Sain keväällä siskoltani syntymäpäivälahjaksi kutsun melontaretkelle Helsingissä. Sattumien summana lunastin siskon lupauksen vasta nyt loppukesästä. Päädyimme valitsemaan molemmille vieraan lähtöpaikan Tuomarinkylän kartanon läheltä, Tapaninlaaksosta. Siellä sijaitsee Melontaranta osoitteessa Uimarannantie 32.
Melontaranta vuokraa kajakkeja, kanootteja ja SUP-lautoja muutamiksi tunneiksi ja päiväksi. Me otimme allemme kahden hengen kanootin. Pistimme pelastusliivit yllemme, änkesimme reppumme ja laukkumme jalkatilaan ja lähdimme melomaan!
Melominen onnistui hyvin, vaikka kovin paljoa ei kummallakaan ollut aikaisempaa kokemusta. Sen sijaan suoraan melominen osoittautui lähes ylivoimaiseksi. Teimme vaihtelevasti aikamoista siksakkia pitkin Vantaanjoen molempia reunoja ja nauroimme itsellemme. Vaikka kovasti yritimme miettiä syytä siksakkiin, emme sitä keksineet. Voiko olla, että kaksin melominen on jotenkin hurjan paljon vaikeampaa? Yksinään nimittäin molemaat saimme pidettyä kurssin suorassa. Noh, pääasia, että oli hauskaa. :)
Meloimme ensin etelään päin 3,5 kilometriä aina Pikkukoskelle asti Oulunkylään. Siellä pidimme pienen evästauon ja herkuttelimme muun muassa kuohuviinillä ja viininlehtikääryleillä, croissanteilla ja mustikoilla. Katselimme, kun pienet pojat hyppivät korkealta Pirunkalliolta jokeen. Hurjaa!
Sitten meloimme takaisin lähtöpaikalle Tapaninvainion uimarannalle ja jatkoimme vielä pohjoiseen noin kilometrin verran. Joki leveni siinä kohtaa kun Keravajoki laski Vantaanjokeen ja päätimme valita kahdesta haarasta oikeanpuolimmaisen eli Keravajoen. Jatkoimme melomista vielä vajaan kilometrin kunnes tulimme Tammistoon kauniin sillan kohdalle. Jos olisimme jatkaneet siitä vielä eteenpäin, olisimme meloneet Helsingin pitäjän kirkon ohi. Kapea joki oli kaunis ja idyllinen.
Vantaanjoki oli tosiaan leveämpää kuin Keravajoki ja jollain tavalla jälkimmäinen tuntui rauhallisemmalta meloa. Ei sillä, että Vantaanjoellakaan mitään erityistä ruuhkaa olisi ollut, mutta siellä kyllä tuli vastaan joitakin kanootteja. Vaati aina pientä tarkkaavaisuutta olla törmäämättä heihin. :) Keravajoella annoimme virran viedä meitä paluumatkalla ja se tuntui aika mukavalta. Siellä virtaus kävi tarpeeksi voimakkaana. Jos Vantaanjoella yritti samaa, päätyi yksinkertaisesti pusikkoon.
Melonnan jälkeen kävimme vielä pulahtamassa jokeen viereisellä uimarannalla. Oli mukava loppukesän lauantaipäivä! Kiitos siskolle ihanasta lahjasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!