sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Heikotusta ja kauniita maisemia

Osallistuin viime viikolla Facebookissa arkikuvahaasteeseen, joka vei kaikkine kuvankäsittelyineen niin mehut, etten jaksanut kirjoitella tänne blogiin mitään. Otin sen ehkä vähän turhan vakavasti... Vakaa aikomukseni oli tänään kirjoittaa pitkä postaus, mutta siitä ei taida myöskään tulla mitään. Kävin nimittäin tänään päivällä tekemässä kevään ensimmäisen rullaluistelulenkin, joka taisi olla hiukan liian rankka talven rapistamalle kunnolleni. Olenkin loppupäivän parannellut päänsärkyä, heikotusta ja ärsyttävän voimakasta allergista reaktiota.

Kävin viikko sitten pyöräilemässä lenkkini läpi (Laajalahden ympäri) ja katsomassa onko reitillä uusia yllättäviä työmaita ja onko pyörätiet jo putsattu. Rulliksilla kun uusien reittivalintojen keksiminen lennosta ei ole kovin kätevää. Hyvältä näytti!


Silloin pääsiäisenä oli todella lämmin ja kaunis ilma, joten Tarvaspään kohdalla pysäytin pyöräni hetkeksi ja kävin ostamassa ihanasta Tarvaspään kahvilasta karpalolimsaa. Menin rantaan istumaan ja nauttimaan hyvää juomaani sekä auringonpaistetta.



Seuraavalla rullaluistelulenkillä täytyy koittaa ottaa vähän kevyemmin, ettei tämä heikotus toistu. :)

PS. Oletko miettinyt missä sorsat nukkuvat? Parin sadan metrin päässä vedestä ihmisten tekemällä polulla.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Vietän ihanaa rauhallista pääsiäistä kotona. Ensin ajattelin, etten tänä vuonna jaksa panostaa pääsiäiskoristeisiin, mutta sitten kuljin kaupassa keltaisten tulppaanien ohi, ja ne kutsuivat nimeäni...


Seuraavalla käytävällä oli Laitilan valmiiksi keitettyjä ja värjättyjä kananmunia (superkätevää! miksei valmiiksi keitettyjä kananmunia saa ympäri vuoden?), jotka olivat niin metkoja, että niitä oli pakko saada. (Ne ovat noita yksivärisiä. Kuvioidut olen tehnyt itse vuosia sitten kuumavahatekniikalla.) Ja munien kavereiksi piti kaivaa kaapista tipuja.


Pasha kuuluu jokavuotiseen pääsiäisperinteeseeni, sillä se on vaan niin hyvää, erityisesti itse tehtynä. Tein sitä samalla reseptillä kuin ennenkin, mutta koristelin tänä vuonna persikan lohkoilla. Tänä vuonna myös suojasin siivilän kahvinsuodattimilla, mikä teki pinnasta tasaisemman. Suodatin tosin jätti pashaan uurteita, sillä paperia ei saa pyöreään muotoon tasaisesti. Mietin vielä kummasta tulee kauniimpi lopputulos. Pääasia eli maku oli tänäkin vuonna herkullinen.


Vielä epätodellisen lämmin sää kruunaa hienon pääsiäisen.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Untuvaa ja untuvikkoja

Sain tänä vuonna ihania synttärilahjoja! Paras niistä oli Joutsenen untuvatyyny, joka poisti kerralla kaikki niskakipuni. Se on ihanan pehmeä ja kuohkea, mutta mukautuu pään alla eikä ole liian korkea kuten kaikki entiset tyynyni. On ihan mahtavaa, etten enää herää joka aamu niska palasina!

En ollut aikaisemmin käyttänyt untuvatyynyä, joten jännitin vähän miten se toimisi minulla. Kävin Stockmannilla kokeilemassa (koepäättelemässä?) heidän tyynyvalikoimansa läpi ja sain tietysti loistavaa palvelua niin kuin Stockalta aina. Kun vuoroni jonossa tuli, päästin erään parin edelleni, jotta saisin myyjän kokonaan itselleni - tiesin ettei tyynyn valinta onnistu muutamassa minuutissa. Kävikin sitten niin, että ko. asiakas alkoi kysellä sitä sun tätä ja lopulta jouduin odottelemaan vielä kymmenisen minuuttia. Suhtauduin asiaan rauhallisesti. Tuskastuminen ei olisi hyödyttänyt mitään.

Koepäättelin (ihana sana!) monta tyynyä ja usean vielä kahteen kertaan. Mietin, että kohta myyjä varmaan heittää minut sänkyosastolta ulos. Ei heittänyt vaan ojensi lopuksi kahvikupongin Deliin kiitokseksi MINUN kärsivällisyydestäni. MINUN! Hah! Toivottavasti hän saa kunnon bonukset omasta kärsivällisyydestään.

Uusi untuvatyyny sopii nyt hyvin kaveriksi alkuvuodesta ostamani uuden sängyn sekä joululahjaksi saadun ihanan By Nordin siililakanan kanssa.



Toiseenkin samaani synttärilahjaan liittyi untuvat, nimittäin untuvikkomielessä. Sain E:ltä lahjaksi liput (ja seuraa!) Softenginen Helsingin keikalle On the Rocksiin viime lauantaina. Softengine on seinäjokelaisten vastikään täysi-ikäistyneiden poikien loistava bändi, joka yllättäen selätti Suomen Euroviisuehdokaskarsinnoissa monta kokeneempaa artistia tarttuvalla biisillään Something Better.
 
 
Poikien meininki on mahtavaa! Oli hienoa nähdä heidät livenä ja todeta, että heillä on paljon muitakin hienoja biisejä kuin tuo voittajabiisi. E keksi verrata heitä osuvasti Coldplayn musiikkiin. Solistin Topi Latukan ääni on hieno ja sitä kehuttiin Uuden Musiikin Kilpailussakin. UMK:sta mieleeni on jäänyt myös se, että tuomari Toni Wirtanen kehotti poikia ensimmäisessä lähetyksessä vähentämään kohellusta. (Siis kuinka paljon pitää koheltaa, että itse Toni Wirtanen kehottaa vähentämään sitä?)


Laitoin mielenkiinnolla merkille sen, että Softenginen keikalla välispiikkejä hoiti paitsi Topi myös basisti Eero Keskinen. Hän oli monisanaisempi ja enemmän supliikkimies kuin Topi, jolle julkisuus ja sen tyyppinen esiintyminen taitaa olla vielä vähän hämmentävää. Eero myös lienee se, joka koheltaa lavalla aika paljon. :) Piristävää kohdata tavallista enemmän esillä oleva basisti! Kovin monen bändin basistia en tiedä edes nimeltä...

Tässä vielä siis tämä Euroviisu-biisimme. Tästä on julkaistu jo virallinen musiikkivideokin, mutta pidän kaikkein eniten tästä ensimmäisen UMK-lähetyksen esityksestä, joka tuntuu niin aidolta.
 

Tästä bändistä tullaan vielä kuulemaan Euroviisujen jälkeenkin!

Sitten johonkin ihan ei-untuvikkoaiheeseen: Yle Areenassa on toukokuun loppuun asti katsottavissa hyvä ihmissuhdedraama Lip Service. Tuo brittisarja sijoittuu Glasgow'hun (skottimurre on ihan parasta!) ja jos tykkäsit L-koodista, pidät tästäkin. Katsoin kaikki kuusitoista osaa muutaman viikon sisällä, kun jäin ihan koukkuun. Yllätyksekseni tykästyin henkilöistä lopulta eniten Tessiin, tyttöön, joka kohelsi jatkuvasti kaikki asiansa, mutta oli loppujen lopuksi ehkä eniten kartalla maailmassa. Jos kaipaat siis pääsiäiseksi hyvää katsottavaa, tämä on varteenotettava vaihtoehto!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Maailman ihanin tyttö

Nopea vinkki: vielä tämän viikon ajan Vantaan taidemuseossa Myyrmäessä on Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö -näyttely! Viisitoista vuotta maailmalla kiertänyt näyttely on satumaisen vaikuttava ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.

"Rakastettu Maailman ihanin tyttö on kasvutarina näkyväksi tulemisesta ja itsen hyväksymisestä. Koskettava taidekirja ja näyttely pohjautuvat kymmenen lastenkodissa kasvaneen tytön ja valokuvaaja Miina Savolaisen 1998 alkaneeseen valokuvaprojektiin, jossa nuoret saivat itse valita, miten he halusivat tulla nähdyiksi. Lohduttavan kauniiden kuvien takana on yli 200 000 ajokilometriä, 70 000 kuvattua filmiruutua ja pienten tyttöjen kasvu nuoriksi aikuisiksi."
(katkelma näyttelyn esitteestä)

Miina Savolaisen voimaannuttavan valokuvan projekti on hieno ja koskettava. Se on varmasti merkinnyt paljon tytöille, jotka ovat saaneet mahdollisuuden osallistua siihen.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Upea Kaija Koo

Olen kuunnellut viime päivinä pitkästä aikaa runsaasti Kaija Koon musiikkia. Kipinä siihen tuli viime viikonloppuna Tavastialta, jossa Kaija heitti kaksi loppuunmyytyä keikkaa. Meillä oli H:n ja E:n kanssa toiseen liput, mutta E ei päässytkään kun häneen iski kamala tauti. Se oli harmi, sillä keikka oli mahtava!


En ole tajunnut kuinka omistautunut fanijoukko Kaijalla on. Tavastia-kokemukseni perusteella Kaija-fanit ovat hauskoja, iloisia, estottomia ja omistautuneita eli oikein mukavaa sakkia. Tunnelma oli kutakuinkin samanlainen kuin tällä muutama vuosi sitten Apollossa kuvatulla videonpätkällä.


Kaija esitti monipuolisesti uusia ja vanhoja biisejä. Joukossa oli sellainenkin biisi, jonka hän esitti aikoinaan esiintyessään Tavastialla ensimmäistä kertaa 34 (!) vuotta sitten. Pisti hetkeksi miettimään kun suhteutin sen omaan ikääni... Muutenkin olin kovasti vaikuttunut Kaijan lavapersoonasta. Upea, rohkea nainen, joka ei pahemmin välitä mitä muut ajattelevat. Siinä mielessä loistava esikuva faneilleen.


Kaijalla on kiertueellaan mukana loistava bändi, jonka soittoa oli ilo katsoa ja kuunnella. Biisien live-sovitukset olivat toimivia ja osuvat kauniit sanoitukset tulivat hyvin esiin. Uusi levy julkaistaan huomenna perjantaina!

Kaija moshaa


Biisit jäivät siinä määrin soimaan päähän, että viime päivinä on tullut kuunneltua runsaasti Kaija Koota. Erityisesti Vanhaa suolaa ja loistavaa uutta biisiä Kuka sen opettaa. Jotta pääsisin irti Kaijasta, laitoin levysoittimeen (siis ihan LP!) Miljoonasadetta, minkä johdosta päähän on nyt juuttunut Voipallo, Marraskuu ja Murheenkryynit sekä muut Heikki Salon loistavat lyriikat. Voi tätä elämää... 

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Sateinen sunnuntai Suvilahdessa

Lähdimme tänään Piikkipaatsaman kanssa pyörähtämään Suvilahdessa Kattilahallin kirpputorilla. Se saavutti viime kerralla niin suuren suosion, että ulkopuolelle kerääntyneestä jonosta uutisoitiin Hesarissa. Olin siis varautunut kovaan ryysikseen ja ulkona seisoskeluun lämpimillä vaatteilla, mukavilla kengillä ja sateenvarjolla.


Kumpikaan uhkakuvista ei toteutunut meille, mihin saattoi vaikuttaa sekin, että emme yrittäneet päästä sisään heti ovien avauduttua vaan vasta pari tuntia myöhemmin.

Tila ei ollut kovin iso, mutta itse asiassa oikein sopivan kokoinen kirpputoriksi. Parasta oli kuitenkin se, että tuli ihan kesä-fiilis, sillä en juurikaan kiertele kirppareilla talvella. En tehnyt mitään superhienoja löytöjä, mutta ostin yhden kirjan ja CD:n.

 


Kierreltyämme tarpeeksi Kattilahallia etsiydyimme keskustaan kahvilaan. Jouduimme hetken aikaa miettimään mikä kahvila olisi auki sunnuntaina ja päädyimme Steam Coffee'hin entisen Wayne's Coffeen tiloihin Kaisaniemeen. En ollut käynyt siellä aikaisemmin, mutta tulen varmasti istumaan vielä hetken jos toisenkin sen punaisilla sohvilla. Parasta tässä kahvilassa on monipuolinen (ja yllätyksellinenkin) valikoima sekä aukioloajat (joka päivä yhdeksään asti!). Lempikahvilani Kuppi ja Muffini menee nimittäin arkisin kiinni jo puoli kuusi, joten sinne on turha haikailla muulloin kuin lauantaisin.

Kiinnitin huomiota siihen, että olen nähtävästi fiksoitunut viime aikoina muffineihin.

Täydellinen porkkanamuffini Steamissä


Täydellinen suklaamuffini Kupissa ja Muffinissa


Herkullinen mustikkamuffini Ciao! Cafessa

Ciao! Caffe on kiva kahvila Kiseleffin talon yläkerrassa Senaatintorilla. Pidimme siellä lukupiirin edellisen tapaamisen.

On tosiaan tainnut tulla istuttua kahviloissa viime aikoina... :)

torstai 3. huhtikuuta 2014

Synttäribrunssi

Vietin toissa viikolla syntymäpäiviäni kutsumalla muutaman kaverin sunnuntaibrunssille.

En ollut aikoihin suunnitellut menua tai ylipäänsä leiponut mitään, joten jo tarjottavien miettiminen vaati pientä orientoitumista. Lähdin liikkeelle omista brunssille sopivista lempiherkuistani ja lopuksi lisäilin jotain juttuja tasapainottamaan kokonaisuutta.

Juomatarjoilu sisälsi vihreää ja mustaa teetä, kahvia, mangolassia ja rosée-kuohuviiniä. Mangolassi on herkullinen jugurttijuoma, joita saa erityisesti nepalilaisissa ravintoloissa. Sitä on myös helppo tehdä itse.
Mangolassi
(neljä annosta)

2 dl mangososetta (esim. Piltti)
2 dl mangomehua
1 tl kardemummaa
5 dl maustamatonta jugurttia
(maun mukaan säilöttyä mangoa tölkistä)

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi juomaksi. Jos käytät pelkästään mangososetta, tulee lassista aika mietoa. Siksi kannattaa lisätä tehosekoittimeen myös tölkkimangoa. Kaada juoma laseihin, lisää jäämurskaa/jääpaloja sekä ripottele pinnalle ruokosokeria tai kanelia.


Brunssimenu sisälsi tomaatti-mozzarellapiirakkaa, Max's cafesta noudettuja uunituoreita croissantteja, feta-paprika-vesimelonisalaattia, ciabattaa ja jälkiuunileipää, keitettyjä kananmunia sekä savulohitahnalla täytettyjä Linkosuon ruissipsejä.
Tomaatti-mozzarellapiirakka

1 pkt valmis piirakkapohja (pakaste)
2 isoa palloa mozzarellaa
2 isoa tomaattia
tuoretta basilikaa
3 munaa
2 dl maitoa
mustapippuria

Painele sulatettu taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita pohjan päälle leivinpaperi ja paperin päälle pussillinen kuivattuja herneitä paiston ajaksi pitämään taikina reunoilla. Paista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa.

Poista herneet ja leivinpaperi esipaistetun pohjan päältä. Levitä pohjalle viipaloidut tomaatit ja mozzarellaviipaleet. Ripottele päälle mustapippuria ja silputtua basilikaa. Sekoita kananmunat ja maito ja kaada pohjan päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Jälkkäriksi leivoin edellisenä iltana pitkästä aikaa perinteisen amerikkalaisen juustokakun, jonka tarjoilin vadelmien kanssa.

Juustokakku

Pohja:
2,5 dl jauhoja
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 tl raastettua appelsiinin kuorta
125 g voita tai margariinia
1 keltuainen

Täyte:
6 keltuaista
400 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
500 g maitorahkaa
1 dl kuohukermaa
4 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
1 tl raastettua sitruunan kuorta
1 tl raastettua appelsiinin kuorta
1 tl vanljasokeria
6 valkuaista

Sekoita jauhot, sokeri, sitruunan ja appelsiinin kuori sekä pehmeä voi tai margariini. Lisää keltuainen ja sekoita tasaiseksi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille muutaman sentin korkeuteen. (Taikina on tahmeaa, ja ilmeisesti sen takia alkuperäinen ohje kuuluu näin: "Jäähdytä taikinaa ainakin tunti jääkaapissa. Kauli kovettunut taikina ympyrän muotoiseksi kahden leivinpaperin välissä. Jaa taikina kahteen osaan ja nosta taikinanpalat kaulimen avulla vuoan pohjalle ja reunoille. Jos taikina repeää, painele taikina varovasti sormilla vuokaan ja sen reunoille." Tuo on mielestäni ihan turhan työlästä kun lopputulos on ihan sama molemmilla tavoilla.) Paista kakkupohjaa uunin keskiritilätasolla 225 asteessa noin 10 minuttia kunnes pohja on kauniin ruskea.

Sekoita täytteen aineet valkuaisia lukuun ottamatta. Vaahdota valkuaiset ja sekoita ne täytteeseen. Kaada täyte vuokaan. Ei haittaa, vaikka täytettä tulee pohjan reunoja korkeammalle. Jätä kuitenkin vähän kohoamisvaraa, sillä kakku nousee uunissa ja lässähtää jäähtyessään (älä hätäänny). Alenna uunin lämpötila 175 asteeseen ja paista kakkua uunin alaritilätasolla noin tunti. Jäähdytä kakku hyvin jääkaapissa, mielellään seuraavaan päivään asti. Juustokakun seurana voi tarjoilla marjoja tai hilloa.

Täytettä tulee tuolla reseptillä tosi paljon, joten jos omaat taidon reseptin muokkaamiseen, niin suosittelen kokeilemaan reseptiä tekemällä täytteestä vain puolet tai kaksi kolmasosaa. Itse olen paistellut ylijäävästä täytteestä pikkujuustokakkuja tekemällä voista ja keksimuruista pohjan pieniin annosvuokiin.
Näiden herkkujen jälkeen oli vatsat todellakin täynnä!