Heräsin klo 13.25 kolmentoista tunnin yöunien jälkeen. Kyllä, hiukan oli univelkaa taas kerääntynyt... Iso haaste elämässäni on mennä ajoissa nukkumaan ja painin sen kanssa viikottain. Toisaalta nautin päivän viimeisistä tunneista kaikkein eniten, joten en oikeasti edes halua oppia luopumaan niistä. Hyväksyn siis sen, että nukkumisen kanssa elämäni tulee varmaan aina olemana tasapainoilua univelan ja nautinnon välillä. Vielä ennen sängystä nousua vilkaisin kännykällä sähköpostit ja facebookin ja kuulin, että Kansallisbaletissa oli eletty dramaattisia hetkiä Bajadeerin esityksessä edellisenä iltana: Tähtitanssija oli loukkaantunut, mutta korvaava tanssija oli kiiruhtanut töihin ja onnettomuus oli onnistuttu paikkaamaan siten, ettei esitys viivästynyt lähes ollenkaan. Uskomatonta!
Aamupalaksi join Stockmannilta ostamaani persikalla, appelsiinilla ja ananaksella maustettua mustaa Onnen hetki -teetä ja söin Mumusta eilen ostamaani focaccia-leipää. 
Mumu on Munkan "kyläkauppa", jossa myydään pientuottajien tuotteita. Poikkesin siellä edellisenä päivänä, kun piti ostaa jotain ruokaa illaksi ja sushiravintolan odotusjono oli liian pitkä. Mukaan tarttui Hommanäsin überhyvää simaa ja normandialaista Pont-L'évêque-juustoa (voi mitä Ranska-muistoja se herättääkään!).
Aamupalan ohessa luin lauantain Hesarin sekä loput edellisenä päivänä kesken jääneestä Hesarista. Harvinaista on, että maltoin istua aloillani puolentoista Hesarin lukemisen ajan. Pohdin hetken myös jatkaisinko aikakauslehtien lukemisella, mutta päätin kuitenkin jättää lukemiset nyt sikseen. Nyt kun en enää käytä neljää tuntia päivässä junassa istumiseen, on lehtitelineeni usein räjähtämispisteessä. Mielenkiintoisia lehtiä kasaantuu, vaikka kuinka yritän lukea niitä. Nyt telineessä odottivat perjantain Talouselämä, Geo-lehti, Marie France, Stockan exclusive-lehti, City-lehti, Nyt-liite, Tietoviikko sekä kaksi Fakta-lehteä jotka sain toissa viikon Henkilöstö- ja IT-messuilta. Kaikki hurjan mielenkiintoisia enkä halua jättää niitä lukemattakaan. Siksi TV:n katseluni on nykyään usein sitä, että luen samalla lehtiä.
Sitten laitoin pyykinpesukoneen pesemään koneellisen vaaleita kauluspaitoja ja istahdin tietokoneen ääreen muutamaksi tunniksi käymään läpi sähköposteja ja muuta sekalaista. Aloin lukemaan viikottaista We are Helsinki -uutiskirjettä, jossa kerrotaan ajankohtaisista tapahtumista Helsingissä. Sen lukeminen jäi kuitenkin kesken, kun siirryin facebookiin käymään läpi ystävieni viestejä, joihin en ole vastannut. Olen usein aika keskittymiskyvytön, kun teen kotitietokoneella asioita, ja pompin asiasta ja sivustosta toiseen siten, että lopulta nettisivuja ja sähköpostiviestejä on rinnakkain auki kymmenkunta. Nyt onnistuin keskittymään sen verran, että laitoin fb-sähköpostin lukioaikaiselle ystävälleni N:lle, jonka kanssa olin edellisinä päivinä viestitellyt vaan välttämättömistä käytännön asioista. N:n viestit ovat aina kovasti sydämellisiä ja ihania ja olen tuntenut huonoa omaatuntoa, kun en ollut ehtinyt vastaamaan niihin "kunnolla". Olen nykyään tosi huono kirjoittelemaan kuulumisistani sähköposteilla tai tekstiviesteillä. Aloin myös kirjoittamaan tätä postausta.
Samalla kun hoitelin asioita tietokoneella katsoin sivusilmällä torstaina tallentamaani Criminal Minds -sarjaa TV:stä. Sen jälkeen laitoin U2:n televisioidun (ja tallentamani) konsertin pyörimään. Ihastuin biisiin Moment of Surrender, joka jäi soimaan päähän niin, että se piti heti etsiä YouTubesta.
Lopuksi palasin alkuun ja luin viimein We are Helsinki -uutiskirjeen loppuun. :) Siinä ei tällä kertaa ollut mitään uutta kiinnostavaa häppeninkiä, mutta sen innoittamana lähetin hätyytysviestin L:lle meidän vappusuunnitelmista. Että onko niitä vai pitäisikö alkaa kehittämään. Uutiskirjeessä mainostettiin mm. PMMP:n konserttia Nosturissa ja Vallilan vapputansseja. En vielä varmuuden vuoksi deletoinut uutiskirjettä.
Olipas laiska lauantai. Ihailin hetken auringonpaistetta parvekkeeltani.
Sitten kello olikin jo puoli viisi ja piti hetki pitää kiirettä valmistautumispuuhissa, jotta ehdin ajoissa oikeaan ratikkaan. Olin sopinut K:n kanssa, että mentäisiin syömään Salutorgetiin Espalle. Olin perillä etuajassa ja tilasin lasillisen valkoviiniä, herkullista gewürztamineria, jota löytyy harvoin ravintoloiden viinilistalta. K:ta odotellessani lueskelin vaivihkaa pieneksi taittelemaani Nyt-liitettä. K:n saavuttua päädyimme syömään pitkän kaavan mukaan ja tilasin alkuruuaksi parsaa hollandaise (herkullista!), pääruuaksi chateaubriandin (milloin viimeksi olen saanut kunnon pihviä?!) ja jälkiruuaksi raparperipaistosta (nam!). Kaikki ruoka oli herkullista ja palvelukin hyvää. Emme olleet K:n kanssa nähneet moneen viikkoon, joten aikaa meni peruskuulumisten päivittämiseen ja sellaiseen. Työasioistakin tuli puhuttua, sillä aihe on molemmille mieleinen. Kliseisesti joka kerta harmittelemme, että näemme niin harvoin, kun meillä kuitenkin aina on niin mukavaa.Ruokailun jälkeen päätimme vielä lähteä juomaan yhdet drinkit ja K:n sisko, joka oli ollut treffeillä keskustassa, liittyi seuraamme. Päädyimme istuskelemaan Teatteriin, jossa maistelimme kuohuviiniä ja margaritoja samalla kun puhuimme muun muassa siitä miten treffailu on muuttunut siitä kun olimme parikymppisiä (se on!) ja kesälomasuunnitelmista (niitä ei hirveästi ole). Sisko ehdotti, että kävisimme vielä pyörähtämässä Kallessa, joten lähdimme käymään siellä. Kello oli vasta puolenyön hujakoilla, joten porukkaa ei ollut paljoa ja sekin oli ikäjakaumaltaan erikoista, joten lähdimme aika pian kotia kohti. Olin iloinen, että Munkan ratikka kulki vielä. Kotona katselin vielä tunnin verran musiikkivideoita YouTubesta ennen kuin uni vei voiton kahden maissa. Vaikka ei ollutkaan kovin rankka päivä. Mutta tarvitaanhan tällaisia helppoja päiviä arjen vastapainoksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!