lauantai 28. kesäkuuta 2014

Ilta Luxemburgissa

Vietin siis juhannusviikon Benelux-maissa A:n kanssa ja aloitan matkakertomukseni mielivaltaisesti keskeltä reissua, Luxemburgista. Piipahdimme siellä yhden illan verran, joten siitä ei voine tehdä kokonaisvaltaisia johtopäätöksiä, mutta tämän perusteella sain Luxemburgista oikein miellyttävän kuvan.

Yksi matkaopaskirjoistani kuvaili Luxemburgia osuvasti kertoessaan, että pröystäily ja rikkauksilla huomion herättäminen eivät kuulu luxemburgilaisten tyyliin, vaikka maa on yksi maailman rikkaimmista. Katukuva on enemmänkin huolitellun moitteeton ilman ylilyöntejä. Tosiaan, kultauksia ja krumeluureja näkyi enemmän Belgian puolella Brysselissä ja Bruggessa. Sen sijaan kaikkialla oli puhdasta ja siistiä.


Luxemburg on pikkuinen suurruhtinaskunta, joka on 80 kilometriä pitkä ja 60 kilometriä leveä. Asukkaita on puolisen miljoonaa, joista noin 100 000 asuu pääkaupungissa Luxemburgissa. Pääkaupungin maisemaa leimaavat suuret korkeuserot. Oli hupaisaa huomata kuinka maisema muuttui ajettaessa alavasta Alankomaista ensin myös hyvin tasaiseen Belgiaan ja sitten ylä- ja alamäkien Luxemburgiin (itse asiassa kiinnitimme tähän jostain syystä kunnolla huomiota vasta paluumatkalla Alankomaihin).




Luxemburgin asema Saksan ja Ranskan välissä on ajoittain ollut ongelmallinen. Se on valloitettu milloin idästä, milloin lännestä ja välillä lahjoitettu Alankomaille. Suurin piirtein aina kun Keski-Euroopassa on sodittu, on Luxemburg ollut ensimmäinen pelinappula rauhanneuvotteluissa. Tämä kaikki on tietysti jättänyt jälkensä kulttuuriinkin ja Luxemburgilla on tänä päivänä kolme virallista kieltä: saksa, ranska sekä vanha saksan murre letzebuergesch. Saksaa ja ranskaa aletaan opettaa kouluissa heti alusta lähtien, sillä ala-aste käydään saksaksi ja yläaste ranskaksi. (Luxemburgilaiset kutsuvat muuten itse maataan Lëtzebuergiksi.)

Kun maan kansalaiset oletusarvoisesti puhuvat jo kolmea kieltä, se tarkoittaa turistin näkökulmasta sitä, että paikallisten englannintaidot eivät pysty kilpailemaan belgialaisten ja hollantilaisten kielitaidon kanssa. Englannilla kuitenkin pärjää kohtalaisesti, ainakin turistialueilla. Kiitokset ja näkemiin-toivotukset saattavat kyllä tulla ranskaksi.



Luxemburgilla on pitkä historia, joka näkyi varsinkin vanhan kaupungin laitamien linnoituksina. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme käyneet tutustumassa 1600-luvulta lähtien rakennettuihin puolustusluolastoihin (Petrusse Casemates). Valitettavasti viimeinen kiertokäynti luoliin oli lähtenyt kolmelta iltapäivällä ja me saavuimme kaupunkiin neljän jälkeen.

Sen sijaan kolusimme Luxemburgin vanhan kaupungin kävelykeskustan, jossa on paljon kauppoja. Kävimme muun muassa Desigualin isossa kaksikerroksisessa liikkeessä, jonne sisään astuessani julistin, etten ikinä ostaisi valkoista takkia. Jotenkin mieleni oli muuttunut ala- ja yläkerran välillä niin, että varttia myöhemmin kävelin kassalle tämän (kuva oikealla) valkoisen sinisävytteisen ornamenttikuvioisen takin kanssa. Olen kuolannut sitä pitkään (muistaakseni jo viime kesänä Berliinissä), ja kun myyjä tuli ilmoittamaan, että saan 20 % alennusta, olin myyty. Saa nähdä kuinka usein joudun sen pesemään... (Kuva on lainattu Desigualin nettisivuilta.)

Must do in Luxemburg -listallani oli maistaa Luxemburgin kehuttua kuohuviiniä crémantia ja siihen tarjoutui mahdollisuus illallisen yhteydessä. Söimme vanhan kaupungin aukiolla Place d'Armes'lla, jonka keskellä olevassa paviljongissa valmistautui orkesteri aloittamaan konserttinsa. Emme ehtineet kuulla heidän soittoaan, mutta vuohenjuustosalaatti oli hyvää ja miljöö viihtyisä. Kuohuviini osoittautui herkulliseksi. Harmi, ettei sitä kuulemma riitä vientiin, joten Suomesta sitä lienee turha etsiä.




Tänne joskus ehkä vielä uudestaan!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kesäloman aloitus

Aloitin kesälomani viikko sitten ja vietin viime viikon Keski-Euroopassa Benelux-maissa. Kerron reissustani enemmän sitten kun saan purettua kaikki kuusisataa valokuvaa kamerastani... Oli mahtava reissu ja tuli pohdittua monia mielenkiintoisia asioita (kuten miksi Suomessa on edelleen niin vähän tuulivoimaloita). Historiaakin tuli muisteltua siinä määrin, että kotiin palattuani kaivoin yläasteen historiankirjan esille.

Etelämpänä oli ilmeisesti hiukan lämpimämpää juhannuksena kuin koto-Suomessa, mutta lähtiessäni oli Suomessakin lämmintä. Hemmottelin itseäni loman aluksi "hellejuomilla". Löysin K-kaupan juomahyllystä raparperilimsaa ja viime kesän Berliinin matkasta muistuttavaa apfelschorlea. Jälkimmäistä en ole vielä maistanut, mutta raparperijuoma oli kirpeän herkullista, juuri sopivaa lämpimän päivän viilentäjää jääpalojen kanssa.


Samalla ostin myös kaksi tuttua teepohjaista juomaa, Arizona-merkkistä mustikanmakuista valkoista teetä ja Little Miracles -merkkistä kirsikan makuista valkoista teetä. Nämä ovat varsinaisia piilosokeripommeja ja mauiltaankin aika makeita, mutta tykkään niistä paljon. Ne jäävät nyt odottelemaan seuraavia lämpimiä päiviä.

Muutama viikko sitten osallistuin Hulin järjestämään Vaatteet vaihtoon -kierrätystapahtumaan. Tapahtuma oli menestys! Huli oli kutsunut talon täyteen ystäviä ja jokainen toi mukanaan tarpeettomia vaatteita kierrätettäväksi. Tein oman suursiivoukseni vaatekaappeihini ja saavuin paikalle kahden vaatekassillisen kanssa. Kotiin palasin mukanani monta "uutta" vaatetta: jakku, villatakki, caprit, pari paitaa ja muutama neule. Samalla kun pääsin eroon vaatekaapin turhasta täytteestä, sain vaihtaa sen johonkin käyttökelpoiseen.


Olen aikaisemmin osallistunut vastaaviin vaihtotapahtumiin pienemmässä kaveriporukassa. Silloin jo havaitsin, että vaikka olimme eri kokoisia ja pituisia, vaatteet usein siitä huolimatta löysivät uuden kodin. Huli ja Omenainen kirjoittivat tapahtumasta omat postauksensa täällä ja täällä ja kuvailivat tarkemmin miten ilta eteni. Meillä oli tosi hauskaa!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Softengine LeBonkissa

Kävin jälleen katsomassa edellisissä Euroviisuissa kohtalaisesti menestynyttä Softengineä, joka soitti perjantaina LeBonkissa. Siinä on kyllä loistava live-bändi, jota on ilo katsoa ja kuunnella. Hämmästelen edelleen Topin ääntä ja koko bändin hyvää soundia. Tästä bändistä kuulemme vielä. (Kirjoitinko niin viimeksikin?)




Softengine julkaisi viime perjantaina uuden sinkun Yellow house. Käy katsomassa video täältä.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Tädit tykkää...

Tädit tykkää edelleen Bulevardin Cafe Ekbergistä, jossa on ihana tunnelma ja täydellisen makeankirpeää marenkisitruunapiirakkaa sekä ällistyttävän pitkä lista kaikenlaisia muita herkkuja. Me pidimme siellä toukokuun lukupiirin tapaamisen ja nautimme vanhanajan tunnelmasta. Pöytiin tarjoilu kun on nykykahviloissa aika harvinaista.


Tädit tykkää myös täsmällisesti kahdeksalta alkavista keikoista, jotka sisältää väliajan, jolla pystyy veryttelemään epämukavilla penkeillä istuessa kipeytyneitä polvia ja puutuneita takapuolia. Sellainen oli Robbie Williamsin keikka Hartwall-areenalla toukokuussa. Harvinaisen sujuvat ja toimivat järjestelyt! Edes lipuntarkastukseen ei tarvinnut jonottaa.


Itse keikkakin oli tietysti hieno, swing-musiikki oli hyvää ja lavashow oli juuri niin upea kuin Robbie Williamsilta saattaa odottaa. Meidän istumapaikat olivat etäällä yläkatsomossa, mutta screenit helpottivat näkemistä ja kokemista. Myös muutamia vanhoja (hitti)biisejä kuultiin ja ne villitsivät yleisön täysin. Yleensä suomalaiset ovat aika vaisuja laulamisen kanssa (tai ehkä stadionilla se kuuluu huonommin), mutta nyt Angel kajahti suorastaan hurmoksellisesti.


Täällä on nähtävästi pientä takautuvaa ikäkriisiä ilmassa. Siirryn varmaan suoraan kolmenkympin kriisistä neljänkympin kriisiin. Kriisiä kyllä helpotti suuresti se, kun tuntematon nainen kutsui minua rannalla edellisen helleaallon aikaan tytöksi (eikä tädiksi) puhuessaan tyttärelleen. Teki mieli kiittää ääneen, mutta olin sitten kuitenkin ihan hiljaa.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Alppiruusupuistossa

Luin Hulin blogista viime kesänä, että Haagassa sijaitsee Alppiruusupuisto. Kirjoitin silloin tämän vuoden kalenteriin toukokuulle huomautuksen itselleni: "Muista käydä Alppiruusupuistossa!" Viime kesänä kukinta jäi näkemättä ja tänä vuonna olin liikkeellä niin aikaisin, että kaikkien pensaiden kukinta ei ollut vielä alkanut. Ehkä tämän postaukseni johdosta joku teistä ehtii paikalle juuri oikeaan aikaan!



Alppiruusupuisto, jonka sisäänkäynti on Laajasuontie 40:n kohdalla (kiven heiton päässä Huopalahden juna-asemalta), on kahdeksan hehtaarin alue, jonne vuonna 1975 perustettiin Helsingin yliopiston kasvinjalostusohjelman koealue. Nykyään alue on puistona. Tutkimus on lopetettu, mutta sen tuloksena saatiin kaupalliseen käyttöön useita uusia alppiruusulajikkeita.



Puiston uudemmassa osassa on puistoatsaleojen koealue. Esitteessä kerrotaan, että atsaleat aloittavat kukintansa ensin ja osa niistä kukkii vielä alppiruusujen jo lopetettua juhannuksen jälkeen. Molempien kukinnan sanotaan olevan parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella. Viime aikojen kylmät säät varmaankin hidastivat vähän kukintaa, sillä viikonloppuna moni kukka oli vielä tiukassa nupussa.



Puisto oli hurmaava, vaikka yllätyin kuinka pieni alue kahdeksan hehtaaria loppujen lopuksi on. Yllättävää oli myös alppiruusujen korkeus! Munkkiniemessä olen tottunut näkemään runsaan metrin korkuisia pensaita, mutta täällä puistossa oli useiden metrien korkeuteen kasvavia alppiruusupuita. Ne olivat häkellyttäviä nähtävyyksiä. Myös kukkien runsaus oli kaunista.


Puistossa oli idyllisiä pitkospuukäytäviä sekä leveitä hiekkateitä. Lisäksi puistoon oli rakennettu muutama näköalatasanne, joista näki kukkaloistoa vähän maan tasoa ylempää. Puiston pääväylät ja kulku näköalatasanteille oli esteetöntä ja retkikohde sopii siis myös pyörätuolin käyttäjille.



Kiva retkikohde! Suosittelen!