sunnuntai 31. elokuuta 2014

Aika rientää

Taitaa olla viimeiset ballerinakelit edessä tulevina viikkoina. Sää on muuttunut radikaalisti kylmemmäksi (ja varsinkin märemmäksi). Myös arkikiireet ovat alkaneet enkä ole puoleentoista viikkoon ehtinyt suvaita ajatustakaan blogimaailmalle. Tasapainon löytäminen on päivän sana. (Siinäkin mielessä, että ostin kirpparilta tasapainolaudan, jolla aion treenata fyysistä tasapainoani.)


Heinä-elokuussa säilöin kesän makuja talteen ja tein kirsikkahilloa, mansikka-karviaishilloa ja mustikka-mansikkahilloa. Kaapissa on myös tekeytymässä vadelmalikööri. Uusi kokeiluni tänä kesänä oli tehdä vadelmaetikkaa maustamalla omenaviinietikkaa vadelmilla ja rosmariinilla. Siitä tuli herkullisen makuista, paljon parempaa kuin kuvittelin! Se sopii loistavasti salaatin kastikkeeksi ja maku on raikas ja makea muttei siirappinen. Viinietikkaahan voi maustaa muillakin yrteillä ja marjoilla, mutta tässä yksi resepti, jos innostutte samaan puuhaan.
Makea vadelmaetikka

1 litraa (500 g) tuoreita vadelmia
1-2 rosmariinin oksaa
5 dl valkoviinietikkaa (tai omenaviinietikkaa, minulla sattui olemaan sitä kaapissa)
3 dl taloussokeria

Laita puhdistetut vadelmat ja rosmariini kulhoon. Kaada päälle etikka. Peitä ja anna maustua vuorokauden ajan. Siivilöi seos kattilaan harsokankaan (tai siivilän) läpi ja lisää sokeri. Keitä hiljalleen noin 30 minuuttia. Poista mahdollinen vaahto ja pullota puhdistettuihin, kuumiin pulloihin. Sulje pullot puhtailla korkeilla. Anna jäähtyä ja nosta viileään. Käytä esimerkiksi ruoka-annosten ja salaattien viimeistelyyn ja maustamiseen.
Kävin mökkeilemässä viikko sitten ja siellä tarkeni vielä käyttää feikkicrocseja. Syksy kolkuttelee silti jo ovella.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Seikkailu Kruunuvuorenrannassa

Yksi sunnuntai kävimme E:n kanssa Kruunuvuorenrannassa tutkimassa vanhoja hylättyjä huviloita. Niistä on kirjoitettu vähän siellä sun täällä ja tämä oli jo kolmas kesä kun olin "koko ajan" menossa sinne, mutta en silti tullut menneeksi. Eikä siinä muuten mitään, mutta näistä huviloista ei oikein tiedä mikä kaunis kevät ne jyrätään uuden asuinalueen tieltä ja sitten käymisen kanssa on liian myöhäistä. Jos siis olet menossa sinne, tee se pian!

Kruunuvuorenrantaan pääsee kätevimmin menemällä ensin metrolla Herttoniemeen ja sitten ottamalla bussin 88 Kaitalahden pysäkille (päätepysäkille) asti. Kävele pysäkiltä suoraan eteenpäin kohti rakennustyömaata (ainakin tällä hetkellä siellä on sellainen). Tien päässä käänny oikealle metsäpolulle ja kävele tiepuomin ohi. Kävele metsäpolkua kunnes tulet y-risteykseen. Käänny siitä oikealle.

Me käännyimme vasemmalle ja sieltä löytyi pelkästään yksi todella ränsistynyt huvila sekä merenranta - ihan jees, mutta ei retken pääkohde. Vietimme kuitenkin kalliolla hetken ihaillen maisemia. Sieltä näkyi esimerkiksi Tuomiokirkko ja Kulosaaren Casino.


Jos siis käännyt y-risteyksestä vasemmalle, päädyt ennen pitkää idyllisen Kruunuvuorenlammen rantaan, jota mainostettiin Nyt-liitteessä yhtenä Helsingin hiljaisena paikkana. Me kehä III:n ulkopuolelta kotoisin olevat naureskelimme hetken helsinkiläisten käsitykselle hiljaisuudesta. Mereltä nimittäin kantautui moottoriveneiden ääniä emmekä todellakaan olleet ainoat retkeilijät alueella. Mutta se ei haitannut, sillä emme olleet metsässä etsimässä hiljaisuutta.


Ränsistyneitä huviloita löytyy, kun jatkat metsätietä lammen ohi pienen mäen päälle ja siitä eteenpäin. Metsätie tekee pienen lenkin ja palaa sitten takaisin lammen rantaan. Polun varrelta löysimme kolme huvilaa. (Niitä saattoi olla enemmänkin, mutta emme poikenneet polulta etsimään.)

Puutarhurin huvila
Villa Kissinge


















Nämä ovat siis 1800- ja 1900-luvun taitteessa rakennettuja hienoja huviloita helsinkiläisten rikkaiden kesäasumista varten. Huvilat hylättiin sittemmin, ilmeisesti siitä syystä, että alue on rakennuskiellossa ja sen tulevaisuus on epäselvä. Jos ymmärsin oikein, alue on jo vuosikymmeniä odottanut asemakaavaa, minkä takia omistaja ei välitä hoitaa aluetta (kaikki puretaan lopulta kuitenkin). Sen seurauksena kerran kauniit huvilat ovat nyt täysin kelvottomassa kunnossa. Alueella on mielenkiintoinen historia, josta voi lukea esimerkiksi täältä

Villa Kissinge
 
Villa Hällebon pihassa
 

Paikka on kuin tehty seikkailuretkeä varten. Mielikuvitus pääsi valloilleen ja oli hauska kuvitella sadan vuoden takaisia kesäasukkaita ylellisissä huviloissaan. Mieleeni tuli jostain oudosta syystä Tove Jansson, erityisesti tästä pienestä rantasaunasta. Se kuuluu Villa Hällebo'hun, joka on edelleen toisinaan käytössä. Nyt ikkunat oli laudoitettu umpeen.
Villa Hällebon rantasauna



Metsäpoluilla ei ollut kovin aavemaista, sillä aina silloin tällöin tuli vastaan muita ihmisiä, yllättävän paljon ja yllättävän usein. Paikka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ja E:kin kiitteli, että vein hänet sinne. Kannattaa siis kiiruhtaa ennen kuin on liian myöhäistä!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kesäisiä muisteloita

Pari viikkoa sitten kun vielä oli lämmin, vietin viikonlopun, jolloin tuntui siltä kuin olisin vielä ollut kesälomalla. Meillä oli E:n kanssa kiva Helsinki-päivä, joka alkoi herkullisella brunssilla Senaatintorilla ravintola Sunnissa. Siitä jatkoimme Finnair Sky Wheeliin eli kauppatorin keväällä avattuun maailmanpyörään. Se nousee 40 metrin korkeuteen ja sieltä on hienot näköalat Helsingin kantakaupunkiin sekä merelle.

Runsaan kymmenen minuutin pyöritys maksoi 12 euroa ja siinä ajassa ehdimme tekemään muistaakseni neljä kierrosta eli pyöriminen ei ollut mitenkään vauhdikasta. Se oli ihan hyvä, sillä maisemien ihastelu oli pääosassa muutenkin.


Tästä seuraavasta maisemasta tulee mieleen tarina, jonka mukaan Alvar Aallon suunnitteleman "sokeripalatalon" kaakkoisseinä on ikkunaton siksi, että arvoisa arkkitehti oli varma, että kaunis roosanvärinen "aikansa elänyt" vanha talo sen vierestä puretaan ennen pitkää, jolloin sokeripalataloa voisi laajentaa sen tontille. Dream on! Onneksi näin ei ole käynyt.


Maailmanpyöräkäynti oli hauska kokemus ja valkeni sekin miksi koppien lasit ovat sinisiä. Hämmästelin tätä aikaisemmin ja harmittelin, että kaikki maisemat ovat sinisävyisiä. Sitten pyörässä pyöriessäni tajusin, että tuolla kopperossa tulisi aikamoinen hiki, jos aurinko saisi porottaa täysin esteettä. Vaikka kopissa oli suht' hyvä ilmastointi, tunsi ylhäällä ollessa auringon paahteen iholla.


Maailmanpyörästä jatkoimme matkaa Kruunuvuorenrannan ränsistyneille huviloille, mutta se on jo ihan kokonaan oma kertomuksensa. Niin hieno ja jännittävä paikka se oli.

Nyt sen sijaan jaan kanssanne ilon alkaneesta luumuajasta. Olen yleensä tosi huono muistamaan milloin minkäkin kasvin sesonkiaikoja, mutta luumun sesonki on aika luonnollisesti näin loppukesästä, joten sitä on vaikea unohtaa. Silti yllätyin, kun löysin kaupasta ensimmäiset oikeasti pehmeät luumut (eikä niitä varastossa kypsytettyjä). Sen kunniaksi kokeilin uutta reseptiä, ranskalaista luumuclafoutista, jota myös paistokseksi voi kutsua.


Luumu-hunajapaistos

4 luumua
3 munaa
1 keltuainen
1 dl vehnäjauhoja
200 g ranskankermaa
2 dl maitoa
1 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
2 rkl voita
1-2 rkl sokeria
juoksevaa hunajaa

Halkaise luumut ja poista kivet. Leikkaa luumut paksuiksi viipaleiksi. Voitele uunivuoka. Pyörittele vuoassa sokeria niin, että se tarttuu kaikkialle pohjaan. Vatkaa munat, keltuainen ja jauhot. Lisää ranskankerma, maito, sokeri, vaniljasokeri ja suola. Vatkaa tasaiseksi seokseksi. Aseta luumuviipaleet vuokaan ja kaada taikinaseos siivilän läpi luumujen päälle. Paista 190 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes paistoksen reunat ovat ruskettuneet ja keskiosa hyytynyt. Kaada muutama viiva juoksevaa hunajaa päälle ja tarjoile lämpimänä.
Namnam, siitä tuli hyvää ja hunaja tasapainotti sopivasti happamia luumuja.

Herkkuja syötiin myös äidin ja siskon kanssa Mustikkamaan ravintolassa Aliassa. Se on ravintola, josta en ole huomannut paljoa pidettävän meteliä, mikä on sääli. Viihtyisä ravintola on vanhassa 20-luvulla rakennetussa kartanossa kauniilla paikalla ja toimii ympäri vuoden. (Helsingin kaupungin pystyttämissä kylteissä yritetään kyllä väittää, että se on kesäravintola, mitä se ei siis pelkästään ole. Ja kaupungin pystyttämiin kyltteihinhän ei saa koskea, joten Alian on vaikea päästä leimastaan.)


Ruoka siellä oli vaihtelevan hyvää. Syömäni saaristolais-kalalautanen oli todella hyvä ja aiheutti toisessa seuralaisistani annoskateutta. Jälkiruoissa menikin sitten päinvastoin, nimittäin tilaamani suklaakakku oli vähän kuivaa, mutta äidin tilaama mascarpone-brulee oli taivaallista. Plussaa Villeroy & Bochin kauniista lautasista ja hyvästä palvelusta. Olimme sellaiseen aikaan liikenteessä, että olimme lähes ainoat asiakkaat.


Tämä paikka pitää painaa mieleen ja mennä joskus uudestaan!

lauantai 16. elokuuta 2014

Kuumailmapallon kyydissä

Heinäkuun lopussa koitti jännä päivä: kävin isän ja siskon kanssa kuumailmapallolennolla! Siitä oli puhuttu ja sovittu jo talvella, mutta alkukesän huonojen säiden ja muiden kiireiden takia sovimme lopulta ajankohdaksi heinäkuun lopun. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä pääsimme ilmaan juuri sinä iltana kun olimme alun perin suunnitelleet. Toisinaan lentoja joudutaan perumaan ja siirtämään, sillä kuumailmapalloilu on hyvin ilmasta riippuvaista. Sään täytyy olla kirkas ja tuulien sopivat.

Helsingissä yleisölentoja järjestää useampi firma, mutta me valitsimme Aerohotin, jonka lentopaketti vaikutti mukavimmalta. (En kyllä usko, että niissä oikeasti on sen suuremmin eroa firmojen välillä.) Varasimme lennon paria viikkoa etukäteen ja valittuna keskiviikkoiltana kokoonnuimme kahdentoista muun jännittyneen ihmisen kanssa Malmin lentokentälle. Siellä lentäjämme sai lennonjohdolta tiedon vallitsevista tuulista ja suunnitteli lentoreittimme. Sitten ajoimme kimppakuljetuksella sopivalle lähtöpaikalle ja aloitimme yhdessä valmistelutyöt.


Kuumailmapallon kangas oli tyhjänä valtavan kokoinen. Levitimme sen nurmikentälle ja lentäjä käynnisti puhaltimet, joiden avulla palloon puhallettiin ilmaa. Kun pallo oli tarpeeksi pullea, hän käynnisti "tulet" ja palloon alettiin puhaltaa kuumaa ilmaa. Kilpailevan firman pallo täytettiin samalla kentällä meidän vieressä.



Lopulta kuuman ilman lisääntyessä pallo nousi vähitellen maasta ilmaan ja kori oli helppo nostaa pystyyn. Naapureilla oli pienempi pallo, joten he pääsivät lähtemään meitä ennen.

Kaikki oli tietysti hirveän jännittävää, koska kaikki oli ihan uutta. Siksi oli hauskaa, että pääsimme osallistumaan jo lennon valmisteluun. Aina ei vaan ihan tiennyt miten olisi voinut olla parhaiten hyödyksi ja miten olla olematta turhaan tiellä. :)

Kun lähdön hetki koitti, kiipesimme tukevaan isoon koriin, jossa oli viisi lokeroa: keskellä lentäjä tarvikkeidensa ja laitteidensa kanssa, neljässä lokerossa sivuilla tasaisesti me matkustajat. Ja sitten noustiin!


Nousun huomasi oikeastaan vain siitä, että maa alkoi hiljalleen etääntyä. Nousu oli niin vakaa ja hienovarainen, että mahaa ei nipistellyt tai polvia heikottanut.

Jännitin etukäteen paljon, sillä sain esimakua korkeanpaikankammostani viime joulukuussa Pariisin Eiffel-tornissa, jonka huipulla lähes kolmessasadassa metrissä oli hyvin epämukavaa. Siellä kävi tuuli ja hiukan joustava epävakaa lattia ei lisännyt luottamustani vuonna 1889 väliaikaiseksi rakennettuun torniin. Kuumailmapallossa oleminen sen sijaan oli tasaista ja helppoa. Kori tuntui tukevalta ja vakaalta jalkojen alla eikä pelottanut yhtään! Parhaimmillaan olimme useiden satojen metrien korkeudessa, mutta sekään ei ollut pelottavaa.


Oli hauska seurata toisen pallon etenemistä ja sen avulla huomasi myös korkeuserot paremmin. Maan pinnalla puiden latvat näyttivät sammalpeitteeltä ja ihmiset tosi hitailta muurahaisilta. :) Lensimme tuttujen maisemien yli, ja se oli metkaa.


Laskeutuminenkin oli jännittävää, varsinkin kun tuo korkeuserojen havainnointi näin amatöörinä on vähän vaikeampaa. Olin ihan varma, että lennämme metsää ja yhtä taloa päin! Laskeuduimme kuitenkin ihan nätisti kesannolla olevalle pellolle parin pompun jälkeen. Sitten koittikin kuumailmapallon tyhjentäminen ilmasta.


Kuumana heinäkuisena iltana se oli aika hikinen työ, mutta lopulta kangas oli saatu isoon säkkiin, joka täytettynä painoi monta kymmentä kiloa. Saimme lennosta hauskat diplomit kuohuviinilasillisten kera. Kuumailmapallolentoomme kuului myös pieni piknik laskeutumispaikalla. Vietimme kotoisan ja rennon hetken yhdessä jutellen äskeisestä kokemuksestamme. Se oli mahtava päätös päivälle! Lopuksi ajoimme vielä kimppakyydillä takaisin Malmin lentokentälle. Hieno kokemus!

tiistai 12. elokuuta 2014

Mun blogi täyttää 4-vuotta!

Tänään tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Heidin innostamana aloitin oman blogin. Sittemmin olen kirjoittanut 358 postausta eli lähestulkoon yhden neljän päivän välein. Aika mahtavaa! Sen kunniaksi muutama muffinsikuva kesältä.


Hollannin matkalla Bredasta löytyi syötävän suloinen pikku muffinsipuoti A Cup of Cake, jossa tarjoiltiin ihanaa teetä, jota olen juonut viimeksi Versailles'ssa. (Okei, myönnetään, se on ihanaa teetä vain siksi, että sen pakkaukset ovat niin kauniita...)


Huima valinnan vaikeus iski tiskillä. Mitä näistä herkuista valita, halusin kaikki!
 

Jalkapallon MM-kilpailut näkyivät kaikkialla Hollannissa jotenkin, joten tietysti myös täällä jalkapallokoristeina. Ja kyllä, parhaimmat asiat elämässä ovat makeita. Allekirjoitan tämän.


Lopuksi lähtiessämme olimme jotenkin niin hämmentyneitä kahvilan söpöydestä, että meinasimme unohtaa maksaa. Tarjoilijatyttönen joutui kysymään, että maksoitteko jo...

Sokerisista muistoista takaisin nykyhetkeen. Blogini lienee siis ohittanut uhmaiän (viime vuonna olikin kirjoittaminen jotenkin vähän hankalampaa) ja onkohan seuraavaksi vuorossa jatkuva höpötys ja miksi-kysymykset. Vai miten ne lasten kehitysvaiheet nyt menikään.

Lueskelen aina välillä huvikseni minkälaisilla hakusanoilla blogiini on päädytty. Tässä kooste viimeisen kuukauden ajalta:

petran blogi kivoi jutui ja petran maailma
Nämä ovatkin aika luonnollisia hakusanoja. Mitäs menin keksimään niin vaikean ja pitkän blogin nimen. Itsekin haen sen mieluummin Googlesta kuin kirjoitan koko pitkän osoitteen osoite-kenttään!

kesäpäivä Helsingissä
Blogini on täynnä kivoja vinkkejä kesäiseen Helsinkiin! Tai talviseen!

kesäkurpitsa-fetapiirakka
Se on edelleen ihan törkeän hyvä resepti!

maarit aura laulunopettaja
En valitettavasti tunne. Laulutunneista kirjoittelin täällä. Käyn niillä edelleen ja tykkään! Vielä kun keksisin hyvän harjoittelupaikan, missä en häiritsisi naapureita tai ei tarvitsisi himmailla äänenkäytön kanssa.

ranskan kansallispäivä nizzassa
Mietin jo kuumeisesti, että en kyllä ole ollut Nizzassa Ranskan kansallispäivänä, mutta yhteys löytyikin Nizza-postauksen kommenteista. Äitini kertoi kommentissaan, että Nizzassa oli hieno ilotulitus ja paraati.

silmänaluset jääpala
WHAT? Olen kyllä viimeisimpiä ihmisiä antamaan kauneudenhoitovinkkejä, joten en ymmärrä miten noilla hakusanoilla on päätynyt tänne. Kokeilin itsekin, ja neljänneltä Googlen hakutulossivulta tosiaan löytyi linkki Halloween-kirjoitukseeni, jossa kerroin jäädyttäneeni booliin jääpalan muovikäsineessä. Pari viikkoa sitä ennen olin kuin olinkin esitellyt korvaamattomia kauneustuotteita, jolloin kerroin peitevoiteesta, jolla peitän mustat silmänaluset. Voi Google Google...

alppiruusupuisto hehtaaria
Hyvät ihmiset, menkää Etelä-Haagan alppiruusupuistoon ensi kesäkuussa!

edulliset ja hyvät ravintolat gdansk
Gdansk-kirjoitukseni vuodelta 2011 on edelleen yksi suosituimpia kirjoituksia blogissani (samoin useat Nizza-kirjoitukseni). Voisiko olla niin, että Gdanskista on edelleen suhteellisen vähän matkailu- ja vinkkisivustoja sekä matkaoppaita, joten kirjoitukseni nousee hakutuloksissa korkealle? Se on kiva kaupunki ja niin lähellä!

eero keskinen blog
Öö, luulin ensin etten tunne enkä mitenkään ole voinut mainita häntä kirjoituksissani. Vaan olenpa hyvinkin. Google auttoi jälleen kertomaan, että hän on Softenginen ilmiömäinen basisti, jonka mainitsin käytyäni heidän keikallaan. Poikien ensimmäistä levyä odotellessa...

Hei, kiva kun käyt lukemassa blogiani! Tulit tänne sitten ihan millä hakusanalla tahansa. :)

perjantai 8. elokuuta 2014

Erikoisia nähtävyyksiä

Saksalainen ystäväni A, jonka kanssa kävin Porvoossa, halusi päästä käymään myös Lahdessa. Täytyy myöntää, että ihmettelin hiukan kohdevalintaa, mutta hellepäivä Lahdessa osoittautui varsin mainioksi.


Teitä varmasti kiinnostaa tietää mitä erityistä vetovoimaa Lahdessa oli ja miksi A halusi käydä siellä. Hän oli lukenut jostain blogista kuvauksen Lahden vesiuruista, musikaalisesta suihkulähteestä, jonka kuvaus oli ollut niin vaikuttava, että hän halusi nähdä sen itse. En ollut kuullutkaan koko Lahden vesiuruista aikaisemmin, mutta kiinnostukseni heräsi ja suuntasimme auton nokan kohti Lahtea.

Sipoon retkellämme kritisoimme Piikkipaatsaman kanssa onnettomia nähtävyyksien nettisivuja. Lahden vesiuruista on sen sijaan olemassa ihan hyvät nettisivut, mutta ainoastaan suomeksi(!). Sinnikkäästi saksalainen A oli kuitenkin saanut selvitettyä suihkulähteen sijainnin ja esitysajat. Lahden matkailijoille suunnatulla nettisivulla oli kyllä mainittu vesiurut top-20 nähtävyyksien joukossa, mutta lisätietolinkki vei Lahti Energian sivuille, joita ei tietysti ole käännetty englanniksi.

Vesiurut on siis Lahti Energian Lahden kaupungille lahjoittama suihkulähde, jonka esitysajat voi tarkistaa tuolta nettisivuilta (jos siis osaa suomea). Nyt viime heinäkuussa esitykset olivat klo 13 ja 18 ja kestivät 15 minuuttia. Sinä aikana kuultiin neljä biisiä (kaiuttimista) ja nähtiin niihin sopivat vesiesitykset. Musiikkina kuultiin esimerkiksi Baddingiä ja Vivaldia. Loka-marraskuuiltoina esityksessä on mukana myös värivaloja.




Oli aika mahtavaa istuskella nurmikolla ja seurata esitystä kuumana päivänä! Harmi etten onnistunut liittämään tähän ottamaani videota nähtäväksenne, mutta YouTubesta löytyy niitäkin. Tässä yksi, jossa tosin on eri biisit kuin meillä.

Esityksen jälkeen ajoimme satamaan ja teimme kävelylenkin läheisessä puistossa. Puisto oli kaunis ja hyvin hoidettu, ihana paikka. Auringon paiste teki maisemista tietysti vielä kauniimpia.




Satamasta löytyi söpö kahvila, jonka terassilla joimme virkistäviä juomia ja söimme pullat. Kahvila Kariranta toimii entisessä viehättävässä rautatieasemarakennuksessa (onkohan rautatie oikeasti kulkenut satamaan vai onko rakennus siirretty sinne jälkeenpäin?). Kauniina iltapäivänä emme todellakaan olleet ainoat ihmiset satamassa, jossa oli muutamia ravintolalaivojakin ja muita istuskelupaikkoja. Siellä oli suorastaan ruuhkaa! Pienen jonottelun jälkeen löysimme kuitenkin parkkipaikan autolle ja vapaan pöydän kahvilan terassilta. Sitten helteen uuvuttamina suuntasimme takaisin Helsinkiin.

Lahti pääsi yllättämään erittäin positiivisesti! Satama-alue ja viereinen puisto olivat kauniita ja idyllisiä paikkoja. Ei ollut ollenkaan turha reissu.

tiistai 5. elokuuta 2014

Kuuma päivä Porvoossa

Vietin kesällä hauskan hellepäivän Porvoossa, kun esittelimme S:n kanssa kaupunkia saksalaiselle ystävällemme A:lle. A on käynyt Suomessa jo monta kertaa, mutta tämä oli hänen ensimmäinen kertansa Porvoossa.


Porvoo näytti kuvauksellisimmat puolensa. Kiertelimme tietysti vanhassa kaupungissa ja vähän myös uuden kaupungin puolella. Joenvarrelle rakennettu (ei-keskustan puolella) oleva Näsin uusi mutta vanhaa tyyliä mukaileva asuinalue oli viehättävää seutua.

Ostin muutamia matkamuistoja pienistä putiikeista. Vågan tähtikaulakoru tarttui mukaan huimasta alennusmyynnistä. Keittiörättejä on tullut tavaksi ostaa vähän sieltä sun täältä reissuista muistoksi arkea piristämään. Mustan magian salmiakkiteetä ostin ihanasta Skafferista, jolla onkin pitkät juuret. Liikkeen omistajien isoäidin äiti perusti siirtomaatavaraliikkeen Helsinkiin jo vuonna 1914!


Porvooseen on avattu kehuttu lounasbistro Zum Beispiel. Minusta oli hauska viedä saksalainen ystävä sinne, sillä paikan nimi on saksaa ja tarkoittaa 'esimerkiksi'. Ravintolasali oli rennon tyylikäs ja lounaslistalta löytyi useampi hyvä vaihtoehto.

Ja se ruoka... Söin Black Angusta sinihomejuustokastikkeella ja iso annos vei kielen mennessään. Maut olivat herkullisia, mutta silti simppeleitä ja tuoreita. Tätä on hyvä ruoka! Jos asuisin Porvoossa kävisin siellä joka päivä lounaalla. Paikka on joka ainoan kehun arvoinen! Harmi vaan, että sieltä ei saa illallista. Toivottavasti jonain päivänä. Ravintolan sijaintikin aivan vanhan ja uuden kaupungin rajalla Rihkamakatu 2:ssa on kätevä.


Ostin Zum Beispielistä mukaan vielä muutaman croissantin ja kauniin sitruunamarenkileivoksen.


Iltapäivällä vierailin Porvoon museossa vanhalla raatihuoneella sekä tutustuin Holmin talon näyttelyyn. Näihin kahteen museoon pääsee samalla lipulla (6 €) ja ne sijaitsevat lähekkäin vanhassa kaupungissa.

Holmin talo on rakennettu vuonna 1762 ja siellä asui varakas porvari Johan Holm perheensä kanssa. Sittemmin talo on entisöity museoksi, jossa pääsee aikahypylle parinsadan vuoden taakse. Niin ikään vuonna 1762 aloitettiin rakentamaan raatihuonetta Holmin talon viereen. Se on upea vanha rakennus, jossa on aikoinaan toiminut kaupungin hallinto, maistraatti ja raati sekä järjestyslaitos. Raatihuoneella oli myös merkittävä osa Suomen historiassa, kun aatelisto ja porvaristo kokoontuivat siellä Porvoon valtiopäiville vuonna 1809.

Benelux-matkallani muistelin Napoleonin ajan vaiheita ja tuli kerrattua myös tämä osa Suomen historiaa. Siihen nähden olin hiukan pettynyt molempien museoiden sisältöön. Tai sisällössä ei todennäköisesti ole mitään moittimista, vaan siinä mitä näytteilleasetetuista taideteoksista ja esineistä oli kerrottu. Museossa oli kyllä lehtisiä, joissa oli lueteltu tietoja esineistä ja maalauksista (esim. valmistusmateriaali, ajankohta), mutta sellaiset tiedot olivat aika yhdentekeviä kaltaiselleni turistille ja tuntuivat kovin vanhanaikaisilta tavoilta välittää tietoa museossa. Tämä päti erityisesti Holmin taloon. Luulen, että osallistumalla opaskierrokselle museoista saisi paljon enemmän irti ja niissä olisi kiinnostavaa tarinallisuutta enemmän. Holmin talon nettisivuilla mainitaan myös jokin "multimedia Holmin talo", mutta sellaista en vierailullani nähnyt. Millainen perhe talossa asui? Mistä heidän arkensa koostui?

Valtiopäiville oli raatihuoneella omistettu yksi sali. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla minkälaista elämä oli muualla Suomessa tuohon aikaan ja siten saada laajempaa käsitystä valtiopäivien merkityksestä. En muistanutkaan, että valtiopäivissä oli kyse oikeastaan valtiokuukausista, sillä niitä pidettiin maaliskuulta aina heinäkuulle asti. Missä osallistujat asuivat sen aikaa? Miten heidän työnsä ja perheensä pärjäsivät sen ajan? Valtiopäiväsalissa oli käytettävissä tietokoneohjelma, jonka avulla pääsi lueskelemaan vähän lisätietoja valtiopäivistä erään naisen näkökulmasta. Museon anti ilman opasta jäi silti ohueksi.

Molemmista museoista jäi valitettavasti käteen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Uskon, että se johtuu osaksi jatkuvasta kulttuurimäärärahojen vähentämisestä, mikä alkaa näkyä näyttelyiden laadussa. Muutoksia ja kohennuksia kun ei tapahdu ilmaiseksi. Plussaa sen sijaan annan siitä, että molemmat museot olivat lauantaisin auki neljään asti. Myös henkilökunta oli ystävällistä kuten museoissa suurin piirtein aina.

Porvoossa käydessäni käyn aina myös tee- ja kahvihuone Helmessä. Se on hurmaava vanha kahvila, joka on entisöity 1700-luvun taloon, jossa pöydät notkuvat erilaisista herkuista. Valitsin tällä kertaa raparperimarenkipiirakkaa ja haudutettua teetä.


Oli kiva päivä Porvoossa! Tulin taas tietoiseksi siitä, että sinne pääsee Helsingistä bussilla helposti ja edullisesti. Pitäisi käydä useammin!