Kesäviikonloppu Oslossa

Kävin alkukesästä lyhyellä pyrähdyksellä Oslossa. Siellä oli täysi kesä päällä, sillä olin varmistanut auringonpaisteen ottamalla mukaan sateenvarjon ja jättämällä aurinkolasit kotiin. Ihmiset ottivat aurinkoa keskustassa uuden oopperatalon katolla ja sen valkea pinta heijasti aurinkoa niin, että sen päällä kävellessä ei voinut kulkea silmät auki.

Kaupunkilaiset ovat tosiaan ottaneet vuonna 2008 rakennetun uuden upean oopperatalon omakseen. En kävellyt talon vastarannalla, joten en saanut talosta julkaisukelpoista kuvaa, mutta käy vilkaisemassa esimerkiksi tämä kuva niin saat käsityksen arkkitehtuurista. Seuraavan kuvan otin itse talon katolta:

Myös sisältä talo on kaunis ja valoisa lukuisten ikkunoiden ansiosta. Sisustuksessa on käytetty paljon valkoista, mikä sopii hyvin yhteen tammisen portaikon ja katsomon verhoilun kanssa. Oopperatalossa toimii ravintola, jolla on viihtyisä terassi merelle päin, joten oopperatalossa kannattaa vierailla, vaikka ei olisikaan menossa esitykseen.

Oslon keskusta on viihtyisä kävely- ja ostoskatuineen. Vanha rautatieasema on kunnostettu ja sen tiloihin on avattu ravintoloita ja pikkuputiikkeja. Aukiolla on muutamia terasseja, joilla oslolaiset nauttivat lämpöisistä kesäpäivistä.

Vanha rautatieasema

Ravintola Brazzeria

Söin seurueeni kanssa vanhassa asemarakennuksessa ravintola Brazzeriassa, jota voin suositella lämpimästi. Ruoka oli tosi hyvää ja hintataso oli hiukan Suomea matalampi. Liekö syynä erot arvonlisäverotuksessa vai missä, mutta ravintolaruoka tosiaan oli havaintojeni mukaan yleisesti edullisempaa kuin Suomessa. Ruoka kaupoissa on sen sijaan kuulemani mukaan kallista (samoin alkoholi oli kalliimpaa kuin Suomessa). Hotellihuoneesta sai maksaa saman kuin Helsingissäkin ja muutenkin kauppojen hintataso vaikutti suomalaiselle tavanomaiselta. Jouduin päästämään irti mielikuvastani, että Norjassa kaikki on hirmupaljon kalliimpaa. (En halua ajatella mitä tämä kertoo Suomen hintatasosta...)

Seuraavana päivänä sää oli aivan päinvastainen ja kiitin onneani sateenvarjosta. Aamupäivän vesisade jätti jälkeensä matalalla roikkuvat pilvet. Osallistuin kiertoajelulle, jonka aikana käytiin muun muassa Holmenkollenilla. Sumu oli kuitenkin niin tiheä, että näköalapaikalta tuota kuuluisaa mäkihyppytornia näki noin kymmenen metrin pätkän ja kaikki muu katosi sankkaan sumuun.

Kiertoajelu vei minut myös Vigelandin patsaspuistoon, joka koostuu sadoista Gustav Vigelandin vuosina 1939-1949 veistämistä ihmisiä eri tilanteissa ja asennoissa esittävistä patsaista. Puisto oli laaja ja patsaat mielenkiintoisia.

Kiertoajelun jälkeen nautin iltapäiväteen Cafe Christianiassa. Löysin kyseisen kahvilan sattumalta kuljeskellessani ympäriinsä keskustassa. Kahvila on iso ja se on sisustettu hauskasti 1900-luvun alkupuoliskon tyyliin. Viihtyisässä salissa oli mukava nauttia kannullinen teetä ja iltapäiväteen pientä purtavaa. Se koostui klassisesti pienistä leipäsistä erilaisilla täytteillä, skonsseista hillon ja kermavaahdon kanssa sekä suklaasta, keksistä ja pikkuisesta creme bruléestä (mikäli muistan oikein). Tarjoilu oli erittäin ystävällistä!

Kaiken kaikkiaan ihastuin Osloon kovasti. Kaupunki oli helposti lähestyttävä ja kaunis. Siellä oli paljon nähtävää ja mielenkiintoisia tekemisvaihtoehtoja. Matkat lentokentän ja keskustan välillä sujuivat näppärästi modernilla junalla (ei missään ikinä ole näin helppoa yhteyttä, joka on turistillekin täysin selkeä) ja muutenkin kaikki oli sujuvaa ja siistiä. Norjalaiset olivat ystävällisiä ja puhuivat hyvää englantia.

Voin hyvin kuvitella matkustavani Osloon viettämään pidennettyä viikonloppua uudestaankin!