perjantai 17. helmikuuta 2012

Haaste

Sain Elliltä Aina Ilona -blogista hauskan haasteidean! Tämä haaste menee niin, että jos kommentoit tätä postausta, kerron sinulle viisi sanaa, jotka assosioin sinuun. Ne voivat olla järkeenkäypiä tai totaalisen sattumanvaraisia. Sitten sinä julkaiset listan blogissasi ja kommentoit näitä viittä asiaa.

Koska Elli ja minä emme tunne toisiamme, en voinut pyytää häneltä viittä sanaa. Siksi yllytin tähän haasteeseen Heidin Livet Salt -blogista. Kiitos Heidi innostumisesta! Hän julkaisikin jo oman kirjoituksen minun valitsemistani viidestä asiasta. Tässä Heidin minulle antamat viisi sanaa ja kommenttini niihin.

1. Ruuanlaitto
Ruuanlaitto on hauskaa! Parasta se on silloin, kun on on tulossa vieraita, joita varten kokata. Pidän myös leipomisesta. Sekä ruuanlaitossa että leipomisessa noudatan yleensä orjallisesti ohjeita enkä juuri koskaan muokkaa reseptejä saati keksi omia. Maalaisjärkeä käytän kuitenkin, kun olen huomannut sen olevan hyödyksi. Yllättäviä typeryyksiä sitä resepteistä löytääkin. Eniten ykkään kokeilla uusia reseptejä ja koska en IKINÄ kokeile reseptejä ennen vieraiden tuloa, on strategiani tarjota aina montaa eri lajia, joten jos jokin niistä epäonnistuu, muut ruokalajit/leivonnaiset paikkaavat epäonnistunutta.

2. Kulttuuri
Olen kulttuurin ystävä, mutta mitä vanhemmaksi elän, sitä valikoivammaksi tulen. Esimerkiksi teatterien suhteen olen ruvennut viime vuosina todella kriittiseksi. Käyn nykyään todella harvoin teatterissa, maksimissaan 2-3 kertaa vuodessa (se on harvoin! :)), sillä mikään MIKÄÄN mikään ei ole niin hirveää kuin istua epämiellyttävässä tai tylsässä esityksessä ja odottaa sen päättymistä. Yleensä penkitkin ovat niin huonot, ettei niissä voi ottaa torkkuja (kuten oopperassa parvella, jossa on niskanojat). Olen kokenut ehkä liikaa tällaisia tuskallisia esityksiä ja se on tehnyt varovaiseksi. Mutta kulttuurinkirjo on laaja ja esimerkiksi taidenäyttelyistä, konserteista, museoista sekä ooppera- ja balettiesityksistä nautin kovasti. Tosin valikoiden niistäkin. Vanhenemisen paras puoli on se, että alkaa tuntea oman makunsa eikä tarvitse enää "kokeilla" niin paljoa. Toki on kiistämätöntä, että uusia asioita kannattaa kokeilla, vaikka oma maku olisikin tiedossa. No, tiedätte mitä tarkoitan.

3. Tee
Hyvin valmistettu haudutettu musta tee on arjen luksusta, todellinen nautinto heti tumman suklaan jälkeen. Huolellisimmin valmistettua laatuteetä saa ystäväni E:n teesalongissa Turussa (always a pleasure). Lempiteekauppani Helsingissä on The Ounce, jossa on mainio tunnelma ja kielen (ja nenän) mennessään vievä valikoima. Teevalikoimani alkaa muuten ehtyä (vink vink, tuparilahjaksi saa tuoda mustaa maustettua teetä).

4. Siili
Siilit nyt vaan on niin ihania! Käykääpä lukemassa blogini siilikirjoitus viime elokuulta.

5. New York
Tämän täytyy nyt olla se random-sana, joita sai myös tässä haasteessa antaa, sillä minua ja New Yorkia ei taida yhdistää yhtään mikään... :) Mutta asia, mitä Heidi ei varmasti tiennyt ennestään, on se, että NY (ja Amerikka) oli vuosia suuri unelmani. Tein yhdeksännellä luokalla makean jenkkilä-scrapbookin, johon liimailin upeita kuvia Amerikan mantereelta. Ajatus amerikkalaisesta unelmasta kaikki-on-mahdollista-tyyliin viehätti, kunnes tajusin, että olen ehkä sitten kuitenkin enemmän ihminen, joka kannattaa kaikille yhtä hyviä mahdollisuuksia kuin tuhkimotarinoita ihannoiva tyyppi. Nykissä olisi hieno päästä käymään joskus, mutten enää hingu sinne. Päinvastoin kuin Pariisiin!

Katsokaas muuten näin lopuksi kuinka taitavia ihmisiä mulla on lähipiirissäni! Sain syksyllä kiitospalkaksi eräästä nuorkauppakamariprojektista muutaman vyyhdin vauvanpehmeää herkullisen vihreää lankaa. Itselläni ei kuitenkaan ollut kutomiskausi päällä, joten pyysin muutamaa käsityöihmistä kutomaan minulle kaulaliinan, villasukat ja pannan. Näistä tuli aivan ihania!


PS. Tätä postausta saa tietysti kommentoida, vaikkei omistaisikaan blogia ja vaikkei haluaisikaan osallistua tähän haasteeseen. :) Jos haluat viisi asiaa, mainitse siitä kommentissasi.

Herkullinen marjajälkiruoka

Hei, mun on joulusta asti pitänyt jakaa teidän kanssa erään loistavan marjajälkiruuan ohje, joka toimii kaikessa keveydessään ja raikkaudessaan hienosti täyttävän aterian jälkeen. Olen syönyt tätä monena jouluna jouluillallisen jälkiruuaksi, mutta siinä ei ole erityisesti mitään jouluista, joten se sopii hyvin mihin vuodenaikaan tahansa. Tähän on helppo käyttää esimerkiksi keväällä edellisen vuoden pakastemarjoja. :)
Marjavaniljajäädyke

400 g pakastemarjoja, esim. musta- tai punaherukoita tai mustikoita
4 keltuaista
1 dl tomusokeria
5 dl kuohu- tai vispikermaa
1 rkl vaniljasokeria

Marjakastike:
200 g pakastemarjoja
3 rkl sokeria

Sulata marjat kohmeisiksi ja soseuta monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Vatkaa kerma vaahdoksi toisessa kulhossa. Mausta vaniljasokerilla. Yhdistä vaahdot ja mustaherukkasose. Kaada jäädykeseos rengaskakkuvuokaan. (Itse käytin pitkulaista kakkuvuokaa, joka oli vuorattu tuorekelmulla, mikä helpotti jäädykkeen irrottamista kulhosta.) Jäädytä foliolla peitettynä yön yli pakastimessa.

Valmista marjakastike seuraavana päivänä soseuttamalla marjat monitoimikoneessa. Lisää joukkoon sokeria. Nosta jääkaappiin odottamaan. Ota jäädyke sulamaan noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Irrota jäädyke varoen veitsen avulla tarjoilulautaselle. Voit myös kastella vuoan nopeasti kiehuvan veteen. Tarjoile jäädyke marjakastikkeen kanssa tai valuta kastiketta koristeeksi jäädykkeen päälle.

Punaherukkajäädyke vadelmakastikkeella

torstai 16. helmikuuta 2012

Pidettiinpä polttarit

Järjestimme tyttöporukalla viime syksynä yllätyspolttarit toissa vuonna salaa naimisiin menneelle ystävällemme. Kyseessä oli päiväpolttarit ja pyörittelimme suunnitteluvaiheessa erilaisia ideoita päivän kuluksi kunnes päädyimme järjestämään meille Tahto & Keinon Amandan avulla jotain elämyksellistä ja todella erilaista.

Ideana oli, että me koko tyttöporukka muuntauduimme keijuiksi ja Amanda taiteili meille upeat satumaameikit. Sen jälkeen Amanda otti keijutytöistä ryhmänä fantasiakuvia läheisessä metsässä ja polttarisankarista K:sta sitten vielä erityisesti yksilökuvia.

Päivä onnistui loistavasti! K oli tietysti täysin yllätyksestä hämmästyksissään, kun muutama meistä paukahti noutamaan häntä kyseisenä lauantaiaamuna. Ovelasti ja viisaasti olimme tietenkin sopineet asiasta K:n aviomiehen kanssa, joka K:n siskon kanssa ystävällisesti varasi päivän K:n kalenterista.

Keijupaja oli perustettu toisen ystävämme kotiin ja K sujahti mukaan varsin ennakkoluulottomasti, kun kävi ilmi, että tiedossa on pelkästään mukavia asioita. :) Valmisteluissa vierähtikin useampi tunti, kun suunnittelimme asuja, teimme pohjameikkejä, laitoimme hiuksia ja askartelimme taikasauvoja.

Tässä maistiaisia meikeistä. Meillä oli kaikilla tiaratyyppiset otsakoristeet.

Oma silmämeikkini

K sai makeat ripset!

Taikasauvoja levossa

Luovuus kukki



















Sitten kun viimein olimme valmiita, siirryimme läheiseen metsään ottamaan keijukuvia.


Saimme Amandan ottamat kuvat digitaalisessa muodossa omaan käyttöömme. Muutamia kuvia hän oli lisäksi muokannut taiteellisesti vielä enemmän teemaan sopiviksi ja ne olivat todella hienoja! (Tämän blogikirjoituksen kuvat ovat kaikki itse ottamiani.) Olimme aivan haltioissamme. Ja haltioinamme. Ja haltioina. Kirjaimellisesti.



Amanda oli loistava kumppani tällaisten teemapolttareiden järjestämisessä, oikea ideapankki, ja täysillä mukana! Päivä oli todella ikimuistoinen.

Onnellisuuspillereitä

Elämä uudessa kodissa ja ympäristössä tuntuu hyvältä. Hymyilyttävän hyvältä. Tärkeä havainto viime viikoilta on ollut se, että kaupungista ei tarvitse pitää ollakseen siellä onnellinen. Ne ovat kaksi eri asiaa. *Onneksi.*
Täytyy tietää milloin jokin vaihe
on tullut päätökseen.
Ajanjakso on ohi, ovi suljetaan, yksi luku elämästä
on takanapäin - ei ole tärkeää mitä nimeä käyttää,
vaan tärkeää on jättää menneisyyteen
ne elämän hetket,
jotka ovat jo kuluneet ohi.
Ei voi palata ajassa taaksepäin ja
saattaa kaikkea ennalleen.

Paolo Coelho: Zahir
Siinäpä se vaikeus piilee. En oikein osaa lähteä juhlista silloin kun ne ovat parhaimmillaan. Koko ajatus tuntuu vieraalta, joten tuskin sitä ikinä opinkaan. 

En koskaan ymmärtänyt kuinka yksinäinen Turussa oikeasti olin. Toivon, ettei tämä hetkellinen onnellisuus johdu vain väliaikaisesta uuden asuinpaikan uutuudenviehtyksestä vaan olisi pysyvämpi olotila. Toisaalta nimittäin en pysty missään muualla aistimaan yhtä voimakkaasti ihmisten yksinäisyyttä kuin Helsingin keskustassa. Onneksi en asu siellä. :)

Nyt kun viimein sekasortoisten viikkojen jälkeen olen onnistunut kehittämään itselleni jonkinlaisia rutiinien esiasteita, elämä hymyilee ja hymyilen sille leveästi takaisin.
Joka päivässä on kauneutensa, oma erityinen hetkensä,
Jokainen päivä on lahja, kuin kukka elämän puutarhassa.
Cosmopolitan viime lauantailta

tiistai 7. helmikuuta 2012

Back to the 90's

Pikkuisin kummipoikani kävi taannoin kylässä äitinsä ja siskonsa kanssa. Kun mietin mitä heille tarjoaisin, sain äkillisen inspiraation 90-luvulta: banaaniruutuja! Nehän ovat mokkapalojen tyyppisiä leivoksia, joissa kahvi on korvattu banaanilla ja suklaakuorrute tuorejuustokuorrutuksella. Nämä olivat herkullisia! Ohjeen mukaan näitä tehtäisiin samasta satsista tummia ja vaaleita, mutta itse tein tällä kertaa vain vaaleita.


Banaaniruudut

Pohja:
3 kananmunaa
3,5 dl sokeria
100 g voita sulatettuna
1,5 dl maitoa
4,5 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 banaania
1 limetin mehu
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
3 rkl kaakaojauhetta

Vaalea kuorrutus:
100 g Philadelphia-tuorejuustoa
25 g voita
monta desiä tomusokeria (Anteeksi epämääräisyys! Ohjeessa oli virhe enkä laittanut ylös kuinka paljon itse käytin.)
1 limetin mehu

Tumma kuorrutus:
50 g voita
tomusokeria (jälleen ohjeessa oli epäloogisuus eli käytä omaa harkintaa)
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl vahvaa kahvia tai vettä
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää sulatettu voi ja maito. Sekoita keskenään vehnäjauho, vaniljasokeri ja leivinjauhe ja lisää ne taikinaan. Lisää taikinaan muussattu banaani ja limetin mehu. Jaa taikina kahtia. Lisää toiseen puolikkaaseen kardemumma ja kaneli ja toiseen puolikkaaseen kaakaojauhe. Paista taikinat kahdessa erillisessä uunivuoassa 200 asteessa n. 20 minuuttia. Valmista kuorrutukset vatkaamalla aineet keskenään yhteen tahnaksi ja levitä jäähtyneiden leivonnaisten päälle.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Lisää vieraita!

Yksi ehdottomasti parhaimmista asioista uudessa Helsingin elämässäni ovat vieraat, joita olen saanut kestitä viikoittain. Paitsi että pidän kokkailemisesta on ihana nähdä hyviä ystäviä rauhallisissa merkeissä. Viime perjantaina minulla oli kunnia saada luokseni kolme työkaveriani, joiden iloisessa seurassa viihdyn hyvin vapaa-ajallakin. Puhuimme kylläkin koko illan vilkkaasti työasioista, mutta se teki kaikessa rakentavuudessaan vain hyvää.

Tässä teille kokeiltaviksi illallisteni menu: paistettua siikaa risottotäytteisillä uunipaprikoilla ja fenkolikastikkeella, jälkiruuaksi karviaisrahkapiirakkaa. Voin lämpimästi suositella, sillä varsinkin pääruan makuyhdistelmä on loistava. Pääruuan reseptit on napattu Kodin Kuvalehdestä 3/2009.

Paistettua siikaa

600-800 g siikafileitä
voita paistamiseen
suolaa
sitruuna- tai limettimehua
tillisilppua

Kuumenna voi pannulla kullanruskeaksi. Paista kalafileet nopeasti molemmin puolin. Varo paistamasta liikaa, jotta fileet eivät murene rikki. Mausta suolalla ja sitruunamehulla. Ripottele päälle tillisilppua.

Risottotäytteiset uunipaprikat

2 isoa paprikaa
1 iso sipuli
3 rkl öljyä
2 dl risottoriisiä
8 dl kasvislientä
2 dl valkoviiniä
1 sitruunan mehu
2 dl parmesaaniraastetta
2-3 rkl hunajaa

Kuori ja silppua sipuli hienoksi. Kuullota öljyssä isossa paistokasarissa. Lisää riisit kuullottumaan muutamaksi minuutiksi. Lisää kasvislientä vähän kerrallaan sitä mukaan kun riisi imee nesteen. Tarkkaile, imeekö riisi koko 8 dl lientä viinin lisäksi, vai riittääkö vähempi. Kypsennä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Risotto saa jäädä hyvin löysäksi. Lisää lopuksi valkoviini, sitruunamehu, raastettu parmesaani ja hunaja. Halkaise paprikat ja poista siemenet. Täytä paprikat risotolla ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla 20-25 minuuttia. Tarjoa kalan ja kastikkeen kanssa.

Fenkolikastike

1 punainen paprika
200 g fenkolia
1 tomaatti
2 dl kuivaa valkoviiniä
200 g ranskankermaa
2 rkl hummerifondia
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl paprikajauhetta

Kiehauta paloitellut vihannekset pehmeiksi viinissä noin 10 minuuttia. Sekoita ja lisää muut aineet. Soseuta tasaiseksi kastikkeeksi ja kiehauta. Tarkista maku. Lisää halutessasi suolaa tai vielä vähän fondia. Ripaus sokeria pyöristää kastikkeen makua.

Karviaisrahkapiirakka

150 g digestive-keksejä
150 g voita
10 liivatelehteä
2 prk maitorahkaa
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa
karviaishilloa tai vastaavaa

Murskaa keksit ja sulata rasva. Sekoita ne keskenään. Painele tasaiseksi kerrokseksi irtoreunaisen kakkuvuoan pohjalle. Voit laittaa kakkupaperia vuoan pohjalle, jolloin piirakka on helpompi siirtää pois vuoasta. Pane liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Mausta maitorahka sokerilla ja vaniljasokerilla. Vispaa kerma vaahdoksi ja sekoita se rahkaan. Purista liivatelehdet vedestä ja sulata ne kattilassa sitruunamehussa kuumentamalla. Sekoita liivate ja rahka ja levitä pohjan päälle. Nosta vuoka jääkaappiin ja anna hyytyä seuraavaan päivään.

Vaihtoehtona piirakan ohessa tarjottavalle hillolle voit tehdä piirakan päälle marjahyytelön. Tällöin tarvitaan 6 liivatelehteä ja 1 dl mehua. Jos haluat paksumman kerroksen, niin tee tupla-annos. Voit laittaa myös marjoja ja hedelmiä kakun päälle.


Sain "tuparilahjaksi" tämän Marimekon hauskan Helsinki-mukin, joka sopii minulle vasta Helsinkiin muuttaneelle loistavasti.


Lahjaan kuului myös muutama Marimekon kaunis desing-keittiörätti. Otin toisen niistä heti käyttöön. Jännästi tuntuikin, että keittiön siivoaminen sujui samana iltana paljon sutjakkaammin! Tuntuuko teistä ikinä, että kauniit välineet vaikuttavat siivoamisintoonne?

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

103. teksti

Hei, huomasin vasta, että olen kirjoittanut blogiini yhteensä yli sata tekstiä! Tämä on 103. teksti. Aikamoinen määrä! Kiitos kaikille lukijoilleni. En kauaa jaksaisi näitä vain itselleni kirjoitella. :)

Olin toissa viikonloppuna Turussa käymässä ja pääsin viimein yöpymään ihanaan Park Hoteliin.

Se sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä entisestä kodistani ja Turussa asuessani kävelin sen ohi lähes päivittäin. Olen halunnut päästä yöpymään siellä jo yli kymmenen vuotta, mutta ei siinä olisi ollut juurikaan järkeä, kun oma koti sijaitsi kiven heiton päässä. Nyt halusin heti hyödyntää hyvän tilaisuuden: olin menossa ystävän 30-vuotisjuhliin lauantaina ja Park Hotel sopi suunnitelmiini mainiosti.

Ulkonäöltään hotelli tuo minulle mieleen Saksan gasthausit. Rakennus on kaunis ja pidän siitä, että siinä on jos jonkinmoista erkkeeriä ja tornia. Hotelli sijaitsee idyllisen Puolalanmäen kupeessa ihan lähellä keskustaa.


Yövyin huoneessa 107 ja se oli sisustettu hotellin tyyliin sopivaksi. Erityisesti pidin siitä, että huoneessa oli paljon kauniita yksityiskohtia, jotka selvästi oli mietitty huolella. Hotellin nettisivuilla on kuvia muistakin huoneista. En ottaisi tällaista tyyliä kotiini, mutta hotellin sisustuksena tämä toimi loistavasti. Oli lähes satumainen olo!


Ruokasali, jossa aamupala tarjoiltiin oli myös yksityiskohtia myöten tunnelmallinen. Kiinnitin huomiota kauniisiin lamppuihin, joista tuli jostain syystä Beatrix Potter mieleen (tai enemmänkin kai vanha englantilainen sisustustyyli).


Hotellin "vakiohenkilökuntaa" on turkulaisille tuttu Jaakko-harmaapapukaija, joka osallistuu innokkaasti hotellin aulassa käytäviin keskusteluihin. Itselläni kävi tuuri ja pääsin nauttimaan aamupalaa Jaakon seurassa. Jaakko juo kuulemma joka aamu kahvia sokeripalan kanssa isäntänsä olkapäältä. Tämä oli aika hauska näky!

Lauantaipäivä Turussa oli talvisen kaunis.


Oli ihana käydä Turussa, jossa oli ainakin vielä toistaiseksi kotoisampi olo kuin Helsingissä. Oli lisäksi ihana nähdä ystäviäni (kiitos E:lle vieraanvaraisuudesta ja blogivinkeistä, kiitos T:lle inspiroivasta keskustelusta loistavassa Bossa-ravintolassa, jota voin lämpimästi suositella kaikille). Onneksi silti sunnuntaina oli ihana palata kotiin Helsinkiin!