Aamupäivällä kävin oletettavasti viimeistä kertaa luottokampaajallani Naantalissa, kampaamo Aitossa. Ihana Jenny on hoitanut hiukseni nyt kymmenen vuotta, joten oli aika haikeaa jättää hyvästit. Miten voin ikinä löytää Helsingistä kampaajaa, joka tietää mitä haluan ennen kuin itsekään sitä tiedän?
Illalla oli lukupiirini pikkujoulut, joista tuli samalla myös tavallaan läksiäiseni. Istuimme iltaa ravintola Foijassa Turun torin laidalla. Olen jostain syystä unohtanut koko ravintolan olemassaolon, vaikka tila on todella viihtyisä ja ruoka hyvää. Olikin mukava, että organisaattorimme oli valinnut paikaksi juuri tämän ja itse pääsin käymään siellä pitkästä aikaa. Muistan, että kävin Foijassa erityisesti silloin, kun olin juuri muuttanut Turkuun, jolloin kävimme siellä muutamia kertoja vanhempieni kanssa. Silloin ei vielä ollut Aurajokirannan ravintolakeskittymää. :)Ruoka oli edelleen oikein hyvää. Söin itse pääruuaksi pippuripihvin (tooosi hyvää) ja jälkiruuaksi piparkakkumoussen aurajuustolla. Meillä oli hauskaa yhdessä (kuten aina) ja puhuimme harvinaisen vähän kirjoista (hyvin tavallista).
Lukupiiriläiset olivat halunneet muistaa minua lahjalla ja kauniilla sanoilla. He tietävät, että pidän aforismeista, joten kortista sellainen löytyikin ja vielä varsin osuva:
On ihmisiä, jotka puhuvat mutta eivät kirjoita hyvin. Paikka ja läsnäolijat innostavat heitä ja saavat heidän sielustaan esiin enemmän kuin he löytäisivät ilman tätä lämpöä.Juuri sitä lukupiirimme on minulle ollutkin! Olen heille kiitollinen paitsi tästä lämmöstä myös tapaamistemme ajastusten vaihdosta ja kaikista menneistä vuosista.
- Blaise Pascal -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!