torstai 23. joulukuuta 2010

Joulun rauhaa!

Enää muutama tunti jouluaattoon. Nyt on kaikki itselläni kokolailla valmista joulua varten. Kaupassakin on käyty ja lahjat on jaettu. Eilen oli viimeinen työpäivä ennen joulua, ja hauskuutin työkavereita viettämällä sen tonttulakki päässä. Herätin yllättäen hilpeää huomiota. Enemmän huomiota olisin kuitenkin ehdottomasti herättänyt, jos päässäni olisi heilunut tällainen lakki, jonka isäni minulle esitteli:


Tuossa viime viikonloppuna sain viimeisteltyä askartelemani makeistötteröt, joita olen jaellut muutamille ystäville ja sukulaisille lahjaksi. Itse tötterön tein tapetista, jonka päällystin pakkauspaperilla. Viimeistelyyn käytin sisustusliikkeestä ostamaani pitsinauhaa ja enkeli- ja joulupukkiaiheisia kiiltokuvia. Kauniita tuli!

Parempia kuvia näistä tekemistäni joulutötteröistä löytyy työkaverini blogista http://absolutelywhite.blogspot.com/2010/12/joulutottero.html
Haaveilen kovasti uudesta paremmasta kamerasta, jolla saisin otettua kauniimpia kuvia tänne blogiini teidän iloksi.

Mutta nyt on askartelut ja kiireet ohi hetkeksi ja on aika rentoutua. Kaadoin itselleni lasillisen jouluksi ostamaani argentiinalaista punaviiniä ja taidanpa laittaa jonkin leffan pyörimään. Ehkä Joulutarinan tai sitten Holidayn.

Kaunista joulua kaikille!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Itsenäisyyspäivän ajatuksia

Onpas taas tullut huomaamatta taukoa kirjoituksissa. Lähes joka päivä käyn lueskelemassa muiden blogeja ja vilkaisen samalla omaani kommenttien toivossa, mutta itse kirjoitusfiilis on ollut kaikessa kiireessä hiukan kadoksissa. Nyt olen viime päivät ollut niin tylsistynyt, että mikä tahansa tekeminen kelpaa. :) Olin viime torstain vatsataudissa enkä nukkunut yöllä kunnolla. Päivä menikin sitten levottomissa merkeissä, edes TV:tä en malttanut katsoa. Nyt olo on huomattavasti parempi, mutta on hassua kun mitään ei huvita tehdä ja silti on hirvittävän tylsää. Tässä tylsyydessäni uusin hieman blogini ulkonäköä ja lisäsin muutaman uuden ominaisuuden. Toivottavasti pidätte!

Olin suunnitellut kirjoittavani itsenäisyyspäivänä aiheeseen sopivan kirjoituksen, mutta lahjojen paketoinniltani en sitten ehtinytkään. Marraskuun Kotiliedessä oli nimittäin koskettava artikkeli sodasta Tšetšeniassa. Vaikka sota on meillä ohi ja olemme kiitollisia itsenäisestä valtiostamme, kaikilla ei asiat ole yhtä hyvin. 

En normaalisti lue sotareportaaseja, mutta tässä artikkelissa otsikko "Vein kirjoja kotiini turvaan" kuitenkin kiinnitti kirjojen ystävän huomion. Artikkelissa kerrottiin, kuinka Groznyin kirjastonhoitaja Satsita Israilova kuljetti kotiinsa turvaan kuutisentuhatta kirjaa ennen Tšetšenian vuoden 1999 pahimpia pommituksia. 
Tiesin, että jossain vaiheessa on aikaottaa käteen aseen sijasta kirja. --- Istuimme kellarissa kaksi kuukautta, ja kuuntelimme pommituksia. Kotiimme osui, ja kaikki turvaan tuomani kirjat paloivat.
Helmikuussa 2000 Satsita uskaltautui käymään kolmen kilometrin päässä kirjastolla Groznyin keskustassa. Näky oli hirvittävä: yhtään kirjaa ei ollut jäljellä. Ei ikkunoita, ei ovea. Vain noen peittämiä raunioita. Satsita kirjoitti löytämälleen taulunkappaleelle liidulla "kaupunginkirjasto" ja laittoi sen nojaamaan seinää vasten.
Sillä hetkellä tajusin toimivani niin kuin toimin siitä yksinkertaisesta syystä, että en halunnut seota.
Siitä lähtien hän lähti joka aamu kirjattoman kirjaston raunioihin töihin. Hän siivosi ja rakensi pöydän, jonka ääressä hörppi nuotiolla keittämäänsä teetä ja päätti: kerran tässä on vielä ihan oikea kirjasto. Raunioista tuli kohtauspaikka ihmisille, joilla kaikilla oli suuri tarve puhua. Satsita keräsi kirjastoon kaupungilla lojuneita kirjoja ja kaupunkilaiset toivat mukanaan omiaan.
Keräsimme kirjastoon lapsia ja luimme heille ääneen. Piirsimme kirjastossa yhdessä lasten kanssa.
Nykyään kaupunginkirjasto on rakennettu uudelleen samalle paikalle, mutta kirjakokoelma on edelleen vaatimaton verrattuna sotaa edeltävään aikaan. Varsinkin tšetšeeninkielisiä tuhoutuneita kirjoja on vaikea korvata. Kirjasto omisti aikaisemmin myös harvinaisuuksia, jotka on nyt menetetty.

Satsita, 45v. on nykyään kirjastonjohtaja ja hänestä on kuva täällä. Samasta linkistä löytyy myös hänen englanninkielinen kirjoituksensa naisista ja lapsista sodassa.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Joulunajan fiilistelyä

Tällä kertaa näytän teille muutaman jouluisen kuvan, jotka otin kun koristelin kotia jouluiseen asuun ensimmäisenä adventtina ja itsenäisyyspäivänä.
 
Tässä on nyt yhdeksän kappaletta niitä lempitonttujani, joiden väitän lisääntyvän vuosi vuodelta. Minusta nämä ovat maailman suloisimpia pikkukavereita. Pitäisikin varmaan antaa jokaiselle oma nimi. En muista mistä kaikkialta näitä on tarttunut mukaan, mutta vanhimmat olen hankkinut kymmenisen vuotta sitten. Tuon vasemmalla ylhäällä olevan mistelinoksan alla pussaavan tonttuparin löysin Kööpenhaminasta kesällä 2006. Vinkki: Köpiksestä löytyy useampi ympärivuotinen herkullinen joulukauppa...

Tässä on viime vuonna Postin myymälästä ostamani iki-ihana joulukalenteri, jota voi uusiokäyttää joka vuosi. Jokaisessa "luukussa" on pieni ajatuksenpätkä tai jokin tehtäväehdotus. Kuvan porsaiden nimet ovat Roosa ja Tryffeli.
Tämä ei itselleni ole joulukoriste vaan se löytyy seinältä ympäri vuoden. Sain tämän kotienkelin lapsuuden ystävältäni yhdeksän vuotta sitten, kun olin muuttanut Turkuun ja ystävät olivat ensimmäistä kertaa käymässä luonani. Tämä tuo mieleeni myös Puttipajan kaupan, joka niihin aikoihin vielä sijaitsi Hansakorttelissa. Siellä oli aina paljon ihania sisustus- ja kynttilätuotteita. :)


Viime viikonloppuna oli lauantaina Turussa varsinainen lumimyrsky. Lunta tuiskusi ylhäältä ja alhaalta, idästä ja lännestä. Tuomiokirkko on saanut jälleen kauniin joulukuusensa ja valot on sytytetty. Muistan lukeneeni jonain vuonna, että kuusessa on noin 800 hehkulamppua. Alin kuva on Vähätorilta eli Aurajoen rannalla olevan vanhan kirjastorakennuksen edestä.
 
Alla vielä kuva ukkelista, jonka löysin ulkoa kävellessäni kotiin myöhään illalla itsenäisyyspäivän aattona. Vaikka oli kovasti kylmä ja väsytti, niin tästä oli pakko seisahtua ottamaan kuva. Ja hyvä että otinkin, koska seuraavana päivänä hän oli siirtynyt autuaammille metsästysmaille.

torstai 9. joulukuuta 2010

Joulun valmisteluja

Mitä pienempi on itse, sitä isompi joulu tulee.
- Tove Jansson -
 

Me Naiset -lehdessä oli hauska huomio joulusta marraskuussa otsikolla Tää on tätä:
Taas alkoi kitinä siitä, että joulu alkaa vuosi vuodelta aiemmin. Kynttilät, konvehdit ja piparit ovatkin tunnetusti ihan kohtuuton epäkohta.
Itsellenikin on ollut ihan järkyttävä kärsimys, kun on pitänyt polttaa kynttilöitä ja syödä piparitaikinaa! :D

Kerroin aikaisemmin tässä blogissa, että oma joulun valmistelun aikatauluni alkaa marraskuun ensimmäisestä viikosta. Silloin haen joulutavarat varastosta ja alan pikkuhiljaa purkaa laatikoita. Joulukorttien valmistuksen/kirjoittamisen aloitan pikkuhiljaa marraskuun puolella, mutta itse joulukoristeet otan esille vasta joulukuun puolella. Jouluvalot sen sijaan tuovat valoa synkkään marraskuuhun. Aikataulussa myös jonkin marraskuun viikon kohdalla lukee: osta glögiä, eli kyse ei ole kovin työllistävästä aikataulusta. Parasta on se, että kun aloittaa tarpeeksi ajoissa, ehtii hyvin fiilistelemään eikä periaatteessa tule stressiä. Mutta kaikesta valmistautumisesta huolimatta AINA jää muutama lahja, jotka ovat vielä joulunalusviikolla hankkimatta/paketoimatta, mikä onkin näitä elämän suuria mysteerejä...

Kirjailija Mysi Lahtisen viisi joulunalusvinkkiä:
  • Älä juokse, kävelemälläkin ehtii.
  • Jos et tykkää joulusta, jätä se väliin.
  • Osta joulukuusi päiväsaikaan.
  • Jos ei huvita siivota, sammuta valot ja sytytä sen verran kynttilöitä, että näet kulkea törmäilemättä mööpeleihin.
  • Kuuntele joulurauhan julistus ja rauhoitu siihen paikkaan.

Pirkan kymmenen älä-stressaa-joulua-ohjetta ovat myös aika oivallisia:
  1. Käytä leivonnassa pakastetaikinoita.
  2. Te laatikot valmiista juuressoseista tai höystä eineslaatikot.
  3. Pieni kinkkurulla kypsyy hetkessä meheväksi.
  4. Osta kala valmiiksi graavattuna.
  5. Tee etukäteen ja pakasta.
  6. Osta valmiit leivontakoristeet.
  7. Lisää mausteita valmiiseen glögiin.
  8. Osta valmiit piparit ja joulutortut.
  9. Valitse, mitä herkkuja oikeasti haluat.
  10. Suklaa helpottaa aina.
Mielestäni tärkeintä on tehdä joulusta itsensä näköinen. Stressitöntä joulunaikaa kaikille!


PS. Käy vastaamassa viereiseen gallup-kyselyyn! Vastausaikaa on 15.12. asti. Vastaukset ovat anonyymejä.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Suomimatkailua

Olin menneenä viikonloppuna vierailulla serkkuni luona lumisessa Lappeenrannassa. Kotimaanmatkailu on sitten mukavaa, kun löytää uusia mielenkiintoisia kauniita paikkoja. Yleensä harrastan Suomimatkailua kesällä, mutta hauskaa se on myös näin joulun alla, kun vieraista kaupungeista voi tehdä hyviä joululahjalöytöjä markkinoilta ja käsityöläisliikkeistä. Viime viikonlopuksi sattui vielä Lappeenrantaan tulipalopakkaset, jotka pakottivat poikkeamaan tietyin väliajoin sisälle pikkupuoteihin lämmittelemään!

Jos satutte poikkeamaan Lappeenrannassa joku kerta, niin suosittelen erityisesti kahta sisustuskauppaa:
1) Sisustusbiancosta löysin kauniin jouluisen rautalankasydämen. Käykää katsomassa nettisivujen ihania kuvia kaupasta!
2) Livinkissä vierähti muutama tovi, sillä siellä oli pienessä tilassa niin paljon nähtävää ja hypisteltävää. Sieltä mukaan tarttui muutama joululahja sekä vihreää pilkullista lahjanauhaa paketointitalkoita varten. Huomatkaa, että Livinkillä on myös kattava nettikauppa!

Ikimuistoinen kokemus oli myös Kahvila Majurska, joka toimii 1800-luvun puolessavälissä rakennetussa puutalossa Lappeenrannan linnoituksella. Samaisessa talossa on toiminut mm. kulkutautisairaala ja sateenvarjotehdas. Vuodesta 1986 siinä on sijainnut idyllinen kahvila. Jos mahdollista, talven hämäryys ja joulun läheisyys teki siitä vielä tunnelmallisemman!
Tarjoilut olivat runsaat kuten kuvasta näkyy. Rahkapiirakka ja haudutettu tee olivat herkullisia!

Samassa talossa Kahvila Majurskan naapurissa on pieniä käsityöläispuoteja. Galleria Kääntöpiiristä ostin omaan käyttöön inkiväärillä, kanelilla ja luomuespressolla maustetun joulusaippuan, joka tuoksuu taivaalliselta. Otin sen samantien käyttöön ja olenkin nyt nauttinut ylellisestä joulun tuoksusta arjen keskellä. Joulutunnelma syntyy pienistä asioista, eikö vaan? Toinen hyvä vinkki on hauduttaa joulusaunan löylyvedessä pientä pussillista glögimausteita. Kun vettä heitetään kiukaalle, saunaan leviää mieto jouluinen tuoksu.


PS. Kaihoisasti välillä muistellaan kavereiden kanssa sitä, kuinka lapsena käytiin kioskilla ostamassa irtsareita 50 pennillä: "Kolme kappaletta numeroa viisitoista ja 4 kappaletta numeroa seitsemän jne." Ja on säälitelty sitä, kuinka nykylapsethan eivät opi edes laskemaan, koska irtokarkkeja ei myydä enää kappaleittain missään! Tämä huoli osoittautui täysin turhaksi tässä päivänä eräänä lähialepassani, jossa pieni poika tyhjensi lompakon kolikkopussin kassalle maksaakseen kaksi suklaapatukkaa. Hän maksoi tasarahalla: 5 senttisillä ja ne oli taatusti laskettu tarkasti ja säästetty hartaasti! :)

tiistai 23. marraskuuta 2010

Korkealla korkeuksissa koroilla

Juon tässä tämän talven ensimmäistä glögimukillista, mutta luulen, ettette varmastikaan jaksa lukea seuraavia kahta kuukautta pelkkiä joulukirjoituksia, joten kirjoitan tällä kertaa toisesta elämääni sulostuttavasta asiasta, korkokengistä. Aiheeseen sopii hyvin Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan tunnusbiisi: KT Tunstallin Suddenly I see. KT on muuten Skotlannista kotoisin. :)


Viime aikoina olen lukenut ystävältä synttärilahjaksi saamaani vintage-kengät -kirjaa ja sopivasti Kauneus ja Terveys -lehti kirjoitti korkokengistä artikkelin muutama kuukausi sitten. Tiesittekö, että maailmassa myydään korkokenkiä neljällä miljardilla eurolla joka vuosi? Ilmeisesti joku muukin kuin minä pitää korkokengistä... Sen varmasti tiesittekin, että korkokengät eivät suinkaan alunperin olleet naisia varten.
Ensimmäisiin käyttäjiin kuuluivat mongolialaiset ratsumiehet, joiden jalat pysyivät tukevasti jalustimissa korkojen ansiosta. Egyptiläiset teurastajat puolestaan käyttivät korkkareita, jotta heidän jalkansa eivät likaantuisi. Myös avokkaat olivat ensin osa ratsumiesten univormua. Kaksisataa viime vuotta kaksilahkeiset ovat kuitenkin tyytyneet katselijan rooliin - 1970-luvun diskovillitystä ja bootseja lukuunottamatta.
------
Kauniit korkokengät keräävät katseita: seksikkäät stiletot ovat taatusti jännittävät, ja ne herättävät enemmän huomiota kuin mukavuutta henkivät terveyssandaalit. Kaikille stiletot eivät kuitenkaan sovi. Se, minkälainen korkokenkä tuntuu mukavalta, riippuu kunkin jalasta, mieltymyksistä ja tottumuksista. Kokemuksen - ja erehdyksen - kautta jokainen voi löytää omille jaloilleen sopivaa lestiä käyttävän valmistajan sekä oikeankorkuisen koron. Vaikka kengät ovat kauniita katsella, pääasia on, että kengät sopivat juuri sinun jalkaasi ja tunnet niissä olosi hyväksi. 
Kauneus ja terveys, 12/2010, teksti: Heini Lehtosalo

Itse omistan tällä hetkellä yhdeksät korkokengät (poislukien saappaat yms. työmatkakengät), joista kolmia käytän työkenkinä ja loppuja kuusia lähinnä iltamenoissa vapaa-ajalla. Kolmet korkokengistäni ovat sellaiset, joilla voisi kävellä vaikka maailman ääriin. Toiset kolme ovat sellaisia, joilla kävelee aika pitkälle. Loput kolme ovat sellaisia, joita voi suoraan kutsua kauniiksi virheostoksiksi. Allekirjoitan todellakin tuon faktan, että korkokengätkin voivat olla mukavat jalassa, kunhan löytää oikean lestin ja itselleen sopivan koron. Ikävä kyllä sen selvittäminen onnistuu vain yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä vie paitsi rahaa myös aikaa. Ja mikä vielä ikävempää, itselleni pätee myös se, että mitä kalliimpi kenkä, sitä miellyttävämpi se on käyttää. Esimerkiksi Palmrothin korko- ja muissa kengissä käytetään minulle sopivaa lestiä. Ne kengät käytän ja kulutankin sitten aivan loppuun asti koko rahan edestä. Eipä silti nuo kauniit virheostoksetkaan käyttämättä jää: on paljon juhlia ja tilanteita, joissa ei ole odotettavissa viiden kilometrin tarpomista, joten nekin istuvat silloin yhden illan verran jalassa ihan siedettävästi.

Välillä tietysti sattuu virhearvioita myös tässä asiassa. Alan pikkuhiljaa oppia, että esimerkiksi baariin ei kannattaisi lähteä huonoissa korkkareissa, koska mikään ei ole sen tylsempää kuin jos ei pääse säryn takia tanssimaan. Näin kävi minulle Halloween-bileiden jatkoilla, kun olin ensin seissyt koko illan asuuni loistavasti sopivilla mustilla stiletoilla ja sitten yritin vielä tanssia samoilla kengillä kuusi tuntia myöhemmin. Turhamaisuudesta saa kärsiä... Ja toivottavasti opin jotain.


Itse unelmoin Minna Parikan korkokengistä. Hän tekee naisellisia korkkareita, joissa on aina jokin hauska yksityiskohta. Tolppakoroista en niinkään välitä, mutta hänen sivustollaan (www.minnaparikka.com) esitellään monenlaisia korkoja. Erikoista on, etten ole ikinä edes vieraillut hänen Bulevardin liikkeessään! Voi toisaalta olla parempikin näin, ettei tule ikäviä houkutuksia.

Ihanaa olisi tietenkin myös edes sovittaa joskus Louboutinin ja Ferragamon korkkareita, puhumattakaan Manolo Blahnikin luomuksista. Näiden kenkien ostamiseen ei tule edes kiusausta, kun ajatus on niin kaukainen. Sitä paitsi niitä kenkiä vartenhan pitäisi hankkia vähintään kassakaappi tai turvalukko!
http://www.christianlouboutin.com (onpas muuten pelottavat nettisivut...)
http://www.ferragamo.com
http://www.manoloblahnik.com (Ihana Sinkkuelämään Carrien lempikenkäsuunnittelija)

Mainitsemassani Kauneus ja Terveys -lehden artikkelissa annettiin myös kymmenen ohjetta korkokenkien käyttöön. Siellä oli mukana muutama niin yllättäväkin neuvo, että kirjoitan nuo kymmenen käskyä tähänkin teidän arvioitaviksi. Olen tummentanut itselleni mieleiset kohdat.
Korkojen 10 käskyä
1. Jalkaterillä on taipumus leventyä ja pidentyä iän myötä. Älä siis pitäydy tietyssä kengänkoossa vain tottumuksen takia.
2. Jo näyttelijä Audrey Hepburn suositteli ostamaan puoli numeroa omaa numeroa suuremmat kengät, koska mukavuus on eleganssin osatekijä. (Suomalaisnaisista jopa 88 prosenttia ostaa numeroa liian pieniä kenkiä!)
3. Iltakengät kannattaa ostaa silloin, kun jalat ovat hieman turvonneet - ei siis koskaan aamulla.
4. Jos kengät eivät tunnu sovitettaessa mukavilta, jätä ne kauppaan. Sisäänajo on myytti.
5. Vältä pitämästä samoja kenkiä jalassa liian kauan yhtäjaksoisesti. Jos mahdollista, vaihda kenkiä päivittäin, jotta ne eivät menetä muotoaan ja jotta jalka ei totu vain yhteen lestiin.
6. Liiku paljain jaloin aina, kun mahdollista.
7. Hiero jalkojasi, kun olet käyttänyt korkoja koko päivän.
8. Tarkkaile äitisi ja isoäitisi jalkoja, sillä taipumus virheasentoihin periytyy.
9. Käy säännöllisesti jalkahoidossa. Kosmetologin tekemä jalkahoito on kauneudenhoitoa, mutta kipeitä jalkoja on syytä hoidattaa joko jalkaterapeutilla tai jalkahoitajalla.
10. Hyväksy jalkasi sellaisena kuin ne ovat.
Kauneus ja terveys, 12/2010, teksti: Heini Lehtosalo 
En itse nyt ihan ensimmäisenä allekirjoita ohjeita 2 ja 3 liian pienten kenkien ostamisesta. Onhan se mahdollista, että kuulun tuohon 12 prosenttiin naisista, jotka eivät osta liian pieniä kenkiä, sillä itselläni on enemmänkin ongelmana vahingossa hankitut liian suuret kengät. Asiaa vaikeuttaa sekin, että kuten monella muullakin, myös minulla jalat ovat himpun verran erikokoiset. Siinä pitää sitten arpoa ostaako vasemmalle vai oikealle jalalle sopivat kengät. :) Pohjalliset ovat pelastaneet monessa tilanteessa.

Sen sijaan kohta neljä kenkien sisäänajosta on minunkin helppo allekirjoittaa. Jopa nahkakengät ovat toisinaan tuottaneet pettymyksen: jos kenkä painaa tai hiertää jostain kohtaa kaupassa, ei se sisäänajolla parane niin paljoa, että lakkaisi kokonaan vaivaamasta. Ikävä kyllä.


Sofi Oksanen kommentoi hyvin marraskuun 2010 Gloriassa kertoessaan pitävänsä kaikesta naisellisesta, glittereistä, korkeista koroista, korseteista ja hörhelöistä:
"Jostakin syystä nitä pidetään turhanpäiväisinä, mutta se, mikä tuo iloa elämään, ei ole turhanpäiväistä."
Nyt on tullut paljon kirjoitusta korkokengistä, mutta tärkeintähän on käyttää kenkiä, joissa itse viihtyy. Ei näissäkään mitään vikaa ole, päinvastoin:

PS. Pikkusisko, saat lainata kenkiäni kuten Halloweenina ehdotit. :)

PPS. Kuvituksena tässä blogikirjoituksessa on käytetty paitsi omistamiani miniatyyrikorkokenkiä myös kuvia, jotka otin ystäväni häistä menneenä viikonloppuna (jalat ja kengät eivät siis ole minun). 

perjantai 19. marraskuuta 2010

Jouluista oloa

Petralandiassa joulusta nautiskelun aikataulu alkaa marraskuun ensimmäisestä viikosta, jolloin haen joulutavarat varastosta. Kaapeissani ja varastossani tapahtuu helmikuun ja lokakuun välillä luonnontieteellinen ihme, jota evoluutioteoreetikot eivät vielä tähän päivään mennessä ole pystyneet selittämään: joulun liittyvät tavarani, askarteluvälineet, koristeet, kirjat ja muistot nimittäin lisääntyvät kesän aikana. Joka marraskuu tavaroita on entistä enemmän! Joka vuosi laatikoiden tutkiminen on yhtä mielenkiintoista, sillä laatikoista putkahtelee mitä ihanempia yllätyksiä! Voisin vaikka vannoa, että ainakin lempitonttujani on joka vuosi yksi enemmän...

Pidän askartelemisesta ja tavaroiden tuunaamisesta, mutta nykyään kun arkipäivät kuluvat töissä ja viikonloput ovat täynnä puuhaa, on luovien ideoiden saaminen vaikeampaa. Välillä kuitenkin onnistaa ja varsinkin joulun alla lehdet ovat pullollaan inspiroivia vinkkejä. Kaksi vuotta sitten, kun vietin ensimmäistä jouluani nykyisessä kodissani sain kuitenkin loistoidean ja tein makuuhuoneiden oviin huoneiden väreihin sopivat kranssit.

Yllä oleva hopeinen kranssi on sinisen makuuhuoneeni ovessa ja ihastuin siihen niin, että se on jäänyt ympärivuotiseksi koristeeksi oveeni. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että keksin käyttöä mm. Stockmannin jouluosastolta hankkimille hopeisille koristeille.
Tämä kultainen kranssi puolestaan on vihreän vierashuoneeni ovessa ja talveen liittyvien yksityiskohtien takia se pääsee paikalleen vasta näin joulun lähestyessä. Itse kranssit ostin valmiina Tiimarista, ja koristeet oli helppo kiinnittää kuumaliimapistoolilla.

Joka vuosi olen myös valmistanut vähintään yhden joulukalenterin joko lapsi- tai aikuisystävälle. Perinteisesti luukut ovat sisältäneet aina jonkin karamellin sekä kalenterin saajan ikään sopivan positiivisen ajatuksen/runon. Tässä on kuva viime vuonna tulitikkuaskeista valmistamastani joulukalenterista silloin 5-vuotiaalle kummipojalleni. Kuulemani mukaan kalenteri oli hitti ja itsekin olen ihan ylpeä lopputuloksesta.
 
Mielelläni myös kierrätän tarvikkeita ja tähänkin joulukalenteriin on käytetty mm. barcelonalaisen lahjatavaraliikkeen lahjapaperia (pilvet lilalla taustalla) ja joulupukki on muistaakseni Yhteishyvä-lehdestä. Nuo tummansiniset tähdet, jotka kätkevät alleen luukut 21-23 otin talteen ystäväni edellisvuotena minulle valmistamasta joulukalenterista. Sillä paitsi että tykkään valmistaa joulukalentereita, tykkään myös saada sellaisia itse! :) Sinä vuonna sovimme ystäväni kanssa tekevämme toisillemme joulukalenterit. Hän käytti joulukalenterin taustana isoa ja paksua styrox-levyä. Kuva esitti talvista maisemaa, jonka keskellä seisoi hopeinen joulukuusi ja sen alla 21 erimuotoista ja -kokoista pakettia. Luukut 21-23 oli kaiverrettu styroxiin ja niitä peittivät nuo yllä olevassa kuvassa olevat tähdet. Se joulukalenteri oli ikimuistoinen!

Tapanani on ollut ostaa joka vuosi kaksi joulukalenteria, kaunis kuvakalenteri ja suklaakalenteri. Niiden avulla seuraan joulun tuloa, joka hiipii joka vuosi melkein varkain luoksemme. Siksi olen tehnyt itselleni tuon alussa mainitsemani joulusta nauttimisen aikataulun, jossa kaikki mukavat joulupuuhat on jaettu pitkälle aikavälille. Ei sitten tule viimeisillä viikoilla tulipalokiire juoda glögiä ja istua kynttilänvalossa. Sen ansiosta sain myös tänä iltana askarreltua joulukortit melkein valmiiksi. Normaalisti olisin herännyt tähänkin puuhaan siinä itsenäisyyspäivän jälkeen, jolloin laajamittaisille askarteluille ei enää olisi ollut aikaa. Seuraavien lähiviikkojen kohdalla listallani on ainakin jouluisen kukan ostaminen kotiin sekä Helsingin Stockmanniiin tutustuminen (suuren remontin jälkeen) ja heidän jouluosastollaan vierailu. Pipareiden leipomisen jätän sen sijaan siitä enemmän nauttiville. Itse nautin piparini taikinana, jota olen ehtinyt syödä teen kanssa pieninä palasina jo kokonaisen paketin... O-ou, onneksi jouluna on lupa herkutella! :D

perjantai 12. marraskuuta 2010

Teetä ja sympatiaa

Järkytyin viime viikolla ikävästi, kun huomasin kesällä Skotlannista ostamani kahden teepaketin olevan loppumassa. Toinen oli Whittardin hurmaavasta teepuodista ostettua vaniljateetä ja toinen vahvaa englantilaista teetä, jonka aluksi kuvittelin jäävän kokonaan juomatta, mutta joka osoittautui hyväksi piristäväksi aamuteeksi töihin.

Ei auttanut muu kuin kiirehtiä teekauppaan Helsinkiin. Kantakauppani on The Ounce, joka sijaitsee Fredalla Helsingissä. Se on ihanan tunnelmallinen kauppa, jonka sisustuksesta saa hyvää esimakua kaupan nettisivuilta. Ouncella on myös todella hyviä omia maustettuja teelaatuja, joista olen aivan huumaantunut. Lempparini, jota nytkin halusin hamstrata, on nimeltään "Sumuinen saari". Se sisältää Ceylon-teetä, valkosuklaan paloja, kaakaota, mansikkaa ja vaniljaa. Loistava yhdistelmä, jonka lopputulos ei kuitenkaan yllättäen ole liian makea.

Tuota teetä ei nyt ollut saatavilla, joten päätin tutustua kahteen uuteen makuun:  "Aurinkoinen Cuba" sisältää mustaa teetä, mangoa, ananasta ja auringonkukan terälehteä. Ihanan hedelmäinen ja virkistävä pimeänä syysiltana. "Mummon Piirakka" sisältää puolestaan mustaa teetä omenapaloja, mantelia ja rusinoita. Tämä todella on nimensä veroinen ja maistuu ihan, uskomatonta kyllä, omenapiirakalle!

Mieto, ikisuosikkini Ouncen teelaaduista on "Pekingin Ooppera", joka sisältää mustaa Ceylonin ja Keemun teetä Kiinasta, keltaisen ja vaaleanpunaisen ruusun nuppuja, kaakaota ja vaniljaa. Eikö teen nimi olekin aika sopiva minulle? :) 
Tässä kuvassa vasemmassa alakulmassa Aurinkoinen Cuba, yllä Mummon piirakka ja oikeassa alakulmassa Pekingin ooppera.

The Ouncen kanssa samoilla kulmilla sijaitsee kaksi muutakin teekauppaa, joita ystäväni ovat suositelleet: Théhuone ja Demmers Teehaus. Te, jotka olette käyneet ostoksilla niissä, kertokaapa mitkä ovat lempimakujanne ja mistä pidätte noissa teepuodeissa. 
Tämä kuva on Skotlannista Edinburghin Torni-ravintolasta, jossa nautin kello viiden teen viime kesänä.

Itse juon teetä tällä hetkellä noin viisi kuppia päivässä ja yleensä juuri noita maustettuja mustia teelaatuja. Kesällä olikin vaikea aika helteellä, kun niin kuumalla ei vain kyennyt juomaan kuin yhden kupin päivässä ja senkin kovasti hikoillen... :D Pussiteelaaduista Nordqvistin maustetut teet kuten "Uskollinen ystävä" ja "Keisarin morsian" ovat suosikkejani, mutta "normaalitkin" teet käyvät paremman puutteessa. :) Missä tilanteessa ja minkälaisia teelaatuja sinä juot vai suhtaudutko kahviin yhtä intohimoisesti kuin minä teehen?
Tästä suloisesta teesetistä nautin teetä viime keväänä Ranskassa Versailles'ssa. Kuppi oli niin hauska, että Suomeen päästyä piti etsiä vastaavanlaisia käsiini ja hankinkin niitä sitten siskolleni. Myös itse tee oli makoisaa ja löysin sitä nettikaupasta, mutten ole tullut tilanneeksi. Pitää joku kerta ehkä tilata, mutta mitenköhän on tullisäädösten laita näissä asioissa... Onko jollain kokemusta?

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Hirrrveä Halloween!

Pääsinpäs järjestämään piristystä omaani ja ystävieni syksyihin lauantaisilla Halloween-juhlillani!

Paitsi että itse juhlat olivat menestys ja riemullinen tapahtuma, nautin myös kovasti juhlien järjestelyistä. Käytin paljon aikaa juhlatilan sisustuksen suunnitteluun sekä hankin osan rekvisiitasta uutena ja osan askartelin itse.

Järjestin juhlat kerrostalomme kellarikerroksessa olevassa kerhohuonessa ja vieraat ohjattiin tulemaan paikalle pitkiä aavemaisia käytäviä pitkin. Käytävien seinille oli kiinnitetty 26 lepakkoa, joita seuraamalla löysi perille. Muutamalla vieraalla meinasi loppua usko kesken, mutta kukaan ei tainnut eksyä loputtomille käytäville... Lepakot leikkasin ihan tavallisesta mustasta pahvista netistä löytämäni kaavan avulla. Ne erottuivat hyvin valkoisesta seinästä.

Näiden juhlien suunnittelu alkoi jo viime vuoden Halloweenin jälkeen, kun päätin seuraavana vuonna järjestää isot Halloween-pirskeet. Ajatus lähti varmaankin siitä, etten ole itse ikinä ollut sellaisissa oikeissa Halloween-juhlissa, joissa ihmiset olisivat pukeutuneet karmiviin Halloween-asuihin. Näissä juhlissa pukeutuminen oli pakollista ja moni olikin panostanut asuunsa oikein kunnolla. Onnekseni omaan paljon ystäviä, jotka lähtivät mielellään leikkiin mukaan! Itse esitin spider ladyä, mutta mukana oli jos jonkinsortin noitaa, pirua, pimeyden valtiatarta, poison ivya, draculaa ja cleopatraa. Yhteensä meitä oli 19. Hirvittävät rooliasut toimivat jo itsessään rekvisiittana ja tunnelman luojana!

Oheinen kuva eteisestä on otettu salamalla eli kauhujen kammiossa ei oikeasti ollut näin valoisaa. Väreinä sisustuksessa oli käytetty mustaa ja oranssia. Oviaukossa roikkui vanha rikkinäinen kangas ja sopiviin paikkoihin oli aseteltu hämähäkinseittiä (ei oikeaa kuitenkaan). Suurin osa valkoisista seinistä oli peitelty jätesäkeillä ja tässä projektissa olikin melkoinen teippaaminen! Apuna juhlien järjestelyissä ja jälkien siivoamisessa minulla oli muutama ystävä ja siskoni - heidän työpanoksensa oli korvaamaton, sillä esimerkiksi jätesäkkejä en kyllä olisi yksin saanut ripustettua. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen!

Pientä suolaista ja makeaa purtavaa oli katettu tupapöydälle, jota vartioivat seinältä kolme pääkalloa. Niistä huolimatta lohi-, feta-, tomaatti- ja briejuustoleivät tekivät kauppansa. Tarjolla oli myös dippivihanneksia, sipsejä, suklaisia silmämunia, popcornia (hiiren aivoja) ja voitaikinasta + paprikasta muotoiltuja sormia.


Tästä luurangosta tuli mainion näköinen. Tulostin tämän kaavat niin ikään internetistä ja leikkasin ne valkoiselta paperilta. Sen jälkeen teippasin ne järjestykseen mustalle jätesäkille, joilla oli muutenkin päällystetty kaikki seinät.

Isoja hämähäkkejä sekä muita pienempiä sekalaisia ötököitä oli ripoteltu ympäriinsä yllättäviin ja vähän ilmeisempiinkin paikkoihin. Vessassa oli puolestaan kaksi pyyhettä, joista toinen oli tarkoitettu puhtaille ja toinen verisille käsille.


Juomatarjoiluna oli veristä boolia, jossa oli käden muotoon jäädytetty iso jääpala (muovikäsine oli täytetty vedellä ja jäädytetty).

Kuvia upeista puvuista juhlissani löytyy facebook-profiilini kuvista. Ystäväni, käykää katsomassa!

Seuraavaksi voikin sitten alkaa suunnittelemaan joulua... On ihanaa, kun on jotain mitä odottaa! :)

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Päivänsäde vai menninkäinen?

"Sinä syysihminen, kerropa joskus vaikka blogissasi, miten pysyä energisenä ja iloisena syyspimeällä! Musta tuntuu joskus, kuin edessä olisi tiiliseinä, kun on kylmää ja märkää ja pimeää."

Sain tällaisen pyynnön menneellä viikolla sähköpostiini. No minäpä kerron! Tosin mitä enemmän aihetta olen mielessäni pyöritellyt, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että olen ehkä maailman huonoin ihminen kirjoittamaan tästä asiasta - itse kun suorastaan nautin tästä vuodenajasta. Luin supermielenkiintoisen artikkelin tähän liittyen Kauneus & Terveys -lehdestä:
Iltojen hämärtyminen ja kuulaat syyspäivät ovat monelle tervetulleita. Viidennes meistä suomalaisista jopa nauttii pimeän vuodenajan paluusta. Kuulutko sinä syysihmisiin?
Kauneus & Terveys -lehti 12/2010 s.60, toimittaja Merja Perttula
Artikkelissa kerrottiin, että Lapin keskussairaalan psykiatri Antti Liikanen on tutkinut suomalaisten pimeän sietoa ja hän arvioi, että pimeästä pitäviä on vähintään viidennes ihmisistä ja että heitä on enemmän miesten kuin naisten joukossa. Yllättävää, eikö totta? Itseäni hämmästyttää, että pimeästä pitäviä olisi jopa viidennes ihmisistä. Tuntuu, etten tunne heistä yhtäkään! Voisiko olla niin, että pimeästä pitävät asuvat enemmän pohjoisessa? Sekin tietenkin selittää asiaa osaksi, että suurin osa pimeästä pitäviä on miehiä (ja suurin osa ystävistäni on naisia). Tai ehkä pimeästä pitävät eivät vain mainosta itseään suuremmin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Timo Partonen jakaa puolestaan tutkimustietoon perustuen ihmiset kahteen ryhmään: 1) pieneen vähemmistöön, joihin vuodenaikojen vaihtelu ei vaikuta oikein mitenkään (15 prosenttia väestöstä + minä) ja 2) enemmistöön, jotka huomaavat, että valoisuuden ja pimeyden muutokset heijastuvat heidän vointiinsa (85 prosenttia ihmisistä). Tuosta 85 prosentista puolet eli 42 prosenttia kokee, että heidän vointinsa huononee syyspimeyden myötä. Toinen puolikas ei puolestaan huomaa juurikaan erityistä vaikutusta tai jopa piristyvät ja nauttivat syksyn ja talven tulosta. Saatan kyllä kuulua enemmän tähän viimeiseen joukkoon, mikä tarkoittaa, että kaltaisiani on jopa 42 prosenttia! Missä te kaikki olette?
Syksyllä opiskelu maistuu. Liikuntatunnit ja monet muut harrastukset houkuttelevat. Sienimetsä kutsuu. On niin paljon mukavaa tekemistä, ettei päivän lyhenemistä edes huomaa, saati ehdi surra. "Tähän syksystä nauttivien ihmisten hyvä olo pitkälti perustuu. Heillä on keinot pimeyden varalle ja paljon sosiaalista tekemistä." Timo Partonen arvioi. Kun kesällä on pitänyt ehtiä tehdä ja kokea mahdollisimman paljon, luonto varoittaa valoisan ajan lyhenemisellä: nyt pitää hiljentää ja keskittyä olennaiseen, tehdä niitä asioita, joista pitää.
Kauneus & Terveys -lehti 12/2010 s.60, toimittaja Merja Perttula
Oma syksystä nauttimiseni perustuu juuri edellisessä lainauksessa esitettyihin asioihin. Syksyllä yksinkertaisesti alkaa/jatkuu/tapahtuu niin paljon innostavia asioita, harrastuksia ja tapahtumia, että intoani ei pimeys ja pieni tai vähän suurempikaan vesisade häiritse. Sadetta vastaan voi lisäksi aina varautua sateenvarjoin ja vettä hylkivin saappain. Kylmyys puolestaan selätetään lämpimillä vaatteilla ja pimeys kynttilöillä. Pimeä tosiaan hiipii yhtä varkain kuin valoistuva päivä keväällä. Sitten kun muutokseen viimein havahtuu, on vaikea uskoa, että valoisuus vähenee vain muutamilla minuuteilla per vuorokausi.

Syksyyn liittyy olennaisesti juuri kaikki mieleiset asiat, menot, harrastukset ja tapahtumat. Hyvä ystäväni sanoi kerran, että parasta elokuussa on ne kaikki ihanat uudet syysvaatteet, jotka valtaavat kaupat ja kuvastot. Itsekin odottelen joka vuosi innolla alennusmyyntien jälkeen koittavaa uusien tuulien aikaa vaatekaupoissa - vaikka en edes aio uudistaa vaatekaappini sisältöä. Yksikin uusi paita riittää syksyn muodista nauttimiseen ja parasta itse asiassa on tehdä löytöjä omasta vaatekaapista! Kevään ja kesän aikana on nimittäin moni talvivaate vaatekaapissa painunut unholaan ja on mukava pitkästä aikaa pukea niitä päälle.

Paitsi kaikki mukavat syksyn tekemiset, on myös toinen aspekti, joka tekee syksystä ylivetovuodenajan. Silloin ei ole pakko tehdä mitään. Kukaan ei ehdota piknikiä Seurasaaressa tai spontaania iltakävelyä kello yhdeksältä illalla. Sen sijaan syksyllä on täysin hyväksyttävää kieltäytyä teatteriesityksestä vetoamalla siihen, että "nyt on vaan niin paljon kaikkee". Saa mennä nukkumaan klo 20, jos siltä tuntuu. Kesällä vaikuttaa olevan kansallinen velvollisuus syöksyä ulos aina kun on kaunis ilma (en minä) ja koluta kaikki mahdolliset kesäteatterit, kylätapahtumat, kaukana asuvat sukulaiset yms. yms. yms. mikä tietenkin on oikein ihanaa... aikansa. Sitä jaksaa sen kolme kuukautta, kun tietää, että kohta saa taas relata. Syksyllä saa luvan kanssa käpertyä omaan kotiin ja sytyttää kynttilät, vetää villasukat jalkaan, keittää ison kannu teetä (tai ottaa lasillisen punkkua - miten tahansa kukakin haluaa) ja uppoutua hyvän kirjan tai elokuvan maailmaan. Tämä on minulle sitä parasta osaa syksyssä. Välillä vaan pitää antaa itselleen aikaa.

Loppuun vielä kahden aikaisemmin mainitsemani asiantuntijan vinkkilista siitä, miten syksyllä voi voida hyvin - pitipä syksystä tai ei. Olen tummentanut listoista ne, joiden tehon olen itsekin havainnut.
Timo Partosen lista:
  • Jos syksyn tullen tunnet väsyväsi tai nukut huonosti, oleskele kirkkaina aamuina ulkona tai käytä kirkasvalo- tai sarastusvalolaitetta säännöllisesti vähintään viitenä aamuna viikossa puoli tuntia kello 6-9.
  • Huolehdi kuntoliikunnasta: harrasta kolme kertaa viikossa sydämen sykettä nostavaa liikuntaa noin tunnin ajan. Ajoita se mieluiten iltapäivään tai varhaisiltaan. Jos liikut liian rankasti myöhään, uni voi häiriintyä. Kävely on hyvää myöhäisillan liikuntaa.
  • Harrasta ja liity muiden seuraan.
  • Nauti syksyn ruskasta ja luonnon kiertokulusta.
  • Jos puhkut tarmoa syksyllä, pidä huoli, että kuitenkin nukut riittävästi.
  • Syö monipuolisesti niin, että saat valtaosan energiasta aamun ja päivän aikana. Iltapainotteinen syöminen voi lihottaa.
Antti Liikasen lista:
  • Kuuntele itseäsi. Lepää kun tunnet siihen tarvetta. Tee asioita, jotka tuottavat iloa. Herkuttelukin on välillä sallittu!
  • Nauti kaikista vuodenajoista. Usko pois, pimeä aika on voimavarasi.
  • Huolehdi, että saat D-vitamiinia riittävästi. Hyvä annos aikuiselle on 40 mg syyskuun alusta huhtikuun puoleen väliin. D-vitamiini lisää hermojärjestelmän muovautuvaisuutta ja parantaa muun muassa mielialaa, keskittymiskykyä ja henkistä irrottelukykyä.
  • Ota omega-3-rasvahapoista eikosapentaeenihappoa sisältävää ravintolisää (EPA-valmisteet) talvikuukausina.
  • Tumma suklaa on pimeän vuodenajan hyvää tekevä herkku.
Kauneus & Terveys -lehti 12/2010 s.64, toimittaja Merja Perttula
Mitä keinoja te lukijani olette keksineet pimeästä, kylmästä ja märästä syksystä selviytymiseen?

maanantai 11. lokakuuta 2010

Tuotesijoittelua

Kirjoitan tätä sateen ropistessa ikkunoihin - ihanassa syystunnelmassa siis!

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että itsensä hemmottelu on silloin tällöin paikallaan. Loistavaa arkipäivän ja juhlapäivänkin hemmottelua ovat hyväntuoksuiset ja tehokkaat kauneustuotteet ja tässä blogikirjoituksessa esittelen teille omat lempparini. Loppuosa tekstistä sisältää siis paljon tuotesijoittelua, joka ei ole edes hienovaraista! :)

Body Shopin erituoksuiset vartalovoiteet ovat aivan ihania! Ostin muutama vuosi sitten mango body butterin lahjaksi ystävälleni, mutta kävikin niin, että purkki houkutteli ja otin tuotteen omaan käyttööni. Sen jälkeen olen käyttänyt myös mustikan tuoksuista voidetta, joka tuoksuu ihanasti alkusyksylle ja mustikkametsälle. Samaan sarjaan kuuluu myös vartalonkuorinta-aineita, joista vadelman tuoksuista sain kerran syntymäpäivälahjaksi. Koostumukseltaan ja tuoksultaan kuorinta-aine oli aivan kuin vadelmamarmeladia!

Ahavan Dermud-merkkinen jalkavoide on tuote, josta keksin tämän blogikirjoituksen aiheen. Levitin sitä yhtenä iltana varpaisiini, kun tulin ajatelleeksi sitä, mikä sääli on, että niin moni ihminen on tietämätön tästä tuotteesta, joka on niin tehokas ja hyväntuntuinen. Itsekin löysin sen sattumalta näytepakkauksen avulla. En olisi todennäköisesti ikinä tullut itse ostaneeksi tätä voidetta, jonka hinta liikkuu siinä 25 euron hujakoilla. Putkilo on riittoisa ja jokaisen euron arvoinen!


Tigin Bed Headin Brunette Goddess -shampoohon ja hoitoaineeseen minut tutustutti opiskeluaikana ystäväni Linda, joka myös käytti näitä silloin. Rakastuin näihin tehokkaisiin tuotteisiin heti! Meni kuukausia ennen kuin pääsin yli houkutuksesta laittaa näitä suklaavanukkaalle tuoksuvia tuotteita hiusten sijaan suuhuni. Tuo 39 euroa maksava 750 ml pullojen setti riittää muuten ainakin omassa käytössäni vuodeksi, joten kerrankin on hyvin edullisesti hinnoiteltu Tigin tuote!
Tämä Lancomen kasvojen kuorinta-aine on todellista ylellisyyttä ja jättää ihanan tunteen kasvoille. Hinta on kuitenkin sen verran makea, että toistaiseksi olen tyytynyt vain joka toisella vierailulla pihistämään pikkiriikkisen tipan äitini putkilosta. Vastustan ehdottomasti hänen väitettään, että olin muka käyttänyt viimeksi koko putkilon ennen kuin hän ehti käyttää koko kuorinta-ainetta. Hän ostikin minulle tuliaiseksi joltakin ulkomaanmatkalta oman putkilon. Vihjeeksi kenties... :D

Meikeissä tämän hetkinen suosikkini on  Make up Storen Cover all mix, jonka avulla voi peittää tummat silmänaluset huonosti nukutun yön jälkeen ja punoittavat näpyt suklaan syönnin jälkeen. Tähän loistavaan tuotteeseen tutustuin Make up Storen meikkikurssilla, jonka sain viimeksi opiskelukavereiltani synttärilahjaksi. Kurssin jälkeen sai valita 60 eurolla tuotteita mukaan ja tämä oli yksi valitsemistani tuotteista.

Parhaat ja luotettavimmat suositukset tulevat yleensä ystäviltä. Mitä pienen mainoksen ansaitsevia suositeltavia tuotteita sinä olet löytänyt?

Mukavia hemmotteluhetkiä kaikille!

Out in the city

Minulla on ollut ilo tutustua viime viikolla kahteen minulle uuteen paikkaan, kahvilaan Turussa ja coctail-baariin Helsingissä, jotka haluan nyt esitellä teille. Ja koska puhutaan paikoista, tulee mieleeni Sinkkuelämää 2 -elokuvan ihana tunnari: Alicia Keys - New York

Cafe Voltaire
Tämä söpö kahvila löytyy Turusta Aninkaistenkadun mäestä, vanhan talon kivijalasta, ja sitä pitää ranskalainen herra, joka palveli meitä ranskaksi (hän osaa kyllä myös suomea). Olimme kovasti Elinan kanssa ylpeitä, kun ymmärsimme esimerkiksi lauseet "Toivottavasti teillä ei ole kovin kiire, minulla on iso seurue kabinetissa" ja "haluatteko, että tilaamanne quiche lämmitetään". Mistä tulikin mieleeni, että cafe Voltairen quiche lorraine, ranskalainen kinkkupiirakka, oli ehkä parasta ikinä maistamaani - suorastaan suli suussa! Ja tee oli hyvin haudutettua ja sitä oli tarjolla neljää eri laatua, mitä tällainen teefriikki arvostaa kovasti. Hauska yllätys oli kolme kirjahyllyllistä ranskalaista ja suomalaista kirjallisuutta, ja kirjat olivat kahvila-asiakkaiden käytettävissä. Kahvilan nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.voltaire.fi/

A21
Tähän helsinkiläiseen trendikkääseen coctail-baariin minulla oli ilo tutustua ystäväni Mikon 30-vuotissyntymäpäivien jatkoilla viime perjantaina. Paikka on saanut nimensä osoitteestaan Annankatu 21:stä ja on siitä erikoinen, että sisään päästäkseen on soitettava ovikelloa. Tämä tuntui aluksi vähän erikoiselta, mutta loppujen lopuksi sopii hyvin paikan tyyliin ja periaatteisiin. Tarkoitus on luullakseni se, että tarjoilija voi näin huomioida uudet asiakkaat helpommin, ohjata heidät pöytään ja huolehtia palvelusta. Palvelu olikin loistavaa. Tarjoilijamme esittäytyi nimeltä ja kertoi huolehtivansa meistä tänä iltana ja auttavansa coctailvalinnoissa. A21:n coctailmenu oli ihastuttava kirjanen, jota lukiessa olisi kulunut vaikka koko ilta. Siinä toistui myös tuo A21:n slogan "Sip with style" mikä kiteyttääkin hyvin paikan hengen.

Mutta miten voisin kuvailla niitä kahta ihanaa coctailia, jotka illan aikana nautin? Mikko oli tilannut meidän seurueelle tervetuliaisiksi Blueberry haven -nimisen drinkin, joka oli oikein hyvää. Sen jälkeen valitsin listasta Apple and cinnamon breeze -nimisen omenadrinkin, joka (yhtään liioittelematta) on paras ikinä juomani drinkki. Tänne pian uudestaan! Coctailbaarin nettisivut löytyvät osoitteesta www.a21.fi

Lopuksi kaunis ajatus: "On todellinen onni tässä elämässä rakastaa ja olla rakastettu." Tämä teksti löytyy ulko-oveni sisäovesta ranskaksi.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Mukavia ostoksia

Tällä kertaa musiikiksi voisi sopia vaikkapa Abban Mamma Mia. Kiinnittäkääpä erityistä huomiota tuon videon "hurmaavaan" koreografiaan. Ja mistäköhän saisi nykypäivänä tuollaiset ihanat siniset satiinihousut? :D

Blogini otsikostakin voi päätellä, että olen viime aikoina tehnyt mieltä ilahduttavia ostoksia. Kodin Anttilasta löysin tekoturkista olevan torkkupeiton, joka viimein kruunaa olohuoneeni sisustuksen. Nyt on värit ja materiaalit kuosissa olkkarissa, mikä onkin ihana tunne näin 2,5 vuoden asumisen jälkeen. On ollut pakko paneutua sisustamiseen huone kerrallaan, kun kaikkea ei voinut muuttaessa hankkia kerralla. Lisäksi olen sitä mieltä, että huonekaluja ei voi hankkia ennakkoon vaan kyseinen huone kertoo aikanaan mitä se kaipaa ja mikä sinne sopii.


Tänään alkoi myös Stockmannin Hullut Päivät, joille ryntäsin illalla töitten jälkeen. Turun Hullut Päivät on ihana tapahtuma - olen ihan fani! Hyvistä löydöistä tulee hyvä mieli ja ihmiset ovat kaiken sen ruuhkan keskellä hyväntuulisia ja jaksavat nauraa jonotukselle. Väitän, etten ole kertaakaan näiden vuosien aikana Turun Hullareilla törmännyt huonotuuliseen asiakkaaseen tai myyjään. Mukavinta on, että myyjilläkin on työssään hauska meininki! No, se Hullareiden mainostamisesta ja asiaan: tällä kertaa hankin sieltä mm. uudet lenkkarit kuntosalille. Entiset olivat jo niin rähjäiset, että oli aikakin hankkia uudet. En vain ole raaskinut hankkia normaalihintaisia lenkkareita urheilukaupasta, kun en kuntosalikäytössä tarvitse niihin kummoisiakaan ominaisuuksia. En ole mitenkään himoliikkuja ja liikun lähinnä siksi, että ihmisen täytyy liikkua pysyäkseen toimintakykyisenä. Olenkin keksinyt loistavan tavan motivoida itseäni ja yhdistää vähemmän pitämäni toiminta johonkin, josta pidän hyvinkin paljon. Tilaan nimittäin useita naistenlehtiä ja olen päättänyt, että saan lukea niitä ainoastaan kuntosalilla. Siten aina kun lehtiä alkaa kerääntyä, tiedän, että nyt täytyy taas ryhdistäytyä salillakäynnin suhteen. En tarkoita kuitenkaan, että kuntosalilla nojailisin seiniin ja lueskelisin lehtiäni vaan luen esim. kuntopyörää polkiessani. Aika menee kuin siivillä ja hikoilukaan ei häiritse kun ajatukset on muualla!

Viimeksi luin uutta Evita-lehteä, josta olin hankkinut koemielessä numeron. Siinä oli kaksikin hyvää kirjoitusta, joista ensimmäinen koski säilömistä. Kun olen itsekin täällä kirjoittanut säilömisestä, niin toimittaja Suvi Sinervon kommentti säilöntä-artikkeliin liittyen oli oivallinen:
Muutun syksyllä muutaman viikon ajaksi mielipuoliseksi säilöjäksi. Jokainen säilötty litra tuo alkukantaisen tunteen, että nyt perheeni selviytyy.
Suvi Sinervo, Evita syyskuu 2010 s. 12
Luulen, että jostain sen suuntaisesta evoluutioon pohjautuvasta asiasta on pohjimmiltaan minunkin kohdalla kyse, kun intohimoisesti valmistan hilloja. Ja eihän niitä luonnon antimia voi käyttämättäkään jättää!

Toinen kirjoitus, jonka haluan jakaa kanssanne ja jonka ajatuksia herättävään sanomaan onkin hyvä lopettaa tämän kertainen blogikirjoitus, liittyy uusien asioiden kokeilemiseen.
Mietipä, milloin viimeksi teit jotain ensimmäistä kertaa elämässäsi. Samoihin asioihin juuttuminen tuo turvaa, muttei onnellisuutta. Eräässä tutkimuksessa vertailtiin erilaisten muutosten vaikutuksia. Ne, joiden elämä oli perusteiltaan muuttunut paremmaksi - esimerkiksi mieluisan asunnon takia - tottuvat siihen muutamassa viikossa. Sen jälkeen muutos ei enää kohottanut mielialaa. Ne, jotka olivat aloittaneet uuden harrastuksen, saivat siitä jatkuvasti mielihyvää. Äläkä muuten harmittele, vaikka kyllästyisit uuteen lajiin viikossa. Onnellisuuteen tarvitaan vaihtelua, ei jääräpäisyyttä, koska se panee aivot tuottamaan myönteisiä tunteita. Joten jos alkaa tympiä, yllätä itsesi kokeilemalla jotain muuta.
Kristiina Tuormaa, Evita syyskuu 2010, s. 17

Tässä vielä lempimaisemani Turussa, kuvattu viime lauantai-iltana.



sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Pilvien alla, maan päällä

Sain tänään noottia siitä, etten ole päivittänyt blogiani viime aikoina. :) Ihanaa, että olette lueskelleet juttujani ja kirjoitelleet omia kommenttejannekin. Niitä on todella ollut ilo lukea, kiitos paljon! Kauneimman kommentin sain ystävältä, joka sanoi, että blogini lukemisesta tulee hyvälle mielelle.

Valitsen jälleen musiikiksi Anna Puuta, jolla on monia tunnelmallisia biisejä. Anna Puu: Nopeimmat junat
Tässä on suloista maalaisromantiikkaa ja erityisen koskettavat sanat, jotka muistuttavat minua paikkakunnasta, jolla sukuni mökki sijaitsee, ja itse mökistä, vaikkakin olen erittäin onnellinen, että nopeimmat junat edelleen pysähtyvät siellä.

Tulin äsken kävelyltä Aurajoen rannasta. Turussa on parhaillaan hyvin kaunis ruska ja ilma tuoksuu syksyltä. Täytyy yrittää muistaa ottaa kaikki irti näistä ihanista syyspäivistä. Nautin myös kovasti ajatuksesta, että ensi viikolla alkaa lokakuu, jolloin voi loistavasti alkaa suunnitella joulun käsitöitä, askarteluja, lahjoja ja leipomisia... Ei vielä ole liian aikaista, eihän?

Tein tänä syksynä elämäni ensimmäistä kertaa omenahilloa. Itse omenien poimiminen ystäväni  kanssa hänen mökillään Kustavissa oli, sanoisinko, hengenvaarallinen prosessi. Kyseessä oli jälkimmäinen päivä toisen ystäväni polttareista ja molempien omenanpoimijoiden kunto sen mukainen. Itse omenapuu oli järkevästi sijoitettu jyrkkään mäkeen, joka kasvoi tiheästi nokkosta. Itselläni oli päällä hame ja lainaamani kumisaappaat, joista huolimatta polviani poltteli loppupäivän. Omenapuu oli lisäksi niin korkea ja poimijat niin kunnianhimoisia, että suurin osa omenoista piti irrottaa kepin kanssa heiluen. Henkilövahingoilta vältyttiin ja onnistuimme välttymään muiltakin suuremmilta vaurioilta isojen omenien pudotessa vauhdilla päitämme kohti... Ja nyt jälkeen päin täytyy sanoa, että oli se sen arvoistakin! Hillosta nimittäin tuli toooosi hyvää. Olin kuvitellut, että omenien hilloaminen olisi jotenkin monimutkaisempi prosessi, mutta samalla tavalla ne pehmenivät kattilassa kuin muutkin marjat aikaisemmin syksyllä. Niiden kuoriminen oli tietenkin oma juttunsa, joka sujui rattoisasti elokuvaa katsellessa.

Kännykän muistia tyhjentäessäni löysin sieltä tämän muutama vuosi sitten käsityöliikkeessä ottamani kuvan hurmaavasta laukusta.
Ihana idea uusiokäyttää vanha puhelin (mistä tuollaisia enää löytäisikään?!). Itse olen pitkään suunnitellut uusiokäyttää vanhan tietokoneen näppäimistön kirjaimet magneeteiksi. Idea odottaa toteuttamistaan...

Ah, sain juuri tietää, että Turkuun avataan jälleen uusi ihana kahvila Cafe Voltaire, joka on ainakin nettisivujen perusteella tunnelmallisen näköinen. En ole vielä itse päässyt kokeilemaan tuota, ja se epäkohta täytyykin korjata mahdolisimman pian. Suosittelen muuten kaikille luettavaksi 1700-luvulla eläneen Voltairen Candide-kirjan joka on yksi positiivisella tavalla omituisimmista kirjoista, joita olen lukenut. Onko joku lukijoistani joskus lukenut tuon? Kuulisin mielelläni, mitä piditte. Voltairehan oli myös se, joka sanoi: "En ole kanssasi samaa mieltä siitä mitä sanot, mutta tulen silti puolustamaan kuolemaani saakka sinun oikeuttasi sanoa se." Sananvapauden puolestapuhuja siis isolla S:llä ja muutenkin hyvin mielenkiintionen henkilö. 

Ihania syyspäiviä kaikille!

maanantai 6. syyskuuta 2010

Ihana syksy!

Tämän kertaiseen kirjoitukseen sopii hyvin taustamusiikiksi Anna Puun Kaunis päivä. Ihana laulu ja sopii mielestäni hyvin näihin kauniisiin syyspäiviin.

Ah, mikä ihana syksy! Olen ihan huumassa! :D Perjantaina 3.9. oli Turussa ensimmäinen kunnon syysilta sateineen ja tuulineen. Kun tulin töistä kotiin, lapsuudenystäväni oli puolen tunnin kuluttua tulossa syömään ja viettämään iltaa luokseni. Minun piti alkaa samantien tekemään sapuskaa meille, mutta ei puhettakaan: oli pakko kaivaa kesän ajan laatikoissa olleet kynttilät esiin ja tehdä muutama kynttiläasetelma! Ja ne paloivatkin kauniisti koko illan ja riittivät sopivasti tunnelmavalaistukseksi. Ruoaksi valmistimme sitten yhteistuumin Gloria-lehdessä (8/2010) olleen reseptin mukaan Tattirisottoa. Se oli niin hyvää, että jaan reseptin kanssanne:
Tattirisotto 4 hengelle
2 salottisipulia
4 rkl oliiviöljyä
500 g tatteja (itse käytin 200 g siitakesieniä - se toimi yhtä hyvin)
3 dl risottoriisiä
n. 8 dl kuumaa kana- tai kasvislientä
2-4 rkl voita
1,5 dl raastettua parmesaania
suolaa
rouhittua mustapippuria

Kuori ja kuutioi sipulit. Kuullota niitä pannulla öljyssä keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Lisää sienet ja jatka paistamista hetki. Kaada joukkoon riisi ja sekoittele noin minuutti.
Lisää kuumaa lientä pannulle noin desilitra kerrallaan. Jatka sekoittamista ja lisää nestettä sitä mukaa kuin edellinen neste on imeytynyt riisiin. Jatka, kunnes kaikki neste on käytetty (noin 12-15 minuuttia). Riisin kuuluu olla puuromaista, joten lisää tarvittaessa nestettä. Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon voi. Lisää lopuksi parmesaani ja mausteet, ja sekoita hyvin.

Viinisuositus risoton kanssa oli oivallinen valkkari Bouchard Hautes-Cotes de Beaune "Les Prieurésin", jota kannatti lorauttaa risotonkin joukkoon.
Sain suosituksen pilkkoa siitakesienet pienemmäksi, koska ne tuppaavat olemaan muita sieniä sitkeämpiä. Lopputulos oli joka tapauksessa suussa sulava! Jälkiruuaksi vieraani toi herkullista omppupaistosta vaniljakastikkeella, jonka ylijääneen kulmauksen nautin lauantaina aamupalaksi. Nam!

Nyt odottelen joka syksyistä neulomisvimmaa iskeväksi. Viime vuonna vimma jäi jostain syystä tulematta, mutta silti ompelukorissani on muutama keskeneräinen työ edellisiltä vimma-kausilta. Käsityökausieni välissä voi olla pitkiäkin taukoja ja sitten taas neulon monta työtä peräkkäin. Muutama vuosi sitten innostuin neulomaan villalangasta pikkulaukkuja.


Tykkään neuloa televisiota katsellessani, joten nuo pikkulaukut olivat sopivaa puuhaa. Käytännössä neuloin pyöröpuikoilla koko ajan oikeaa sopivan pituisen pötkön, minkä jälkeen neuloin alasauman kiinni. Sisuskankaaksi käytin sopivan värisiä vanhoja pöytäliinakankaita, jotka ompelin ompelukoneella sopiviksi pusseiksi, jotka sitten neuloin käsin kiinni neulottuun käsilaukkuun. Lopuksi neuloin villalangalla askarteluliikkeestä ostamani sangat kiinni kassiin. Koska vihasin koulussa kaavojen piirtämistä, päärmäystä, nuppineuloja, mallineuleita sekä kaikkea tarkkaan suunnitteluun liittyvää, tein pikkulaukutkin aika summamutikassa suoralta kädeltä. Ja nättiä tuli! Vaikkei sisuspussin saumat ehkä olekaan ihan suorat... :D

Sitten vielä kirjatarina. (Itse olen viime aikoina lukenut pelkästään Diana Gabaldonin uusinta järkälettä, seitsemättä osaa historiallisessa Matkantekijä-sarjassa.) Ystävälleni kävi tässä taannoin hauska tapaus ollessaan Ronja-tyttärensä kanssa kirpputorilla. Ronja piti kuuleman mukaan melkoista meteliä siellä ja ystävälläni oli kohtalotoveri, toinen äiti, jonka poika muistutti kovaäänisyydessään Ronjaa. Kassalla paljastui, että pojan nimi on Birk. Liikkeellä oli selvästi Ronja Ryövärintyttären tahtokaksikko! Kuinka suloista! :) Koska olette muuten lukeneet Ronja Ryövärintyttären viimeksi? Itse luin sen muutama vuosi sitten ja täytyy sanoa, että näin aikuisen lukemana ja ymmärtämänä se oli kyllä yllättävän pelottava satu. Lindgrenillä on ollut muitakin satuja, jotka ovat loppujen lopuksi aika rajuja. Tarinat ovat kyllä ihania ja tuo Ronja on mun ehdoton suosikki. Mikä on oma suosikkisi?

maanantai 30. elokuuta 2010

Gulassikeiton poristessa liedellä

Gulassikeitto porisi liedellä kyllä eilen, jolloin aloin tätä kirjoittamaan, mutta se sopii otsikoksi tänäänkin, kun syön sitä samaista keittoa... Joka on muuten todella hyvää, vaikka itse sanonkin!

Tällä kertaa haluan kiinnittää huomionne sellaiseen musiikilliseen pläjäykseen kuin Vanessa Paradiksen uuteen biisiin: (klikkaa auki linkistä) Vanessa Paradis: Il y a  Muistatko Vanessan 80- ja 90-luvuilta? Huippumalli, joka lauloi Lenny Kravitzin biisit Be my babe ja Sunday Monday, ja joka nai 2000-luvulle tultaessa Johnny Deppin, muutti Etelä-Ranskaan, pyöräytti muutaman muksun ja konsertoi nyt omaksi huviksi? (Tiedän, aika ikävä elämä ja kohtalo ylipäänsä... Johnny Depp on niin ällöttävä!) Tämä biisi on ranskaksi. En vieläkään oikeasti tiedä mistä se kertoo, mutta se kuulostaa ihanalta! Il y a vastaa englannin there is -rakennetta eli "on olemassa". Tässä on myös mystisen mielenkiintoinen musiikkivideo, jonka näin maaliskuussa 2010, kun olimme siskoni kanssa viikonloppureissulla Pariisissa. Pikkuruisessa hotellihuoneessamme maahanmuuttaja-alueella oli kattoon ruuvattu telkkari (lattialle se ei olisi mahtunut), josta kuuntelimme musiikkia jalkoja lepuuttaessamme. Tämä biisi jäi päähän soimaan ja soimaan ja soimaan niin, että oli pakko etsiä Charles de Gaullen -lentokentältä musiikkikaupasta kyseinen CD.

Kävin tässä taannoin tukemassa Tiimarin tämän kvartaalin tulosta. Tarkoitus oli vain ostaa muutama pahvi, mutta eihän se ikinä siihen jää. Tällä kertaa mukaan tarttui myös kauniita ruskeasävytteisiä pikkuruisia helmiä, joista tein itselleni ranne- ja kaulakorut. Niistä tuli aikas nätit ja olenkin niitä pitänyt viime päivinä aina kun asu on ollut sopiva. :) Kaulakorussa on tosin taas mitä omituisempi lukko-säätö, mutta onneksi se jää pitkien hiusten taakse piiloon! Olen siis täysin itseoppinut. Joku kurssi voisi tehdä ihan hyvää... Mutta onpa tuo käsillä tekeminen palkitsevaa!

 
Moni tietääkin, että olen intohimoinen hillojen tekijä. Se on ehdottomasti yksi alkusyksyn mukavimmista ja tunnelmallisimmista puuhista. Vaikka nykyään, kun marjat maksavat mitä maksavat, taitaisi tulla halvemmaksi ja huomattavasti helpommaksi ostaa ne hillot ihan vaan lähikaupasta, niin mielestäni hiloamisen liittyy sellaista ihanaa vanhanaikaisuutta ja tunnelmaa, ettei sitä vaan voi jättää väliin. Eikä mistään saa karviaisista tehtyjä hilloja! Tänä vuonna tein mausteista mansikkahilloa, johon tuli kanelia, neilikkaa ja kardemummaa, mansikka-kirsikkahilloa sekä mansikka-karviaishilloa. Lopuksi keksin vielä kokeilla maustetun viinietikan reseptiä: vadelmalla ja rosmariinilla maustettua shampanjaviinietikkaa, jota voi käyttää esim. salaattikastikkeena tai marinadien pohjana. Se on vielä tekeytymässä, joten en osaa sanoa millaista siitä tuli.

 

Loppuun täytyy vielä kertoa yhdestä suloisesta tapahtumasta, kun blogin nimi kerran on Kivoi Jutui Petran maailmassa. Työkaveriani kosittiin muutama viikko sitten hyvin romanttisella tavalla (mies polvillaan, ruusunterälehtiä, vaahtokarkkeja ja berliininmunkkeja jne.) ja sai mieheltään väliaikaisen sormuksen käyttöön siksi aikaa kunnes pari ehtii hankkia oikeat sormukset. Tuo väliaikainen sormus on pinkki Bambi -sormus, kooltaan 3x4cm, jota tuleva morsian nyt uskollisesti käyttää. Mikään ei ole aiheuttanut yhtä paljon hyvää tuulta ja positiivisuutta ympärilleen palavereissa viime päivinä kuin piinkova asiantuntija jakkupuvussa tulkitsemassa lakitekstiä Bambi-sormus sormessaan. Ihania asioita tapahtuu!

Kauniita ajatuksia lukijoilleni!