Lopuksi vartalonmuodot 3D-skannattiin mustassa sovituskopin oloisessa huoneessa. Tämäkin oli tehty hienotunteiseksi toimenpiteeksi ja muutenkin palvelu oli ihan loistavaa (kiitos Rita). Heidän mainoslauseensa "Stop wearing other people's jeans" on kyllä osuva. Siltä minusta monesti valmisfarkuissa tuntuu, aina niissä on jotain vialla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!